Raamatussa on muistaakseni kertomus miehestä jonka uskoa Jumala koettelee kaikin keinoin. Häneltä ``vietii`` kaikki omaisuus, sukulaiset ja perhe kuolivat.. Hän tiesi että kieltämällä Jumalan olis ne saanu vääryydet loppuneet, mutta hänen usko voitti. Jumala korvas sen uskollisuude, hän sai omaisuutensa moninverroin takasi ja uuden perheen ja lapset.
Riparilla kuulin tämän kertomuksen joten voi olla etten muista sanatarkasti oikein tätä tarinaa.
Mielestäni kyseessä oli suunnaton itserakkaus eikä rakkaus Jumalaan.
Jokatapauksessa tuli vain mieleen, että antaisitko sinä perheesi kuolla jotta itse pääsisit taivaaseen?
Riparilla kuulin tämän kertomuksen joten voi olla etten muista sanatarkasti oikein tätä tarinaa.
Mielestäni kyseessä oli suunnaton itserakkaus eikä rakkaus Jumalaan.
Jokatapauksessa tuli vain mieleen, että antaisitko sinä perheesi kuolla jotta itse pääsisit taivaaseen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onhan se toisaalta osoitus että mies luotti Jumalaan niin paljon, että antoi perheensä Jumalan käsiin, lienee luottanut että perhe pääsi taivaaseen. Mutta tottahan se on ettei perhettä uudella voi korvata...
eli ei, en antaisi, jos minut valinnan eteen laitettaisiin...
Minutki on kasvatettu pitämään perhettä ehdottomana ykkösenä.
Vaikka uskonto toisaalta sanoo, että Jumalan tulee olla tärkein, niin perhe on niin rakas. Toiset voivat tulkita tämän itsekkyydeksi.
Tapausta et muista etkä tiedä lainkaan mistä oli kysymys, mutta siitä huolimatta "tiedät" perimäisen kysymyksen tässä? Mikä ristiriita. Eikä sitä Job itsekään tiennyt mistä oli kysymys. Mutta silti hän uskoi Jumalaan. Sinun laisiasi "tietäjiä" kävi paljon hänen luonaan. Heillä oli paljon hyviä neuvoja ja arveluja Jobin uskosta. Ja siitäkin eräillä heistä oli varma "tieto", että Jobin täytyi olla salainen synnintekijä, koska häntä näin rangaistaan.
Tässä Jobin oettelemuksissa näemme myös protoevankeliumin Kristuksesta:
Jes. 53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
Kysymys oli siitä, että saatana väitti Jumalalle Jobin kieltävän uskonsa, jos kaikki se hyvä mitä hän maailmassa omisti, otettaisiin häneltä pois.
Kaikkivaltias tiesi Jobin uskon kestävän koetuksen ja salli saatanan koetella Jobia.
Ainoana ehtona oli ettei hänen henkeään saa ottaa pois. Tuloksen voimme lukea Jobinkirjasta Raamatussa.
Job menetti lapsensa, palvelijansa ja karjansa samana päivänä. Hän ei olisi saanut koettelemuksiaan loppumaan kieltämällä Jumalan, koska ne kaikki olivat jo tapahtuneet ja hän sai tietää niistä hetken viipeellä.
Job sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi", mikä ei mielestäni kuvasta itserakkautta.
meneekö se takasi sinne kohtuu?
Terävä huomio. :)
alatomana menee kohtuun takas.. voi voi noita vl-oppeja
Kieltäisittekö te Jumalan jos pelastaisitte sillä puolisonne tai lapsenne hengen?
Onko se kaikkein tärkeintä että sinä itse pääset taivaaseen?
Hetkeäkään miettimättä itse antaisin taivaspaikkani mennä kyseisessä tilanteessa, mutta me olemme tainneet saada erillaisen kasvatuksen.
Et nimittäin ymmärrä tätäkään Raamatun kohtaa hitustakaan.
Eihän tässä ollut siitä lainkaan kysymys, ei tässä Jobilta kysytty todellakaan mitään. Sopimus oli Jumalan ja saatanan välinen.
Sinä et voi valita helvettiä pelastaaksesi ketään taivaaseen, tai saattaaksesi jollekin näennäisesti paremman elämän täällä maan päällä.
Se tarina oli aasinsilta itse aiheeseen. Ehkä huono aasinsilta mutta aasinsilta silti. Mutta palataanpa itse tarkoittamaani kysymykseen,
elikkä. Jos kaikkivoipa Jumala, tekee sinulle testin jossa joudut valitsemaan puolisosi elämän tai oman taivaspaikkasi,
Niin kumman valitsisit?
