Haluaisin kysyä niiltä, jotka ovat nettitreffailun kautta rakastuneet ja löytäneet elämänsä kumppanin, niin miten rakastuit? Kun täällä ihmisten kertomuksia lukee, niin monilla on "kolahtanut" heti, eli ovat rakastuneet heti ensi tapaamisella. Jotkut kirjoittavat että heti ensi tapaamisella tiesivät, että siinä on heidän elämänsä ihminen.
Itselläni on ollut ilomoitus suomi24:ssa pitkään ja olen käynyt monilla treffeillä, vielä koskaan vaan ei ole "kolahtanut" heti. Joitakin olen tapaillut pidempäänkin, mutta se jokin on puuttunut eikä suhteet ole edenneet pidemmälle. Olen paljon miettinyt, että mikä minussa on kun rakastuminen tuntuu niin vaikealta. En itsekkään ymmärrä millainen sen miehen pitäisi olla että se kolahtaisi minulle. Monet tapaamani miehet ovat olleet kunnollisia, fiksuja jne., omat miehelle asettamani kriteerit omaavia. Ehkä ei aina ulkonäöllisesti sellaisia, jotka herättäisivä livenä kiinnostukseni, mutta monissa ei ole ollut mitään ulkoisesti vastemielistäkään. Tässä iässä (41v.) en oikein usko, että se ulkonäkö voi olla niin oleellinen asia tässä rakastumis asiassa (olettaen ettei toisessa ole jotain ulkoisesti vastemielistä), että se olisi ollut syynä siihen etten rakastu. Vai olenko todellakin niin pinnallinen, että kysymys on ollut siitä, etteivät nämä miehet ole kiinnostaneet minua ulkoisesti?? Vai onko kysymys vain siitä paljon puhutusta kemiasta (tai sen puuttumisesta)?
Olen kyllä ollut elämässäni rakastunut, mutta yleensä jollakin tavalla "pahis" - tai "renttu" -miehiin. Tai jollakin tavalla vaikeasti saavutettaviin, sellaisiin, jotka eivät ole minusta kiinnostuneita. Olen myös elänyt parisuhteissa (kaksi pidempää ja vakavampaa), joten kokemusta on sen hyvistä ja huonoista puolista.
Nyt vanhempana ja yhden lapsen äitinä olen tietysti paljon kriittisempi miehen suhteen ja tietoisesti vältän näitä renttuja (joihin kyllä ennen rakastuin) ja haluan itselleni hyvän ja luotettavan miehen.
Olen niin ymmälläni itseni suhteen, miksi minun on niin vaikea rakastua?? (alla vaihtoehtoja joita olen pähkäillyt)
* olenko tullut liian varovaiseksi, enkö uskalla rakastua?
* pystynkö vain rakastumaan renttuihin, eikö kunnolliset, minusta kiinnostuneet miehet kiinnosta minua?
* onko kysymys siitä, että tässä treffailu (netti) muodossa on jotakin, joka sinällään tekee toiseen ihastumisen vaikeaksi (netti treffailussa kun tapaaminen ei ole sattumanvaraista, vaan on hyvin tarkoitus hakuista ja ehkä sitä on jo alun alkaen asettanut sen suhteen liikaa odotuksia ja rakastumiseen asettaa liian suuret paineet, eikä se sen vuoksi se onnistukkaan)?
* enkö vain ole törmännyt siihen oikeaan (vaikka olen tavannut kymmeniä miehiä)?
Pitäisikö minun vain antaa suhteen ja tunteiden kehittymiselle enemmän aikaa, eikä odottaa ihastumista/rakastumista heti muutamien treffien jälkeen. Vai oletteko sitä mieltä, että ihminen ei ole se oikea jos ei kolahda heti, eli heti pitää se jokin kemia syttyä heti??
Asiallisista vastauksista olisin kiitollinen, alan olla turhautunut ja hyvin ymmälläni itseni suhteen. Mikä minussa on vikana? Enkö enää pysty rakastumaan?
rakastuminen nettitreffeillä?
