Hei, Mme,
olen kokenut viimeksi kuluneen vuoden aikana aivan uskomattoman paljon 'epäonnea' ja katastrofeja, jotka toki saattavat koitua hyödyksi minulle, jos vain jaksan jatkaa elämää. Jo tätä ennen olen kokenut mm. lapsen kuoleman ja muita hyvin ikäviä juttuja, joten alkavat murhenäytelmätkin ironisesti jo maistua ns. puulta :)
Näetkö mitään muutosta tilanteessamme? Raha-asioissa elämme todella hiuskarvan varassa lasteni kanssa. Kaikki mitä yritän epäonnistuu edelleen, kuten on tapahtunut jo hyvin pitkään.
Tällä hetkellä olen vain turta, en jaksa yrittää mitään, olen odottanut niin kauan että edes jotain positiivista tapahtuisi, edes jollain elämänalueella.
Minulle on jo ties kuinka kauan lupailtu esim. puolisoa ja työtä, mutta mitään ei vain tapahdu. Henkimaailmasta avun pyytäminen tuntuu täysin turhalta. Aiemmin sain vastauksia pyyntöihini, nykyisin tuntuu kuin kukaan ei kuulisi minua toisella tasolla.
Olen edelleen hengissä eli en ole luovuttanut kokonaan, mutta mitä ihmeen järkeä on elämässä jossa ei ole mitään päämärää?
Aiemmin elämässäni olen menestynyt ainakin työasioissa, nyt ei ole pitkiin aikoihin lahjakkuutenikaan kelvanut kenellekään.
Kohtalon sormi ilmeisesti ohjailee elämääni, pakottaa 'pohjalle'?
olen kokenut viimeksi kuluneen vuoden aikana aivan uskomattoman paljon 'epäonnea' ja katastrofeja, jotka toki saattavat koitua hyödyksi minulle, jos vain jaksan jatkaa elämää. Jo tätä ennen olen kokenut mm. lapsen kuoleman ja muita hyvin ikäviä juttuja, joten alkavat murhenäytelmätkin ironisesti jo maistua ns. puulta :)
Näetkö mitään muutosta tilanteessamme? Raha-asioissa elämme todella hiuskarvan varassa lasteni kanssa. Kaikki mitä yritän epäonnistuu edelleen, kuten on tapahtunut jo hyvin pitkään.
Tällä hetkellä olen vain turta, en jaksa yrittää mitään, olen odottanut niin kauan että edes jotain positiivista tapahtuisi, edes jollain elämänalueella.
Minulle on jo ties kuinka kauan lupailtu esim. puolisoa ja työtä, mutta mitään ei vain tapahdu. Henkimaailmasta avun pyytäminen tuntuu täysin turhalta. Aiemmin sain vastauksia pyyntöihini, nykyisin tuntuu kuin kukaan ei kuulisi minua toisella tasolla.
Olen edelleen hengissä eli en ole luovuttanut kokonaan, mutta mitä ihmeen järkeä on elämässä jossa ei ole mitään päämärää?
Aiemmin elämässäni olen menestynyt ainakin työasioissa, nyt ei ole pitkiin aikoihin lahjakkuutenikaan kelvanut kenellekään.
Kohtalon sormi ilmeisesti ohjailee elämääni, pakottaa 'pohjalle'?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko kuullut perjantai.13-syndroomasta?
Jos odotat epäonnea niin sitä myös saat. Asenteissa olisi korjaamisen varaa koska olet joutunut kokemaan lapsesi kuoleman ja mikä olisi pahempaa?
Asiat epäonnistuvat niin kauan kunnes tajuat muuttaa itseäsi ja kasvaa ihmisenä.
Mene eteenpäin äläkä taaksepäin.
Voimia se vaatii mutta olet vahva. Olet juuttunut tiettyyn ajatusmaailmaan ja henkinen puolesi huolettaa minua. Jos alat pakenemaan ongelmia joudut pakenemaan niitä lopun ikääsi.
Päämäärä selviää kun löydät avaimen henkiseen lukkoosi.
"Asiat epäonnistuvat niin kauan kunnes tajuat muuttaa itseäsi ja kasvaa ihmisenä"
Olen hyvin nöyrä oppimaan ja alati valmis kuulemaan neuvoja, mutta mikään ei ole helpompaa kuin sanoa noin! :)
'Muuttaa itseäsi ja kasvaa ihmisenä'? Kerro siis mitä se kasvaminen on jos minä en ole sitä tehnyt?
Nykyään on muotia visualisoida ja sanoa että ihminen on itse syypää onnettomuuteensa. Otan vastaan tämänkin neuvon ja olen vuosia harjoittanut positiivista ajattelua ja opiskellut sisimpääni. Silti taloni paloi ja perheenjäseneni kuoli, myös lapseni ovat rinnallani kokeneet kaikkein kauheimmat asiat, mielisairautta, hylkäystä, kuolemaa.
Hekin siis 'vetävät' puoleensa näitä onnettomuuksia? :)))
Kun neuvoo ihmistä ottamaan itsestään vastuuta aletaan hermoilemaan.
Et kai todella luule olevasi kirottu? Sen vaikutelman sinun kirjoituksesta saa.
