Hei,
sanokaapa miehet, miten saisin puoliskoni ottamaan vakavasti synnytyspelkoni ja pelkoni komplikaatioista?
Hänen ainoa reaktionsa tuntuu olevan "kyllähän kaikki siitä selviävät kuitenkin" ja minua loukkaa ja pelottaa todella paljon se, että hän suhtautuu koko asiaan noin vähättelevästi. En ole hysteerikko, mutta huolissani siitä, että en saa edes mieheni huomiota tällaisessa asiassa. Pelkään, ettei hän tarvittaessa taluta minua suihkuun sairaalassa tai tue pystyyn tai pidä kädestä, kun kaikki mahdolliset heikotukset ja verenhukat ovat kerran vain omaa liioitteluani.
Lisäksi olen todella pieni ja kapealantioinen mieheni ollessa 2-metrinen, minkä vuoksi on jo tiedossa, että lapsi todennäköisesti on isompi kuin pystyn repeämittä ja suuritta verenvuodoitta synnyttämään.
sanokaapa miehet, miten saisin puoliskoni ottamaan vakavasti synnytyspelkoni ja pelkoni komplikaatioista?
Hänen ainoa reaktionsa tuntuu olevan "kyllähän kaikki siitä selviävät kuitenkin" ja minua loukkaa ja pelottaa todella paljon se, että hän suhtautuu koko asiaan noin vähättelevästi. En ole hysteerikko, mutta huolissani siitä, että en saa edes mieheni huomiota tällaisessa asiassa. Pelkään, ettei hän tarvittaessa taluta minua suihkuun sairaalassa tai tue pystyyn tai pidä kädestä, kun kaikki mahdolliset heikotukset ja verenhukat ovat kerran vain omaa liioitteluani.
Lisäksi olen todella pieni ja kapealantioinen mieheni ollessa 2-metrinen, minkä vuoksi on jo tiedossa, että lapsi todennäköisesti on isompi kuin pystyn repeämittä ja suuritta verenvuodoitta synnyttämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Satuin nyt lukemaan miesten palstaa, ja kerron oman miehen suhtautumisesta. Hän pelkää taas melkein enemmän kuin minä, juuri eilen ihmetteli että miten naiset on niin hulluja, että kukaan haluaa lapsia kun ne pitää synnyttää. Muita kommentteja on ollut että se sattuu varmaan helvetisti, ja mitä jos tulee komplikaatioita. Niin ja mitä jos joudun "siihen leikkaukseen", apua! Oltiin myös alussa sovittu että hän on läsnä koko synnytyksen ajan, mutta vaikkei ole mitään sanonut suoraan, olen nyt päätynyt siihen tulokseen ettei häntä oteta ponnistusvaiheeseen mukaan. Toisella palstalla eräs nainen kirjoitti että oli syvästi loukkaantunut siitä, kun mies mukana ollessaan vain tuijotti naama valkoisena ikkunasta ulos ja näytti siltä että pyörtyisi, minä en näe tuossa mitään loukkaavaa. Noin se meilläkin menisi, ja mies on helpottunut että saa olla "pahimman" vaiheen odotushuoneessa eikä tarvi tulla pyörtymään. Eihän hänestä sellaisena minullekkaan iloa olisi.
Heh, meitä täällä siis kaksi synnytyspelkoista... :)
Kyllä se sinun miehesi varmasti sinua tukee, ei varmaan vaan osaa miehenä suhtautua noihin "naisten juttuihin" niin luontevasti. Todennäköisesti hän noin sanomalla koittaa vain kömpelösti kertoa sinulle ettei sinulla ole hätää ja hän uskoo kaiken menevän hyvin. Ei tuo minunkaan mies aluksi suhtautunut oikein mitenkään, nyt vasta kun synnytykseen on vähän aikaa, ja oli mennyt lukemaan jonkun synnytysvihon, on alkanut tajuta (ja panikoida) että minähän synnytän! :)
Vaikka nainen olenkin niin haluan rauhoittaa sinua tuon lapsen koon suhteen. Lapsen syntymäpaino yleensä korreloi oman syntymäpainosi kanssa isän koosta riippumatta. Jos isä on pitkä niin vauva aloittaa huiman kasvun syntymän jälkeen. Itse olen 160 cm ja hento, mies 198 cm ja roteva ja lapsemme oli 49 cm ja 2,9 kg täysaikaisena. Synnytys oli helppo ja nopea ilman mitään isoja repeämiä tai verenvuotoja. Sinun kannattaa jutella oman äitisi kanssa synnytyksestä niin voit saada jonkinlaisen käsityksen siitä mitä omalla kohdallasi voi olla tulossa.
synnytyksen jälkeen hän toteaa yksitotisesti:
Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen lapsi!
Ihminen ON yksin, syntyessään, ja yksin on kuoltava. Synnytys kuuluu samaan listaan.
Älä koita sysätä miehelle minkäänlaisia vastuita. Synnytyskivut OVAT sinun yksin. Anna miehen nauttia tapahtumasta omalla tavallaan. Ehkäpä hän osaa tukea sinua omaehtoisesti.
Tiedän jo nyt, ettet tajunnut, mitä sinulle yritin sanoa, olet niin nuori ja itsekeskeinen. Siperia opettaa vielä sinutkin, joskus.
Toivottavasti pelkosi on täysin turhaa, ja kaikki menee hyvin. Onnea koitokseen.
Ei varmaan kukaan muukaan tajunnut, mitä koitit sanoa ....
Millä tavoin ap on itsekeskeinen, ja mistä päättelit että hän on nuori, tai nuorempi kuin sinä?
Jos mies ei ota puolisonsa huolia tosissaan eikä ole valmis ja tarpeeksi kypsä puolisoaan n äinkin ison asian kanssa tukemaan, niin mieshän siinä on itsekeskeinen ja keskenkasvuinen. Sellaista miestä ei kannata ottaa mukaan, joka läheisen kipua ja kärsimystä vähättelee.
Sain itse kuunnella samanlaista tekstiä, että kyllä kaikki osaa ja kaikki selvii. Mutta kyllä ääni sitten tosi paikassa muuttu..vielä kun matkattiin sairaalaan jätkä väänsi vitsiä supistuksista mutta ne loppu ku seinään kun siirryttiin synnytyssaliin. vauvalla sydänäänet romahti ja napanuora oli kaulalla ja itse repesin ylös ja alas...herra on ollut hyvin pahoillaan lotkautuksistaan ja korjas asennetta jo heti salissa. Paijas päätä ja hiero jalkoja ja passas muutenki.