Edustiko Kauko Juhantalo kenraali Alolf Ehrnroothin siunaustilaisuudessa rikollisjärjestöjä?
Kepu muistuttaa jo sinänsä rikollisjärjestöä!
Kepu muistuttaa jo sinänsä rikollisjärjestöä!
Kenraali Ehrnroothín
Osku
151146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
... kunnioitettu jalkaväenkenraali Ehrnroot kepukainaisuudeltasi rauhaan.
suuresti kaikkia isänmaan ystäviä. Ikävä kyllä sillä listalla ei juuri kepulaisia näy.
Oliko sen kenraali Adolf Ehrnroothin muiston kunnioittamista, kun valtakunnanoikeudessa tuomittu mies, Kauko Juhantalo, laitettiin laskemaan seppelettä siunaustilaisuudessa?
Muistatko Oiva?
Pidätkö sinäkin tuota kenraalia kunnioitettavana? Mikä myönteinen yllätys minulle ja monelle. Miksi sitten puhut jatkuvasti hävityistä sodistamme? Ja miksi hyökkäät Nato-myönteiseksi arvelemiasi vastaan?
Laitan tähän alle lopun tuon res.ylik:n hienosta puheesta tässä samassa ketjussa. Kiinnitä huomiosi erittäinkin tuohon loppuun.
>> Kenraali Ehrnrooth ei koskaan hyväksynyt sitä, että jotkut puhuivat hävityistä sodistamme. Hän sanoi, että molemmat sotamme olivat voitettuja, me pelastimme niillä itsenäisyytemme. Hän tiesi mistä puhui, sillä hän johti osaltaan niitä meille voitokkaita taisteluja, joissa itsenäisyytemme säilyminen turvattiin. Talvisodassa hän taisteli loppuun asti kestäneessä Taipaleessa, josta Yrjö Jylhän runokokoelma Kiirastuli niin mahtavasti kertoo. Jatkosodassa hän johti taisteluja Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella, jotka Tali-Ihantalan ohella olivat ratkaisevia paikkoja vihollisen suurhyökkäystä pysäytettäessä. Kaksi vaikeata haavoittumistakaan ei lannistanut noissa raskaissa puolustustaisteluissa hänen henkeään, mikä antoi voimia myös aivan uskomattomiin fyysisen kestävyyden osoituksiin noina päivinä, jolloin itsenäisyytemme ja kansamme kohtalo oli veitsen terällä.
Lähes jokainen aikuinen suomalainen varmaan tuntee tuon jalon kenraalin testamentin: ”Suomi on hyvä maa, se on paras maa meille suomalaisille. Tämä maa on puolustamisen arvoinen, ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa”. Mutta kuten kenraali Valtanen muistosanoissaan totesi, kenraali Ehrnrooth liitti myöhemmin tähän usein, hyvin painokkaasti: ”Ei koskaan enää yksin”. Kenraalin tarkoitus tässä ei liene kenellekään epäselvä. Varmaankaan hän ei näin sanoessaan kaipaillut YYA-sopimusta.
Kyllä Suomi virallisesti hävisi niin talvi- kuin jatkosodankin. Mitenkäs meille muuten olisi saneltu rauhansopimukset ja kaiken lisäksi sidottiin meidät YYA-sopimuksella N-liiton etupiiriin kylmän sodan ajaksi. Pääsimme siitä eroon vasta sinä päivänä kun N-liitto romahti. Ei sitä sopimusta monikaan jäänyt kaipaamaan.
Sen sijaan nyt eräät sotahullut piirimme ovat viemässä meitä aivan vapaehtoisesti toiseen sotaliittoon, Natoon ja antautumaan EU:n antamiin turvatakuisiin, joka myös merkitsee sotilasliittoa.
Meidän lähes tuhat vuotisen historiamme aikana noista sotaliitoista, turvatakuista ja etupiirijaoista on koitunut vain sotaa ja kärsimystä.
Ehrnroothin höyrähtäminen Natoon liittymisen kannattajaksi vanhoilla päivillään oli hänen harvoja virheitään, mutta sitä suurempi. Kun me pääsimme eroon tuosta YYA:sta, niin pysykäämme nyt sotilaallisesti liittoutumattomana ja luottakaamme omiin hyviin puolustusvoimiimme, jota myös Ehrnroot kovasti ylisti.
