Olen useammasta lähteestä saanut käsityksen, että ns. kaksivaikutteinen Efexor voisi olla tehokas kaksisuuntaisen masennuksen hoidossa. Ilmeisesti asiasta ei mitään tutkimusta ole, tosin sitähän ei tiedä etteikö esim. psykiatrit olisi asiaa huomannut työssään tai osa potilaista.
Asiaa tukee osittain myös se, että on pieni epäilys siitä, että nämä uudet kaksivaikutteiset masennuslääkkeet voisivat laukaista maniaa herkemmin kuin ssri-lääkkeet.
Asiaa tukee osittain myös se, että on pieni epäilys siitä, että nämä uudet kaksivaikutteiset masennuslääkkeet voisivat laukaista maniaa herkemmin kuin ssri-lääkkeet.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minulla Efe laukaisi koko taudin, kun olin reilun kk käyttänyt ja valvoin kolme vuorokautta putkeen, ennenkuin tajusin lopettaa. Sitten nukuinkin Remeronin voimin puolitoista vuorokautta ja helpotus tuli vasta Lamotrigiinilla. Masislääkkeet kokonaan pois. Efe kyllä poisti masennuksen ts. laukaisi manian ekan kerran.
Mullakin efexor laukaisi manian, menin lopuksi psykoosiin. Paino tippui melkein 10 kiloa kun ruokahalu katosi, viiltelin itseani jne.jne. Nyt laakityksena lamictal joka toimii loistavasti ja risperdal hypomaniaan tarvittaessa. Unilaakkeita ja beetasalpaajia tarvittaessa.
Moro
Mä sain aikanaan depressioon Efexoria ja se auttoi ja auttoi niin hyvin, että aloin tehdä ja touhuta hullun lailla ja meni manian, tai ainakin hypomanian puolelle. Mun mielestäni Efexor hyvä lääke masennukseen, muttei tue bipolaarista, koska pistää herkästi ihan toiseen äärilaitaan. Minulle myös kävi näin.
Nyt olen lääkärin kanssa neuvoteltuani ollut ilman lääkkeitä kohta jo vuoden ja olo hyvä. Efexorin jälkeen söin Absenoria ja Ketipinoria ja tarv. Medipamia ahdistukseen.
Mulla Efe on paras kokeilemistani masislääkkeistä. Tosin mulla ei ole ollut varsinaista maniaa, ainakaan psykoottistasoista, vaan pikemminkin hypomaniaa... 2-suuntaisuus on kuitenkin selkeää, mutta masisvoittoista.
Kaikki nää sero-lääkkeet, mitä tyyppiä vain, voivat aiheuttaa manian/hypomanian. Jotkut voi käyttää, jos syövät samanaikaan mielialaa tasaavia lääkkeitä. Minulla ei edes mielialantasaajat riitä: menen hypomaniaan alle viikossa pienelläkin annoksella. Ihmisten välillä isoja eroja.
Tällainenkin tilanne tässä 2suunt voi tulla kuten minulla: ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin Seroquel kun tulee depis. Ei ole hyvä depislääke, mutta turruttaa oloa sen verran että selviää surkeimman olon ohi.
Miksi mania olisi paha asia, moni käyttää huumeita että pääsisi sellaiseen tilaan, ja ihmiset joilla tuo käy luonnostaan eivät haluakaan sitä?
Mania ei useimminkaan osu sellaiseen aikaan jolloin siitä voisi nauttia (anteeksi ilmaisumuoto).
Kuvittele tilanne jossa tarvitset keskittymiskykyä, kykyä rationaaliseen ajatteluun.
Mania vaiheessa ei sitä ole. Töistä, nukkumisesta, perhe-elämästä, opiskelusta ei tule mitään.
Luovuutta ja erikoisia ideoita riittää, mutta pääseekö niillä arjessa eteenpäin onkin toinen asia.
Ja ikävä asia on, että mitä tahansa olisi saanut manian aikana tehtyä, tulee masennusjakso sen jälkeen. ja nyt ei ole kyse mistään "ai hitsi mulla on luomisen blokki" vaan monesti taistelu ihmishengen/mielen säilyvyydestä.
