Olen aina ollut hiljainen ja ujo. Viimeiseen neljään vuoteen minulla ei ole ollut yhtään ystäviä. Vapaa-ajan olen viettänyt neljän seinän sisällä katsellen tv:tä ja tehden harrastuksiani.
Päätin, että muuttaessani uudelle paikkakunnalle pyrin pääsemään ujoudestani eroon. Tulevaan ammattiinikin liittyy sosiaalisuus, joten jo senkin vuoksi minun on pystyttävä olemaan sosiaalisempi.
Minulla on joitakin tuttuja koulussa, joiden kanssa juttelen välitunneilla/tunneilla enemmän kuin muiden kanssa. Se on ihan kivaa, mutta minä en halua mitään pelkkiä pintapuolisia suhteita. Haluaisin löytää ystävän itselleni, jonka kanssa voisi soitella koulun ulkopuolisistakin asioista ja pyytää käymään ja tehdä kaikkea hauskaa ja jakaa kenties jopa pieniä salaisuuksia. Mutta ei nuo suhteet koulussa tunnu etenevän mihinkään. Enkä edes viitsi kutsua ihmisiä luokseni, koska puheista päätellen luokkatoverit eivät pysty nauttimaan pelkästä seurustelusta ilman alkoholia ja hurjia bileitä.
Itse en ole eläessäni ollut humalassa. Alkoholin mausta en pidä enkä muutenkaan bilettämisestä. Olen yrittänyt käydä muutama kerran baareissa, mutta se ilmapiiri ei vaan ole minua varten. Rikkoutuneita juomalaseja lattijoilla, humalaisia ihmisiä hoipertelemassa käytävillä ja seksikkäitä tanssiliikkeitä lattialla täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Eikä minua mitkään yhden yön jututkaan voisi yhtään enempää kiinnostaa.
Olen nuori ihminen, 19-vuotias. En haluaisi jäädä epäsosiaaliseksi, mutta tuntuu, että minunlaisellani ihmisellä ei ole Suomen kaltaisessa humalahakuisessa maassa paikkaa. Saattaisin varmaan jostakin löytää itselleni toisen samanlaisen, mutta haluaisin myös olla ystäviä luokkatovereideni kanssa. Valitettavasti jos en osallistu rankkaan bilettämiseen, ei minua oikein kaivata joukkoon.
Onko täällä ketään muita opiskelevia nuoria ihmisiä, joita ei biletys, yhden yön seksijutut ja alkoholin kuluttaminen humalahakuisesti kiinnosta?
Haluaisin tietää myös, että mistä voisin löytää ystäviä itselleni? Ei kuitenkaan oikein tunnu turvalliselta netistäkään ihmisiä tavata...
Päätin, että muuttaessani uudelle paikkakunnalle pyrin pääsemään ujoudestani eroon. Tulevaan ammattiinikin liittyy sosiaalisuus, joten jo senkin vuoksi minun on pystyttävä olemaan sosiaalisempi.
Minulla on joitakin tuttuja koulussa, joiden kanssa juttelen välitunneilla/tunneilla enemmän kuin muiden kanssa. Se on ihan kivaa, mutta minä en halua mitään pelkkiä pintapuolisia suhteita. Haluaisin löytää ystävän itselleni, jonka kanssa voisi soitella koulun ulkopuolisistakin asioista ja pyytää käymään ja tehdä kaikkea hauskaa ja jakaa kenties jopa pieniä salaisuuksia. Mutta ei nuo suhteet koulussa tunnu etenevän mihinkään. Enkä edes viitsi kutsua ihmisiä luokseni, koska puheista päätellen luokkatoverit eivät pysty nauttimaan pelkästä seurustelusta ilman alkoholia ja hurjia bileitä.
Itse en ole eläessäni ollut humalassa. Alkoholin mausta en pidä enkä muutenkaan bilettämisestä. Olen yrittänyt käydä muutama kerran baareissa, mutta se ilmapiiri ei vaan ole minua varten. Rikkoutuneita juomalaseja lattijoilla, humalaisia ihmisiä hoipertelemassa käytävillä ja seksikkäitä tanssiliikkeitä lattialla täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Eikä minua mitkään yhden yön jututkaan voisi yhtään enempää kiinnostaa.
Olen nuori ihminen, 19-vuotias. En haluaisi jäädä epäsosiaaliseksi, mutta tuntuu, että minunlaisellani ihmisellä ei ole Suomen kaltaisessa humalahakuisessa maassa paikkaa. Saattaisin varmaan jostakin löytää itselleni toisen samanlaisen, mutta haluaisin myös olla ystäviä luokkatovereideni kanssa. Valitettavasti jos en osallistu rankkaan bilettämiseen, ei minua oikein kaivata joukkoon.
Onko täällä ketään muita opiskelevia nuoria ihmisiä, joita ei biletys, yhden yön seksijutut ja alkoholin kuluttaminen humalahakuisesti kiinnosta?
Haluaisin tietää myös, että mistä voisin löytää ystäviä itselleni? Ei kuitenkaan oikein tunnu turvalliselta netistäkään ihmisiä tavata...
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kerro mikä kaupunki niin katsotaan osaanko antaa paremmin vinkkejä missä voi ihmisiin tutustua?
Turussa opiskelen.
No en mäkään juo tai polta, mutta olen tämmöinen "new age", ilmeisesti se on muiden silmissä joku mielisairas kultti ja siitä kiinnostuneet pelkkiä hörhöjä ;D vaikka niin ei ole.
