Niin kysyisin teidän mielipidettä että miten määrittäisitte anoreksian? Onko esim. painoindeksin oltava sen alle 20?
Oon 20.v poika. Pituus on jotain 178-180 tietämillä, tällä hetkellä paino 63,5. Paino ollu joskus yli 70.kg Onko tuo vielä ihan ihan normi jätkän paino, tuo jotain 70-74 esim. Oon koko nuoruuteni pelannu fudista ja muita urheilulajeja. Niissä piti hankkia vielä enemmän masssaa. Noh, lopulta päätin, lopettaa tosissaan pelaamisen, ja kun urheilijan piti pitää huolta myös ravinnosta, niin se ei enää pidemmän päälle kiinnostanut. Lopulta aloin poistaa kaikki turhat hiilihydraatit, sen jälkeen rupesin myös rajottamaan muuta syömistä, paino tippui n.10 kg sillä, et söin yleensä päivisin vaan 500 kaloria, ja rupesin myös todella tarkasti laskemaan niitä.
Eihän tää varmaan jonkun mielestä anoreksiaa ole, kun painoindeksi ei ole niin alhaalla vielä. Mutta joo, jonkunlainen syömishäiriö kombinaatio mulla on. Kun oksennan melkein joka päivä, harrastan myös chew and spittiä.
Lueskelin muutamia "alan" kirjoja. Ja pistän suoria lainauksia tähän nyt "Joskus anoreksia alkaa kun henkilö jättää pois kaiken lihottavaksi arvioimansa ruoan. Esim kieltäytyä syömästä voita, öljyä, tai yleensä rasvaa missään muodossa." "Seuraavaksi hän ehkä lakkaa laittamasta voita tai margariinia leivän päälle, alkaa välttää keksejä ja kakkuja, koska niissä on rasvaa, kieltäytyy kenties kokonaan lihasta, koska siinä on läskiä ja alkaa juoda vain rasvatonta maitoa. "
"Sitten sairastuva alkaa yleensä vältellä muitakin ruoka-aineita, esim. sokeria. Monet anorektikot ovat sairastuessaan ryhtyneet kasvissyöjiksi tai vegaaneiksi. "
"Anorektikko, joka on täysin uppoutunut omaan niukkaan ruokavalioonsa, saattaa ahdistua ylenmäärin, jos hän joutuu vähänkin syömään mielestään vahingollisia ruokia. "
Itselläni on samanlaisia ajatuksia. Tällä hetkellä en syö voita, en kovin paljon edes leipää, en syö kakkuja, keksejä (joiden takia kaikista juhlista tulee ahdistavia oloja) Rupesin kesän alussa kasvissyöjäksi. Tosin joskus harvoin kalaa, ja kanaa sallin joskus.
Ahdistun jos joudun syömään isoja määriä ruokaa, tällöin aterian jälkeen vetäydyn yksikseni, ja tyhjennän itseni jossain. Eli oksennan. Koulussa tämä on aika kiusallista, koska en viitsi mennä vessaan oksentamaan, koska en osaa vielä oksentaa tavalla josta ei ääntä kuuluisi, joten joudun käymään ruokalassa, etten herättäisi huomiota, ja kun olen poika, niin sehän vasta outoa olisikin, jos jättäisin menemättä syömään. Yleensä otan vain vähän ruokaa.
Mutta siis, mitäs olette mieltä, kärsinkö anoreksiasta?
Oon 20.v poika. Pituus on jotain 178-180 tietämillä, tällä hetkellä paino 63,5. Paino ollu joskus yli 70.kg Onko tuo vielä ihan ihan normi jätkän paino, tuo jotain 70-74 esim. Oon koko nuoruuteni pelannu fudista ja muita urheilulajeja. Niissä piti hankkia vielä enemmän masssaa. Noh, lopulta päätin, lopettaa tosissaan pelaamisen, ja kun urheilijan piti pitää huolta myös ravinnosta, niin se ei enää pidemmän päälle kiinnostanut. Lopulta aloin poistaa kaikki turhat hiilihydraatit, sen jälkeen rupesin myös rajottamaan muuta syömistä, paino tippui n.10 kg sillä, et söin yleensä päivisin vaan 500 kaloria, ja rupesin myös todella tarkasti laskemaan niitä.
Eihän tää varmaan jonkun mielestä anoreksiaa ole, kun painoindeksi ei ole niin alhaalla vielä. Mutta joo, jonkunlainen syömishäiriö kombinaatio mulla on. Kun oksennan melkein joka päivä, harrastan myös chew and spittiä.
