mistäköhän saisin voimaa lisää jaksaa elämää eteenpäin.tuntuu että elän vain, mutta olen henkisesti kuollut.Mulla periaatteessa elämä kunnossa siis,opiskelen,oma koti,raha-asiat ok,kaikki ulospäin näyttää hyvältä,mutta todellisuus on toinen.Huvittais vaan välillä "hävitä"siis kuolla pois. en ole mitenkään syrjäytynyt tai onneton muuten, vaan menevä, sosiaalinen.Tunteet heittelehtivät toivottomasta mahtavaan.oliskohan aika mennä lääkäriin?onko teillä jollain samanlaisin oire ja diagnosoitu jonkin tyyppinen masennus?òlis mukava kuulla vastauksia.pelkään,että jonakin päivänä teen jotain peruuttamatonta,koska tuntuu että ahdistaa liikaa ja olen yksin asian kanssa.
kiitos kumminkin joka päivbästä jonka olen elossa ja toivon että tulisin normaaliksi ja uskaltaisin pyytää joltain apua.Se vaan tuntuu hullulta..=(
kiitos kumminkin joka päivbästä jonka olen elossa ja toivon että tulisin normaaliksi ja uskaltaisin pyytää joltain apua.Se vaan tuntuu hullulta..=(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käy ihmeessä lääkärissä on siitä apua. Mua on syrjitty pienen kokoni mukaan ihan tarpeeksi, koska eihän mies ole mies jos se on 166cm. töistä sain lopullisen stressin pyysin työnantajaani vaihtamaan vuoroja,ajoin bussia pk-seudulla mut työnantajaa ei kiinnosta työntekijöiden terveys.
Nyt lääkityksellä ja sairaslomalla.
Jos et turhaan oikuttele mielekkäältä kuullostavan elämäsi kanssa, niin oireesi saattaa viitata maanis-depressiivisyyteen.
Eli kantsii käydä tohtorin puheilla.
Maanis-depressiivisyys on oire ei tauti, neropatti.
Masennus tms. sairaudet aiheuttavat maanis-depressiivisyyttä eli tunnealojen heittelyä laidasta laitaan. Masennustakin on montaa eri sorttia - samalla kun voi ottaa ongelman hiukan vakavemmin kannattaa myös muistaa, ettei sätky ja päätä kerralla vajota niin alas kuin mahdollista.
No hei, maanisdepressiivisyydellä tarkoitetaan yleensä ns kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli omaa tautiaan. Jonka oireina voi olla masennusta tai vauhdikkuutta eli maanisuutta.
kokemusta ns."normaali"-masennus tuntemuksista.
pienikin lääkitys voisi autaa sinua.myöhemmin esim.terapia.asia ei ainakaan häpeilemällä parane.
kun saisit ahdistuksen vähemmälle olisi tietty helpompi elää.
yst.terv.h
Mulla on ihan samat fiilikset. ulkoapäin kukaan ei vois uskoo miten joskus tuntuu et maailma kaatuu niskaan. mitä se masennus sitten oikeesti on? illalla sängyssä aattelen usein et ois parempi jos vaan nukkuis pois. Mikään ei enää kosketa .Lääkäriin ois vaikee lähtee kun ajattelen että ei ottais tosissaan ja onko tää vaan norm. mielialan vaihtelua? johtuuko tää vaan mun luonteesta vaimitä tää on ?
huvittaisko sua vaihtaa ajatuksia mailitse.jos niin on niin laita osoittees tai ilmoita niin mä pistän=)!
kirjottele tänne; [email protected]
Moi!
Täällä jo olet saanutkin ihan hyviä vastauksia. Ja varmasti sinua helpottaa jo se, että huomaat, että on myös monia muita, jotka painiskelevat samanlaisten ongelmien kanssa. Itse olen kokenut paniikkihäiröistä alkaen aina syvään masennukseen asti.
Mielestäni sinun oireesi eivät kuitenkaan ole maanis-depressiivisiä, vaikka täällä sitäkin jo joku ehdotti. Sillä ihan normaaliin masennukseen kuuluu myös mielialan vaihtelut. Mielestäni sinun olisi syytä kuitenkin varata aika psykiatrilta. Se on juuri se oikea henkilö, jolla on kaiketi paras tietämys näissä mielen asioissa. Hän osaa arvioida tilanteesi ja tarvittavan hoidon. Se on tietysti sinulle kova paikka, sillä sana psykiatri kuulostaa varmaankin niin kammottavalta ja varmaan voi tulla mieleen, että minä olen nyt sitten hullu, jos sinne menen. Mutta mene silti, kerää kaikki voimasi ja tilaa aika. Sinun tilanteesi ei ollenkaan ole niin paha etteikö siihen apua löytyisi. Ja uskon sen avun tulevan vieläpä nopeasti.
Myös se, että täältä olet löytänyt ystävän, jonka kanssa voit mailitse vaihtaa ajatuksia, auttaa varmasti tilanteeseesi.
No, taisin jo kirjoittaa liiankin pitkästi. Haluan sinua kuitenkin jotenkin auttaa. Kirjoittele, jos tykkäät [email protected]
Olen samaa mieltä kuin tuo Jorkka. Ei se mitään maanis-depressiivisyyttä vielä ole, jos mieliala heittelehtii. Minusta nimerkki Tutkijan taakse piiloutuva ei ollenkaan tiedä, mistä puhuu.
Minulle on tuttua tuo ja tiedän, miten kamalaa, kun aina ei edes tiedä, koska seuraava alamäki alkaa.
Olen potenut tuota kamaluutta vuosikausia ja välillä se on pilannut elämäni tosi pahasti.
Minulle oli apua tosi hyvästä psykologista, jonka puheilla kävin pidemmän aikaa. Tuli jollain tavalla esille asioita, joita tehdessäni masennushetki jotenkin vain ohittui. Jossain vaiheessa sain myös aika hyvää uutta lääkitystä, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että ongelmana käytössä oli se auttoivatko pillerit vai olinko vain muuten hyvässä vaiheessa.
Eli suosittelen hyvän keskusteluavun hakua. Kaikki ammatti-ihmisetkään eivät ole hyviä, joten jos ensimmäinen keskustelusessio ei tunnu auttavan, kannattaa kokeilla jotain muuta henkilöä.