Enkä edes asu Turussa.
Moikka.. Olen itsekkin turusta ja 19v ja kaipaan ystävää.. Tiedän mistä puhut kun kirjoitat että on kavereita koulussa joitten kanssa juttelee mutta koulun ulkopuolella he eivät tunnu kavereita tai silleen ei viittii ottaa heihin yhteyttä ja pyytää kylään..
olisin vaikka valmis tutustumaan suhun :)
Viestisi oli aika lailla kuin omasta kynästä. Tietty sillä erotuksella, että olen 22-vuotias ja miespuolinen.
Lukion jälkeen kaverisuhteet ikään kuin katkesivat, muutaman ihmisen kanssa on tullut pidettyä yhteyttä netin kautta, pari kertaa vuodessa (jopa) tavataan. Nykyisessä opiskelupaikassa on juuri kuvailemiasi hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voidaan jutella koulusta tai tenteistä tai muusta vastaavasta, mutta vapaa-aikaan liittyvät aiheet eivät vain jotenkin sovi niihin keskusteluihin.
En ole minäkään ollut humalassa, enkä alkoholia käytä lainkaan. Tästähän luonnollisesti seuraa, että kaikenlainen juhliminen ja bilettäminen ja hauskanpito ei voi onnistua. Sama koskee koko nykyistä seurustelukulttuuria ja yhden yön juttuja.
Kuulosti tosi virkistävältä lukea sun kirjotuksesi. Mukava huomata, että samanhenkisiä ihmisiä löytyy vielä, vaikkakin harvassa taitavat olla...
Ette te ole mitenkään outoja mun mielestä. Olen ihan samanlainen ja ikää o 25 vuotta. viina ei kiinnosta eikä vieraissa pomppininen tai yhden yön jutut.
Kirjoituksesi kuulosti monilta osin tutulta. Olen myös ujo naispuolinen opiskelija enkä ole lainkaan kiinnostunut humalajuomisesta, bilettämisestä, yhden yön jutuista tai muustakaan sekoilusta. Mullakaan ei ole ollut moneen vuoteen yhtään oikeaa ystävää, pelkkiä tuttuja vaan joiden kanssa tulee juteltua aika pinnallisia. Olen jo luopunut toivosta tutustua kunnolla opiskelukavereihini, koska heidän elämänsä tuntuu pyörivän niin erilaisten asioiden ympärillä kuin omani. Harrastuksista olen löytänyt enemmän itseni kaltaisia ihmisiä, mutta jotenkin tunnen sielläkin oloni ulkopuoliseksi, joten voin vain haaveilla ystävästä, jonka kanssa voisi tehdä kaikenlaista kivaa ja jutella asioista joilla on oikeasti jotain merkitystä. Niin, sekin meillä on muuten yhteistä, että asutaan samassa kaupungissa.
Ikävää, jos et ole halukas tutustumaan ihmisiin netin kautta. Voisitko kuitenkin vaihtaa ajatuksia kanssani ja katsoa, muuttuuko ajatuksesi tapaamisesta ajan mittaan positiivisemmiksi? En loukkaannu siitä, jos käytät anonyymiä sähköpostiosoitetta etkä paljasta etunimeäsi, opiskelupaikkaasi tai mitään muutakaan minkä perusteella sinut voisi tunnistaa. Voit missä vaiheessa tahansa lopettaa kirjoittelun, jos tuntuu siltä ettet tahdo jatkaa. En myöskään odota, että alkaisit heti vuodattaa elämäntarinaasi, vaan se riittää hyvin jos pyydät minua kirjoittamaan takaisin. Kerron sitten itsestäni enemmän, minkä jälkeen on helpompi päättää, tahdotko jatkaa tutustumista vai antaa asian olla. Mailiosoitteeni on [email protected]
Ihanaa kuulla, että en ole ainut tällainen sosiaalisten ympyröiden ulkopuolille alkoholittomuuden takia jäänyt. Aion kirjoittaa sinulle vielä tänään, katsotaan seuraako sitä tapaaminen ja kenties ystävyys.
Tietenkään pelkästään alkoholittomuus ja "juhlimattomuus" ei takaa sitä, että kaksi ihmistä olisi heti ajatusmaailmaltaan samankaltaisia ja heistä tulisi heti hyviä ystäviä, mutta vaikka meidänkin suhteemme jäisi pintapuoliseksi, niin olisi se silti ainakin kiva tuntea ihminen, jonka kanssa voi olla pelkkiä kavereita ja tietää, että se ei vaadi sitä, että pitää bilettää humalassa joka viikonloppu.
Kaikille muillekin vastanneille kiitokset. Jos tosiaan kiinnostaa juttelu sähköpostissa ja kenties sen myötä myös tutustuminen, jos siltä tuntuu, niin laittakaa sähköpostiosoitteenne näkyviin, niin mailailen teille pikapuoliin ja katsotaan, ollaanko muullakin tavoin samankaltaisia.
Tääl ois kans vähän samanhenkinen tyyppi. Oon Turusta, mut opiskelujen takia asun nyt muualla.
Ois kiva saada uusia kavereita :). Mailiosoite on: [email protected].
Olen varma, että suurin osa nuorista ei pidä alkoholia elämänsä tärkeimpänä asiana.
