Kuinka tästä sitten jatketaan eteenpäin, kun rakkaus sytty niin tuhottomalla voimalla ja mahdollisuuksia ei ole.
Kohteena varattu mies, mitään ei ole tapahtunut. Muuta kuin tunteet, ne tunteet.
Järki sanoo molemmille ettei asian vuoksi voi ratkaisuja tehdä, tunteet huutais jotain ihan muuta.
Kokemuksia, kohtaloita?
Tiedossa on ettei asiasta mitään tule, mut hitto! Miks sen pitää olla niin. Mitään varmuutta ei voi kukaan antaa että se olis just se oikea, eikä huvita hypätä suoraan eronneen kelkkaan. Ja toisaalta en itse edes haluaisi, että käy riskeeraamaan nykyisen suhteen sen varjolla, että katellaan.
Itsekään en voi mitään luvata, en voi sanoa muuta kuin että nyt rakastan. Ei se riitä mihinkään. Ja silti mä luulen että tää on pitkä tie ennen kuin pääsen jatkamaan eteenpäin.
En voi sanoa, että lähde ja tuu mun luokse. Silloinhan se lähtis koska mä pyytäisin. En voi sanoa että jää sinne missä nyt oot, koska en mä sitä haluais.
Luojan kiitos näyttää siltä ettei tää päätös tule mun harteilleni. Varmaan ratkaisu menee sen mukaan "mikä on oikein".
Niin se vaan on, mutta osa musta toivoo ettei olis. Enkä olis ikinä uskonu että löydän itteni tällasesta tilanteesta, koskaan ei oo varatut kiinnostanu. Nyt vaan se ihminen ja ne tunteet nous sen kaiken yläpuolelle. En rakastunut varattuun tai vapaaseen, vaan ihmiseen.
Kohteena varattu mies, mitään ei ole tapahtunut. Muuta kuin tunteet, ne tunteet.
Järki sanoo molemmille ettei asian vuoksi voi ratkaisuja tehdä, tunteet huutais jotain ihan muuta.
Kokemuksia, kohtaloita?
Tiedossa on ettei asiasta mitään tule, mut hitto! Miks sen pitää olla niin. Mitään varmuutta ei voi kukaan antaa että se olis just se oikea, eikä huvita hypätä suoraan eronneen kelkkaan. Ja toisaalta en itse edes haluaisi, että käy riskeeraamaan nykyisen suhteen sen varjolla, että katellaan.
Itsekään en voi mitään luvata, en voi sanoa muuta kuin että nyt rakastan. Ei se riitä mihinkään. Ja silti mä luulen että tää on pitkä tie ennen kuin pääsen jatkamaan eteenpäin.
En voi sanoa, että lähde ja tuu mun luokse. Silloinhan se lähtis koska mä pyytäisin. En voi sanoa että jää sinne missä nyt oot, koska en mä sitä haluais.
Luojan kiitos näyttää siltä ettei tää päätös tule mun harteilleni. Varmaan ratkaisu menee sen mukaan "mikä on oikein".
Niin se vaan on, mutta osa musta toivoo ettei olis. Enkä olis ikinä uskonu että löydän itteni tällasesta tilanteesta, koskaan ei oo varatut kiinnostanu. Nyt vaan se ihminen ja ne tunteet nous sen kaiken yläpuolelle. En rakastunut varattuun tai vapaaseen, vaan ihmiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toista neuvomaan ,mutta aina kun on kyse varatusta henkilöstä ,se tietää vaikeuksia ennemmin tai myöhemmin!!
Sepä se, ja tavallaan mitään ei tulekaan ellei ole vapaa. Vaan nimenomaan mietin kuinka vaikeaa sitten on jatkaa vaan, ilman mitään "päätöstä", kun ei ole suhdetta ollut niin ei ole mitään mitä lopettaa, jää vaan tunteet kellumaan ja sitten sitä kaiketi yrittää niitä kohdistaa eteenpäin..
miehen nimi alkaa ja mistpäin hän on??
että tarvii, kyllä se tietää näistä asioista, tää vuodatus lähinnä oman olon purkamista.
Kuulin just eräältä ihmiseltä, millaista "onnea" elämä on kun sekaantuu varattuun ukkomieheen ja alkukiima menee ohi. Siinä äijä on tunnustettuaa rakkauttaan, muuttanut tämän naisen luokse asumaan pelkät henkilökohtaiset tavarat mukana.
Nyt kun aikaa on kulunut, niin elatusmaksut entiseen suhteeseen rasittaa tuon pariskunnan uutta onnea, vittumaiset sukulaiset jotka eivät tuon "huonon naisen" ja perheen rikkojan kanssa seurustele, lapset jotka eivät puhu tälle uudelle jne. Nyt tämä äijä on alkanut kaipaillee kaikkia mukavuuksia entisestä asunnostaan, joita ei tämän pitkään sinkkuna eläneen naisen kaksiossa ole. Kun rahat on olleet tiukalla niin on siinä sitten onnenhuumassa tullut käytetyksi tämän naisen säästötkin. Että tällaista karua tositarinaa. Voisin lyödä vetoa, että se äijä luikkii entisen muijansa luo himaansa jo ennen ensi joulua jos se nainen sen takaisin huolii. Mitä jää tälle toiselle naiselle? tyhjä pankkitili, paha mieli ja jotain muistoja!
Sepä ois se kauhuskenaario, ensin epätoivoisesti rakastua, saada se mitä haluaa ja huomata ettei ollutkaan toiselle kaikki mitä voi toivoa..
Kai se täytyy vaan ajatella niin, että jos eroaa muista syistä niin kattoo sitten.
Paras on todellakin odottaa, että hän eroaa muista syistä. Syyllisyys vaikuttaa olevan se seikka mikä saa ihmiset tekemään mitä kummallisempia asioita ja uhrauksia. Kuten tossa ed.mainitussa tapauksessa nainen on omaa syyllisyyttään lievittääkseen maksanut miehen velat, mies taas tuntee syyllisyyttä lapsiinsa nähden ja yrittää rahalla paikata sattunutta. Siitä on syntynyt lyhyessä ajassa jo rahaongelmia. Siinäkin suhteen alussa syleiltiin koko maailmaa ja oltiin valmiita suuresta rakkaudestaan jakamaan kaikille hyvää elämää. Mutta muut asianosaiset eivät olekaan suostuneet leikkimään samaa leikkiä. Perheenrikkoja on perheenrikkoja, yhteisöjen moraalisääntö joka pitää.
Ukkomies on perheensä hylkääjä, entinen vaimonsa taas kaikkien suojelussa oleva marttyyri. On kyllä näin ulkopuolisen silmiin niin hajottavaa ja repivää, etten suosittele kellekään. Jospa jollain olisi toisenlainen tarina :)
Olin itse naimisissa. Avioliitto oli hajoamassa kun loppusuoralla aloin pettämään puolisoani. Rakastuin. Ruoho vaikutti vihreämmältä aidan toisella puolella...? Erottuani, heilanijätti mut. En tainnut kiinnostaa häntä enää. Oli kivaa vain niin kauan kun se oli kiellettyä ja jännittävää.
Jäin yksin, ja toipuminen tästä vei kauan.