8
1791
Vastaukset
- urbanboy_
Olen huomannut, että ikääntymisen myötä ainakin naisista on tullut
hyvin varovaisia niin treffeille lähtemisen kuin ihastumisen / rakastumisenkin
suhteen.
Olen ollut elämäni aikana vain kolmilla nettitreffeillä, joista yksi
johti avioliittoon saakka. Koska kokemukseni ovat näin myönteiset,
suhtaudun nettitreffeihin hyvin luonnollisesti. Nyt kun
minullakin on jo ikää (44 v.) olen viimeisen vuoden aikana
huomannut, että naiset ovat ikääntymisen myötä muuttuneet
todella aroiksi ja varovaisiksi. Jos ei uskalla antautua tunteidensa
valtaan, ei voi myöskään ihastua saati rakastua.- samanikäinen nainen
ja se toinen kolahti kyllä heti. Olin juuri päässyt erosta yli ja täynnä elämän hurmaa. Oletin että tunne oli molemminpuolinen. Pahaksi onneksi miehellä oli ns. monta rautaa tulessa ja tulin petetyksi ja pettyneeksi. Nyt pelkään että tästä jäi tietty varovaisuus päälle.
Mutta totuus on että hyvin harva tässä elämässä kolahtaa. Ja niinhän se pitää ollakin. Jos suurin osa "kolahtaisi" avioerotilastot olisivat varmaan vieläkin pahemmat kuin nyt ovat.
Itse tapaan miehiä paljon töissä ja vapaalla muutenkin, mutta kyllä kiinnostavia tulee vastaan todella vähän. Ei siis ihme että nettitreffeillä luku on ihan sama.
Sen olen huomannut, että aika monilla miehillä on voimakkaampi tarve saada nainen. Eli suhdetta yritetään ns. järjellä. Itsekin kuvittelin hetken yhdestä ihan fiksusta miehestä että no miksei sitten. Mies oli hyvin sinnikäs vielä. Mutta kun ei kolahda niin ei kolahda. Väkisin - eli ilman sitä kolahdusta - ei kannata jatkaa.
Ja tosiaan: kyse ei ole ulkonäöstä, ei statuksesta, tai mammonasta. Aika henkimaailman juttuja nämä kolahdukset...
Mutta tsemppiä meille! Kyllä se sieltä vielä tulee... :)
- Vastarakastunut
Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta, josta olin jo vuosia halunnut pois, kun tapasin nykyisen ihastukseni. Eli siinä vaiheessa, kun ex-mies VIHDOINKIN muutti pois luotani tunteeni häneen olivat lähinnä ainoastaan negatiivisia.
Juuri erottuani minulla ei oikeastaan ollut kauheata intoa mennä tapaamaan tätä uutta miestäni, en ollut oikeastaan ihastunut hänen kuvaansa, vaikka ei ulkonäössä mitään vikaa ole. Menin kuitenkin tapaamaan häntä vailla mitään odotuksia. Vastaanotto oli ihana! Tuntui todella hyvältä olla yhdessä. Oli sellainen mukava ja positiivinen fiilis. Sellainen sopiva pikku jännitys ilmassa.
Kun tapasimme, olimme kirjoitelleet vasta muutaman päivän netissä. Minun mielestäni on hyvä tavata suht alussa, jottei elättele mitään turhia kuvitelmia toisesta. En voi sanoa, että olisin rakastunut suin päin, vaikka heti ensi tapaamisessa oli mukava yhteenkuuluvuuden ja avoimuuden tunne. Ei tarvinnut jännittää, vaan sai olla oma itsensä.
Nyt kesän seurusteltuamme minusta tuntuu, että alan olla rakastumassa häneen. Tunteisiin vaikuttaa myös molempien menneisyys. Ja se mille tunteille antaa tilaa ja oikeutta tietyssä vaiheessa elämää. Ihan alku meni huumassa, mutta koska molemmilla on oma arkinen elämänsä, niin ei sitä kovinkaan pilvilinnoissa elele näin elämää jo nähneenä.
