En oikein osannut päättää mihin kategoriaan tämän jutun kirjoittaisin jotta se tavoittaisi oikeat ihmiset, tänne se nyt kuitenkin tuli. Tapasin vajaa vuosi sitten netissä erään 22 vuotiaan miehen jonka kanssa juttelimme yli puoli vuotta, aluksi kaikkea yleismaallista ja ajan kuluessa myös henkilökohtaisia asioita. Pidin todella tästä miehestä ja hänen ajattelumaailmastaan. Eräässä keskustelussa kävi ilmi että hän sairastaa masennusta johon toisinaan liittyy ahdistus, paniikkikohtaukset ja tärinä, on sairastanu jo 4 vuotta. Asia ei vaivannut minua sen koommin, eikä siitä puhuttukkaan.
Parin kuukauden kuluttua tapasin tämän, hän asuu samassa kaupungissa, kävimme yhdessä kahvilla ym. Olin sillä hetkellä varattu ja tämän "nettitutun" kanssa olimme vain ystäviä. Melko pian meillä meni poikki entisen poikaystäväni kanssa ja rupesin viettämään yhä enemmän aikaa uuden ystäväni kanssa. Suhteemme muuttui eroni jälkeen astetta läheisemmäksi ja olenkin yrittänyt kysyä mieheltä mikä tämä meidän juttumme oikein on? Olen yrittäny kysyä mitä hän haluaa, olemmeko vain ystäviä ja otamme hieman taaksepäin suhteessa vai haluaako hän enemmän? Yleisimmän vastaukset ovat olleet "jaa-a" "en tiedä" "vaikea sanoa" yms. ympäripyöreää. Vihdoin hän sai sanottua et jos olisimme vain ystäviä. Luulin ongelmani ratkenneen sen sileän tien, hän ei halunnu muuta kuin ystävän. Mutta sain huomata että mikään ei ollut muuttunut, yhä edelleen päädyimme toisten seuraan ja lähekkäin.
En tiedä kuinka minun pitäisi suhtautua tilanteeseen. Laitanko hänet seinää vasten ja vaadin selviä vastauksia, pystyykö hän edes antamaan niitä? Onko masennuksella vaikutusta hänen epämääräisiin vastauksiin? En haluaisi aiheuttaa hänelle lisää ongelmia käytökselläni mutta välillä itsellänikin menee hermot hänen "en tiedä"-linjan kanssa. Sanoiko hän haluavansa olla vain ystävä koska ei uskalla sitoutua tms. Ystäväni on sanonut että minun pitäisi antaa asian olla ja unohtaa, jos en kerran saa selviä vastauksia soutamiseen ja huopaamiseen, mutta pidän miehestä todella paljon, hän on mielenkiintoinen ihminen ja olen huomannu että hänkin välittää minusta ainakin jonkin verran. Hänen ystävänsä sanoi minulle että tämä mies välittää minusta vaikka hänestä ei aina selvää otakaan. Miksi hän ei voi sitten sanoa sitä minulle?
Kaikki vastaukset, jos niitä edes saa, täytyy nyhtää erikseen irti. Olen puutunut ja tottunut tilanteeseen mutta ajattelin jos täältä saisin uusia näkökulmia tilanteeseeni.
Parin kuukauden kuluttua tapasin tämän, hän asuu samassa kaupungissa, kävimme yhdessä kahvilla ym. Olin sillä hetkellä varattu ja tämän "nettitutun" kanssa olimme vain ystäviä. Melko pian meillä meni poikki entisen poikaystäväni kanssa ja rupesin viettämään yhä enemmän aikaa uuden ystäväni kanssa. Suhteemme muuttui eroni jälkeen astetta läheisemmäksi ja olenkin yrittänyt kysyä mieheltä mikä tämä meidän juttumme oikein on? Olen yrittäny kysyä mitä hän haluaa, olemmeko vain ystäviä ja otamme hieman taaksepäin suhteessa vai haluaako hän enemmän? Yleisimmän vastaukset ovat olleet "jaa-a" "en tiedä" "vaikea sanoa" yms. ympäripyöreää. Vihdoin hän sai sanottua et jos olisimme vain ystäviä. Luulin ongelmani ratkenneen sen sileän tien, hän ei halunnu muuta kuin ystävän. Mutta sain huomata että mikään ei ollut muuttunut, yhä edelleen päädyimme toisten seuraan ja lähekkäin.
