Kaveripiiri on vuosien myötä supistunut koska mielenkiinnot eivät enää kohtaa, ja uusia kavereita ei juuri tule. Mutta se ei oikeastaan haittaakaan koska ihmiset joihin voisin tutustua ovat aina tylsiä, ja ne jotka ovat mielenkiintoisia eivät halua minun seuraani.
Töitten jälkeen olisi kuitenkin aikaa harrastaa jotain, ja siksi kyselen vinkkejä johonkin kivaan ajantappamisharrastukseen. Mitäs siis harrastatte töitten tai koulun ulkopuolella?
Töitten jälkeen olisi kuitenkin aikaa harrastaa jotain, ja siksi kyselen vinkkejä johonkin kivaan ajantappamisharrastukseen. Mitäs siis harrastatte töitten tai koulun ulkopuolella?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En mitään juuri paitsi tietokoneella surffailua. Vähän säälittävää joo :(
kokkailen ja siivoilen, lueskelen, kirjoittelen, piirtelen, haaveilen, juon makustellen; eli tapan aikaa - miten sattuu huvittamaan, että saisi aikaa tapetuksi.
Etenkin tuo kokkailu ja siivoilu vie aikaa aika kustannustehokkaasti ja 'hyödyllisesti'.
minulla ei ole töitä enkä opiskele, kaikki aika kuluu kotona tietokoneen ääressä. Esimerkiksi elokuviin en jaksa enää keskittyä enkä oikein mihinkään muuhunkaan. Musiikkia mun pitää kuunnella aivan koko ajan kuulokkeilla. Ehkä kerran päivässä saatan masturboida, jos jaksaa... siitäkin tulee vaan lopuksi niin pettynyt olo. Vasta yöllä pystyn jotenkin edes hengittämään, makaan kuunnellen musiikkia aamuyöhön, välillä itkien. Onneksi syksy lähestyy ja alkaa pimeämmät ajat, aurinkoa en voi sietää. Usein fantasioin itsemurhasta ja mietin miksi minun täytyy aina olla yksin. Kun lopuksi päätän alkaa nukkumaan, toivon että menehtyisin yön aikana. Valitettavasti vanhempien takia joutuu täällä vielä olemaan. Tunnen olevani jotenkin täysin erilainen kuin muut, ja täysin irrallaan muusta maailmasta. Lähtöäni ei edes huomattaisi.
Kuulostaa pahalta sun ajatukset. Kunpa mä voisin auttaa, en ole paras ihminen neuvomaan ketään, mutta pari ajatusta tuli mieleen:
Kirjoitit: "mietin miksi minun täytyy aina olla yksin". Tämä jotenkin pisti silmään. Miksi sinun täytyisi siis olla yksin? Voisitko käydä jossakin missä tapaisit ihmisiä? Tai tutustua toisiin täällä netissä?
Susta tuntuu nyt pahalta, tiedän kokemuksesta tuon olon, mutta kun saisit jonkun sysäyksen, että uskaltautuisit ihmisten pariin, niin olosi voi alkaa helpottua. Pahimmassa aallonpohjassa ei monesti näe mitään mahdollisuuksia. Mutta niitä on! Yksi hyvä muutos usein johtaa toiseen. Vaikea tilanne voi alkaa purkautua vaikka pienestäkin hyvästä kokemuksesta. Sitä tavallaan huomaa, mistä narusta vetää.
Maailma pyörii ja asioita tapahtuu. (Toisinaan se, että kiinnittää huomion itsensä sijasta muuhun maailmaan, ihan vain tarkkaillakseen sen menoa, pilvien kulkua taivaalla, ihmisiä rannalla, merta, helpottaa tuskaista oloa.)
Kirjoitit: "Lähtöäni ei edes huomattaisi." Älä ole siitä niin varma. Vanhempiesi lisäksi on monia ihmisiä joita se koskettaa tavalla tai toisella. Ajattele vaikka sellainen tilanne, että joku toinen yksinäinen, tuttavasi jostain, on tietämättäsi ihastunut sinuun, haluaisi ottaa yhteyttä, muttei uskalla. No, sitten hän kuulee että olet kuollut oman käden kautta. Me ei voida tietää, ketkä meistä välittävät, sillä ystävyys ja rakkaus voivat jäädä syystä tai toisesta ilmaisematta. Eli jatkamalla elämääsi sinulla on mahdollisuus tavata tuo ihminen ja huomata että sinusta välitetään!
(PS. Vaikka tuo ihminen olisikin kuviteltu, niin hän löytyy ihan oikeasti, kunhan uskallat elää ja olla rohkea! Sellainen, jonka vierellä voit olla, tarvitsematta itkeä tai tuntea piirunkaan vertaa yksinäisyyttä.)
Minulla on liian vähän töitä, joten aikaa jää liiaksikin oleskeluun. Tosin en tiedä millaisia töitä kykenisin tekemään kokopäiväisesti.
Mutta omat harrastukseni ovat mm. jokailtainen kävelylenkki. Usein kävelen hypomaanisessa tilassa. Lisäksi harrastan koneella surffailua, kodin hoitamista: kukkien kastelua, imurointia, fiksailua, lukemista ym.
Usein käyn myös kirjastossa ja muutenkin harjoittelemassa sosiaalisia tilanteita ihmisten parissa. Lisäksi minulla on ne hyvät dropit, jotka tuovat vauhtia ja onnellista fiilistä päivän jokaiselle tunnille.
