lapselle yksilöllistä aikaa

kyllä vl-isä yleensä tekee muutakin kuin "seuraavaa" ;P

esim kauppa reissulle,, yksi kerrallaan mukaan,, siinä lapsi saa sinun huomion,,enkä usko että enäää 18 v lapsi mitään jahden keskistä aikaa tarvii,,
eniten aikaa tarvitsevat ne pienet ja sitten ne pahassa iässä olevat murkut,vaikka ne saookin mitä sää siihen tuut,, sisimmissään ne silti ajattelevat, kiva kun äiti ja isä välittää. ja rakastaa, ( ja huomio ei se isä niitä yksin tee niitä lapsia)

Meillä pidetään kerran kuussa naisteilta. Menen tyttöjeni kanssa saunaan ja sen jälkeen teemme yhdessä hyvää ruokaa. Eihän se ole kahdenkeskistä aikaa, mutta laatuaikaa kumminkin. Kahdenkeskistä aikaa annamme lapsille esim niin, että otamme mukaan johonkin omaan menoomme vain yhden lapsen (esim kauppaan, lenkille, kutsuille, pidemmälle automatkalle). Meillä on myös tapana muistaa lasten nimipäiviä (sekä etu- että toisen nimen päiviä) niin, että toinen vanhemmista menee lapsen kanssa kahdestaan jonnekin (syömään ulos, keilaamaan, uimaan, ostoksille, kahvilaan). Ihan arjessa esim meidän kolmevuotias saa kanssani kahdenkeskistä aikaa kun vauva menee päiväunille ja me luemme sitten silloin kahdestaan kirjaa. Koululaisille annan mahdollisuuksien mukaan kahdenkeskistä aikaa jos tulevat koulusta eriaikaa. Istun silloin keittiössä koululaisen kanssa kun hän syö välipalaa ja juttelemme. Tietysti välillä koululaisia saapuu useampi kerrallaan ja välillä myös nuoremmat pyörivät jaloissa juuri siihen aikaan. Mutta ainakin vaihdamme muutaman sanan koulun jälkeen välipalapöydässä. Klo 15 ryhdyn tekemään päivällistä ja siinä on aina joku koululaisiata mukana. Siinäkin siis saamme olla yhdessä, koska jokaisella kouluikäisellä lapsellamme on vuoroviikoin keittiöviikko. Yhdessä sitten laitamme ruokaa ja katamme pöydän. Ruokahetki on myös mahdollisuuksien mukaan koko perheen yhteinen. Tietysti joku lapsisita on usein silloin esim kaverin luona, mutta suurin osa perheestä istuu neljän aikaan saman ruokapöydän ääreen.