Ja autuus on ainoastaan Kristuksen ansiota, jonka jokainen voi ottaa vain lahjana vastaan.
Ihminen joka on vain maata ei ole autuuden kauppatavaraa millään tavalla, eikä osaansa voi vaihtaa kenenkään kanssa. Toisen uskolla ei kukaan myöskään pelastu.
Eli sellaisella asialla jota ei ole olemassa, eikä koskaan tule, on turha jossitella lainkaan.
Kysymyksesi on yhtä hullu jos minä kysyn että suostutko sinä muuttamaan sukupuolesi toiseksi, jotta sinun puolisosi voi muuttua vastaavasti toiseksi sukupuoleksi.
Lopeta siis joutava jorinasi, jos ei muuta asiaa ole niin vaikene.
Et voi todellakaan vaihtaa autuuttasi kenenkään kanssa ja sillä selvä.
Jos olisit uskossa, tietäisit kyllä mistä Jobin tapauksessa on kyse.
Sinulle olisi siis vaikea valinta?
Siittä voi päätellä että arvostat puolisosi elämää yhtäpaljon kuin sitä että itse pääset taivaaseen.
Sydämmesi ei siis kuulu puhtaasti yksin Jumalalle
Tällaista valintaa ei ole eikä tule. Vaikeutta ei ole valita kun ei koskaan tarvitse valita.
Aivan samoin kun mieheksi syntyneen ei tarvitse pähkäillä millaista hänen on elää täällä naisena. Sinä pöhköilet ja leimaat muut oman pöhköilysi vuoksi.
Kysymyshän on yksinkertainen, ja vastaaminen helppoa jos vastaus on selvä. Vai olenko oikeassa siinä että olet epävarma siitä mitä vastaat. Elikkä et ole varma siitä että Jumala on ehdoton ykkönen sydämmessäsi.
ps.jos mies haluaa elää loppuelämänsä naisena, se kyllä nykyään onnistuu kirurkin ja hormoonien avulla. Käsittääkseni suurinosa miehistä haluaa jatkaa miehenä, joten heidän valintansa on pysyä miehenä.
Jos ei ollut, niin olisitko valmis uhraamaan veljesi ja sisaresi, että äitisi olisi mies.
Ostä jätkä mopo ja jos yksi ei riitä, niin osta kaks tulee paljon halvemmaks.
Huomaatko miten helppoa ja yksinkertaista vastaaminen on jos vastaukset on itselle selviä.
kysymyksilla ei ole mitaan painoarvoa koska niihin ei voi vastata. Pelastuminen on jokaisen oman henkilokohtaisen valinnan tulos, ei sen kuinka paljon jotakuta rakastaa tai ei rakasta! En voi vastata kysymyksiin koska asiat eivat toimi niin, onneksi.
Vastaanhan minäki omastapuolestani, en uhrais kenenkään perheenjäseneni henkeä päästäkseni taivaaseen. Siis perheeni hyvinvointi on minulle ehdottomasti ykkössijalla.
Tuolla kysymyksellä todellaki on painoarvoa, sillä selviää suoraan se arvostatko omaa taivaspaikkaasi enemmän kuin perheesi hyvinvointia täällä maanpäällä.
Vanhan Testamentin Jumala on kaikkea muuta kuin rakastava. Tuo kertomasi tarina kuvaa mielivaltaista, julmaa ja pahaa jumalaa. Oikea Jumala ei kiusaa ihmistä.
Kenenkään ei pitäisi noudattaa sellaisen jumalan käskyjä. On väärin, että tuollaisten käskyjen noudattamista sanotaan Jumalan rakastamiseksi tai sitä pidetään hyveenä tai uskovaisen velvollisuutena.
Jumala nimenomaan antoi saatanalle vallan kiusata eli koetella kestääkö Jobin usko kaikki koettelemukset. Ihmisen ajallinen elämä on vain rahtu, ihminen on luotu iankaikkista elämää varten.
Sinä ajattelet vain lihan mukaista elämää täällä ajassa. Se taas johtuu siitä että ihminen ei ole vielä uudestisyntynyt Hengestä. Sellainen ihminen ajattelee vain lihallisia.
Hänelle onni on lihan kutina ja sen hyvä. Hengen elämä on kokonaan kiinnitettynä iankaikkiseen elämään Kristukseen. Tapahtuipa lhalle täällä olemattoman lyhyellä ajalla mitä hyvänsä, se on aina kuoleman oma.
että antaisin. Elämä helvetissä olisi siis ikuista ja moneen kertaan kerkiäis katua väärää päätöstä.
En sitte tiedä saako rehellisyydestä pisteitä, sitte ku taivaspaikkoja jaetaan.