Katsoin tässä jokunen aika televisiosta ohjelmaa, jossa eri ikäiset ihmiset keskustelivat paniikkihäiriöstä. Etenkin yhden henkilön oiva kommentti sairaudesta jäi mieleen: "ehkä ihmisellä on herkkyys paniikkihäiriölle. Joku on menevä, reipas ja valmis tekemään mitä tahansa, ilman pelkoa, joku taas on hyvin herkkä eri tilanteissa. Ehkä paniikkihäiriö on ominaisuus ihmisessä, hän on vain erittäin herkkä".
Mielestäni tämä toteamus pitää paikkaansa, mutta on otettava huomioon myös, että paniikkihäiriö on myös sairaus, eikä sitä voi kokonaan luokitella herkkyydeksi.
Tää jäi vaan jotenkin positiivisesti mieleen, onko muilla mitään kommentteja tähän?:)
Mielestäni tämä toteamus pitää paikkaansa, mutta on otettava huomioon myös, että paniikkihäiriö on myös sairaus, eikä sitä voi kokonaan luokitella herkkyydeksi.
Tää jäi vaan jotenkin positiivisesti mieleen, onko muilla mitään kommentteja tähän?:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
on tutkittu. Muukin teollinen, pitkälle prosessoitu ruoka heikentää psyyken tilaa. Paniikkihäiriöt ovat lisääntyneet, kun nuoret syövät roskaruokaa. Kannattaisi kaikki lisäaineita sisältävä jättää pois, ja syödä runsaasti rasvaista kalaa ja vihanneksia.
aiheesta löytyy lukuisia tutkimuksia psykologian alalta. Eli tutkimuksia millaiset ihmiset sairastavat paniikkihäiriötä. Kannattaa käydä yliopistojen e-thesis palveluissa urkkimassa graduja ja väikkäreitä. Veikkaisin itse, että laidasta laitaan löytyy ihmisiä. Luonne on niin monimutkainen juttu. Joku on herkkä vaikka olisi kuinka menevä, ei ihmisiä oikein voi luokitella. Ehkä jutun tarkoitus oli vahvistaa paniikkihäiriöisten itsetuntoa; ihan hyvä niin. Onhan se ominaisuus, mutta ei varmaan korreloi minkään yksittäisen luonteenpiirteen kanssa. Ja ihan hyvä lapsuuskin on voinut olla.
Itse uskon juuri tuohon, että paniikkihäiriöiset ihmiset ovat usein ehkä herkempiä kuin muut. Mutta sitä herkyyttäkin on erilaista. Toinen kaipaa rauhaa toinen taas pelkää hiljaisuutta. Myös paniikkihäiriö sinällään voi olla eri ihmisillä hyvin erilainen. Mulla alussa oli niin, että hiljaisuus oli se ahdistava juttu. Juuri siinä hiljaisuudessa ajatus kääntyi itseen ja ahdistavaan oloon. Melussa oli helpompaa olla. Nykyään taas hamuan sitä rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Ystäväni jolla myös häiriö, on herkkä melulle.
Vaikka siis onkin ph, niin ei ne ihmiset aina muistuta toisiaan. Mun kaveri karsastaa pieniä, inteemejä tapaamisia, kun taas itse kammoan suurempia tilaisuuksia. Hänellä ei ole mitään ongelmaa kulkea bussilla, kun taas itsellä oli hyvin kamala bussi-pelko. Sen sijaan hän karsastaa henkilöautoja, joka taas mulle on turvallisempi kuin bussi.
Ite oon hyvin herkkä ilmapiirille ja olosuhteille. Huono ilmapiiri saa heti paniikki-tunteita pintaan. Pahan riidan jälkeen kärsin paniikkia monta seuraavaa päivää ja koen suoranaista kauhua. Raa'at tv-ohjelmat jätän väliin, samoin kauhu-kirjallisuuden. Mulle sopivaa kamaa on "pieni talo preerialla"-tyyppiset sarjat.