Tämä on lähtökohta.
Ote Schmalkaldenin artikloista (Tunnustuskirjat):
Toisaalta saattaa ilmaantua lahkolaisia - kukaties niitä jokunen jo onkin, talonpoikaissodan aikana 22 minäkin niitä tapasin - jotka ovat sitä mieltä, että jos Hengen tai syntien anteeksiantamuksen saaneet, uskoon tulleet ihmiset sittemmin tekevät syntiä, he pysyvät yhtä kaikki uskossa eikä synnistä ole heille mitään vahinkoa. Tähän tapaan he rääkyvät: "Tee mitä lystäät. Kun uskot, se on poissa. Usko pyyhkii kaiken synnin pois!" Ja sitten he taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei ole koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut useita tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä.
Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
Ote Schmalkaldenin artikloista (Tunnustuskirjat):
Toisaalta saattaa ilmaantua lahkolaisia - kukaties niitä jokunen jo onkin, talonpoikaissodan aikana 22 minäkin niitä tapasin - jotka ovat sitä mieltä, että jos Hengen tai syntien anteeksiantamuksen saaneet, uskoon tulleet ihmiset sittemmin tekevät syntiä, he pysyvät yhtä kaikki uskossa eikä synnistä ole heille mitään vahinkoa. Tähän tapaan he rääkyvät: "Tee mitä lystäät. Kun uskot, se on poissa. Usko pyyhkii kaiken synnin pois!" Ja sitten he taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei ole koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut useita tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä.
Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Syntinen ja vanhurskas".
Usko Jeesuksen sovitustyöhön, niin jää jäljelle ainoastaan vanhurskas.
Uskomme syntisenä, jolloin olemme vanhurskaita.
Se vanhurskaus on Jumalan lahjoittamaa vanhurskautta. Kysymys ei ole
ihmisen omasta pyhyydestä, vaan Kristuksen vanhurskauden hyväksi lukemisesta.
Syntiä siis on, mutta sitä ei lueta. Perisynti säilyy ihmisessä kuolemaan asti ja se ilmenee heikkoutena ja myös lankeemisina elämän loppuun asti:
Syntiä ei näet ole teko, vaan teko on tämän sisäisen alkusynnin seuraus.
Siksi voimme sanoa: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Omavanhurskas taas uskoo synnittömänä tai kuvitellessaan itsensä pyhäksi, mutta se usko ei ole pelastavaa uskoa.
>Uskomme syntisenä,...<
Ei syntisenä mitään uskota, Jeesus on synnitön joka vaikuttaa uskomisen.
Vain synnitön edes kykenee uskomaan, eli Jeesus itse uskoo meissä.
Koko ajatus syntinen ja vanhurskas yhtä aikaa, on vihollisen valhetta.
Liha ei tule pyhäksi eikä vanhurskaaksi, se on riisuttava pois.
Kiitos vastauksesta.
Usko Kristuksen ansioon on aina ymmärretty valheeksi siellä, missä
oma pyhyys tuntuu riittävän. Siksi fariseukset kutsuivat Jeesusta samarialaiseksi, jossa on riivaaja.
Apostolinen usko on tämän ymmätänyt aina toisin.
Pyhä ei mitään uskoa tarvitsekaan, ainoastaan syntinen.
Siksi Paavali joutuu sanomaan:
7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
---------
Paavali näkee olevansa syntinen, hänen lihansa sotii hänen mielensä lakia vastaan.
Paavali sanoo vasta kuolemassa vapautuvansa kuoleman ruumiista, joka sotii hänen mielensä lakia vastaan.
Paavali e i s a n o kuten lihanpyhittäjä sanoo, että Kristuksen kautta hän olisi tästä v a p a u t u n u t. Ei todellakaan sano sellaista!
Hän kiittää siitä, että Kristus on hänen tällaisena vajavaisena syntisenä lunastanut. Mielellä hän palvelee Jumalan lakia, mutta lihansa puolesta hän on edelleen synnin alla.
