Perintöoikeuden vanheneminen

>>Testamentti ja sen myötä siihen perustuva perintöoikeus vanhenee 10 vuodessa, mutta sukulaisuuteen perustuvan perintöoikeuden vanhenemisesta en olekaan tietoinen.

nix nax kirjoitti:

>>Testamentti ja sen myötä siihen perustuva perintöoikeus vanhenee 10 vuodessa, mutta sukulaisuuteen perustuvan perintöoikeuden vanhenemisesta en olekaan tietoinen.

Onpas pirullinen "ansa", kun maanäärissä oleva lapsi ei osallistu edes valtakirjalla 1. kuolleen vanhempansa sinänsä selkeään perunkirjoitukseen, kun koti jää kuitenkin lesken hallintaan.
Tästähän seuraa erolapsien oikeusturvan räjähtäminen käsiin, kun perunkirjoitukseen kutsumisen unohtaminen ei vissiin ole sanktioitu.

Puolisoista toinen on kuollut kymmenen vuotta sitten. Perillisiä on kaksi, joista toinen luopuu osuudestaan, mutta tätä ei anneta mitenkään sijaan tuleville tiedoksi.

Leski kuolee tänä keväänä, jolloin perillisiä on kaksi, mutta tällä kertaa osuudesta ei luovuta.

Laita varsinaisista perillisistä sekä mahdollisesta osuudesta selviää heille tässä kuussa (yli kymmenen vuotta siitä kun ensimmäinen perittävistä on kuollut), kun pesässä ollutta kiinteistöä yritetään myydä eikä lainhuutoa myönnetä puutteellisten omistajasuhteiden vuoksi ja tuomioistuin vaatii virkatodistuksia nähtäväksi.

Onko pesän osakkailla velvollisuus ilmoittaa pesästä muille perillisille / tuleville osakkaille?

Vaikuttaako tämä mitenkään vanhenemiseen?

Antaako laki siis mahdollisuuden vaikuttaa perintöjärjestykseen "pimittämällä" tietoa?

Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?

Mikä eteen? vol2 kirjoitti:

Puolisoista toinen on kuollut kymmenen vuotta sitten. Perillisiä on kaksi, joista toinen luopuu osuudestaan, mutta tätä ei anneta mitenkään sijaan tuleville tiedoksi.

Leski kuolee tänä keväänä, jolloin perillisiä on kaksi, mutta tällä kertaa osuudesta ei luovuta.

Laita varsinaisista perillisistä sekä mahdollisesta osuudesta selviää heille tässä kuussa (yli kymmenen vuotta siitä kun ensimmäinen perittävistä on kuollut), kun pesässä ollutta kiinteistöä yritetään myydä eikä lainhuutoa myönnetä puutteellisten omistajasuhteiden vuoksi ja tuomioistuin vaatii virkatodistuksia nähtäväksi.

Onko pesän osakkailla velvollisuus ilmoittaa pesästä muille perillisille / tuleville osakkaille?

Vaikuttaako tämä mitenkään vanhenemiseen?

Antaako laki siis mahdollisuuden vaikuttaa perintöjärjestykseen "pimittämällä" tietoa?

Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?

Lue lisää

>>Puolisoista toinen on kuollut kymmenen vuotta sitten. Perillisiä on kaksi, joista toinen luopuu osuudestaan, mutta tätä ei anneta mitenkään sijaan tuleville tiedoksi.>Onko pesän osakkailla velvollisuus ilmoittaa pesästä muille perillisille / tuleville osakkaille?

Vaikuttaako tämä mitenkään vanhenemiseen? >Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?

nix nax kirjoitti:

>>Puolisoista toinen on kuollut kymmenen vuotta sitten. Perillisiä on kaksi, joista toinen luopuu osuudestaan, mutta tätä ei anneta mitenkään sijaan tuleville tiedoksi.>Onko pesän osakkailla velvollisuus ilmoittaa pesästä muille perillisille / tuleville osakkaille?

Vaikuttaako tämä mitenkään vanhenemiseen? >Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?

Lue lisää

>>Perintö on vanhentunut 10 vuodessa, vaikka perintö olisi perilliseltä salattu.>Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?>Muille - perintönsä ajoissa vastaanottaneille - perillisille.