"If you know what I mean!"
Olen käyttänyt ensiksi mainittua vuosia 150mg annoksella ja manian jälkeen pistettiin Seroquel lisäksi. Annos oli muistaakseni loppuvaiheessa 300mg ja olin ihan pihalla ja väsyneenä koko ajan, silmätkin seisoivat päässä.
Uusi lääkäri sitten nosti efexoria 300mg ja vaihtoi seroquelin Lamotrigiiniin. Vähitellen Lamotrigiinia nostettiin 400mg ja ainakin nyt näyttää tasoitavan oloa eikä tule niitä älyttömiä ilon ja kiihtymyksen huippuja mitä aiemmin tuli pelkällä mielialalääkkeellä. Kaksisuuntainen kyllä tarvii jonkun muun masislääkkeen lisäksi tasoittamaan oloa. Lääkäri sanoi, että Lamotrigiinista on hyviä kokemuksia myös masennusta helpottavana eikä vain tasoittavana lääkkeenä. Efexorin ainoa haittapuoli on ummetus ja muutenkin hidastunut aineenvaihdunta joten kun paino nousi Seroquelin aikana niin eipä sitä saa täysin pois kun efexor ei mitenkään auta asiaan.
Loppupeleissä olen kuitenkin tyytyävinen nykyiseen lääkeyhdistelmään. Lisäksi on epävakaan pershärön takia Tenoxit yöuneen ja Opamoxit ahdistukseen. Täytyy toivoa, ettei jää koukkuun.
Mulla taas kävi niin, että aluksi meni Efexor ja pikkuhiljaa tokenin masennuksesta. Sitten muutaman kuukauden päästä, kun olin painanut hiileen töissä ja vapaa-ajalla, tuli romahdus.
Lääkäri määräsi Lamotriginin "estämään" romahduksia. Vaan tämäpä yhdistelmä Efexor Lamotrigin laukaisi manian. Diagnoosi: kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Nykyään Lamictal Risperidoni. Tasaista on.
efexor on todella hyvä lääke masennukseen ja minulle se ei ole ollut syypää manioiden puhkeamisiin,vaan aina on ollut joku muu uusi lääke kokeilussa.nyt lääkitykseni on efexor 150mg vrk ja lisäksi syön ketipinoria ja diapamia.Olen voinut tällä yhdistelmällä hyvin.
Ennen kuin vuosia sitten aloitin efexorin käytön olin kokeillut toistakymmentä masennuslääkettä ja olin itsemurhan partaalla.Efexorilla sain tavallaan elämäni takaisin.Hyvä lääke.
Minä otan 150mg 100-200mg Ketipinoria vrk:ssa.Ajatuskatkoksia, oikeastaan blackouteja ja muistin huonontumista.
Venlafaksiini on vasta-aiheinen kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, koska kaksikanavainen vaikutusmekanismi helposti kääntää faasin maaniseksi tai pahimmillaan sekamuotoiseksi. Paras näyttö sekä bipodepression alku- että ylläpitohoidosta on, hieman yllättäen, ketiapiinilla. Lamotrigiini on niin ikään hyvin tehokas, jostakin syystä tosin naisille paremmin sopiva.
Mulla on Efexor keskivaikeaan masikseen ja annos nyt 75mg/päivä. Se oli aiemmin 225mg/päivä ja sain paniikkikohtauksia, hyperventilaatiokohtauksen, en syönyt en nukkunut ja en ollut oma itseni.
Nyt annos tuntuu hyvältä, mutta mieheni sanoo, että näytän ja käyttäydyn kuin amfetamiinin käyttäjä :(
2-suuntaista ei ole mutta voin loistavasti kuvitella miten tämä voi laukaista maanisuuden. Juoksen jo kun raketti tällä annoksella.
