Parinkympin tienoilla aloitetut parisuhteet hajoavat viimeistään kolmenkympin korvilla. Ihminen muuttuu paljon 2-3kympin välissä ja se ihana ihminen jonka parikymppisenä rinnalleen valitsi ei vain olekaan enää se oikea. Yhteiset lapset eivät tätä asiaa muuta suuntaan eivätkä toiseen.
Tämä on fakta.
Tämä on fakta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiitos tiedosta :)
Niin se voi olla jos ei rakasta muuta kun sitä muistoa millanen se toinen oli nuorena. Mutta "suhteessa" pitää kasvaa. Oppia rakastamaan sitä toista enemmän. Sitä voidaan sanoa että tule suhteeseen ns. arki. ja se tulee myös niihin myöhemmin sidottuihin suhteisiin.
Ite on nyt 27v ja mieheni löysin 17vuotiaana. Naimisiin mentiin 19v ja elämä oikeesti hymyilee yhä!! :) Meillä on kaks lasta. Enkä voisi kuvitellakan että erottais. Välillä on riitoja ja toki lasten uhmat vaikuttaa voimiin. Mutta riidat pitää oikeesti sopia ennen nukkumaan menoa. Ja se oma puoliso on ja pitää ollakin paras ystävä. Jonka kans voi jakaa kaiken niin kun sillon alussakin...
Monesti luullaan et jonkun muun kans elämä olis helpompaa mut se ei sitä oo kun aluksi. Kyllä niihin uusiinkin suhteisiin se arki tulee ja siinä toiseskin on oikeesti niitä huonoja puolia. Sittenkö pitäs ettiä se kolmas?!
mikä oli aloittajan pointti asiaan... eikö se ole sama asia vaikka rupeaa sitten 30 kymppisenä olemaan niin onhan siinä 40kans 10 vuot aikaa muuttua... ja jollain kestää ja joillain ei
minun mummo ja vaari rupesi olemaan yhdessä 18vuotiaina ja saivat 4 lasta ja kuolema heidät että erotti ja vaarini on nyt 84... ja mummoni kuoli parisen vuotta sitten... että kyllä uskon että vaikka nuorena rupeaa olemaan yhdessä voi se kestääkin jos haluaa ja muistaa sen ettei rakkautta pidä itsestään selvyytenä... itse olin 17 kun tapasin mieheni ja nyt olemme olleet yli 6vuotta yhdessä.
Mutta jos miehesi häipyy jossain vaiheessa? Ei seitsemäntoista vuotias varmastikkaan halua elää saman ihmisen kanssa loppuelämäänsä. En minäkään ja hakisin muitakin kontakteja elämääni kuin eläsin saman kanssa lopun elämäni.
ne juoksee seksin perässä ja toiset pysyvät mieluusti tutussa ja turvallisessa. Ei kaikkia miehiä kiinnosta juosta vapaana iskemässä naisia.. tyhmä streotypia.
Saako ap kysyä että miten sä voit sanoa että suhde hajoaa viimeistään sillon ja tällön? Toki asia saattaa tilastollisesti olla niin että SUURIMALLA OSALLA mutta tiedät kai toki itsekkin ettei suinkaan kaikilla. Asian olisi voinut esittää hiukan toisin mutta no...
omissa ihmissuhteissaan epäonnistuneen luuserin höpöpuhetta.
26 vuotta sitten mentiin naimisiin. Minä olin 18, mies 23 eikä eroa ole suunnitteilla vieläkään.
Miksi noin älähdit ja nimittelemään aloit? Mahtaisiko olla niin että ukkosi käy vieraissa ja sinä olet lopen kyllästynyt koko äijään, mutta eroamaan et suostu, koska sitten olisit luuseri?
käydä nyt sitten spekuloimaan toisten suhteita netissä.. Onko säälittävämpää todellakaan nähty =)
Kannattaisi varmaan jokaisen, kuka täällä omia totuuksiaan latelee niin kerran katsoa ihan kunnolla peiliin ja miettiä, et mitäköhän ite elämällään tekee.
Tämänkin topicin aloittajalla varmaan ei elämällä kovin paljon täytettä ole.. Surullista kylläkin =)
tottahan se on, että katkeruus on kaikkein pahinta mitä ihmisellä voi olla annettavanaan muille =)
ihminen olla noin kyyninen ja katkera? Turha tulla kiusaamaan tänne muita "teidän suhteet katkeaa". Huolehdi vaan omasta kullastasi, jos sellaista löytyy. Pakenitko itse suhteessasi vai oletko ollut aina yksin?
Ihmisen pitäisi kehittyä yli kaksivitoiseksi ennen perheen perustamista eikä sekään välttämättä ole tae perheen kestävyydestä mutta ainakin jonkinmoinen kestävyys olisi taattu. Lapsia voi tehtailla yli kolmekymppisenäkin silloin kun järkeä on päässä hiukann enemmän kuin nuorilla.
Puolethan se taitaa olla jotka eroon päätyvät. Siis kaikista ikäluokista, riippumatta siitä minkä ikäisenä suhteen aloittivat.
Mutta totta on sekin, että varmasti nuorena sitoutuneet monesti eroavat. Eivät kaikki heistäkään.
Täällä oli tuossa vuosituhannen lopussa teiniäitibuumi, tuttavapiirissäni kahdeksan äitiä sai lapsen alle 19 vuotiaana. Nyt näistä pariskunnista yksi on enää yhdessä.
itse olen seurustellut saman miehen kanssa ylä-asteelta saakka ja nyt olemme saamassa lapsen ja menemme naimisiin (olemme molemmat 21). Maailmassa on monta erilaista paria.. jotkut eroaa 5v. naimisissa olon jälkeen vaikka olisivat tavanneet vasta kolmikymppisinä, aina se eka ei ole oikea, joskus on. Vanhempani esim. tapasitvat kun olivat 15 ja nyt 50-vuotiaina ovat edelleen onnellisia, eikä vain kulisseissa.
että se oikea pitäisi löytää ennen kuin täyttää 20 että suhde kestää? Voihan se olla tottakin.. heti tuli useita pareja mieleen, joista toinen on ollut 15 kun on yhdessä alettu olemaan ja ne suhteet on kestäneet tosi pitkälle..
Kuinka monta sellaista paria tiedät, jotka ovat 15-vuotiaina perheen perustaneet ja yhdessä?
että perheen perustaneet 15-vuotiaina, vaan ovat olleet 15-vuotiaita (tai toinen ollut) alkaessaan seurustelemaan..
Heti tuli kolme paria lähisukulaisista mieleen, ensimmäiset ovat olleet naimisissa 13-vuotta ja heillä on kolme lasta ja nyt ovat jo yli kolmekymppisiä, toiset kihlautuivat muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen ja olleet yhdessä yli 10 vuotta ja heille toinen lapsi tulossa, kolmannet olleet yhdessä n. 7 vuotta ja yhteisessä omakotitalossa asuvat mutta ei vielä lapsia..
niinkään sanonut.. Mutta ehkä nuorena katsoo parin itselleen ihan sen luonteen perusteella.. vanhempana siihen voi vaikuttaa jopa koulutus, työ ja aiemmat suhteet, vaikkei näin pitäisikään olla.