Mikä eteen? vol3 kirjoitti:

>>Perintö on vanhentunut 10 vuodessa, vaikka perintö olisi perilliseltä salattu.>Kenelle vanhentuneen osakkaan osuus siirtyy?>Muille - perintönsä ajoissa vastaanottaneille - perillisille.

Lue lisää

>>mihin perustat tämän? Siis erityisesti salausosuuden...

nix nax kirjoitti:

>>mihin perustat tämän? Siis erityisesti salausosuuden...

OK, onko siis näin:

PK 16 1§: "Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.

Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä."


>> Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa. Piste.

PK 16 3§: "Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

>> laki siis sanoo, että vanhentunut perintöosuus siirtyisi seuraavalle rintaperilliselle alenevassa polvessa. Tästä huolimatta KKO on katsonut esittelijän esityksen vastaisesti ratkaisussaan (1987/99), että em. sijaantulijaan noudatetaan samaa 10 vuoden vanhentumissääntöä kuin sen kohdalla jonka sijaan on tultu... eli suomeksi sijaantulija ei koskaan tule sijaan, koska hänen oikeutensa vanhenee samassa hetkessa kuin se syntyy...

Eikö tämä ole "hieman" outo päätös ja tosi heikosti oikeusturvalla perusteltavissa?

Eikö tämä mielestäsi mahdollista ainoastaan viivyttämisellä, pimittämisellä tai salaamalla perintöjärjestyksen tohtoroinnin...?

Kysynkin näin ollen vielä onko päätöksen esittelijöiden lausunnoilla mitään vaikutusta alempien oikeusasteiden tuleviin päätöksiin eli voisiko ajatella esim.käräjäoikeuden missään tilanteessa päättävän käytännössä(!) KKO (1987/99) vastaisesti, sen esittelijän perusteluiden mukaan? (tiedän etteivät KKO:n päätökset sido alempia oikeusasteita päätöksenteossa, mutta käytännössä ne kait ohjaavat kuin olisivat osa kirjoitettua lakia).

Ja vielä lopuksi, sattuuko kukaan tietämään KKO (1987/99) vastaisesti tehtyjä oikeuden päätöksiä?

nix nax kirjoitti:

>>mihin perustat tämän? Siis erityisesti salausosuuden...

OK, onko siis näin:

PK 16 1§: "Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.

Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä."


>> Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa. Piste.

PK 16 3§: "Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

>> laki siis sanoo, että vanhentunut perintöosuus siirtyisi seuraavalle rintaperilliselle alenevassa polvessa. Tästä huolimatta KKO on katsonut esittelijän esityksen vastaisesti ratkaisussaan (1987/99), että em. sijaantulijaan noudatetaan samaa 10 vuoden vanhentumissääntöä kuin sen kohdalla jonka sijaan on tultu... eli suomeksi sijaantulija ei koskaan tule sijaan, koska hänen oikeutensa vanhenee samassa hetkessa kuin se syntyy...

Eikö tämä ole "hieman" outo päätös ja tosi heikosti oikeusturvalla perusteltavissa?

Eikö tämä mielestäsi mahdollista ainoastaan viivyttämisellä, pimittämisellä tai salaamalla perintöjärjestyksen tohtoroinnin...?

Kysynkin näin ollen vielä onko päätöksen esittelijöiden lausunnoilla mitään vaikutusta alempien oikeusasteiden tuleviin päätöksiin eli voisiko ajatella esim.käräjäoikeuden missään tilanteessa päättävän käytännössä(!) KKO (1987/99) vastaisesti, sen esittelijän perusteluiden mukaan? (tiedän etteivät KKO:n päätökset sido alempia oikeusasteita päätöksenteossa, mutta käytännössä ne kait ohjaavat kuin olisivat osa kirjoitettua lakia).

Ja vielä lopuksi, sattuuko kukaan tietämään KKO (1987/99) vastaisesti tehtyjä oikeuden päätöksiä?

ymmärsinkö oikein kirjoitti:

OK, onko siis näin:

PK 16 1§: "Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.

Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä."


>> Oikeus perintöön vanhenee 10 vuodessa. Piste.

PK 16 3§: "Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

>> laki siis sanoo, että vanhentunut perintöosuus siirtyisi seuraavalle rintaperilliselle alenevassa polvessa. Tästä huolimatta KKO on katsonut esittelijän esityksen vastaisesti ratkaisussaan (1987/99), että em. sijaantulijaan noudatetaan samaa 10 vuoden vanhentumissääntöä kuin sen kohdalla jonka sijaan on tultu... eli suomeksi sijaantulija ei koskaan tule sijaan, koska hänen oikeutensa vanhenee samassa hetkessa kuin se syntyy...