Ne jotka puhuvat suureen ääneen juhlimisistaan, ovat kuitenkin vähemmistö ja heidänkin jutuistaan voit jättää 80% pois liioitteluna. Se on sellaista puhetta vaan.
Hiljaiset eivät puhu, etkä voi lukea heidän ajatuksiaan.
Itse olen nuorena liikuskellut porukassa, missä osa käytti alkoholia, mutta eivät kaikki. Itse en ole alkoholia koskaan kaivannut.
Sitten oli sellaista porukkaa, jotka pitivät itseään aivan selvästi piirun verran hienompina ihmisinä siksi, että olivat absolutisteja. Sellainen asenne oli erittäin ylimieliseltä ja vastenmieliseltä tuntuva, puistattava.
Anteeksi, että kysyn suoraan. Koetko sinä olevasi parempi ihmisenä, kun et käytä alkoholia?
Itse en ole koskaan viihtyntyt sellaisten ihmisten seurassa, jotka syystä tai syyttä nostavat itsensä muiden yläpuolelle.
Kyllähän meitä yksinäisiä löytyy. Koulussani on kuulemma muitakin yksinäisiä mutta yksinäiset ihmiset eivät vain jostain syystä löydä toistensa luo. Onneksi minullakin on edes joitain tuttuja tällä uudella paikkakunnalla muuten olisi varmaan jo henki pois. Yksinisyys kyllä tekee tuhojaan hitaasti.
Olisin kysynyt muilta yksinäisiltä täällä että olisitteko halunnut perustaa jonkun yksinisten opiskelijoiden keskusteluketjun jonnekkin muualle kuin tänne suomi24. Täällä kun tuntuu olevan välillä vihasita ja negatiivista porukkaa liikkeellä. Vois sitten siellä jakaa kokemuksia ja ehkä löytää uusia juttukavereita?
Ihan vaan ehdotan, pakkohan sitä on keksiä jotain tähän yksinäisyyteen ja tylsyyteen. Mitä kauemmin on yksin, sen vaikeampi on kohdata ihmisiä.
En koe olevani parempi ihminen kuin alkoholin käyttäjät. Itse en vaan oikein pidä alkoholin mausta enkä sen vaikutukset kuulosta houkuttevilta.
Jos juo siksi koska on "pakko" tai koska muutkin juo niin totta hemmetissä tunnen olevani parempi ihminen...
En kylläkään kysynyt sinulta,
mutta selvästikin sinä ainakin koet olevasi muiden yläpuolella! Ja vastaat muille esitettyihin kysymyksiinkin :)
Kyse ei ole alkoholista - juoko sitä vai ei. Oleellista on se, pitääkö itseään muiden yläpuolella olevana. Sellainen asenne karkottaa muut ihmiset.
Alkoholia ei kukaan oikeastaan tarvitse, en minä ainakaan. Ihmisten kanssa voi keskustella ilman alkoholia. Mutta jos on asenne, että on muiden yläpuolella, silloin voi olla vaikea keskustella tasavertaisesti edes absolutistin kanssa. Ja vaikkei mitään sellaista sano ääneen, sen aistii toisesta ihmisestä, katseleeko toisia vähän arvioivasti nenänvartta pitkin vai pitääkö muita ihmisiä yhtä arvokkaina kuin itseään.
"Anteeksi, että kysyn suoraan. Koetko sinä olevasi parempi ihmisenä, kun et käytä alkoholia?"
Miks ihmiset heti kysyy tuon, jos sanoo ettei vedä alkoholia?
Jos sanon että en juo, mut heti leimataan jokskin" paremmaks ihmiseks"? Väärin, en koe olevani parempi...
...mutta kaipa se on uskottava että mä sit oon muita mahtavampi kun muut jatkuvasti sellasta väittää. En kyl itteäni pidä sellasena mut enivei :D
EI ilman sitä voi naiseen juuri mitään vaikuttaa.Tietysti ei liiallakaan määrällä pärjää,mutta selvispäin ei juuri kenelläkään kyvyt riitä.
Tuossa iässä olin itsekin raivoraitis ja alkoholikielteinen, vaikka se oli ihan karmea virhe. Olisi vain pitänyt käydä niissä opiskelijabileissä ja käyttää maltillisesti rohkaisujuomia, kun hengelliset hihhulipiiritkään eivät kiinnostaneet joten syrjäytyi kaiken sosiaalisen elämän ulkopuolelle.
Kavereita on alkanut ilmaantua vasta sitä myötä kun suhtautuminen alkoholinkäyttöön ja baareihin muuttunut myönteisemmäksi.
Tekstisi on kuin minun kirjoittamaani. Et ole tosiaankaan yksin, muta nähtävästi me absolutistit eivät toisiamme kohtaa.
JA kuin minun kynästäni.
Itse olen 21v, mies ja kolmas vuosi lähtee käyntiin yliopistossa. Tilanne oikeastaan täysin samanlainen kuin aikaisemmilla kirjoittajilla: koulussa sellaisia "tuttuja naamoja" on jonkin verran (ei niitäkään tosin liikaa) ja näiden kanssa voi keskustella kouluasioista, mutta siihen se sitten jääkin. Yhden henkilön kanssa olen tehnyt erilaisia asioita vapaa-ajallakin, mutta hänellä on nykyisin hyvin vähän aikaa naissuhteensa vuoksi (kihloissa).