>>Meidän lähes tuhat vuotisen historiamme aikana noista sotaliitoista, turvatakuista ja etupiirijaoista on koitunut vain sotaa ja kärsimystä.
Äläpähän intoile Tuomiojan puolesta.
Tuomiojahan vakuutti, että sossuilla ei ole sisäisiä erimielisyyksiä nato-kysymyksessä.
Tämän hän sanoi sen jälkeen, kun Lipponen oli todennut, että on vain ajan kysymys,kun Suomi liittyy natoon.
Onko ihan totta noin sanonut? Että hänkin siis kannattaa Natoon liittymistämme? Onko Paavo pystynyt kääntämään hänen päänsä vai onko hänellä sittenkin hiven isältä perittyä järkeä, joka tiukassa paikassa pusertuu esille ihan itsekseen? Ihanaa, joka tapauksessa! Tuon kunniaksi lähden nyt paukulle lähikapakkaan!
... Ruotsin vallan ajan kuitenkin aikaan, jolloin meillä oli tietty itsenäisyys. Takavuosina Suomessakin puhuttiin Ruotsi-Suomesta. Jos me emme tosiaan olisi halunneet olla Ruotsin mukana sotaseikkailuissa Venäjää vastaan ja muuallakin Euroopassa, olisimme sen voineet tehdä. Samoin tsaarin aikana olimme itsenäinen valtio, meillä vain oli sama tsaari kuin Venäjällä. Mutta me halusimme olla tsaarin urheita sotureita eri puolilla Eurooppaa ja saimme myös ansiomme mukaan kokea länsieurooppalaisten hyökkäykset.
Täydellisen itsenäistymisemme aikoihin ja sen jälkeen jälkeen olimme Saksan liittolaisena monissa sotisissa harrastuksissa. Sitten taas jouduimme N-liiton kumppaniksi YYA-sopimuksen perusteella. Lipponen ei ollut päässyt rähmältään itään vielä kunnolla pystyyn N-liiton romahdettua, kun jo vaipui uuteen kumarrukseen länteen.
jäsenet itse päättää mihin sotaan lähtevät,onhan siitä esimerkkejä viime vuodelta.Nato on välttämätön rauhan ja turvallisuuden takaaja tällä hetkellä maailmassa,Holkerin mukaan maailman suurin rauhanjärjästö.Ei voi olla vahinko Suomelle jos mekin siihen kuuluisimme.Uskon jos Kekkonen johtaisi nyt Suomea,hän hakisi heti Nato jäsenyyttä,ei pidä jähmettyä paikalleen.
>>Mutta me halusimme olla tsaarin urheita sotureita eri puolilla Eurooppaa ja saimme myös ansiomme mukaan kokea länsieurooppalaisten hyökkäykset.> olimme Saksan liittolaisena monissa sotisissa harrastuksissa>Lipponen ei ollut päässyt rähmältään itään vielä kunnolla pystyyn N-liiton romahdettua, kun jo vaipui uuteen kumarrukseen länteen.
Saksalaiset olivat mukana eka maailmansodan aikana apunamme karkoittassa täältä bolshevikkejä. Seuraavan kerran Saksa petti meidät 39 sopien Euroopan etupiirijaosta, jossa me jouduimme samaisten bolshevikkien etupiiriin. Nämä yrittivät panna asian täytäntöön talvisodassa. Sitten olimme taas Saksan rinnalla 41 valloittamassa N-liittoa.
Lipponen oli vielä 70-luvun alussa niin rähmällään itään, että syytti Kekkosta liian länsiystävällisestä politiikasta. Uskomaton onkin selityksesi, että tuo oli vain hämäystä, jolla peiteltiin CIA-taustaa.
pyhällä alueella karvalakki päässä.
Katsoin TV 1:ltä tulleen kenraalin Ehrnroothin siunaustilaisuuden Helsingin tuomiokirkosta, hievahtamatta jokaisen minuutin. Oli voimakas elämys raavaalle miehellekin. Usein valtasi mieleni liikutus niin, että sain nieleskellä palaa kurkustani ja pyyhkiä silmäkulmiani.