Ei, mutta Paavali antaa kiitoksen Jumalalle K r i s t u k s e s s a = Kristuksen kautta: Tällaisena synisenäkin hänellä on Jumalan armo ja pelastus.
>Pyhä ei mitään uskoa tarvitsekaan, ainoastaan syntinen.<
On eri asia tarvita uskoa, tai uskoa.
Syntinen voi tarvita uskoa, mutta ei kykene uskomaan. Siksi sanon, lihasta ei tule koskaan uskovaa. Vain synnitön kykenee uskomaan, eli Jeesus itse uskoo meissä.
"Jeesus itse vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen".
>"7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"<
Jos luet tarkasti, niin huomaat miten Paavali itse vastaa tähän kysymykseen.
"7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
Jeesus Kristus pelastaa tästä kuoleman ruumiista.
>Paavali sanoo vasta kuolemassa vapautuvansa kuoleman ruumiista, joka sotii hänen mielensä lakia vastaan.<
Tällä ei ole mitään tekemistä luonnollisen kuoleman kanssa, vaan olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
"Vanha on kadonnut ja uusi on tilalle tullut".
Jeesus Kristus on jo pelastanut meidät, ja saamme omistaa pelastusta uskomme mukaan. Taivasten valtakunta alkaa jo täällä ajassa, ja jatkuu kerran ikuisesti taivaassa.
Syntinen ja itsevanhurskas ei tarvitse, koska he ovat omillaan ja syövät
sinun ehdottamaasi tapaan omia eväitään.
Paavali puhuu nimenomaan luonnollisesta kuolemasta sanoessaan: "kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista..".
Sitten hän kiittää Jumalaa Kristuksen kautta, koska Kristuksessa hän on
armahdettu, kuoleman ruumiinsa heikkouksista huolimatta.
Filosofiasi sopii itseriittoiseen nykyaikaan, mutta se on selvästi apostolisen
uskon kanssa ristiriidassa.
Sinun täytyy sitten vain tulla toimeen noilla eväillä.
Etkö edelleenkään ymmärrä, ettei lihasta tule uskovaa, pyhää, tai vanhurskasta. Kopioit pitkän pätkän paavalin kirjeestä, mutta et tunnu silti ymmärtävän. Koko kopioimasi kohta ,kuvaa lihan mahdottomuutta tulla pyhäksi.
Juuri siksi vain synnitön, pyhä ja vanhurskas voi vapauttaa meidät kuoleman ruumiista.
"Jeesus Kristus, joka vaikutta tekemisen ja tahtomisen."
Synnitön uskoo meissä, "ei kukaan tule Isän tykö, jos Isä ei itse vedä".
Ei me tarvita uskoa syntisenä pysymiseen, vaan tarvitsemme uskoa siihen että syntimme on annettu anteeksi. Maailma on täynnä syntisiä, koska he eivät usko Kristukseen.
Riisu vanha ihminen päältäsi tekoineen, niin kuin Paavali opettaa. Äläkä yritä tehdä lihastasi uskovaa. Kannat vanhaa ihmistä (lihaa) mukanasi, koska et usko Kristukseen joka päästää sinut kuoleman ruumiista.
"Vanha on kadonnut ja uusi on tilalle tullut".
Minulla on syntisenä pysymisestä yhtä vähän murhetta kuin
maapallon pyörimisestä tai Venus-planeetan ilmakehästä.
Filosofiasi perusta on oikea tekniikka ja itse oma tekeminen. Tuntuu, ettet käsitä koko uskon ja pelastuksen asiaa.
>Synnitön uskoo meissä, "ei kukaan tule Isän tykö, jos Isä ei itse vedä".>>
Sori vaan, mutta uusi ihminen ei tarvitse parannusta ja uudesti syntymistä.
Tämäkin siis häikkää!
Jos syntisenä voisi uskoa, niin Jeesusta ei olisi tarvittu.
Synnitön Jeesus itse uskoo meissä.
>Sori vaan, mutta uusi ihminen ei tarvitse parannusta ja uudesti syntymistä.