En tiedä kuinka minun pitäisi suhtautua tilanteeseen. Laitanko hänet seinää vasten ja vaadin selviä vastauksia, pystyykö hän edes antamaan niitä? Onko masennuksella vaikutusta hänen epämääräisiin vastauksiin? En haluaisi aiheuttaa hänelle lisää ongelmia käytökselläni mutta välillä itsellänikin menee hermot hänen "en tiedä"-linjan kanssa. Sanoiko hän haluavansa olla vain ystävä koska ei uskalla sitoutua tms. Ystäväni on sanonut että minun pitäisi antaa asian olla ja unohtaa, jos en kerran saa selviä vastauksia soutamiseen ja huopaamiseen, mutta pidän miehestä todella paljon, hän on mielenkiintoinen ihminen ja olen huomannu että hänkin välittää minusta ainakin jonkin verran. Hänen ystävänsä sanoi minulle että tämä mies välittää minusta vaikka hänestä ei aina selvää otakaan. Miksi hän ei voi sitten sanoa sitä minulle?
Kaikki vastaukset, jos niitä edes saa, täytyy nyhtää erikseen irti. Olen puutunut ja tottunut tilanteeseen mutta ajattelin jos täältä saisin uusia näkökulmia tilanteeseeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä ihmeen kiire sinulla on?
Jos et malta tutustua ihmiseen ihmisenä niin jätä hänet rauhaan.
Miksi pitäisi olla päätös seurustelusta?
Paras parisuhde rakentuu toisen kunnioituksen ja tuntemisen varaan.Ei seksin tai muiden rakkauden osa-alueiden varaan.
Minusta tuntuu että se mies saattaa olla sellainen "löytö" massan seasta.
Anna itsellesi aikaa ja miehelle myös.
Jos pelottaa katsoa pidemmälle niin lopeta sitten ja etsi joku toinen hötkyilijä seuraksesi.
Tunnen tuollasia ihmisiä joilla ei ole kiire.
He sattuvat olemaan hyvin arvokkaita jo pelkästään ystäväpiirissä.
Kyllä mielestäsi ihan oikeaan paikkaan kirjoitit. Masennus todellakin aiheuttaa juuri päättämättömyyttä ja ympäripyöreitä vastauksia. Mutta älä hosu asian kanssa. Pyri auttamaan ystävääsi kaikin tavoin hänen ongelmissaan. Jos hän ei ole saanut hoitoa paniikkioireisiinsa ja masennukseen, niin kehoita häntä menemään psykiatrin vastaanotolle. Tämä asia täytyy tietysti esittää hyvin hienovaraisesti, sillä psykiatri-sana voi kuulostaa kamalalta ja siihen liittyy myös erittäin paljon ennakkoluuloja. Niin oli minullakin joskus ennen sairastumistani.
Kuvauksestasi käy ilmi, että ystäväsi masennuksen laatu ei ole kovin vakava. Mutta paniikkihäiriöt ja lievä masennus hoitamattomana voivat johtaa terveyden heikkenemiseen. Mutta tässä vaiheessa hoitoon meneminen olisi tärkeää, sillä nyt niistä vaivoista kyllä pääsisi nopeasti eroon ja sitä kautta elämän laatu parantuisi ja tulevaisuus näyttäisi taas valoisammalta.
Sinulle sanoisin vielä, että ole näissä asioissa tukena ja turvana hänelle ja kerro, että todella pidät hänestä.
Tsemppiä sulle ja ystävällesi!
Ystäväni käy psykiatrilla ja syö jotain lääkkeitä masennukseen joten ongelma on siltä osin ainakin jotekin hoidossa. En tiedä tunnenko häntä niin hyvin että voisin ruveta puhumaan asiasta josta ei oikeastaan tiedä mitään, tai haluaako hän edes puhua siitä. Ulospäin hänestä ei todellakaan uskoisi että hän sairastaa masennusta mutta se lienee aivan normaalia... Antaa ajan kulua.. en vaan haluaisi lopulta huomata että olen ollut vain pelinappula..