aina ensimmäisten kylmien öiden jälkeen
se jättää viileiden varpaiden jäljet
mutta ne sulaa, haihtuu aamuksi pois
jolloin on jäljellä
vain hileiden himmeä, vedenohut muisto
lehdillä
nurmen ohuessa hiuksistossakin
ja huomaan, kuinka joka ainoa syys
minusta katoaa jotakin pois
muuttolintujen lähdön myötä
luonnon
tuhansien
silmien
himmetessä
jos kerran ei ikuisuutta ole
antaudun näiden tuulien keinuntaan
uniesi enkeliksi
ja minullakin on osa
edes kuviteltua iäisyyttä
huulillani nimesi
sielun ja sydämen huoneissani
häkellyttävä sekasorto
läheisyydestäsi
se jättää viileiden varpaiden jäljet
mutta ne sulaa, haihtuu aamuksi pois
jolloin on jäljellä
vain hileiden himmeä, vedenohut muisto
lehdillä
nurmen ohuessa hiuksistossakin
ja huomaan, kuinka joka ainoa syys
minusta katoaa jotakin pois
muuttolintujen lähdön myötä
luonnon
tuhansien
silmien
himmetessä
jos kerran ei ikuisuutta ole
antaudun näiden tuulien keinuntaan
uniesi enkeliksi
ja minullakin on osa
edes kuviteltua iäisyyttä
huulillani nimesi
sielun ja sydämen huoneissani
häkellyttävä sekasorto
läheisyydestäsi
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kerronko sinulle yhden miehen unelmasta,
sanonko sinulle, miten se on kuin
unta ja samalla totta, haave ajatuksissa ja
samalla pisaroina ihollani.
Kerronko miltä tuntuu, kun olet niin lähellä
minussa, ettei mikään pääse väliimme,
niin liki, ettei kukaan toinen siihen sovi ja
voin vain sinua hyväillä Rakkaudellani.
Kerronko miten se on yhden miehen
unelma, miten olet sylissäni, kätesi tiukasti
ympärilläni, lämpimät Rakastamisen kyynelet
kuumina rinnalleni, pisaroina.
Ja kun se unelma kanssasi toteutuu ja tunnen
unelmani suudelman ja haaveideni sormien
kosketuksen minussa, kosteiden silmiesi katse
tuntuu, tiedän silloin...
että joskus unelmat toteutuvat ja se tuntuu
kuumina pisaroina miehessä.
http://www.youtube.com/watch?v=ubTveCihjoQ&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakaudessa on vuodenajat ja
elämän maku, toisinaan jalka osuu kuumaan maahan,
joskus kylmään hiekkaan.
Käsi tapaa lämmintä, käsivarsi kohtaa
viileää.
Hengitys osuu kuumana, henkäisyssä kylmyyden
kajonta.
Niin on vuodenajat Rakkaudessa.
Raikas ja särmikäs Rakkausrunosi,
jossa oli kypsän Naisen ajatusta ja
tunnetta.
Eläminen tuo naiseen omaa lämpöä ja
naisellisuutta, mitä suottaa vain aika
ja päivät.
Se tuntui tekstissäsi ja säkeissä
jossa mies kohtaa itselleen vastineen.
Todellinen ja aito Runo, kauniina
ja herkkänä. Hienoa tekstiä.
Iloa ja iloista mieltä Sinulle iltaasi.
olet loihtinut sellaisen runon luettavakseni,
että nyt olen sa-na-ton.
Jotain uniikkia, ainutlaatuista herkkyyttä ja kauneutta.
Sinä olet IHME !
Anteeksi, etten kykene enempään kuin kiitokseen.
Se tulee kyllä sydämestä saakka.
... kaikkea kaunista ammensit itseesi kesästä
kun syksy tulee niin muistoihin ne mennä saa
tullen silloin tällöin lämmittämään sydäntä
kirpeissä pakkaspäivissä.
ei kannata vajota odottamaan tulevaisuutta
että se muistaisi rakastaa
sillä elämä on tässä ja nyt
ja kannattaa hyökätä silloin
kun tuulet ovat sinulle suosiollisia
huulillasi rakas ... toivekkaana
onnellisena väristen ...
aivan huikeaa kertomusta ja lopussa oikein kullan hohtoinen loppu.
kyllä sai lukemastaan nauttia aivan sydämestään.
hyvä upea linda !!!
sen kauneutta ja kuulautta, ritiseviä lehtiä
askelen alla.
Toden totta ' elämä on tässä ja nyt '
mutta kun sitä ei aina oikein tahdo muistaa,
vaan vajoaa alas, alemmaksi.
Kaunis on kiitoksen sanoistasi,
lempeä ja aina yhtä kannustava se on.
Ihminen on ku puu
kuka millanenki
Taivaantavottelija
Se tuntee ku on syksy
ja oksiltansa lähtevät linnut
kuin varisevat lehdet
Ja jää vain autius
Jää vain ikävä
kesän muisto
Ja kaipuu
mahtava on oma runosi,
erityisesti sitä kororstaa nuo yksittäislauseet
säkeiden välissä.