Tämäkin siis häikkää!<
Edelleen heität hienoja lauseita, kuitenkaan ymmärtämättä mitä sanot.
Tämä lause on tarkoitettu niille, jotka eivät vielä usko. Liha ei tule pyhäksi, vaikka kuinka monta kertaa yrittäisi tehdä parannusta tai syntyä uudesti. Kopioit itse tästä pitkän pätkän roomalaiskirjeestä.
Jumala on ottanut senkin ansion pois, että olisimme jotain ymmärtäneet. Sillä vain synnitön kykenee uskomaan, eli Jeesus Kristus joka vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen.
Parannusta saarnataan niille jotka eivät vielä usko, ja Jeesus itse vaikuttaa myös sen parannuksen. "Joka syntiä tekee, ei tunne vielä Jumalaa, eikä ole edes Jumalaa nähnyt."
Parannus tehdään uskossa.
Mutta, jos sinun mielestäsi uusi ihminen syntyy uudesti, minkä sille muut voivat?
Parannus tehdään uskossa.
Mutta, jos sinun mielestäsi uusi ihminen syntyy uudesti, minkä sille muut voivat?
Sinulle ei Paavalin sana itsestään kelpaa, joten jankuttaminen on hyödytöntä.
Luterilainen usko on täysin linjassa Paavalin opetusten kanssa.
Muistan vasta nyt, että sinä olit pyhien sakramenttienkin pilkkaaja. Ei kiinnosta seurasi.
>Parannus tehdään uskossa.<
Totta, mutta se ei tarkoita syntisenä uskomista. Synnitön Jeesus on ainoa joka edes kykenee meissä uskomaan.
>Mutta, jos sinun mielestäsi uusi ihminen syntyy uudesti, minkä sille muut voivat?<
Onko sinulla vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä? En ole näin sanonut.
Sanoin, ettei uusi ihminen voi uudelleen ja uudelleen syntyä.
Kun on kerran uudestisyntynyt, niin silloin synnitön Jeesus asuu meissä, joka kykenee uskomaan. Myös uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan teko, eli alusta loppuun asti vain synnitön kykenee uskomaan. Usko jo, liha ei tule koskaan uskovaksi, siksi sitä on turha pyhittää.
Ihmisestä ei uudestisyntymisessä tule henkeä. Jokainen ihminen asuu lihassa kuolinhetkeensä asti. Pyhä (Jeesus Pyhän Hengen kautta), joka meissä asuu ei ole ongelma, ongelmat syntyvät lihasta joka on langennut, eikä se voi tehdä parannusta.
Liha ei muuta tahdokaan kun tehdä syntiä, (siis noudattaa omaa tahtoansa joka on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa).
Jos keho olisi kuin haalaripuku jonka voi riisua ja muuttua Hengeksi, niin silloin olisit oikeassa. Näin ei kuitenkaan ole, valitettavasti. Me asumme tässä "maallisessa huoneessamme", joka on syntinen. Henki tekee eläväksi myös kuolevaisen ruumiin jäsenet.
1. Joh. 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, ...
*).. niin meillä on yhteys keskenämme,...
... ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
________________
1. Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä *** ole **** syntiä,
niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
________________
1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
- Meissä on siis sekä OLEVAINEN synti (jonka Esa T. ylpeänä on kieltänyt),
- että syntejä joita TEEMME!!
Uudessa ihmisessä (joka meissä asuu jos Kristus on meissä) tätä olevaista syntiä ei ole, siksi se osuus meissä ei voi syntiä tehdä. Mutta uusi ihminen ei voi ajaa pois vanhaa ihmistä jossa se asuu niin kauan kunnes luonnollinen kehon kuolema sen erottaa synnin ruumiista.
>Kuolematon asuu kuolevaisessa<
"Jokainen joka on Kristuksessa on uusi luomus, vanha on kadonnut ja uusi on tilalle tullut"
"Riisukaa vanha ihminen päältänne tekoinensa".
"Meidät on yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulittu".