Normaalisti olen reenaillut vapaa-ajalla aika ahkerasti. Valitettavasti esim. omalla salillanikaan ei käy porukkaa, jonka kanssa voisi ystävystyä. Koulun bileet on sitä kuuluisaa tyyliä "nopeesti pää täyteen", enkä siksi ole niissä käynyt (1. vuonna kävin mutta oli todella tylsä kokemus olla itse selvinpäin tai lähes selvinpäin kun muut ovat kännissä kuin käki). Muutenkin tollasissa tilaisuuksissa jos tutustuit johonkin niin se oli sellasta tyyppiä "joudut morjestamaan koulun käytävällä mutta siihen se jääkin"...
Toisaalta kyllä välillä tykkään omasta rauhasta... joku kiva nainen olis kyllä kiva joskus löytää...
Vaikka mukavaa, etten ole ainoa "omituinen" yksinäinen tyyppi Suomen maassa, niin toisaalta myös harmi, että muut ovat jääneet ystävyyssuhteiden ulkopuolelle siksi, että ei ole kiinnostusta juhlia humalassa yms.
Täytyy vain toivoa, että vielä joku päivä tapaisi samanlaisen ihmisen, jonka kanssa voisi perustaa kunnon ystävyyssuhteen ja tulla hyväksytyksi vaikkei haluakaan olla humalassa joka viikonloppu ja bilettää.
Oon kyllä aina hämmästellyt tätä suomalaista (juoma)kulttuuria... jotenkin ihan absurdia mun mielestä. Jos istut iltaa jossain, eikä ole lasia kädessä niin JOUDUT JATKUVASTI SELITTÄMÄÄN JUHLIJOILLE MIKSET JUO. Ihan uskomatonta, ihan kuin se, ettei halua maksaa vitosta tuopillisesta nestettä, joka on lihottavaa, "ei-niin hyvää" ja itselle haitallista, olisi jokin sairaus. Koulussa oon nähny näitä oikein suomalaisenkulttuurin kiteytymiä (olen monesti todistanut kun 1. vuoden opiskelijat innoissaan kertovat "kuinka nyt kun on sisällä koulussa voi vaan dokata").
Itse käyn kyllä baareissa ja juon, mutta olen vain löytänyt ryyppykavereita, enkä oikeaa seuraa eli ryyppäämisestä ei ole mulle hyötyä. Ärsyttää aina viettää kaikki illat yksin. Seuraa saan ainoastaan sitten kun lähden juomaan. Ei mitään järkeä. Olisi kiva saada sellainen kunnon ystävä jonka kanssa viettää aikaa muutenkin. Lähteä shoppaamaan, kahville, leffaan, lenkille.. ja jonka kanssa voisin oikeasti keskustella järkevästi :) Sinä asut melko kaukana (itse Jyväskylästä) muutoin voitaisiin meilata.
Kerrankin menin kotibileisiin tutustuakseni ihmisiin. Kun otin oman juotavani (limpparin) esiin, niin heti sekunnin päästä joku kysyi, että enkö juo alkoholia! Onneksi olen sentään vielä niin nuori, että eivät ala kyselemään, että olenkos paksuna vai miksei alkoholipitoinen juoma kelpaa :D
En kyllä yhtään ymmärrä tätä suomalaista juomakulttuuria. Ei se alkoholi edes mielestäni maistu yhtään hyvältä (joku kermalikööri ehkä, mutta sekin olisi parempaa ilman sitä alkoholin makua). Ja tosiaan, on lihottavaa ja haitallista ja seuraavana aamuna huono olo ja morkkiskin kenties.
Oli niin samanlaisia tarinoita kuin itsellani, etta ihan pakko kirjoittaa tanne.
Itse olen kanssa naispuolinen, erittain ujo opiskelija.
Jo lukioaikana ystavyyssuhteet alkoivat hiipumaan ja paatinkin muuttaa opiskelemaan johonkin kauas kotoa, jotta voisin aloittaa ns. uuden elaman.
Muutin viime syksyna Turkuun ja menin innolla ensimmaisena paivana kouluun. Ajattelin, etta loytaisin paljon uusia ystavia, joilla ei ole ennakkokasityksia minusta.
Nama luulot kuitenkin karsiviat heti. Kukaan ei tuntunut olevan samalla aaltopituudella kanssani, enka loytanyt ystavia. Joidenkin kanssa juttelin koulussa, mutta siihen se jai.
Minulla ei varsinaisesti ole mitaan alkoholinkayttoa vastaan, mutta olen vain liian ujo lahtemaan muiden kanssa juhlimaan, ja yleensa vain seison siella yksikseen paikallani ja tylsistyn, kun en oikein osaa jutellakaan mistaan.
Niinpa vietin viilme vuoden todella yksin. Paivat koulussa ja illat kotona yksin. Toisaalta viihdyn yksin kotona, enka kaipaakaan bileita, mutta valilla yksinaisyys oli todella raastavaa ja jopa pelottavaa. Ja kaikkein pahinta on sanoa vanhemmille, ettei minulla ole ketaan kavereita. Yleensa en sita myontanytkaan, vaan kuittasin kyselyt kavreista nopeasti mutisemalla: joo, joo.
Kesaksi paatin sitten repaista ja lahdin ulkomaille kesatoihin. Ulkomailla kaikki oli aivan toisin ja loysin nopeasti ulkomaalaisen poikaystavan ja itse asiassa nyt syksylla muutin kokonaan tanne opiskelemaan.