Olemme jutelleet paljon ja käsittelemme myös niitä asioita, jotka ovat negatiivisia, jotta suhteella olisi edellytyksiä. Itse olen avoin elämälle ja olen sitä mieltä, että elämään kuuluu kaikenlaisia vaiheita ja tunteita. Elämästä kannattaa nauttia, tietenkin vastuullisesti. Mutta mitä ihanampaa elämässä voisi olla kuin toistensa rakastaminen, huolenpito ja jakaminen. Parisuhteen on tarkoitus olla kantava voima! Uskaltakaa vain rakastua, mitään ei saa, jollei ole avaa itseään ja ota sitä hyvää vastaan, jota tarjotaan. Kyllä sen vastapuoliskon pitää jollain lailla kolahtaakin, miten sitä muuten jaksaisi olla yhdessä vuosikausia. Elämä voi olla ihanaa, kun vain uskaltaa. Mikäänhän ei voi olla 100 % varmaa, mutta kannattako elämä jättää elämättä "jos jotain huonoa voi olla edessä". - katariina 1212
Mitä tarkoitat rakastumisella?
Sitäkö että tunnet seksuaalista vetovoimaa mieheen? Jos aikaisemmin olet tuntenut vetoa renttuihin, on ihan oikein että teet itsetutkistelua ja haluat suojella lastasi. Kokemuksesta voin sanoa että rakastuminen muuhun ihmiseen kuin lapsen isään vähentää tunteita lastani kohtaan. Puhumattakaan kuinka mahdolliset sydänsurut vievät voimia lapsen hoidolta. Tätä nykyä ystävystyn miesten ja naisten kanssa. Pelkkä seksuaalinen mielenkiinto mitä yleensä ymmärretään rakastumiseksi tuo ennenpitkää vain surua ja masennusta. En etsi itsetarkoituksella parisuhdetta vaan hoidan itseäni ja olemassa olevia ihmissuhteitani.- Kris10
Voi hyvänenaika, sun olis kyllä parempi yksin ollakin ja hoitaa itseäsi. Moni ihminen eroaa ja löytää uuden onnen toisen kumppanin kanssa mutta... Ei tunteet omaa lasta kohtaan vähene mitenkään, ei ainakaan pitäisin.
- Nimrod_01
Kokemukseni perusteella voin kertoa että kyllä, nettitreffeillä voi rakastua ensimmäisellä
tapaamisella. Toki se vaatii aikamoista onnea, mutta täysin mahdollista on.
Esimerkki:
Menin maailman ensimmäisille nettitreffeilleni muutama vuosi sitten.
En ollut ennen tätä koskaan ollut nettitreffeillä. Samoin ei tuo nainenkaan
koskaan ollut ollut aikaisemmin minkäänlaisilla nettitreffeillä. Ensikertalaisia
molemmat siis.
Tapasimme ensitreffeillä taidenäyttelyssä, jonka jälkeen menimme kahville
Helsingin keskustaan eräänä elokuisena iltana. Kävi niin, että kahvilassa illalla
rakastuimme molemmat korviamme myöten. Ilta ei tuntunut päättyvän koskaan,
kaikki oli kuin sadussa. Olemme yhä erittäin onnellisia, 8 vuotta tapaamisemme
jälkeen.
Ensitapaamisemme jälkeen kului neljä vuotta, jonka jälkeen menimme naimisiin.
Olen sitä mieltä, että ennakkoluulot, epärealistiset vaatimukset vastakkaista
sukupuolta kohtaan sekä varsinkin pelko antautua tunteiden valtaan aiheuttavat niin suuria
esteitä, etteivät mitkään netti- eivätkä muutkaan treffit tule koskaan onnistumaan.
Nettitreffit eivät ole sen kummempi tapaamismuoto kuin mikään muukaan,
vai onko muka? Epäonnistumisien syyt ovat aivan samanlaiset, vaikka roikkuisi
illasta toiseen yökerhoissa tms. Nettitreffejä on siis aivan turha syyttää epäonnistumisiin.
