Voiko mistään tietää onko lääkäri oikea uravaihtoehto itselle, tai että se ei varmasti ole? Ens keväänä pitäis hakea jonnekin, joka tapauksessa olen ehdottomasti menossa lääkikseen, farmasiaa lukemaan tms. luonnontieteisiin liittyvää. Mutta mistä tietää kuinka hyvä lääkäri itsestä tulee, tai tuleeko edes pätevää? Minkä luonteinen pitäis olla: pitääkö olla jo valmiiks sellanen huippu "lääkäriluonne" vai kasvaako sekin sitten koulutuksen ja ammattitaidon myötä? Sosiaalisia taitoja yms. painotetaan hirveesti ammattikuvauksissa, samoin stressinsietokykyä, oma-aloitteisuutta, ihmisläheisyyttä... Kuinka paljon luonne voi vaikuttaa tähän uravalintaan, vai riittääkö tällä hetkellä että on kiinnostunut opiskelusta lääkiksessä, motivaatiota löytyy lukea pääsykokeisiin ja teorian osaamisen puolesta on täysin mahdollista päästä sisälle? Pitääkö nyt jo heti olla selvillä siitä pärjääkö itse työssä? Täytyy sanoa että 17-18 -vuotias on aika nuori tuntemaan itseään niin tarkasti...
Lääkärit/lääkiksessä opiskelevat - kysymyksiä!!
suddenly
5750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei tarvi, riittää et kiinnostaa ansaiat paljonr ahaa..
Ikä/harjoitus tuo mukana sen lääkärinä toimimisen taidon (näitä taitoja tietenkin harjoitellaan lääkiksen aikana), joillekin vain tulee luontaisemmin se ihmisläheinen palveluasenne, oikea halu auttaa ja kiinnostus ihmiskehoon jne.. Se täytyy muistaa, että ihan peruslääkäri on hyvin paljon tekemisissä ihmisten kanssa, eli täytyy ainakin joltain asteelta löytyä kuitenkin sellainen ihmisläheinen palveluasenne ja vuorovaikutustaitoja.. Potilaat/asiakkaat odottavat lääkärin ammattinimikkeen omaavalta aina sitä ammattitaitoa ja ystävällistä palvelua.. Jos koet että haluat työskennellä ihmisten parissa, auttaa ja kiinnostusta lääketieteeseen löytyy, niin lääkärin ammatti on hyvä vaihtoehto! mutta lääkärikään ei ole jumala, ja lääkäreitä on erilaisia, ei tarvitse olla juuri se täydellinen lääkäri, joka lukee ammatinkuvauksessa..
Jees, kiva kuulla. Meidän koulusta on aika moni menossa hirveen innoissaan lääkikseen; ne on lähes kaikki sellasia hirveen sosiaalisia kuuden L:n kirjottajia, eli ei kauheen rohkaisevaa seuraa :D voihan sen tosin myöhemminkin päättää, esim. hakee ensin lukemaan kemiaa, bilsaa tai farmasiaa ja jos lääkis jää vielä kaivelemaan niin yrittää sit sinne...
ovat 6 L:n kirjoittajia, koska 6 L saa vuosittain vain nelisenkymmentä kokelasta koko maassa.
Ja luulisin, että sosiaalit ja ahkerat opiskelijat olisivat lääkikseen haluavalle juuri sitä rohkaisevinta seuraa. Sellaisia nimittäin siellä sitten tulee vastaan vähän joka nurkalta.
Selvä, korjaan, POTENTIAALISIA 6 L:n kirjoittajia :D
Kyllähän näiden ihmisten seura varmasti motivoi hyviin suorituksiin (ainakin mua motivoi se että muut on kiinnostuneita ja ahkeria opiskelijoita). Mutta se, että näkee kuinka hienoja ja onnistuneita ihmisiä on hakemassa lääkikseen, ei välttämättä rohkaise sellasta joka ei tunne itseään yhtä itsevarmaksi. Siks just kysyn tätä asiaa jota kysyin; kaikesta tulee helposti sellanen kuva, että lääkikseen hakee ja siellä pärjää vaan tietty luonneryhmä. Tietenkin lääkärin pitää osata olla ihmisten kanssa tekemisissä, ryhmätyötaitoja pitää löytyä ja opiskelussa pitää olla älyttömän ahkera. Mietin vain sitä, kuinka erilaisia/luonteeltaan lääkäriksi valmiita ihmisiä lääkiksessä on. Jos en ollenkaan ajattelis pystyväni opiskeleen siellä tai työskenteleen lääkärinä, en harkitsis ollenkaan sinne hakemista.
Sori, pitkä viesti :D