Venlafaksiini saavuttaa huippupitoisuuden plasmassa noin kahden tunnin kuluttua sen ottamisesta, ja loppupäivä sujuukin usein hyvin autuaassa fiiliksessä. Illalla kun noste hieman alkaa laskea, onkin aika vaipua levolle mirtatsapiinin siivittämänä. Sitä sammumisen tunnetta on vaikea selittää, mutta sekin tuntuu hyvältä. Ja pian se taas koittaa.
Siis työskentelet osa-aikaisesti? Etkö saanut parempia töitä vai etkö todella kykene työskentelemään enemmän? Jännitätkö tai ujosteletko työhaastattelussa?
Onko se opiskelu nyt kokonaan ohi? Sosiaalista elämäähän se työelämäkin on, tosin harvemmin sieltä löytää puolisoa.
kävely/lenkkeily, uinti, lukeminen ja joskus sali. Valitettavasti nämä harrasteet vain lisäävät yksinäisyyttä, kun niissä ei tapaa uusia ihmisiä.
Itse käyn päivittän saililla spinningissä ja muilla ryhmäliikuntatunneilla töiden jälkeen. Kotiin kun pääseen niin en montaa tuntia jää ennen nukkumaan menoa ylimäärästä aikaa, joka on vaan hyvästä yksinäiselle :)
Nuo ryhmäliikuntatunnit on ihan kivoja, vaikka 80% ihmisistä onkin naisia.
Käyn Elixia Alexiumissa urheilemassa. Kallis paikkahan tuo on, mutta itse olen tykännyt olla. Jos täällä on jotain muita Elixia Alexiumissa käyviä yksinäisiä, niin laittakaa viestiä niin käydään yhdessä salilla :)
Viikonloppusin sitten tulee käytyä välillä shoppailemassa, leffassa ja syömässä, yksin. Loppu aika kuluukin sitten tv:tä katellen tai netissä surffaten.
Ulkomailla tulee käytyä myös joskus yksin.
Mullaki on nää perus harrastukset, joissa ei tapaa ketään eli lukeminen ja sitten yleensä pe ja la iltaisin sali ja pari kertaa viikossa lenkki illalla. Sitten pari tuntia päivä koulua, paitsi perjantaina ei yleensä.
Oon miettiny just noita spinning ym. tunteja (olen miespuolinen)... ongelma on vaan se, että koordinaatio on oikeesti niin paska (uskokaa minua), että koko ryhmä saisi varmaan hyvät naurut meikäläisestä :D. Ihan hauskojaha ne tunnit tavallaan muuten on, lukiossa aikoinaan vedettiin liikunnan kurssilla pari kertaa.
Jos osaat ajaa normaalilla pyörällä, osaat ajaa myös noilla spinning pyörillä. Itseasiassa spinning pyörät on helpompia kun ei tarvii nostaa polvia ylös ja alas kun jalat on kiini polkimissa.
Noilla tunneilla jossa käyn on tosiaan 2-5 miestä mun lisäks.
Minä hoidan puutarhaa.
Harrastelen astrologiaa ja olen kiinnostunut ufo/et-aiheesta ja vähän muustakin hihhulijutusta. Ohjelmointia kanssa harrastelen. Se tosin on ollut koko kesän katkolla, ei voi keskittyä kun ollut niin kuumaa ja muutenkin kesällä viimeisetkin järjenrippeet häipyy päästä. Kattoo nyt miten syksyllä sitten palaako innostus vai ei.
Tuleehan tuota joskus luettua jotain kirjaakin, vähemmälle on kyllä jäänyt. Ruoanlaitto, kävely, pyöräily. Vanhempien mökillä käyn välillä, siellähän sitä riittää ulkotöitä ja muuta askaretta aamusta iltaan.
Olutta tulee juotua joskus kotosalla, kattelen juutuubia tai joskus kuuntelen jotain musiikkia. Baarissa ei oikeen jaksa käydä, siellä tulee vaan vielä yksinäisemmäksi. Kun siellä on muita ihmisiä mutta ei oikein saa yhteyttä. Kun en osaa enkä haluakaan puhua urheilusta, autoista tai musiikista. Enkä rehvastella.
Huomasin tuossa lehdestä että Jyväskylässä on nyt viikonloppuna stand up -tapahtuma. En ole koskaan käynyt mutta voisi olla kiva käydä. Yksin en kuitenkaan lähde, siitä tulisi vain kurja olo. Haluaisiko joku lähteä mun kanssa? Voi olla vähän hurja ehdotus, mutta viikonloppuna on täysikuu joten silloin voisi tehdä jotain hieman repäisevää.
Muutenkin saa ottaa yhteyttä jos kaipaa esim. juttu-, lenkki- tai juomaseuraa. Iällä ja sukupuolella ei väliä.
[email protected]
Pöhönää. Kokeele, tuloo höpäjä olo.
Voi myöh rakennel pommia jolla purkaa turhaatumistansa, kato sit jotton johtua tarpeheks ettet itte lähre mukana.
Johne nua kiinnosta ni orota ny viälä hetki, koht ne seinät alkaa juttelemaha.
Niillon yleensä miälenkiinost sanottavaa, non kuullu aikansa kaikkia.