Olen ollut raittiina 11-vuotta ja olen aina ollut luonteeltani ailahtelevainen ja tunnepitoinen. Ikää mittarissa 37 ja olen nainen.
Takana vaikea elämä ja raskas.
Välillä tuntuu että menee yli kertakaikkiaan eli ns. räjähdän ja silloin olen suustani kamala tosi ilkeä, en käy kimppuun mutta se kieli on sama kuin joskus kännipäissäni ellei pahempi. Sitten itken ja kadun pahoja sanojani, olen jo pilannut avioliittoni tällä kielelläni lapsiini se ei nin kohdistu, toki mä välillä heillekkin huudan mutta, osaan katsoa sen rajan. Tämä kohdistuu jos koen pienintäkin epäoikeumukaisuutta.
Olen "normaalisti" hyväkäytöksinen mutta auta jos kimpaannun sitten se astuu esiin se toinen minä, johtuuko tämä juomisestani ja muista aineista mitä käytin joskus? Eli olenko pilannut aivoni nyt sitten???? sitäkin mietin ja olen käynyt aivomagneeetisssa omasta pyynnöstäni.
En käytä mitään lääkkeitä.
Vai olenko vain väsynyt äiti lapset ovat aika pieniä ja käyn työssäkin, olen aika neuvoton itseni suhteen.
Pääsenkö vielä A-klinikan asiakkaaksi vaikka mulla on takana pitkä raittius? Haluaisin puhua tunteistani jollekkin luottamuksella.
Takana vaikea elämä ja raskas.
Välillä tuntuu että menee yli kertakaikkiaan eli ns. räjähdän ja silloin olen suustani kamala tosi ilkeä, en käy kimppuun mutta se kieli on sama kuin joskus kännipäissäni ellei pahempi. Sitten itken ja kadun pahoja sanojani, olen jo pilannut avioliittoni tällä kielelläni lapsiini se ei nin kohdistu, toki mä välillä heillekkin huudan mutta, osaan katsoa sen rajan. Tämä kohdistuu jos koen pienintäkin epäoikeumukaisuutta.
Olen "normaalisti" hyväkäytöksinen mutta auta jos kimpaannun sitten se astuu esiin se toinen minä, johtuuko tämä juomisestani ja muista aineista mitä käytin joskus? Eli olenko pilannut aivoni nyt sitten???? sitäkin mietin ja olen käynyt aivomagneeetisssa omasta pyynnöstäni.
En käytä mitään lääkkeitä.
Vai olenko vain väsynyt äiti lapset ovat aika pieniä ja käyn työssäkin, olen aika neuvoton itseni suhteen.
Pääsenkö vielä A-klinikan asiakkaaksi vaikka mulla on takana pitkä raittius? Haluaisin puhua tunteistani jollekkin luottamuksella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten kysymyksesi liittyy yleensä alkoholipalstalle, kun sinulla ei alkoholiongelmaa ole?
Ihmisellä voi viirata monestakin syystä silloin tällöin ja temperamenttejäkin on erilaisia.
Oliskohan hyvä joskus ottaa sitä kuppia kuitenkin, miksi olet sen itseltäsi kieltänyt? Näät tältä palstalta, mitä säälittäviä tapauksia raitistuneissa on - päivän sisältö on kuitata täällä raittiutensa ja jollakin vielä upea työ poistaa kirjoituksia.
Niin kai sitten, ehkä eksyin väärälle palstalle ei ollut muuta minne purkaa tuntojaan.
Minä olen alkoholisti ja minussa asuu aina se riippuvuus, jos alkaisin juomaan... olisin turmion tiellä.
En halua enään koskaan juoda, se on minulle myrkkyä, sen vuoksi olen sen itseltäni kieltänyt.
Pitäähän minun ajatella lapsiakin, en halua juoda tai käyttää muita päihdyttäviä aineita, on minulla ne hyvätkin hetkeni.
Eli kysymykseni oli pääsenkö A-klinikalle?
olla näinkin, että ongelma johtuu aikoinaan runsaasta alkoholin käytöstä, eli viina on vaurioittanut pysyvästi aivoja. Hyvä, että 11vuotta raittiutta takana, asiat voisi olla todella huonomminkin, eli aivan oikea palsta kirjoitaa asiasta.
Ensinnäkin, onnittelut pitkästä raittiudesta!