Jos on tullut petetyksi, huijatuksi tms., olisi niin käynyt muutenkin. Nettitreffit
tapaamispaikkana ei ole syypää täällä kirjoitettuihin epäonnistumisiin. Ihmisiä voi
huijata aivan yhtä lailla missä tahansa muualla, vai voiko joku täällä väittää
jotakin muuta?
Meillä kummallakaan ei tavatessamme ollut minkäänlaisia pelkoja, ennakkoluuloja tms.
vaan olimme vilpittömällä mielellä liikkeellä, siksi me onnistuimme. Ja molemmat
elämänsä ensimmäisillä nettitreffeillä. Tästä voitte kaikki ottaa opiksenne. - AlternativeSolution
Itse katsastin nettideittipalveluita läpi lähinnä huvikseni. Bongasin täältä naisen, jonka ulkonäkö kolahti täysillä, ja joka tekstinsä perusteella vaikutti etsivän aikalailla samoja asioita miehessä kuin minä naisessa. Kokeilin kepillä jäätä ja otin yhteyttä - hän tykästyi myös kovasti ulkonäkööni ja profiiliini. Juttelimme muutaman päivän mesessä, ja päädyimme treffeille, useampaankin otteeseen.
Erinäisistä erimielisyyksistä johtuen välimme viilenevät silloin tällöin, mutta palaamme jatkuvasti toistemme seuraan. Kumpikin on tapaillut välissä muitakin, mutta olemme näistä menoista avoimia toisillemme. Emme halua vakavaa suhdetta. Viihdymme kuitenkin keskenämme, meillä on usein todella hyviä keskusteluja, kummatkin ovat luonteeltaan veemäisiä ja suorapuheisia ja juttu kulkee.
Tämä nyt ei missään nimessä ole rakkautta, mutta jännä kiintyä "nettituttavuuteen" näin paljon. Mahtavalla seksillä on tietysti osansa yhdessäviihtymiseen, mutta nautimme muutenkin toistemme läheisyydestä. Riidat eivät latista fiiliksiä, pieni välimatka sillointällöin pitää koko homman mielenkiintoisena. En olisi koskaan törmännyt tähän naiseen ilman nettideittejä, en olis uskonut että löytyis nainen joka on ihan kuin minä. Riittävä vastus mulle, kunnioitan ja tykkään hänestä kovasti.- meppis
Itse seurustelen täl hetkel miehen kans johon tutustuin täällä netissä suomi24:n treffit-palstalla. :) me tutustuttiin ensin kirjoittelemalla tääl treffien kautta ja sen jälkeen vaihdettiin meseosoitteet ja jatkettiin siellä keskustelua keskenämme. Sit siihen tuli väliin 2:n viikon tauko ku olin ulkomailla matkoilla ja sen jälkeen kaverin luona 5 päivää. Kun tuolta reissulta palasin olin jo täysin unohtanut tämän miehen kunnes sit samana iltana kun palasin kotiin ja menin meseen ni oltiin tän miehen kans siel yhtäaikaa ja jatkettiin taas jutustelua. Sovittiin sit seuraavalle päivälle treffit ja ku ekan kerran nähtiin ni mä olin heti et pam! se on tässä! Ja samat oli tunteet miehelläkin. :) käytiin siin sit elokuvis ja kahvil ja sit ku lähdin saattelemaan häntä juna-asemalle sovittiin jo seuraavat treffit seuraavalle illalle..ja silloin hän jäikin jo mun luo yöksikin. :) siinä sit puhuttiin pitkin iltaa ja yötä keskenämme ja aamulla ku toinen jo lähti taas töihin oli jo heti hirveä ikävä toista.
Nyt ollaan seurusteltu onnellisesti kohta 5 kuukautta ja edelleen ollaan ihan umpirakastuneita toisiimme. :) että kyllä voi täällä rakastua ja vielä ensitapaamisen aikana. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713095
- 922865
- 512105
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201565- 151349
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51328Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131301Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131273- 181250
Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241232