Niiata niksahutan ja kiittelen,
ihanata kun olet poikennut ja jättänyt
jotain arvokasta.
Piits ja kiits =)
Sinähän se tuli luettua...tämän aamun upein runo!
niin elämänmakuinen,vähän syssyinenkin:)
kiitos tästä lukuhetkestä!
no nyt kyllä napsahutit sellaisilla lauseilla,
että meikämamma on silimät ymmyrkäisenä.
Kiitän ja pokkaan Sinua !
joka haihduttaa kylmyyden häivän,
minä suutelen huulesi hohtoon
jotta ne taipuisivat lausumaan
rakkauden sanat säveltensillalla.
Syys katoaa mielestäni
kun kuulen kuiskeesi ja kutsun?
Jossa rakkaus tavoittaa lämmön
niin kuin talvi kevään
niin kuin aalto rannan.
Ikuisuuden keinun
jota tuuli tuutii enkeleiden siivin,
kohtaa rakkaudessasi
läheisyydessäsi,sanoissasi.
Hetki suudelmissasi
hetki halauksessasi,
hetki ihosi lämmössä
on minulle ikuisuus
rakkauden meressä.
Kuinka kaipaankaan !
Hius kiehkura otsallasi
sanat huulillasi
lämpö ihollasi.
Paljon puhuva runo
rakkaudesta tunteiden
erämaassa.
T: J
jonkilainen hyväntahdon lähettiläs,
kauniiden säkeiden synnyttäjä ja lohtu.
Niin monissa elämäni käänteissä olet
kulkenut vastaan, tarttunut virtuaalisesti
kädestäni ja ' kuunnellut '
Millä tavoin voisinkaan osoittaa kiitollisuuteni
ihmiselle, joka on aina niin lähellä ja tavoitet-
tavissa, kuin Sinä. Olisin halunnut liittää tähän
tiedoston, jossa on paljon sisältöä, mutta ei
näämmä anna kopioida sitä ( laitan sen Sinulle
tulemaan toista kautta )
On niin helppo unohtua tämän runosi sanomaan,
antaa unelmille siivet ja lentää.
KIITOS ja halaus.
Toukokuu tulla tupsahti,
Kesäkuu lämpöä antoi,
heinäkuu saapui kiitäen,
elokuu vaihtui,
liian pian syksy saapuu..
joko kesä ohi...
olet runossasi sanoin kuvanut oivasti myös syksyn tulemisen kun kesä vaihtuu syksyyn..
upeeta..
T: 60 :)
ihanaa ' nähdä ' Sinua pitkästä aikaa,
lukea ja kokea ajatusmaailmaasi.
kevät oli uusien silmujen aikaa
kukkien heräämistä
ja kesä satua
unta josta teimme totta
luonamme on kesä aina
kun sormemme limittyvät yhteen
katse unohtuu katseeseen
ja kaksi vartaloa
tuntevat toistensa sykkeen
Kiitos Sinulle, syys on minulle ainakin ihanaa aikaa.
Runoihin se aina haluaa astua, ainakin hiukan.
Rakkaudellisia hetkiä Sinulle rakkaasi kanssa,
synnyttäkää muistoja vanhuuden varalle -
niitä ikuisuuden kimmeltäviä helmiä.
PS Intuitio muuten, ajattelin juuri eilen Sinua =)
rakkauden ja rakkaan pysyvyys säilyy syksyn tullen. Vaihtoon tällainen..
Elokuu
Elonkorjuun hetki,
viileä uninen aamu
herättää ihmisen
yhteyden tuntemaan
hämärä pesee käsiään
työntää yön taakseen
aamun kirpeys iholla
päivän antaa odottaa
lämmintä hipaisua
rakkaimman kädestä
syksyn peittävä kate
maiseman maalaava
viileyden henkäys
rakastamisen riemun
sisäänsä tallentaa
jonka olisi suonut näkevänsä ihan omana aloituksenaan.
En oikein ymmärrä, miksi runoilet enää vain muiden runojen
sisällä, kun kerran Sinussa on ainesta niin moneen.
Tässäkin runossa ilmennät hienosti elokuun ja hiipivän
syksyn ja sen, miten se muuttaa luontoa. Mutta myöskin
sen, kuinka ihminen kaipaa kuin enemmän rakkautta ja
lämpöä pimenevissä illoissa ja viileydessä. Monta upeaa
lauseparia !
Kiittää linda Sinua runosta, kommentoinnista.
sanoistasi. Tällä hetkellä tämä tuntuu parhaimmalta tavalta, ehkä joskus tulevaisuudessa kirjoitankin aloituksia.
että olet joutunut käymään elämässäsi jotain
kipeää ehkä läpi, joka on tehnyt Sinusta sivuun-
vetäytyjän - huomaamattomaksi pyrkivän.
Mutta Sinä et runoinesi ole milloinkaan piilossa,
vaikka ne olisikin kirjoitettu jonkun toisen runon
sisään. Siltikin ne ansaitsisivat oman aloituksen,
niin että mahdollisimman moni niistä pääsisi naut-
timaan.
Ole hyvä vain sanoistani. Ja sitten kun olet valmis,
tulet - tulet entistä ehompana takaisin.