Omalta kohdaltani yksinaisyys on siis ohi, mutta edelleen tata palstaa lueskelen ja muistan kylla, millaista oli olla taysin yksin. Osaltaan syytan siita Suomea ja suomalaista kulttuuria, se on todella yksinaisten ihmisten maa. Toisaalta myos Turku on harvinaisen tyly ja kolkko paikka olla yksin. Siella ihmisia ei vois vahempaa kiinnostaa toisten elama...
Hienoa, että olet onnistunut muuttamaan elämäsi - on välillä kiva lukea näitä positiivisia tarinoita kanssa.
Vaikka tämä suomalainen kulttuuri on, noh, hieman erikoinen niin en ole itse silti pitänyt sitä ainoana tekijänä omaan yksinäisyyteeni. Täytyyhän se myöntää ettei meikäläiseltä sellanen perus small-talk luonnistu kauheen hyvin täysin tuntemattomien kanssa, kuten niin monilla muilla (joita ajoittain salaa kadehdin).
Koitin muuten mennä tutustumaan ihmisiin baariin...hahah oli taas niin toivoton yritys että alkaa melkein oikeesti naurattamaan. Ei vaan sovi mulle toi baarittelu. Pitäisi aina olla ihan kaatokännissä (what's the point?), että saisi jotain
kontakteja irti (mun tapauksessa)... en esimerkiks vois kuvitellakaan itteäni pyörimässä jossain tanssilattialla edes "muutaman" tuopin jälkeen, sitten on tää toinen ääripää kun siellä taas nämä verkostokuningattaret (ja -kuninkaat) häärivät tanssilattialla niin kännissä että juuri ja juuri pysyivät pystyssä. No, tuli ainaki tavattua pari järkevää tuttua ja juteltua hetken ja todistettua taas kerran ettei kyllä sovi mulle noi...
Jos kiinnostaa,niin mulle voi mailailla.Uusia ystejä ei oo koskaan liikaa ja olisi oikein mukavaa löytää sellainen mukava ihminen:)
[email protected]
Jos kiinnostaa,niin mulle voi toki kirjoittaa:)Asun myös Turussa:)
[email protected]
Jos kiinnostaa,niin kirjottele turkulaiselle
[email protected]
ois sulle nainen. :)
-19 v
-168cm pitkä
-painoa 55
-lukiolainen, välivuoden takia vasta ensi vuoden ylioppilas (toivottavasti)
-blondi
-uskovainen
-kiva!
Menit sitten pelkurina ulkomaille kebabgigolon tai jonkun viikingin patjaksi!
Hyi häppee! Sanoisinko että kyllä vielä joskus palaat. Ei todellista Suomipoikaa voita mikään.
Lisäksi vanhempasi varmaan haluavat että pääsevät häihisi Suomeen! Opiskele siellä, mutta palaa.
Turku on Suomen paras, kaunein ja ihanin paikka.
Tämä paikka ja koko Suomi on täynnä yksinäisiä, herkkiä ja ujoja ihmisiä. Ymmärtäkää se.
Ne psykopaatit ovat niitä herkimpiä, jotka eivät kestä.
Mahtuuhan tänne muitakin, mutta
Ei mene väärien tyyppien kanssa pidemmälle suhteisiin. Tutustuu moniin ja omaa ystävällisen asenteen.
Yksinkertaisesti suomalaiset ovat vain niin ihanan herkkiä.
Ei yksinäisyyttä pääse pakoon, ei, ei edes New Yorkissa.
MInusta Turun yksinäiset naiset ja opiskelijatytsyt ovat parasta mitä maailma tarjoaa.
Älkää ihmeessä muuttako pois!
Kiva huomata muuten oma vuoden takainen kirjoitus täällä. Kertoo siitä, etteivät asiat ole muuttuneet paremmiksi...
Ei naisia pysty mielyttämään ilman alkoholia,tai ei se multa ainakaan ole luonnistunut. Miesten on pakko juoda jos haluavat edes jonkinnäköistä suhdetta naiseen se vain on totuus.Ei selvispäisenä juurikaan teihin pysty vaikuttamaan.
Tuo teksti on aivan kuin minusta kirjoitettu.
En sanoisi olevani täysin ujo, mutta kunnon ystävyyssuhteiden rakentaminen ei vain luonnistu minulta. Aloitin tässä koulun toisella paikkakunnalla myöskin missä ei ole sitten yhtään tuttuja. On sen verta hyvin tietty menny että koulussa on onnistunut heti lyöttäytymään joidenkin ihmisten seuraan, mutta tosiaan me vain jutellaan pintapuolisesti asioita ja ollaan vain kavereita koulussa. Sen ulkopuolella en sitten tunne yhtään ihmisiä. Ja nää koulututtujenkin maailmat eivät yksiin mene että voisin edes ajatella heidän kanssaan koulun ulkopuolella olemista ja tosiaan nuokin luokkalaiset enemmän alkoholista ja biletyksestä enemmän pitävät kuin selvänä olemisesta. Itse en alkoholin juomista harrasta enkä käy baareissa koska en näe mitä minä siellä tekisin yksikseni ja kun en tosiaankaan juo mitään.
Eli tässä sitten on tultu siihen pisteeseen että oleilen neljän seinän sisällä kämpillä netissä surffaten ja tv:tä katsoen (jollei niitä 2 tunnin lenkkejä oteta huomioon mutta eipä sitä kaveria siinäkään ole). Aamulla menen kouluun ja koulusta suuntaan kämpille kunnes aamulla menen taas kouluun jne. jne..... kyllähän siinä hieman masentuukin kun huomaa ettei oikein omaa mitään elämää.
