Hevosen kuolema

Teurastaminen on varmasti hevoselle paljon mukavampi vaihtoehto ja huomattavasti parempi ympäristön kannalta. Ampumalla (kuten teurastamoissa tehdään) hevonen kuolee heti, eläinlääkäri taas joutuu antamaan useita piikkejä ennen kuin hevonen kuolee ja tähän voi mennä puolikin tuntia aikaa.

Itse veisin kyllä hevoseni teurastamoon tai pyytäisin vaikka jonkun metsäsätäjän ampumaan sen ennemmin kuin lopettaisin piikillä. Tämä siksi, että arvostan hevostani ja myöskin muita hevosia (kannattamalla teurastusta suomessa, voit auttaa vähentämään lihaksi kasvatettujen hevosten lihan tuontia suomeen).


Hevosta lopettaessa kannattaa kuitenkin ajatella, että se on hevosen kannalta parempi vaihtoehto. Hevosesi pääsee taivaaseen ja voi elää siellä ilman kipuja. Kyllä sinä selviät, tuskin hevosesikaan haluaisi, että itkisit sen perään ja tuhoaisit oman elämäsi.

Menetin oman 7vuotiaan ruuna poikani hyvin yllättävällä tavalla. Kello 10 sain tallinomistajalta viestin, että hevonen lepuuttaa jalkaa oudosti.. Menin kiireen vilkkaan tallille ja huomasin miten sillä oli pahaolla.
Ensimmäinen kotiin tullut eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään..Ei antanut edes lisää kipulääkettä vaikka näki kuinka hikikarpalot lisääntyi ja tuskan äänet alkoivat olla lähempänä.

Päästiin lähtemään heppaklinikalle vasta neljän aikaan.. Siellä oli vastaanottamassa paljon ihmisiä ja huomasivat heti tilanteen. Hevonen ei tullut traikusta ulos, koska kipu oli jo todella kova.
Saatiin kääntymään ja saman tien annettiin ensimmäinen kipupiikki.

Röntgenissä näkyi heti, että mitään ei ole tehtävissä. Kirurgia odottettiin hetki ja kuultin myös hänen mielipiteensä..ei mtn tehtävissä.
Hyvästelin rakkaani ja pidin sen päätä kun laitettiin tippaa.
Se painoi päänsä minua vasten ja katsoi niillä suurilla silmillään.

En voinut viedä sitä itse sinne kylmään valkeaan huoneeseen jossa haisi streriilille ja ei poika itsekkään ollut menossa. Halasin sitä vielä kerran ja silitin sen silkkiturpaa.
Sitten kaverini haki minulle tupsun häntää.

Tässäkö se oli tupsu sen kaunista häntää?
Voiko yksi lause saada kaiken muuttumaan?
Miksi kun eilen kaikki oli vielä hyvin?
Entäs jos sillä olisi ollut suojat tarhassa?
entä jos...?

Herään öisin sen hörähdyksiin ja siihen tömähdykseen, kun se kaatuu lattialle..
Herraseni ei enää tuntenut sitä viimeistä neulaa se oli syvässä unessa.
Ei enää kipu.
Nyt se menee kilpaa uusien heppakaverien kanssa ja joskus voin vielä tuntea sen silkkiturvan ja ratsastaa auringonlaskuun

hevosen menettäminen on kuin koko elämän kuolema. Ja kun se tapahtuu niiin yht'äkkiä se tympii.... Rakkaallle hevoselleni Trollaliinalle terkut sinne taivaaseen!!!!!!!! :( !!!!!!!

Menetin mun hepan 4 kk sitte ja itken vieläki.. tuntuu vaan et tää on unta ja kohta herään ja nään sen mun ikkunasta syömässä laitumella.. lupasin sille sinä päivänä ku se lopetettii että rakastan ja ajattelen sua joka päivä kunnes taas kohdataan. :( itken ja itken vaan....

En ole hevosihmisiä aikaisemmin ollut mutta meille tuli asumaan sellanen iso suokki toisen kaveriksi kauan aikaa sitten.. olivat kuin paita ja peppu kesät ja talvet. Parhaimmat ystävykset ja päivittäisiä heppajuttuja hoitaessani opin tuntemaan ja kiintymään näihin karvakuonoihin. Paljastuikin kovan ulkokuoren alta todella kiltti heppa..Välillä kun remppasin jotain niin tuli kaveriksi siihen "tarkastelemaan" tilannetta vahtimaan etten taas asenna laudoitusta vinoon.. nyt sitten kutsui vihreämmät niityt häntä ja ikävä on valtava. Eilen vielä en tiennyt miten tästä eteenpäin kun tyhjyys tuntuu sydämmessäni, tänään kun katson ikkunasta niin ikävöin mutta tiedän että hänellä ei ole enää kipuja tai muuta. Huominen on huomenna ja toivon että joskus sitten kun oma aika on niin pääsen häntä taas halamaan ja kertomaan miten tärkeä hän minulle oli.