Eikö tämä ole "hieman" outo päätös ja tosi heikosti oikeusturvalla perusteltavissa?

Eikö tämä mielestäsi mahdollista ainoastaan viivyttämisellä, pimittämisellä tai salaamalla perintöjärjestyksen tohtoroinnin...?

Kysynkin näin ollen vielä onko päätöksen esittelijöiden lausunnoilla mitään vaikutusta alempien oikeusasteiden tuleviin päätöksiin eli voisiko ajatella esim.käräjäoikeuden missään tilanteessa päättävän käytännössä(!) KKO (1987/99) vastaisesti, sen esittelijän perusteluiden mukaan? (tiedän etteivät KKO:n päätökset sido alempia oikeusasteita päätöksenteossa, mutta käytännössä ne kait ohjaavat kuin olisivat osa kirjoitettua lakia).

Ja vielä lopuksi, sattuuko kukaan tietämään KKO (1987/99) vastaisesti tehtyjä oikeuden päätöksiä?

Lue lisää

>>laki siis sanoo, että vanhentunut perintöosuus siirtyisi seuraavalle rintaperilliselle alenevassa polvessa. Tästä huolimatta KKO on katsonut esittelijän esityksen vastaisesti ratkaisussaan (1987/99), että em. sijaantulijaan noudatetaan samaa 10 vuoden vanhentumissääntöä kuin sen kohdalla jonka sijaan on tultu... eli suomeksi sijaantulija ei koskaan tule sijaan, koska hänen oikeutensa vanhenee samassa hetkessa kuin se syntyy...//Eikö tämä ole "hieman" outo päätös ja tosi heikosti oikeusturvalla perusteltavissa?

nix nax kirjoitti:

>>laki siis sanoo, että vanhentunut perintöosuus siirtyisi seuraavalle rintaperilliselle alenevassa polvessa. Tästä huolimatta KKO on katsonut esittelijän esityksen vastaisesti ratkaisussaan (1987/99), että em. sijaantulijaan noudatetaan samaa 10 vuoden vanhentumissääntöä kuin sen kohdalla jonka sijaan on tultu... eli suomeksi sijaantulija ei koskaan tule sijaan, koska hänen oikeutensa vanhenee samassa hetkessa kuin se syntyy...//Eikö tämä ole "hieman" outo päätös ja tosi heikosti oikeusturvalla perusteltavissa?

Lue lisää

Voisitkohan tarkentaa, mitä tarkoitat sillä, että kahden sanan (perintöön tai) lisääminen säännökseen tekisi asiasta yksinkertaisen? En oikein ymmärtänyt pointtiasi.

PK 16:1 §:n 1 momentissahan viitataan testamentin toissijaissaajaan. Toisin sanoen testamentin toissijaissaajan ei tarvitse saattaa oikeuttaan voimaan ennen ensisaajan oikeuden päättymistä, joka useimmiten tapahtuu tämän kuollessa. Tästä alkaa kulua toissijaissaajan kymmenen vuoden määräaika.

Jos kuitenkin testamentin ensisaaja ei saata oikeuttaan voimaan tässä kymmenen vuoden määräajassa, alkaa PK 16:3 vaikuttaa. Testamentin ensisaaja katsotaan siis kuolleeksi, jolloin toissijaissaajan määräaika alkaa testamentin tekijän kuolemasta, eikä siis pidenny.

Kuinka siis perintöön tai edes testamenttiin perustuva oikeus voisi alkaa myöhemmin, jos perillinen/ensisaaja ei saata oikeutaan voimaan? Hehän ovat "kuolleet" viimeistään samaan aikaan kuin alkuperäinen perinnönjättäjä.

MK kirjoitti:

Voisitkohan tarkentaa, mitä tarkoitat sillä, että kahden sanan (perintöön tai) lisääminen säännökseen tekisi asiasta yksinkertaisen? En oikein ymmärtänyt pointtiasi.

PK 16:1 §:n 1 momentissahan viitataan testamentin toissijaissaajaan. Toisin sanoen testamentin toissijaissaajan ei tarvitse saattaa oikeuttaan voimaan ennen ensisaajan oikeuden päättymistä, joka useimmiten tapahtuu tämän kuollessa. Tästä alkaa kulua toissijaissaajan kymmenen vuoden määräaika.

