Moikka,
Tarinani lyhyesti. Erosin jokunen aika sitten 13 vuoden parisuhteesta ja opettelen nyt elämään yksinäisenä miehenä. En ole hassumpi kaveri, järkeä ja tunteita löytyy hyvän itseluottamuksen kanssa.
Ero tuli minulle yllätyksenä, joten joudun tekemään pienen matkan itseeni. En takuulla ole virheetön, mutta jokaisen tekemäni virheen olen yrittänyt ottaa uuden oppimisen kannalta. Olen realisti, enkä ole valmis rakastumaan, en ehkä ihastumaankaan kovin syvällisesti, mutta välitän aidosti ja kaipaan läheisyyttä.
Pitkässä suhteessa eläminen on jakamista, niin henkisesti kuin seksuaalisesti, ja tätä puolta kaipaan todella paljon.
On mukavaa kun on hauskaa seuraa, mutta haluaisin jakaa hellyyttä ja läheisyyttä todellisen ihmisen kanssa, en pelkän lihan, joka ei merkitse yhtään mitään.
Näen paljon kauneutta ympärilläni ja olen seksuaalinen olento, mutta turhaudun pelkän pornon katselusta.
Tiedän ettei olisi reilua heittäytyä suhteeseen, jossa toinen odottaa jotain vakavampaa, ennen kuin olen pistänyt ns. oman paskani kasaan ja olen valmis luottamaan parisuhteeseen.
Kysymys kuuluukin, onko naisen kanssa mahdollista jakaa läheisyyttä ja hellyyttä intiimistikkin, ilman että pitää olla valmis vakavaan suhteeseen?
Kauniita naisia riittää ja panon löytää pyytämättä, mutta mitä jos mies ei ole kiinnostunut sellaisesta? Eikö hauskaa voi pitää ilman sitoutumista? Onko luottamus aina kiinni lupauksista? Onko tässä naisen ja miehen välinen ero?
Oma naiseni mokasi, eikä hänellä ollut henkisiä työkaluja käsitellä syyllisyyttä, joten hän päätti paeta ulos parisuhteesta. En kuitenkaan näe että se olisi syy, miksi minun pitäisi jäädä elämään surun kanssa, kun yksinkertaisistakin asioista voi löytää niin paljon iloa.
Jos vain ymmärtäisin naisen näkökannan tällaiseen asiaan, eli onko naisen kanssa mahdollista muodostaa suhde, jossa on iloa, luottamusta ja seksuaalista vapautta, sellaista yksinkertaisten asioiden jakamista, vai vedänkö kylmät ja yritän sopeutua selibaattiin, kunnes olen valmis vakavampaan suhteeseen? Ajatuksia kehiin. :D
Terkuin,
Kulkija_mb
Tarinani lyhyesti. Erosin jokunen aika sitten 13 vuoden parisuhteesta ja opettelen nyt elämään yksinäisenä miehenä. En ole hassumpi kaveri, järkeä ja tunteita löytyy hyvän itseluottamuksen kanssa.
Ero tuli minulle yllätyksenä, joten joudun tekemään pienen matkan itseeni. En takuulla ole virheetön, mutta jokaisen tekemäni virheen olen yrittänyt ottaa uuden oppimisen kannalta. Olen realisti, enkä ole valmis rakastumaan, en ehkä ihastumaankaan kovin syvällisesti, mutta välitän aidosti ja kaipaan läheisyyttä.
Pitkässä suhteessa eläminen on jakamista, niin henkisesti kuin seksuaalisesti, ja tätä puolta kaipaan todella paljon.
On mukavaa kun on hauskaa seuraa, mutta haluaisin jakaa hellyyttä ja läheisyyttä todellisen ihmisen kanssa, en pelkän lihan, joka ei merkitse yhtään mitään.
Näen paljon kauneutta ympärilläni ja olen seksuaalinen olento, mutta turhaudun pelkän pornon katselusta.
Tiedän ettei olisi reilua heittäytyä suhteeseen, jossa toinen odottaa jotain vakavampaa, ennen kuin olen pistänyt ns. oman paskani kasaan ja olen valmis luottamaan parisuhteeseen.
Kysymys kuuluukin, onko naisen kanssa mahdollista jakaa läheisyyttä ja hellyyttä intiimistikkin, ilman että pitää olla valmis vakavaan suhteeseen?