"Olemme kuolleet pois synnistä"
Yms.
Suhtaudu siihen vanhaa ihmiseen niin kuin sitä ei olisi olemassa, anna sen olla ilmaa.
Älä anna sen elää, eli pidä se kuolleena. Silloin olet riisunut vanhan ihmisen pois tekoinensa.
Vanhan luontomme tunnistamiseen ei tarvita uskoa, sillä sen tunnistamme aisteillamme, mutta sen riisumiseen ja kuolettamiseen sitä uskoa tarvitaan. Jumalan Sana ja järjen päätelmät sotii toisiaan vastaan, mutta raamattu "kehoittaa lyömään maahan kaikki järjen päätelmät, jotka sotivat Kristuksen tuntemista vastaan."
"Vanha on kadonnut ja uusi on tilalle tullut".
Katso uskon silmillä.
Tästähän on ollut kaiken aikaa kysymys, että henkilö joka on valovuoden päässä Jumalasta (elaa siis lihassa) ei tunne tilaansa oikein. Emme me sille mitään mahda että olet ottanut omanvanhurskauden pakopaikaksesi kaikkivaltiaan kaikkinäkevän Jumalan silmien edestä.
Ihminen ei voi koskaan tulla uskosta vanhurskaaksi ellei hän herää lain kautta tuntemaan todellista tilaansa syntisenä ihmisenä (ahdas portti). Jumala kun ei vanhurskauta synnittömiä, vaan syntisiä hän vanhurskauttaa.
Vanhurskautettu ei tarkoita synniottömäksi tullutta ihmistä, vaan Jeesuksen kärsimisen kuoleman ja hänen uhriverensä tähden armahdettua syntistä.
Toki voit sinä pyhittää lihaasi, mutta turhaa työtä teet.
"Jos herra ei huonetta rakenna, niin rakentajat turhaa työtä tekevät".
>Vanhurskautettu ei tarkoita synniottömäksi tullutta ihmistä, vaan Jeesuksen kärsimisen kuoleman ja hänen uhriverensä tähden armahdettua syntistä.<
Synnistä armahdettu on synnitön.
Puhut syntien sovituksesta, mutta et itse usko siihen.
Jos olet pankille velkaa, ja sinun velkasi annetaan anteeksi, niin silloin et ole enää velkaa.
Tai jos joku toinen maksaa velkasi, niin silloinkaan et ole enää velkaa.
Armostasi ei ole mitään hyötyä, koska olet edelleen syntinen.
Kun tulit kerran uskoon, niin sinulle julistettiin synnin päästö, miksi nyt toimitte päinvastoin julistamalla toisia syntisiksi?
Sinä et ole opettajamme, tämä on tärkeätä tietää.
Opettajia olemme me jotka Jeesuksessa kristuksessa olemme ja hänen seurassaan jo vuosikymmeniä kilvoitelleen. Ainoa tie sinulla on lähteä tyhjästä. Kaikki tuo omavanhurskaus on riisuttava, muutoin ei tule Kristus- valo paistamaan sydämeesi.
Jeesus tuli syntisiä pelastamaan, enkeleitä hän ei ota huomaansa, sellaisena on siis turha yrittää. Kyllähän omavanhurskaus tulisi mielellään taivaaseen esiintymään omassa kunniassaan, mutta ahdas portti tulee esteeksi. Jos synti ei kirkastu synnyksi (tapahtuu lain kautta), niin on mahdoton käsittää sitä vanhurskautta joka tulee USKOSTA KRISTUKSEEN.
Minä olen tullut syntisiä päästämään , en vanhurskaita .
Jokainen ihminen joka seuraa uskossa Jeesusta joutuu Kristukselta saamansa vanhurskauden tähden rajuun perkeleen "rummutukseen ja seulontaan".
Mies joka makaa tukevasti irti maasta ja ilman kehoa, ei ole Jumalaa nähnyt eikä häntä tuntenut. Hän elää mielikuvitusmaailmassa. Narsisti persoona ja yksineläjä, ilman kristillistä seurakuntayhteyttä.