Jos kuitenkin testamentin ensisaaja ei saata oikeuttaan voimaan tässä kymmenen vuoden määräajassa, alkaa PK 16:3 vaikuttaa. Testamentin ensisaaja katsotaan siis kuolleeksi, jolloin toissijaissaajan määräaika alkaa testamentin tekijän kuolemasta, eikä siis pidenny.

Kuinka siis perintöön tai edes testamenttiin perustuva oikeus voisi alkaa myöhemmin, jos perillinen/ensisaaja ei saata oikeutaan voimaan? Hehän ovat "kuolleet" viimeistään samaan aikaan kuin alkuperäinen perinnönjättäjä.

Lue lisää

Tein PK:ta luettuani saman tulkinnan PK 16:3:sta kuin MK, mutta tutustuin tämän jälkeen KKO (1987/99), joka on ratkaistu oikeusturvalla perustellen esittelijän esityksen vastaisesti, niin että sijaan tulijan oikeus perintöön vanhenee samassa 10 vuoden ajassa kuin henkilön jonka sijaan hän on tullut. Eli oikeus on syntyessään vanhentunut...

...tämä valitettavasti, vaikka olisikin tehty kuinka jaloista lähtökohdista, mahdollistaa perintöjärjestyksen tohtoroinnin viivyttämisellä / panttaamisella.

Ei mee kyllä kaaliin mitä KKOssa on ihan oikeasti mietitty ratkaisua tehdessä.

ei mee kaaliin... kirjoitti:

Tein PK:ta luettuani saman tulkinnan PK 16:3:sta kuin MK, mutta tutustuin tämän jälkeen KKO (1987/99), joka on ratkaistu oikeusturvalla perustellen esittelijän esityksen vastaisesti, niin että sijaan tulijan oikeus perintöön vanhenee samassa 10 vuoden ajassa kuin henkilön jonka sijaan hän on tullut. Eli oikeus on syntyessään vanhentunut...

...tämä valitettavasti, vaikka olisikin tehty kuinka jaloista lähtökohdista, mahdollistaa perintöjärjestyksen tohtoroinnin viivyttämisellä / panttaamisella.

Ei mee kyllä kaaliin mitä KKOssa on ihan oikeasti mietitty ratkaisua tehdessä.

Lue lisää

>>Tein PK:ta luettuani saman tulkinnan PK 16:3:sta kuin MK, mutta tutustuin tämän jälkeen KKO (1987/99), joka on ratkaistu oikeusturvalla perustellen esittelijän esityksen vastaisesti, niin että sijaan tulijan oikeus perintöön vanhenee samassa 10 vuoden ajassa kuin henkilön jonka sijaan hän on tullut. Eli oikeus on syntyessään vanhentunut...

nix nax kirjoitti:

>>Tein PK:ta luettuani saman tulkinnan PK 16:3:sta kuin MK, mutta tutustuin tämän jälkeen KKO (1987/99), joka on ratkaistu oikeusturvalla perustellen esittelijän esityksen vastaisesti, niin että sijaan tulijan oikeus perintöön vanhenee samassa 10 vuoden ajassa kuin henkilön jonka sijaan hän on tullut. Eli oikeus on syntyessään vanhentunut...

Lue lisää

..kun edesmenneellä äidiltäni jäi asunto-osake jonka omisti puoliksi 25v sitten edesmenneen miehensä kanssa, joka ei ollut oma isäni.
Perunkirjoitus tehtiin aikoinaan ok, mutta pesää ei koskaan jaettu.
Tällä miehellä oli kaksi omaa lasta jotka molemmat kuolleet ja vain toisella näistä oli lapsi, joka nyt sitten perimässä tätä 25v sitten kuolleen miehen puolikasta osakkeesta ja osaa toisesta puolikkaasta.

Koskeeko laki perinnön vanhenemisesta myös tässä tapauksessa, jos nyt perintöä saamassa oleva ei sitä saakaan tämän vanhenemispykälän vuoksi ?
..ja jos koskee, kuka perii tämän jakamattoman pesän kun ei rintaperillisiä tai heidän jälkeläisiään ole olemassa/elossa?

Meneekö se puolikas osuus nyt edesmenneen äitini pesään?