Kyllä tässä tietenkin on aatellut että jokin harrastus voisi aloittaa muttei oikein tiedä mistä etsiä sellaista....
Alan olla kyllä sitä mieltä että näille yksinäisille, toiselta paikkakunnalta muuttaneille opiskelijoille pitäisi jokin kerho perustaa missä sitten tapaa ihmisiä. Tämä yksinäisyys kun tuntuu aika monella opiskelijalla olevan ongelma.
Itse olen ollut todella ujo ja hiljainen nuorempana, mutta pikkuhiljaa sitä rohkeutta tuli hivenen lisää lukiossa. Nyt sitten uudelle paikkakunnalle muutto on tuonut myös paljon rohkeutta. Uskallan mennä puhumaan ihmisille enkä nolostu ihan jokaisesta pikkuasiasta, niin kuin "ujoina päivinäni". Toki se perusujous ei minusta varmaan koskaan lähde, mutta jo tällä rohkeudella olisin varmaan saanut koulun ulkopuolellakin kaverisuhteita koulukavereista, mutta tosiaan, koska en juo, niin minua ei kutsuta mihinkään. Onhan se selvää, että humalassa on kivempi tehdä tyhmiä toisten humalaisten kanssa kuin katsoa tylsänä vieressä istuvaa absolutistia...
Joskus olen ajatellut, että miksen vain joisi ja olisi normaali. Siten minutkin hyväksyttäisiin helpommin osaksi porukkaa. Mutta toisaalta taas, en pidä alkoholista ja sen vaikutukset ovat huonot (lihottaa, lisää riskiä joutua raiskatuksi ja pahoinpidellyksi yms.), joten ehkä parempi olla yksinäinen kuin juoda jotain mitä ei tahdo.
Mutta tosiaan. Minulle voi kirjoitella osoitteeseen [email protected], jos oma tarinani kosketti ja kuulosti samalta. Käytän osoitetta myös mesessä, joten sinnekin toki voi lisäillä. Olisin erityisesti kiinnostunut tapaamaan naispuolisia ihmisiä Turun seudulta.
kaikki yksineläjä opiskelijat ovat turun seudulta, ois kai sinne kannattanu mennä opiskeleen niin ois ees saanu tätä kautta jotain tuttuja samalta seudulta^^
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin! Olen myös 19v opiskelija tyttö, jonka ystävyyssuhteet koulussa on juuri sitä "ompa tänään kaunis päivä" -tyyliä. Eli mulla on pari tuttua joiden kanssa voin puhua turhia, mutta en saa heistä millään "oikeitä ystäviä".
En ole ikuna edes käynyt missään baarissa. Asun edelleen kotona ja porukat vahtii mua koko ajan.
Minusta olisi ihan kivaa bilettää ja viettää semmoista normaalia nuoruutta, mutta en voi kun olen tämmöinen nössykkä. En kehtaa edes mennä mihinkään klubille, kun pelottaa että jotkut tutut tai vanhat kiusaajat näkis mut ja tulis heti vittuilemaan.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin! Olen myös 19v opiskelija tyttö, jonka ystävyyssuhteet koulussa on juuri sitä "ompa tänään kaunis päivä" -tyyliä. Eli mulla on pari tuttua joiden kanssa voin puhua turhia, mutta en saa heistä millään "oikeitä ystäviä".
En ole ikuna edes käynyt missään baarissa. Asun edelleen kotona ja porukat vahtii mua koko ajan.
Minusta olisi ihan kivaa bilettää ja viettää semmoista normaalia nuoruutta, mutta en voi kun olen tämmöinen nössykkä. En kehtaa edes mennä mihinkään klubille, kun pelottaa että jotkut tutut tai vanhat kiusaajat näkis mut ja tulis heti vittuilemaan.
kun tuolla kotikunnalla asuin niin se etten uskaltanut missään baareissa käydä (tosin ei ollut edes hinkua siihen) johtui juuri tuosta kiusaajien ja muiden tuttujen pelosta. Kyllä nyt sitä voisikin jossain käydä mutta, kyllä alitajunnassa tuo pelko edelleen on että joku tyyppi tulee vittuileen kun on yksin baarissa vailla seuraa.....
puoli vuotta sitten Turkuun. Työn perässä tulin, mutta sekään ei kovin kauaa kestänyt. Olin liian passiivinen vaikka hommani hoidinkin. Semmonen mä oon ollu aina. Vituttaa suoraan sanoen kun ei osaa muodostaa minkäänlaisia ihmissuhteita kenenkään kanssa.
Alkoholia käytän harvoin. En oikeastaan edes tiedä miksi. Kai sitä uskottelee itelleen, että olis helpompi luoda ihmissuhteita pienessä humalassa. Totuushan on kuitenkin aivan toinen. Eihän se mitenkään vaikuta tälläisellä hissukalla.
Kaikki päivät kuluu samalla kaavalla eli ei tee juuri mitään. Kattelen telkkaria ja harmittelen arjen harmautta. Itsekkin olen vielä suht nuori, mutta silti tuntuu ettei 23-vuotiaana miehen alkuna ole vielä saanut mitään elämässään aikaseksi. Ja samalla tavalla taitaa kulua seuraavatkin vuodet.