Minulla aloitettiin efexor ennen bipo diagnoosia vakavaan masennukseen, tuntui ensin vaikuttavan, sitten tulivat ahdistus ja pelkotilat, unettomuus ja paranoia. Efexor vei minut masennuksesta nopeaan sekavaiheeseen, jossa mielialat saatoivat muuttua vakavasti kohonneesta vakavasti masentuneeseen yhden päivän aikana. Lääkäri arvioi tämän johtuvan liian pienestä annoksesta ja korotti sitä, mikä "yllätys yllätys" pahensi tilannetta ja maksoi minulle työni. Päädyin toiselle lääkärille itsemurha-ajatuksien tultua takaisin joka onnekseni tajusi tehdä bipotestin. Aloitettiin ketipinor ja lamotrigiini. Alkoi helpottaa heti kun lopetin Efexorin ja kun Lamotrigiini viimein saatiin ylläpito annostukseen, on niin paljon parempi olo.
Efexor, ainakaan suuremmassa määrin ja ainoana lääkkeenä ei ole hyvä bipolle.
herraisa, taa on ihan sama mita mulle tapahtui!!!
söin vuosia paroksetiinia 20mg masennukseen. lienen ollut myös hypomaaninen jo silloin, sain sössittyä asiani niin, että masennus iski valtavana päälle. annos tuplattiin 40mg, joka aiheutti aivan kamalan olon, sekamuotoisen.
kun vaihdoin venlafaksiiniin, olo helpotti heti ja parissa viikossa alkoi jo tuntua ihmiseltä. myöhemmin aloitettiin myös ketiapiini. nyt menee 225mg venlafaksiinia ja 500mg ketiapiinia, enkä mielestäni ole mitenkään tunteeton zombi. pääasiassa olo on tasaisen rauhallinen, mutta tottakai on kaikenlaisia tunteita. lääkityksen, terapian ja kuntoutuksen myötä olen oppinut hallitsemaan sairauttani, enkä ole enää mielialojeni armoilla. olen tyytyväinen :)
Porukka kirjoittaa niin kuin mielenterveystyöntekijät potilaskertomuksiin, ärsyttävää. Kai se on kuitenkin ymmärrettävää, kun mielenterveydestä valittava potilas menettää uskottavuutensa ainakin hoitohenkilökunnan taholta helposti, ainakin silloin kun on jostain eri mieltä, tällöin voi helpottaa hoitohenkilökunnan kielen käytön omaksuminen...
Ja joo, kannattaa ottaa efeä "kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön" jos haluaa oikeasti tietää miltä tuntuu potea kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Varoitus, se mania ei välttämättä ihan heti lakkaa, ei ehkä ikinä, eli en suosittele. Sanotaan että kannabis voi laukaista skitsofeniaa joillain, no efeor vähintäänkin laukaisee maniaa, eli jos vähänkään taipumusta on herkkyyteen huumausaineiden vaikutuksille ja manian haluatte kokea niin lekurille siitä efeä kysymään. Helpompi hommata kuin olut alaikäisenä!
Usein venlafaksiini (Efexor) ja duloksetiini (Cymbalta) tehoavat paremmin bipo-masennukseen kuin ssri-lääkkeet. Olen kuullut tämän muutamilta tahoilta. Mutta vaatii aina tasaavan lääkkeen rinnalle.
Yleensä bipot kärsivät ahdistuneisuudesta, johon venlafaksiini tehoaa (varsinkin 150mg ja siitä ylöspäin). Ahdistuneisuuteen bipoilla on ollut tehokas klonatsepaami (Rivatril), jolla on jonkin verran tasaavaa vaikutusta.
Tutkimuksia ja lääkäreiden kokemuksia olen nähnyt ja kuullut myös bupropionista (Voxra). Saa nykyään Suomessa mielialalääkkeenä.
MUTTA kaikki on yksilöllistä!
Hyvin yksilöllistä todella.Efexor on hyvä lääke jos se sopii, mutta toisille voi aiheuttaa liikaa vauhtia eli manian vaaraa on,suosittelen erikoislääkärin vastaanottoa,mielestäni terveyskeskuslääkärit ei tunnista yleensäkään bipoa eikä psykologitkaan, saatika siellä ei tiedetä lääkityksestä paljoakaan.Tämä on minun kokemukseni. Tämä on niin vaikea sairaus ja muutenkin olisi hyvä jos joku läheinen olisi mukana hoidoissa,tai ainakin jotta saisi kunnon aloituksen kaikelle.Uskokaa, se voi pelastaa paljolta.