Muistan, miten nuoruudessani Ehrnrooth pyrittiin tuolloin monilla tahoilla mitätöimään menneisyyteen jämähtäneeksi ja jopa valtaa pitävät yrittivät rajoittaa hänen sananvapauttaan muka maalle vaarallisena. Mutta kun hänen suutaan ei voitu tukkia, vaan Ehrnrooth vain jatkoi ja pysyi linjallaan, niin hänet yritettiin leimata vanhuuden höperöksi ja hänestä yritettiin tehdä melkeinpä pelle. Mutta Ehrnroothin maine vain kasvoi, samoin kiinnostus hänen sodanaikaisia sankaritekojaan kohtaan, jotka tulivat laajaan tietoisuuteen. Hänen linjallaan pysyvää suoraselkäisyyttään alettiin kunnioittaa yhä enemmän ja laajemmissa piireissä, ja hänen puheitaan alettiin pitää harvinaisen viisaina.
Onneksi kenraali Ehrnrooth sai elää niin kauan, että hänen elämäntyönsä aktiivisotilaana ja myöhemmin velvollisuudentuntoisena kansalaisena sai lopulta ansaitsemansa, varauksettoman tunnustuksen kaikilta suomalaisilta (jos vielä on sellaisia, jotka hänen työnsä arvon kyseenalaistavat, ei ole syytä kutsua heitä suomalaisiksi).
Vaikka Ehrnrooth sai nähdä työnsä tuottamat tulokset, kuten sotiemme luonteen ja merkityksen tajuamisen, sotaveteraaniemme arvostuksen nousun ja suomalaisten maanpuolustustahdon kohoamisen, hän ei silti lakannut jatkamasta työtään isänmaan hyväksi. Lukuisissa esiintymisissään eri tilaisuuksissa sekä haastatteluissaan aivan elämänsä loppuhetkiin saakka hän valoi sanoillaan uskoa suomalaisiin, uskoa Suomen nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Kenraali Ehrnrooth ei koskaan hyväksynyt sitä, että jotkut puhuivat hävityistä sodistamme. Hän sanoi, että molemmat sotamme olivat voitettuja, me pelastimme niillä itsenäisyytemme. Hän tiesi mistä puhui, sillä hän johti osaltaan niitä meille voitokkaita taisteluja, joissa itsenäisyytemme säilyminen turvattiin. Talvisodassa hän taisteli loppuun asti kestäneessä Taipaleessa, josta Yrjö Jylhän runokokoelma Kiirastuli niin mahtavasti kertoo. Jatkosodassa hän johti taisteluja Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella, jotka Tali-Ihantalan ohella olivat ratkaisevia paikkoja vihollisen suurhyökkäystä pysäytettäessä. Kaksi vaikeata haavoittumistakaan ei lannistanut noissa raskaissa puolustustaisteluissa hänen henkeään, mikä antoi voimia myös aivan uskomattomiin fyysisen kestävyyden osoituksiin noina päivinä, jolloin itsenäisyytemme ja kansamme kohtalo oli veitsen terällä.
Lähes jokainen aikuinen suomalainen varmaan tuntee tuon jalon kenraalin testamentin: ”Suomi on hyvä maa, se on paras maa meille suomalaisille. Tämä maa on puolustamisen arvoinen, ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa”. Mutta kuten kenraali Valtanen muistosanoissaan totesi, kenraali Ehrnrooth liitti myöhemmin tähän usein, hyvin painokkaasti: ”Ei koskaan enää yksin”. Kenraalin tarkoitus tässä ei liene kenellekään epäselvä. Varmaankaan hän ei näin sanoessaan kaipaillut YYA-sopimusta.
Reservin ylikersantti tekee kunniaa Suurelle Suomalaiselle Sotilaalle ja Ihmiselle!
Päässäsi näyttää olevan puurot ja vellit sekaisin.
Ymmärtänetkö miten sivistynyt ihminen käyttäytyy tällaisissa asiayhteyksissä.