Mielestäni A-klinikka ei ole sinulle (enää) oikea paikka. Klinikalla keskitytään vain asiakkaan alkoholiongelmaan ja pyritään löytämään "työkaluja" juomisen hallintaan, ts. se ei ole varsinainen terapia. Pitkästä raittiudestasi johtuen aivokemiasikin on jo niin normaali kuin se voi olla, eli päihteidenkäytön jälkioireistakaan ei ole ollut kyse enää raittiuden alkuaikojen jälkeen.
Ehkäpä psykologi olisi sinulle se taho, jonka puoleen voisit kääntyä. Saisit puhua elämäntilanteestasi luottamuksella, jo se voisi auttaa, ja saisit myös hänen arvionsa siitä, olisiko varsinaisen terapian aloittaminen paikallaan. Psykologia voisi ajatella tavallaan "henkisenä yleislääkärinä", jonka kautta pääsee halutessaan "erikoislääkärille" (terapiaan). Psykologeja löytyy (ainakin isommissa kunnissa) sosiaalitoimen alta, yksityisiä on tietysti myös tarjolla kuten missä tahansa lääkäreissä.
Hyvää jatkoa sinulle,
t. kaffeemuki, raitistunut alkoholisti
Pitää uskaltaa tilata se aika sinne lääkärille, mutta pelkään että he katsoo menneisyyttäni, koska kaikki näkyy papereilla ja he katsoo että mä olen huono äiti, jos vaikka diagnoosi sattuisi olemaan masennus?
Avioliittoni kariutui sen toisen lapsen syntymän jälkeen, nuorin oli vasta 4 kuukauden ikäinen silloin.
Kun olin ollut juomatta jo useita vuosia, kerroin eräälle ystävälleni, että välillä meinaa vituttaa niin helkkaristi.
Hän kysyi minulta, että eikö sitten saisi???
Silloin kun vielä joit, niin peitit viinalla kaikki tunteesi. Kun sinun piti iloita, teit sen juomalla, ja kun piti surra senkin teit juoden. Näinhän me alkoholistit silloin toimimme.
Nyt meidän onkin opittava käsittelemään omia tunteitamme, kun niitä ei enää voikaan haudata alkoholin avulla minnekään. Ja tunteiden käsittelyyn kuuluu niiden kokeminen ja tunteminen, eli ilo täytyy kohdata siten, että sen tosiaan tuntee ja surusta taas pääsee eroon ainoastaan suremalla.
Vähitellen vuosien myötä opimme mekin hallitsemaan tunteitamme, emmekä enää niin herkästi ala rähjäämään muille.
Mietimme sen sijaan sitä, että mikä on kulloinkin se todellinen syy kimpaantumiseen. Oliko se sittenkään sen toisen auton kuski tai käytävän tukkiva mummeli, vai onko syynä vieläkin omalla olkapäällä istuskeleva viinapiru joka kuiskuttelee korvaan niitä ihmeelisiä käytösohjeitaan...
elä ja nauti. välillä menee paremmin ja välillä vituttaa. se on ihan normaalia.
jos alkaa pitempään masentaa ihan oikeasti nii kaverit ja harrastukset vois auttaa. siis auttaahan ne ihan jokaista elämään tavallista elämää.
olisko sulla pulaa keskustelukaverista ? netistä heitä löytynee ja löytyy ihan turvakkain, kun vaan lähtee ulos.
ammattikuulijoita on ja voithan sellaiselle tilata ajan jos siltä tuntuu.
a-klinikkalle voit tilata ajan, eipä siinä mitään häviä. varmaan heillekin mukavaa vaihteeksi keskustella ja kuunnella juomattoman ex-juopon juttuja ja maallista menoa.
tuossa yks tyhjänuppi kehottaa juomaan. jos joisit niin vaarana on, että joskus sadan vuoden kuluttua pääset hänen kanssaan samalle" tasolle".
tuskin kiehtoo.hyi helvetti, ajatuskin puistattaa.
siis hae keskusteluseuraa. ainakin sen puutteesta saa vaikutelman.
pärjätään me ilman alkoholiakin. se vaihtoehto on kokeiltu pohjaan saakka ja olkoon kaukana takana :)
työntekijä, pappi tai diakoni, ovat lääkärin ohella mahdollisia vaihtoehtoja. Naisystävää ehkä kaipaat.