Eikös nuo kaikki pienennä aivoja?
SSRI- ja SNRI- sekä muut masennuslääkkeistä ei ole tietoa, että pienentäisivät aivoja. Oikeastaan päinvastoi ne lisäävät aivohermoston toimivuutta.
Antipsykootit ovat uusimpien tutkimuksien mukaan pienentäneet aivoja, mutta havainnot ovat olleet hyvin maltillisia, eikä tiedetä tarkkaan johtuuko tuo psykooseista vai lääkkeistä. Kuitenkin lääkäreitä on neuvottu löytämään mahdollisimman pieni, mutta tehokas annos.
Antipsykootteja käytetään nykyään paljon kaksisuuntaisessa ja muissa affektihäiriöissä. Varsinkin ketiapiini on ollut tehokas ja suosittu. Yleensä annostus on ollut 300 (-400) mg /vrk.
2 suuntaisen hoidossa pyritään olemaan niin ettei masennus lääkettä käytettäisi juuri manian puhkeamisen takia. tämän tiedon sain omalta psykiatrian erikoislääkäriltä.
Minulle määrättiin venlafaksiinia (efexoria) kaksisuuntaisen masennukseen. Se auttoi tosi hyvin, ehkä liiankin hyvin, sillä päälle iski mania. En tietenkään tiedä, johtuiko tuo mania suoraan venlafaksiinista, mutta epäilys on. Sitten mulla vaihtui lääkäri, ja kun uusi masennuskausi alkoi, hän sanoi ettei missään nimessä määrää venlafaksiinia kaksisuuntaiseen masennukseen, koska voi laukaista maniaa pidemmälläkin aikavälillä. Nyt syön sitten lamictalia (mielialantasaaj) masennukseen, ja ihan kohtuuhyvin on sekin auttanut.
minulle efexor maksoi parisuhteen ja perheen :( maniahan siitä tuli
Mulla todettiin kanssa kaksisuuntainen lopullisesti ku venlafaksiini laukaisi sekamuotoisen jakson. Nyt pienennettiin sen annostusta ja lisättiin ketipinoria ja lamotriginin aloitan lisäksi.
Eikä tämä sekamuotoinen jakson todellakaan ole mikään mukava tila... Olo on kuin oikosulun saaneella durasel-pupulla, joka ei kuitenkaan jaksa mitään ja nukkuminen on yhtä helvettiä kun uni ei tule vaikka kuinka napsii pillereitä...
Olen luovuttanut näiden kaksisuuntaisen mielialahäiriän lääkkeiden kanssa. Kokeiltu on lito, deprakine, lamotrigiini ja ketipinor ja kaikissa pahoja sivu vaikutuksia. painonnousua 20kg, masennusta, ärtyisyyttä ummetusta, ja vatsakramppeja, neutropeniaa sekä hypotyreoosi. Sitten kun ottaa normi masennuslääkkeitä pamahtaa hypomania. Nyt alkaa käydä vaihtoehdot vähiin. Pitää mennä kunnon lääkärille. Ei noista psykiatrian polin pompottelijoista oo mihinkään. Kokoajan on eri lääkäri. En edes muista viimisimmän nimeä....
Mulle määrättiin venlaflaksiini "masennukseen" kun minulla oli ensimmäinen sekamuotoinen jakso. Olin tuolloin vielä diagnosoimaton bipo. Hypomaniaa oli kyllä ollut aikaisemmin. Tuosta on jo 12 vuotta. Tilani huononi ja jouduin sairaalaan. Siellä diagnosoitiin sekamuotoinen ja lisättiin deprakine. Venlaa lisättiin vaan, kun en parantunu. Lopulta se lopetettiin ja kokeiltiin muita masislääkkeitä/antipsykootteja/tasaajia. Kokeiltiin ihan älyttömiä koktaileja. usean vuoden kuluttua parannuin sitten varmaan ihan itsekseen. Lääkkeetkin lopetin itse.
Usean terveen vuoden jälkeen sairastuin uudelleen mutta tällä kertaa pelkkä Lito tuntuisi auttavan. Sivuvaikutukset ovat kyllä niin ikäviä etten halua tätä kovinkaan kauaa ottaa.