Olen siis kiinnostunut matematiikan opettajaksi opiskelusta. Onko kokemuksia opiskelusta Helsingin yliopistossa (miksei muuallakin)? Tuntuuko opiskelu mielekkäältä ja pystyykö kuinka vapaasti lukemaan jotain muutakin kuin matematiikkaa? Esim. pystyykö Helsingissä lukemaan opintojen/oppilaanohjausta?
Haluaisin kovasti opettajaksi (ja nimenomaan matikan), mutta yksi asia arveluttaa. En nimittäin rakasta esiintymistä. Olen kyllä kuullut sanottavan, että opettaminen on ihan eri asia, kun esiintyminen ja siihen luokan edessä seisomiseen tottuu. Onko jollakulla esiintymisjännittäjällä kokemuksia? Helpottaako jännittäminen jo opiskeluaikana? :)
Haluaisin kovasti opettajaksi (ja nimenomaan matikan), mutta yksi asia arveluttaa. En nimittäin rakasta esiintymistä. Olen kyllä kuullut sanottavan, että opettaminen on ihan eri asia, kun esiintyminen ja siihen luokan edessä seisomiseen tottuu. Onko jollakulla esiintymisjännittäjällä kokemuksia? Helpottaako jännittäminen jo opiskeluaikana? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ollut opettajana neljännesvuosisadan, ja aina kun uusi porukka tulee oppilaikseni niin jännitän edelleen. Mutta en tietenkään sitten enää jännitä kun olemme päässeet toisiimme tutustumaan.
Ei se opettaminen muusta esiintymisestä niin paljon eroa kuin siinä, että yleisö on pysyvämpää laatua. Oman aineen hallinta tuo tiettyä helpotusta siihen jännittämiseen.
Opiskeluaikana ei ainakaan silloin ennen ollut sellaisia tilanteita joissa jännittäminen olisi helpottanut.
Mutta ei tämä nyt niin hirveää ole - eikä se jännittäminen näy, minullekin aina sanotaan siitä kuinka rento ja rauhallinen olen, vaikka melkein kynsiäni jännityksestä pureskelen eri tilanteissa.
..älä omaan itseesi ja jännittämiseesi.
Mitä innostuneempi olet matematiikasta, oppilaista ja opettamisesta työtehtävänä sitä vähemmän huomioosi kiinnittyy omaan egoosi.
Jos olet todella kiinnostunut, tulet aivan varmasti pärjäämään hyvin!
Onnea yrityksellesi!
Ja vielä: Ihmiset eivät kuolinvuoteellaan kadu sitä pahaa mitä tekivät vaan sitä hyvää mikä jäi tekemättä. Eli ei kannata jännityspelon takia luovuttaa.
"Ihmiset eivät kuolinvuoteellaan kadu sitä pahaa mitä tekivät vaan sitä hyvää mikä jäi tekemättä"
Mistä sä tuon tiedät? Oletko itse ollut kuolinvuoteellasi ja kirjoittelet nyt sitten tuonpuoleisesta?
Kannattais varmaan olla heittämättä tuollaisia aforismeja jos ei tiedä pitävätkö ne paikkansa? Kun ihmisiäkin on joitakin miljardeja niin mistä ihmeestä voit tietää mitä heistä kukin silloin ajattelee?