Harmittaa tosiaan kun ei ole ketään kenen kanssa viettäisi aikaa edes silloin tällöin. Itselläni on yksi ainut ystävä Turussa, mutta hänelläkin perhe vie luonnollisesti suuren osan ajasta.
Tämmöstä. Tiedän millasta on olla yksin, mut eiköhän me jotenkin selvitä :) On ihan mukava purkaa vähän fiiliksiä tänne.
Ihan kuin omasta elämästä lukisi, miten meitä on näin monta?:o Eli muutin Turkuun n. kuukausi sitten opiskelemaan. Olen 19-vuotias ja kaikki ystävät jäivät satojen kilometrien päähän. Nykyään olen tosi yksinäinen, olen koettanut koulussa ystävystyä, mutta se kaveruus ei jatku koulun ovien ulkopuolelle :(
Olen yrittänyt kovasti ystävystyä, tuloksetta. Nyt vasta alkaa huomaamaan kuinka paljon yksinäisyys syö ihmistä.. Olen sosiaalinen ja tulen helposti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta en tiedä mikä minussa on vikana :/ Jos joku haluaisi vaihdella ajatuksia tai vaikka käydä kahvilla joskus, niin sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Iällä, sukupuolella tai oikeastaan millään ei ole väliä! :)
Itsekin olen samanlainen. Pitäisikö meidän alkaa perustamaan joku yhdistys tai alkaa kantamaan jotain merkkiä, kun emme toisiimme näytä törmäävän :D
Olen juuri muuttanut Jyväskylään opiskelujen perässä enkä ole saanut sellaisia kavereita joiden kanssa voisin olla tekemisissä koulun ulkopuolellakin. Varsinkin viikonloput tympii kun muut ovat viihteellä ja itse yksin. Ei ole pokkaa lähteä ilman seuraa baariinkaan.
ihan kuin olisit kirjoittanut tuon jutun puolestani.:) Harmi että asut niin kaukana, itse asun Oulussa. Olen kohta 19 vuotta täyttävä opiskelija, uskovainen, eikä tästä maasta tunnu löytyvän ihmisiä jotka ajattelisivat asioista samalla tavalla, tai jotka ovat kiinnostuneita muistakin kuin pinnallisista asioista tai elämästä ilman nykyajan villityksiä (jatkuvia bileitä, alkoholia, seksiä, lyhyitä suhteita ym).. Olisi mahtava löytää ystäviä jotka ymmärtäisivät.
Moikka.. Olen itsekkin turusta ja 19v ja kaipaan ystävää.. Tiedän mistä puhut kun kirjoitat että on kavereita koulussa joitten kanssa juttelee mutta koulun ulkopuolella he eivät tunnu kavereita tai silleen ei viittii ottaa heihin yhteyttä ja pyytää kylään..
olisin vaikka valmis tutustumaan suhun :)
Kuinka ovat ketjuun kirjoitelleet jakselleet, kun syksy ja pimeys pukkaa päälle?
Kirjotin tänne jo aiemmin et ois kiva saada uusii kavereit. Oon 20-vuotias tyttö ja kotosin Turusta. Luonteeltani oon hiljanen (ainaki aluks ennen ku on tutustunu kunnol) ja rauhallinen, yksinäinen välillä..huumorintajuaki löytyy. Voi kirjotella: [email protected], vastailen kyllä :)
Minulle oli yllätys, että täällä on näin paljon Turussa opiskelevia. Turkulaisille voisin antaa vinkiksi Nyytin hengailuillan ti.27.10. Lisätietoa löytyy nyyti.fi-sivustolta, mutta on alkoholiton ja tarkoitus ilmeisesti pelailla ja tutustua toisiinsa. Itse olen ainakin menossa, vaikken ole ennen käynyt enkä tunne sieltä ketään. Muutenkin voisi olla kiva nähdä ja järjestää jonkinlainen miitti täällä Turussa.
itse olen 22-vuotias tyttö ja opiskelen kolmatta vuotta Turussa. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta lisää olisi kiva saada. Ja sellaisiakin, joiden kanssa voi tehdä muutakin kkuin bilettää.
Oot varmaan vaan niin ruma.
Mullaki on sama, ei kiinnosta ryyppääminen/bileet, oon ujo ja vähän yksinäinen aika usein. Ei oo kauheesti kavereita tällä paikkakunnalla missä nyt asun ja paras kamuki asuu 3 tunnin matkan päässä. Eli ei pystytä joka päivä näkemään. Mut kiva että on muitakin jotka on samanlaisia. :D
Täällä on yllättävän paljon samankaltaisia tarinoita kuin itsellänikin. Minäkään en ole koskaan oppinut viinaa juomaan, mutta kaverini ja ns."kaverini" sitäkin paremmin.
Meillä kotona ei juuri käytetä alkoholia, mutta emme ole myöskään uskovaisia. Juominen on siis aina ollut minulle melko vierasta. Ehkä se vain on geeneissä, päinvastoin kuin alkoholisteilla, minä vain en tunne mitään vetoa alkoholia ja humalassa oloa kohtaan, ja känniset ihmiset saavat minut vähän ahdistumaan.