Tämä mainittu henkilö elää itsepetoksessa. Hän pettää itse itseään.
Jos hän olisi Jeesuksen seuraaja hän tuntisi lihassaan jylläävän vihollisen voiman (synnin vaikutukset) luissaan ja ytimissään.
Tämä on lahkolaisten yleinen tauti. He sekoittavat keskenään uuden ja vanhan ihmisen, hengellisen ja luonnollisen ruumiin.
yhtyy täysin palkein tähän tosi lohduttavaan viestiin!Rakkauden tuuli puhaltakoon valkeudessaan luoksemme jälleen!Kiitos Jeesukselle!Valkeus valtava,Pyhä Henki ja Jumalan Sana!Valtavalla pauhinalla ,Rauhaisa hiljaisuus!r minä(suuri ihmetys)
nyt bobitza.Luin koko ketjun ja oli mielenkiintoinen ja antoisa.Meitä taitaa olla muitakin kuin hän jolle on vaikea uskoa syntisenä.Se menee ymmärrykseen,tunteisiin ja vaikka luihin ja ytimiin asti,siis Armo Jeesuksessa.Silti minullakin on joskus epäilyksiä,esim.olenko tarpeeksi hyvä,jaksanko tällaisena syntisäkkinä uskoa?Se on todella ahdistavaa!Tiedän,ei se mene näin mut jostain aivolisäkkeestä ,mistä lie syvältä lähtee nämä ajatukset jotka tiedän vääriksi ihan varmasti!Usein joudun rukoilemaan sen puolesta,usein myös auttaakin.Onko tällainen epävarmuus jotenkin outoa mielestänne?Mulle se on ihan normaalia.Joskus joudun sanomaan ääneen:vihulainen,poistu Jeesuksen Sovintoveren kautta pois ja heti !Aina on lähtenyt kuin häntä olis koipien välissä.Minä olen saanut rauhan.Onko tämä todella jotenkin outoa ?Mulle normaalia,huom,olen aina ollut täysissä järjissäni,ehkä hiukan herkänpuoleinen.Lämmöllä peppiina
kirjailee bobitza.Etkös ystävä viitsisi ottaa henk.koht. ihmisten mielipiteitä.Yritettäisiin erottaa ihminen ja synnit jotka meidän kaikkien lihassa piilevät.Kais muistat,tahto ja ymmärrys tulevat Ylhäisistä.Emme me ole edes puujumalan kaltaisia.Muistaisimme aina,Jumala on kaiken alkaja ja päättäjä.Jos meitä kiusaa joskus ylemmyyden tunto,kärsimättömyys ym,ottakaamme taas jälleen Raamattu luettavaksi.Siinä on ainut totuutemme,Herra Jeesus,saanut kaiken vallan Rakkaalta Isältään.Eikö me maan ihmiset,jotka lihassamme pölyä ja maan tomua olemme,voitaisi rakastaa tai edes rukoilla siihenkin voimaa ettemme karsikoisi tai loukkaisi ehdointahdoin toisiamme.Meillä ei muuten ole varaa kenelläkään nousta toisia ihmisiä ylemmiksi ,ei myöskään alemmiksi.Jeesus on tasan tarkkaan joka ikisen ihmisen puolesta Kärsimystyönsä tehnyt,ylösnousemisen,vuodattanut Pyhän Hengen jota me emme pysty sitomaan enempää kuin Jumalaa Pojassaan.Mä yritin kirjoittaa rakkaudellisesti mut jos tulee väärä ymmärrys,se ei ole minulta!lämpöä sieluusi,lämmöllä peppiina ps.sen vielä lisään et pilkkaajista en tiedä mitään.Eiköhän Tuomari ole kuitenkaan Ylhäältä!Myös pilkkaajille voipi sanoa kauniisti ja suoraan!anteeksi!
yhdessäkään ihmisessä ei ole yhtään uskoa jos ei ole saanut Jumalan pojan uskoa.