Yhen tallin hevonen kuoli noin pari vuotta sitten kesällä olin silloin noin 13-vuotias. Olin oppinut kyseisellä hevosella ratsastamaan ja se oli super tärkeä mulle. Se oli noin 25-vuotias Vuononhevonen ja olin sillä mennyt ekan kerran 5-vuotiaana, joten se on ollut aina mulle se tärkein heppa ikinä! Noh eräs tallityttö oli taluttanut hevosen tarhaan ja unohtanut laittaa sähköt päälle. Samassa tarhassa oli myös isoja hevosia jotka kaatoivat aidan jotenkin. Kaikki viisi heppaa karkasi ja lähti laidunta kohti joka oli ison tien toisella puolella. Pari hevosta kuten nykyään kuollut hevonen ja 7-vuotias suokki kirmailivat hieman tässä tien lähellä. Tallitytöt ja muutama tallilainen minä ja tallinomistaja lähettiin ottaa hevosii kiinni että ne ei jäis auton alle. Kolme hevosta jotka olivat menneet tien toiselle puolelle saatiin helposti kiinni ja ne oli ihan kunnossa, mutta nämä kirmailevat hevoset oli aivan mahdotonta saada kiinni. Tie oli vilkas ja hevoset juoksivat ihan siinä lähellä mua pelotti niin mä vähän itkin siinä. Suokki pelästy rekkaa ja lähti juoksee tallii kohti se saatiin kiinni nopeesti. Lemppari heppani juoksi vieläkin kunnes meni autotielle. Rekka ei ehdi jarruttaa ja ajoi hevosen päältä. Itkin tosi kovaa. Hevonen oli kuollut.

ei ole ollut ikinä omaa.tämä hevonen oli siis hoitsuni.kun se lopetettiin itkin kovin.se oli ensimmäisiä, ehkä jopa ensimmäinen suomessa polttohaudattu hevonen.siihen aikaan hevosia ei vielä yleisesti polttohaudattu toisin kuin nykyään.eläinlääkäri lopetti sen .
onneksi en ollu näkemässä, se olis ollu liian surullista.

eläimen kuolema on kovempi paikka ku ihmisen.

Heppani (Severi) kuoli vasta 10-vuotiaana. Suru oli kova, helpotti hieman kun teimme Severistä makoisia pihvejä valkosipulilla ja yrteillä ryyditettynä.

Itte en tekis hevosesta pihviä. kun en söisi omaa eläintäni muutenkaan.enkä syö kavioeläinten lihaa muutenkaan.

aina menetän jonkun johon oon kiintyny.se ei ole oikein.nyyh.

Siis itken tällähetkellä IHAN TÄYSILLÄ en saa ees henkee en voi ajatellakkaan näin kerran painajaista et yjen tallin heppa Vusser myytiin itkin silti vaik se oli uni sit näin unta et se kuoli ja kun heräsin sain jonkun paniikki kohtauksen mä vaan itkin ja huusin et se on kuollut sit äiti oli sillee MITÄHH!!??! Sit mä kerroin sille ja se sano et se oli unta oikeesti itkisin jos Vusser ees myytäis😔😱

Mun paras kaveri ( tai no vanha) myi mun maailman rakkaimman ponin enkä ees tienny siitä😭 siitä on 2kk ja en tee muutaku itken ja en pysty ees olla normaali koulussa ja saan tosi huonoo palautetta kaikkialta kun oon ehkä masentunut

Olin kerran menossa normi tapaan ratsastus tunnille ja laittelin shettistä jolla silloin menin kun rupes kuulumaan hirvee ryske .Tallin vanhin hevonen Donna oli ollu tarhassa ja telonut jalkansa niin että ei sillä voinu kävellä meijän ratsastuksen ope ja tallin omistaja koitti saaha sitä sen karsinaan.oli ihan hirveetä kattoo ku se hyppi kolmella jalalla hyppiä sen karsinaan .olin ihan surusta suunniltaan ku kuulin että se oli lopetettu mieltä kuitenkin lämmitti ajatella että Donna on taas nuori ja pystyy hyppäämään niinku nuorena.nyt Donna ootta vihreillä laitumilla hyvää ystäväänsä Hb

On hirveä katsoa kirjoitustasi, olen surusta suunniltani, et ole selvästikään ollut äidinkielen oppitunneilla. Mieltäni lämmittäisi, jos menisit äidinkielen tuki-opetukseen.

Eilen kuulin että meidän yks hevonen kuoli. Se meni teuraaks. En tiiä mikä sille oli tullu. Rakastin sitä hevosta kovasti ja itkin eilisen illan se oli maailman paras hevonen.

tietääkö joku Oma hevosen onnettomuudesta?

hei minulta lähtenyt myös omia hevosia ,kaikki on eläin lääkäri tallillamme ,käynnyt nukuttaa ja omaa maahan ne olemme haudannut,ajan kanssa menee ohi mutta ikinä niitä ei kyllä unohda