Jos haluat elämästäsi helppoa niin minulla on sinulle yllätys. Helppoa elämää ei ole olemassakaan. Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja on valittava käpertyykö maahan vai jatkaako matkaa ja se on sitä kasvamista.
Kirjoita paperille pahin ongelmasi ja mieti pystytkö tekemään sille jotain.
Jos pystyt niin TEE äläkä jää surkuttelemaan sitä.
Tosin sinä kirjoittelet:-)
Odottikohan ametisti surkuttelua ja siitä suuttui.
Hyvä vinkki tuo paperille kirjoittaminen mutta oletko MmeDubois. Häneltähän ap. odotti vastausta.
...eli en luule olevani kirottu :)
Jos sitten ajattelemme kristittyjen kestostaran Jeesuksen elämää, niin hänkin on teoriasi mukaan itse syypää kurjaan kuolemaansa, ei ymmärtänyt 'kasvaa ihmisenä' ja joutui epäsuosioon ja roikkumaan ristillä. Jos olisi TEHNYT JOTAIN elämälleen niin olisi saanut elää vanhaksi onnellisena?
Monet ihmiset etenkin länsimaissa elävät tasaisen mukavan elämän, eivät vaivaudu auttamaan muita, jotka ovat huonommassa asemassa, keräävät mammonaa ja kaikkea heillä on yllin kyllin. Tiedän monta perhettä jossa ei ole koettu traagisia kuolemia ja onnettomuuksia lainkaan, ei edes rahahuolia.
Minun virheeni on täytynyt olla ainakin se, että olen auttanut muita. Pitäisi kai tuon 'olet-itse-vastuussa-onnettomuudestasi' -logiikan mukaan olla vain äärettömän itsekäs. Vai miten neuvoisit minua kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ;-) ?
Toivottavasti osaat tästä eteenpäin lukea myös hymiöitä. Vaikuttaa siltä että äsken et osannut.
En sanonut "'olet-itse-vastuussa-onnettomuudestasi"
Sanoin asenteissasi on korjaamisen varaa ja ottamaan vastuuta omasta elämästään eikä syyttää jotain mystistä epäonnea.
Etkö tajua kuinka järjettömältä väitteesi kuulostaa?
Jatka sitten epäonnisessa elämässäsi ja älä ota itse vastuuta mistään.
"Kohtalon sormi ilmeisesti ohjailee elämääni, pakottaa 'pohjalle'?"
Voi voi yritähän katkaista se kohtalon sormi ja tartu itse rattiin.
Sorry Mme, että vastasin puolestasi.
eikä lupauksia vaaleasta adoniksesta vuoden päästä.
ihan mmedeijan tapaista.
Mulla on takana 25 vuotta yksityisyrittäjänä, olin taloudellisesti ja ammatillisesti erittäin menestynyt, silti mitään en koskaan saanut ilmaiseksi, enkä tietysti vaatinutkaan. Se oli myös raskasta mutta hienoa aikaa. Samalla koin velvollisuudekseni auttaa niitä joilla meni huonosti, minulla oli varaa siihen.
Sitten alkoi tämä onnettomuuksien sarja, kiinnostavaa on sen monipuolisuus, se on kattanut kaikki elämänalueet ja pakottanut mm. tekemään vuosikausia töitä ilman palkkaa :) (kyllä vain, olen kustantanut kaiken poukkoilun sillä omaisuudellani jonka hankin kun menestyin)
Sinä kirjoitustesi perusteella tiedät yrittämisestä ja myös menettämisestä, kuolemasta, ihmissuhdehaasteista ja onnettomuuksista vielä monin verroin enemmän kuin minä, MMedeija! Loistavaa että olet potkimassa meitä keskentekoisia ihmisiä täällä auttamaan itse itseään :))
Kaikenlaista on tullut koettua.
Itketty on omaisten kuolemaa ja menettämistä on jos jonkinlaista.
Duunissa olen mieheni firmassa.
Mutta se siitä. Otahan yhteyttä jos haluat varsinaisen ennustuksen.
Löytyy suomi24 torilta.
Imartelemalla saa jopa kaikkitietävän MMedeijan lopettamaan räksytyksen!
Loistava taktiikka.
Ja nyt se jo mainostaa omia bisneksiään, äsken löi lyötyä kuin vierasta sikaa. Epäilemättä tuottoisaa puuhaa :D
Hitto että ihminen voikin olla itseään täynnä ja täydellinen.
Sain aika samanlaisen käsittelyn mmedeijalta ja minäkin suutuin.
Tajusin että pakko itsekin tehdä jotain.
Sillä on joku tutkinto psykassa. Onhan se aika suorapuheinen mikä on minusta hyvä.
"Tutkinto psykassa" :D
Alkoi tuossa jo voihkia omia menetyksiään, nyyh nyyh.
Mitähän tämä mmedeija vastaisi mmedeijalle jos mmedeija olisi hädissään?
Tuo bisnesten mainostus tuli ällistyttävän nopeasti.
Mutta kyllähän ahneita ja kaikkitietäviä kuspäitä maailmaan mahtuu.
MMedeija vastaisi MMedeijalle joka on hädissään että: "Rauhoitu, hätäilemällä ei tule kuin kusipääkakaroita".