Lueskelin muutamia "alan" kirjoja. Ja pistän suoria lainauksia tähän nyt "Joskus anoreksia alkaa kun henkilö jättää pois kaiken lihottavaksi arvioimansa ruoan. Esim kieltäytyä syömästä voita, öljyä, tai yleensä rasvaa missään muodossa." "Seuraavaksi hän ehkä lakkaa laittamasta voita tai margariinia leivän päälle, alkaa välttää keksejä ja kakkuja, koska niissä on rasvaa, kieltäytyy kenties kokonaan lihasta, koska siinä on läskiä ja alkaa juoda vain rasvatonta maitoa. "
"Sitten sairastuva alkaa yleensä vältellä muitakin ruoka-aineita, esim. sokeria. Monet anorektikot ovat sairastuessaan ryhtyneet kasvissyöjiksi tai vegaaneiksi. "
"Anorektikko, joka on täysin uppoutunut omaan niukkaan ruokavalioonsa, saattaa ahdistua ylenmäärin, jos hän joutuu vähänkin syömään mielestään vahingollisia ruokia. "
Itselläni on samanlaisia ajatuksia. Tällä hetkellä en syö voita, en kovin paljon edes leipää, en syö kakkuja, keksejä (joiden takia kaikista juhlista tulee ahdistavia oloja) Rupesin kesän alussa kasvissyöjäksi. Tosin joskus harvoin kalaa, ja kanaa sallin joskus.
Ahdistun jos joudun syömään isoja määriä ruokaa, tällöin aterian jälkeen vetäydyn yksikseni, ja tyhjennän itseni jossain. Eli oksennan. Koulussa tämä on aika kiusallista, koska en viitsi mennä vessaan oksentamaan, koska en osaa vielä oksentaa tavalla josta ei ääntä kuuluisi, joten joudun käymään ruokalassa, etten herättäisi huomiota, ja kun olen poika, niin sehän vasta outoa olisikin, jos jättäisin menemättä syömään. Yleensä otan vain vähän ruokaa.
Mutta siis, mitäs olette mieltä, kärsinkö anoreksiasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Painosi on lähes normaali! Tunnen todella monta kasvissyöjää ja yksikään ei ole anorektikko...
sen on taas kirjottanut joku asioista tietämätön tapaus.
Ja nyt asiaan.Kirjoittamasi perusteella sinulla on selvästikkin alkava syömishäiriö.
Anoreksian kriteerejä et kuitenkaan vielä täytä,koska painosi on suht normaali.
Sinuna painuisin kuitenkin kipin kapin joko kouluterveydenhoitajan paikkeille tai sitten ihan lääkäriin.Ruokakäyttäytymisesi ei missään nimessä ole tervettä.
Jos ja kun apua päätät hakea muista painottaa tilannettasi.On valitettavaa,että nykyään apua ei tahdo saada,koska lääkärit keskittyvät liiaksi painoon ja kun selvästikkin syömishäiriöistä/häiriöstä kärsivä ihminen on sitten saavuttanut sen vaadittavan painokriteerin on jo usein tilanne karannut totaalisesti käsistä näin ollen vaikeuttaen jo ennestään vaikeaa prosessia eli paranemista.
Koitahan pärjäilä ja hea apua ajoissa.
Elämässä on niin paljon muutakin kun se oma paino ja usko mua kun sanon,että jos annat itsesi vajota tarpeeksi syvälle se paino on todellakin se yksi asia minkä ympärille sinun maailmasi rakentuu.Lopulta maailmassasi ei ole enää mitään muuta kun sinä vaaka,mittanauha ja kalorit.
"Anoreksian kriteerejä et kuitenkaan vielä täytä,koska painosi on suht normaali."
Mutta eihän anoreksia riipu siitä kuinka paljon ihminen painaa. Jopa ylipainoinen voi sairastua anoreksiaan ja sen seurauksena lopulta laihtua alipainoiseksi. Anoreksiahan on mielisairaus, kieroutunut suhde ruokaan ja syömiseen.
Kyllä tuo alkuperäisen kuvaus anoreksialta, tai ainakin vakavalta syömishäiriöltä kuulostaa. Ehkä hän ei vielä ole niin pahassa jamassa kuin taudin myötä voi olla, mutta hyvää vauhtia menossa sitä kohti.
Ei ole mitään syytä odottaa että tauti pahenee. Apua pitää hakea nyt eikä puolen vuoden kuluttua. Tervehtyminen on sitä vaikeampaa, mitä vaikeammaksi tauti on edennyt.
Kokemusta on ja olen itsekin mies. Sairastin ko. tautia itsekin siinä about 20-vuotiaana. Kauna siinä kesti ennen kuin sai itsensä takaisin "normaaliksi" ja hirvittää ajatellakin niitä aikoja, saatikka katsoa omia valokuvia niiltä ajoilta. Ei ollut kovin terveen näköinen mies niissä kuvissa.
tarkotin lähinnä sitä,että lääketieteellisesti anoreksian "leiman" saa vasta kun bmi hilluu jo alipainonpuolella.
Itsekkin sairastaneena tiedät varmasti kuinka vaikeaa on apua saada ajoissa kun avun tarpeen arvioiminen on nykyään todella painokeskeistä saatika sitten jos olet jo täysi-ikään ehtinyt tapaus.