Kauniita naisia riittää ja panon löytää pyytämättä, mutta mitä jos mies ei ole kiinnostunut sellaisesta? Eikö hauskaa voi pitää ilman sitoutumista? Onko luottamus aina kiinni lupauksista? Onko tässä naisen ja miehen välinen ero?
Oma naiseni mokasi, eikä hänellä ollut henkisiä työkaluja käsitellä syyllisyyttä, joten hän päätti paeta ulos parisuhteesta. En kuitenkaan näe että se olisi syy, miksi minun pitäisi jäädä elämään surun kanssa, kun yksinkertaisistakin asioista voi löytää niin paljon iloa.
Jos vain ymmärtäisin naisen näkökannan tällaiseen asiaan, eli onko naisen kanssa mahdollista muodostaa suhde, jossa on iloa, luottamusta ja seksuaalista vapautta, sellaista yksinkertaisten asioiden jakamista, vai vedänkö kylmät ja yritän sopeutua selibaattiin, kunnes olen valmis vakavampaan suhteeseen? Ajatuksia kehiin. :D
Terkuin,
Kulkija_mb
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit tuntemuksistasi niin hienosti ja selkeästi, että melkein ihastuin sinuun!
Minusta on hienoa, että olet huomannut, ettet ole vielä valmis uuteen suhteeseen, ennenkuin olet vapautunut henkisesti edellisestä. Edellisen suhteen taakkaa ei pidäkään viedä uuteen suhteeseen, siitä kärsii molemmat osapuolet.
On ihan ymmärrettävää, että kaipaat kuitenkin seksuaalista läheisyyttä ja jakamista ilman vakavampaa vastuuta toisesta. En todellakaan tiedä, onko helppoa löytää samaa haluavaa naista. Ei välttämättä.
En voi sanoa muuta, kuin että elä päivä kerrallaan. Kun aika on kypsä, kohdallesi osuu arvoisesi nainen. Luulen, että eksäsi on menettänyt toimillaan hienon ihmisen!
Tsemppiä!
Kiitoksia kauniista sanoista ja tsempistä! :D
Olen samaa mieltä, etten voi kantaa tällaista takkaa uuteen suhteeseen. Tarvitsen aikaa ja uusia kokemuksia, jotka auttavat korjaamaan tunne-elämän kolhut ja kaipauksen.
Jos olisin itsekäs ja saisin irti jotain yhden illan seikkailuista, niin asia olisi ratkaistu, mutta se touhu on meikäläiselle tyhjää.
On rankkaa myöntää itselleen pelottavatkin tunteet, elää ne läpi ja katsoa mihin elämä kuljettaa. Olisi helpompaa vajota tyhjiöön, jossa mikään ei merkitse mitään, mutta menettäisin ison osan persoonaani.
Tuumasin että en voi tehdä muuta kuin avata takkini ja antaa elämän osua kohdalle.
Epäilen, ettei kovin moni nainen (tai ihminen) ole valmis läheisyyteen, jonka ainoa tarkoitus on olla lähellä.
En niinkään kaipaa itse aktia, vaikka kaikki purkautuukin sen päätteeksi. Kaipaan sitä fiilistä, joka syntyy kun saan toisen kasvot hehkumaan ja se pieni pilke säilyy silmissä pari päivää myöhemminkin.
Minulla on käsittämätön ikävä ihmiskehon lämpöä, sydämen tykytystä, naisvartalon kaaria, tuoksuja, ääniä ja ihon pehmeyttä. Kaipaan vierelleni ihmistä, jonka silmien takaa pilkistää aito ja rehellinen persoona.
En tiedä, minulle seksuaalisuus on muutakin kuin suorittamista. Se on leikkiä ja jännitystä, läheisyyttä joka herättää halun, intohimoa joka syttyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa, nauramista ja noloja tilanteita, kiihkeitä ja voimakkaita akteja jotka räjäyttävät aivot pihalle ja aikaa vievää hellyyttä, pelkkää läheisyyttä.
Joo, tuollaista kokee yleensä parisuhteessa. Mutta eihän sitä tiedä, ehkä vastaani tulee ihana nainen, joka on valmis antamaan minulle aikaa, eikä hätkähdä elämänjanoani ja muutamaa heikkoa hetkeä, jotka joudun pakostakin kohtamaan kun opettelen kulkemaan omillani. :D