Syntinen vaeltaa lihan mukaan ja vanhurskas Hengen mukaan.
Jos joku uskova sanoo että hänellä on epäuskoa niin silloin hän ei ole vielä uskossa.
Ihmisestä ei tule henkipalloa uudestisyntymisessä. Taistelu vanhan ja uuden ihmisen välillä alkaa kun Synti, (= Jumalan ja ihmisen tahdon välinen ristiriita), tiedostetaan ja se taistelu jatkuu kuolemaan asti. Se voi tosin loppua jo elämänkin aikana, jos ihminen lankeaa epäuskoon uudelleen ja kuolee hengellisesti.
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, ...
... niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Gal. 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Ef. 6:14
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä,
ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
Ef. 6:15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Ef. 6:16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi,
jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
Ef. 6:17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri
ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Ef. 6:18 Ja tehkää tämä
kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
Ef. 6:19 ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,
_____________
Raamattu kertoo niistä sotavarusteista joilla vihollisen juonia torjutaan.
- Totuus (valheen vastakohta)
- Pukuna vanhurskauden haarniska (Kristuksen vanhurskaus)
- Kenkinä alttius julistaa rauhan evankeliumia. (Jumala teki rauhan ihmisen kanssa uhraamalla oman poikansa)
- Uskon kilpi. (Jumala on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen jolla on usko Kristukseen).
- Pelastuksen kypärä (kypärä suojaan päähän kohdistuvilta iskuilta. Kristus on pää seurakuntaruumiissa)
- Jumalan sana joka on Hengen miekka. (Pysymme Raamattuun kirjoitetussa sanassa, emme lisää siihen mitään emmekä ota mitään pois)
- Rukous ja anominen Hengessä. Ja nimenomaan kaikkien pyhien puolesta, ei vain oman tutun poppoon puolesta. (Sana sanoo ettei sellainen, saa joka ei pyydä Jumalalta)
- Rukous sanapalvelijoiden puolesta että he Jumalan sanassa visusti pysyvät.
Seurakunta kautena saatana ja pimeyden vallat tekevät työtä ihmisissä .
Ne etsivät uskovan elämässä "pahaa päivää" , jona hän olisi altis lankeamaan . Siksi
hänelle on tärkeää aina valvoa ja rukoilla , ettei joutuisi ja lankeaisi kiusaukseen ,
Matt. 26:41 . Jeesus opettaa Isä meidän Rukouksen ja Anomaan varjelemista kiusauksesta ks. Lutherin selitys vähäkatekismuksesta "... ettei perkele , ja maailma ja omalihamme meitä pettäisi ja viettelisi ..."
Jumalan koko sota-asuun , joka on välttämätön niiden juonien torjumiseksi , kuuluu .
1. Jumalan sanan totuudessa pysymiseen ja totuudellisuus kaikessa .
2. Vanhurskauden haarniska , Jeesuksen vanhurskaus suojana ; Jes. 61:10 , Room. 3:
23-25 , Room. 3:5-9, Joh. 13:8-14.
3. Rauhan evankeliumin antama aolttius kuuliaisuuteen ja palveluun , Luuk. 15:11-24
1 Piet. 4:10-11.
4. Uskon kilpi Herraan turvaaminen kaikessa ,Ps. 18:3 , Ps. 121:5; Mark. 5:34.
5. Pelastuksen kypäri , iä'isen pelastuksen toivo vaikuttamassa valvomista ja rukousta , ettei päähän pesiytyisi vääriä vaikuttimia , pyrkimyksiä , oppeja ym. ,2 Kor. 10:5,
6. Hengen miekka , Jumalan sana ,paljastamassa ja torjumassa synnin harhoja ja viettelyksiä, sekä auttamassa vapauteen omantunnon kuormista anteeksiantamuksen kautta Jeesuksen veressä , Hebr. 4:12-13.
7. RUKOUKSESSA PYSYMINEN , esirukous ja yhteinen rukous , Luuk. 18:1, Matt. 18:19. ; 2 Tess. 3:1-3.