Alkoholi tuli ensimmäistä kertaa kuvioihin yläasteen alussa, jolloin osa kavereistani alkoi ryypätä. Välimme vähän viilenivät,enkä siis mennyt heidän mukaansa ryyppäämään. Asuimme kaukana keskustasta joten kyydit olivat aina ongelma, enkä oikeastaan edes halunnut mukaan. He hengasivat minulle tuntemattomien tyyppien kanssa, ja olen aina ollut aika ujo tutustumaan ihmisiin, saati vanhempiin humalaisiin nuoriin. Toisaalta kadehdin kavereideni villejä touhuja ja olisin halunnut olla kuten he. Jotenkin olin vain liian ujo ja pidättynyt teinikännitouhuihin ja siihen sekoiluun. Mietin liikaa ja minua jännitti jos menin mukaan johonkin jossa ryypättiin, ja halusin melko aikaisin takaisin kotiin.
Alaikäisenä en juonut juuri lainkaan, koska minulla ei ollut ketään joka olisi ostanut minulle juomia. Koulussa minua harmittivat aina maanantaiaamut, jolloin muut juttelivat viikonlopun kännisekoiluistaan. Ja samanlainen fiilis oli perjantaisin kun kaikki kyselivät toisiltaan missä tänään juodaan. Itsetuntoni aleni kun tuntui että olen tylsä kun en juonut, enkä siis osannut pitää hauskaa. Irc-gallerian kännäyskuvien katselu herätti ristiriitaisia tunteita-toisaalta inhotti ja toisaalta halusin mukaan, mutta se vain ei jotenkin luonnistunut minulta.
Onneksi luokallani oli myös alkoholia juomattomia tyyppejä, osa heistä oli lestadiolaisia joiden kanssa olin aika hyväkin kaveri. Kuitenkin heillä on niin omat piirinsä että seurassa tuntee olonsa väkisinkin vähän ulkopuoliseksi, eikä heitä tullut tavattua juuri koskaan koulun ulkopuolella.
Vasta 18vuotiaana olin ensimmäistä kertaa kännissä. Kyseessä oli lukion risteily ja ryyppäsimme koko luokka porukalla. Nämä uskovaiset eivät osallistuneet koko risteilylle. Kokemus oli ihan hyvä, mutta ei niin mukava että olisin saanut kipinän enempään alkoholin käyttöön. Jäi sellainen onko tässä mitään järkeä fiilis.
Täysi-ikäisenä olen nyt käynyt silloin tällöin baareissa, melko harvoin kuitenkin. Minusta ei kuitenkaan tule yleensä kännissä niin kovin suulasta kuin monista muista. Small talk vain ei aina silloinkaan luista, ja puheliaammat kaverini varastavat huomion, jolloin minä jään vain kuuntelemaan heidän keskusteluaan joidenkin toisten kanssa. Ja siis tylsistyn kuoliaaksi. Ei aina niin kuitenkaan mene, vaan joskus kun toisen kanssa klikkaa niin juttu kulkee hyvinkin, mutta harvemmin. Jotenkin en ole kovin hyvä juttelija isossa ryhmässä, vaikken mikään täysin hiljainen olekaan. Minua alkoholi ennemminkin puuduttaa kuin nostaa tunnelmaa. Jos ei ole muuten kivaa, niin ei sitä ole alkoholin avullakaan.
Nyt olen muuttanut opiskelemaan uudelle paikkakunnalle ja tämä opiskelijoiden juomakulttuuri on jotenkin kamalaa. Kaikki tapahtumat ovat niin alkoholikeskeisiä ettei oikein jää muita vaihtoehtoja kuin ryyppääminen tai neljän seinän sisällä pysyminen. Eniten harmittaa luokkalaisteni ihannoiva suhde alkoholiin ja se kuinka niin monet keskustelut pyörivät pelkän alkoholin ympärillä. Uudet tuttuni(en heitä oikein voi kavereiksi kutsua,vaikka mukavia ovatkin he eivät ole yhtään minun tyylisiäni ihmisiä)tuntuvat olevan kovia ryyppäämään ja tunnen jo jääväni ulkopuolelle koska en vain osaa juoda. Toivoisin löytäväni kavereita ja poikaystävän jotka eivät pitäisi alkoholista niin kamalasti.
Aika samanalainen on oma tarinani. Mulla ei ole mitään alkoholia vastaan ja kännissäkin on ihan hauska olla - joskus. Lähinnä kyse on ehkä persoonallisuuden piirteestä: olen ujo ja estynyt kännissäkin ja siksi mulla ei ole yleensä näillä kännäilykerroilla ollut yhtään sen hauskempaa kuin koskaan muulloinkaan. Olen aina vaan istunut itsekseni ja kuunnellut muiden höpötyksiä, mikä ei siis eroa normaalista muuten kuin että olen ollut huppelissa. Siksi harvemmin tulee enää käytyä noissa esim. koulun tapahtumissa (ja sen tähden taas koulusta ei ole kavereita ollenkaan). Jotkut vaan ovat ns. tylsiä persoonallisuudeltaan, en ole ainakaan mahtanut sille mitään.
Joo, ei voi muuta sanoa, kuin että tuttuja juttuja kerrassaan..!
Olen nyt 17 vuotias opiskelijapoika. Pari vuotta aivan yksin jo. Persuskoulun jälkeen kaikki kaverit kaikkosivat.
Olen ollut kolme kertaa kännissä, ihan kivaa, mutta ihan kamalaa. Vihaan niitä "bileitä" ja sitä rankkaa biletyspaskaa. Ei jumalauta.
Noh sen verran sanon nyt tässä, et ole ainoa.