Heippa!
Jotta oravanpyörästä pääsisi yli, niin mitä keinoja on elää häpeässä? Jos esim. ahmin 1 päivän, en kehtaa lähteä ulos (en kehtaa mennä edes suihkuun - koska on niin kova pala nähdä itsensä) ja se pahentaa oloa (syrjäyttää, masentaa, lisää ahmimiskohtauksia yms). Millaisia keinoja on siis elää tavallista arkea kaiken häpeän keskellä? En voi mennä kouluun jos olen edellisenä päivänä ahminut, en käymään kioskilla tai mitään. Mistä saan rohkeutta lähteä vain ulos ja katkaista kierre? Jotain? Apua. Pahoittelen jos/kun teksti on epäselvää..
Jotta oravanpyörästä pääsisi yli, niin mitä keinoja on elää häpeässä? Jos esim. ahmin 1 päivän, en kehtaa lähteä ulos (en kehtaa mennä edes suihkuun - koska on niin kova pala nähdä itsensä) ja se pahentaa oloa (syrjäyttää, masentaa, lisää ahmimiskohtauksia yms). Millaisia keinoja on siis elää tavallista arkea kaiken häpeän keskellä? En voi mennä kouluun jos olen edellisenä päivänä ahminut, en käymään kioskilla tai mitään. Mistä saan rohkeutta lähteä vain ulos ja katkaista kierre? Jotain? Apua. Pahoittelen jos/kun teksti on epäselvää..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin sinua, olen kokenut tuon tunteen niin usein. Monesti olen suosiolla vain jäänyt kotiin, mutta koska usein on pakko lähteä:
a) Väljästi pukeutuminen on kaiken a ja o. Ahdistaa edes hieman vähemmän. Useat kerrokset ovat myös käteviä, esim. t-paita alle ja huppari päälle aukinaisella vetoketjulla.
b) Kannattaa ajatella, että jokaiselle käy joskus näin, ja kyllä hekin ovat siitä selvinneet. Ja että tilanne korjaantuu kyllä ajan myötä, esimerkiksi iltapäivällä on jo parempi kuin aamulla.
c) ... ja että mahalla tai reisillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Ei ketään oikeasti kiinnosta juuri sinun olomuotosi yhtenä ainoana päivänä. Tuskin kovin moni kerran nähtyään tämänhetkisen vartalosi sitä käy ihmeemmin muistelemaan.
En tiedä, miten nämä toimivat sinulla, mutta itselläni ainakin auttavat vähän.
Minula on sama juttu, mutta näytän kamean laihalta ja väsyneeltä.
Oli todella kauhea käydä kampaajalla kun naama näytti aivan kamalalta j siksipä en pystynyt katsoman itsäni lähes ollenkaan peilistä, silloinkin vain hiuksia. Olin todella ahdistunut kun tiesin kampaajan myöskin huomanneen kauhean ulkonäköni. Onneksi tukasta tuli sentään hyvä!! Kärsin tällä hetkellä anoreksiasta, mittani ovat 170 ja 40kg. Häpeän joka päivä itseäni, mutten vain mahda itselleni ja sairaudelle mitään....