Uusien sarjatuotantoveneiden laatu tippunut huolestuttavan alas. Kilpailu tekee tehtävänsä.
Valitettavasti sijoittaminen tällaiseen sitten johtaa siihen, että omaisuuden arvo tippuu todella nopeasti.
Itse päädyn ostamaan nyt käytetyn ajalta jolloin Bavaria ei vielä ollut ajanut muita sarjavalmistajia ahdinkoon.
Valitettavasti sijoittaminen tällaiseen sitten johtaa siihen, että omaisuuden arvo tippuu todella nopeasti.
Itse päädyn ostamaan nyt käytetyn ajalta jolloin Bavaria ei vielä ollut ajanut muita sarjavalmistajia ahdinkoon.
Vastaukset 100
Vanhimmat
.....koska ei ollut varaa ostaa uutta tyylikästä venettä, ostin pari vuosikymmentä vanhan hylyn ja nyt vuodatan katkeruuttani täällä nettipalstalla.
hallussa. Tai muuten vaan päässä vikaa.
Siis en halunnut uutta sarjatuotantovenettä, koska laatu ei miellyttänyt. Pohdin miltä vene näyttää 500 käyttöpäivän jälkeen ja näkymä ei ole houkutteleva. Terävät kulmat, vaaleat värisävyt, viilusisustus eivät kestä. Paskoista heppoisista heloista tai purjeista puhumattakaan.
Hankin lähes samanhintaisen, laadukkaan ja hyvinpurjehtivan veneen jossa aiemman omistaja toimesta hyvä ja toimiva varustus ilman heikkouksia.
Ja tämä vene 10 vuoden päästä edelleen arvossaan.
Kaikkihan nämä asiat itse funtsii, mutta suosittelen pohtimaan. Uusien sarjavalmisteisten veneiden laatu ei ole kovin hyvää ja tämän on pakko näkyä arvostuksessa!
Että niissä vanhoissa veneissä sisustus on umpitiikkiä?
Kyllä niissä on tiikkivaneria, jossa siis uloin pinta on tiikkiä.
Muutaman vanhan veneen olen kunnostanut sisältä, ja melko ohut on se tiikkiviilu siinä vanerissa, saa olla varovainen kun hioo, ja sellaista hiomaremonttia ei nille tee kuin kerran.
Umpitiikkiä ovat vain nurkat, käsijohteet, tolpat, ovikehykset ja muut vastaavat.
Kyllä kunnon veneen sisustus on massiivimahonkia. Halvemmissa käytetään tiikkiä, halvoissa tiikkivaneria. Turkki voi olla laadukkaissakin veneissä (ja yleensä onkin) viiluvaneria. Samoin esim. konekoppa, johon ei juuri ole järkeä käyttää kalliita materiaalejä. Tiikkiviilun paksuus ei muuten ole vakio. Saapikos kysyä, mitä olivat ne kunnostamasi veneet?
(mallia 25 v vanha) sisustuksessa on tiikkivaneria ainoastaan laipioissa ja joissakin kaappien osissa. Umpitiikkiä löytyy huomattavan paljon esm. ovet, portaat, listoitukset ja hyttien laitaririmoitukset. Kunnolliset massiivitiikkiosat on muuten aina tehty laminoimalla vähintään kahdesta laudasta, tälläisiä en ole hanseissa tavannut. Edellisen 70 luvun alun hr:n lähes koko sisustus oli tehty massiivimahongista. Kenenkään on ihan turha tulla sanomaan minulle,etteikö uusien bulkkiveneiden sisustuksien materiaalit olisi vanhempien laatuveneiden sisustuksia kevyempiä ja halvempia. Toisaalta ei niissä 25 vuotta vanhoissa halpiksissa (guy 22 jne) kummoisia sisustuksia ollut
Vai että umpipuuta on mahonkisi ;) Kaiteet ja listoitus kyllä ja portaatkin, mutta siihen jää - loppu onkin sitten viilutetua mahonkia tai teakiä, pelkästään järkisyistä sillä olisi lähinnä idioottimaista rakennella umpipuusta levymäisiä pintoja. Idiotismi tuntuu olevan pössi-lasseille ominaista, ollaan niin helvetin prota että ;) ja ihan tahvoja . . . voi v sentään.
Hmm, eli jos sinä et ole nähnyt venettä, jossa on massiivipuuta sisustuksessa, ajattelet näppäränä miehenä (?), ettei sellaisia veneitä olekaan. Ehdotit, että kaiteet, listoitus ja portaat ovat ainoita kohteita, joissa on massiivimahonkia. Vai niin. Kyllä omassa veneessäni massiivipuuta ovat myös salongin kaappien ovet, salongin pöytä, sohvien laidat... Jos tarkkaan katsoo, levymäisiä pintoja on melko vähän, ja ne kyllä ovat viiluvaneria.
Eipä juuri kannattaisi idiotismista puhua, kun oma tietämys on tuota luokkaa. Mene nyt hyvä ihminen katselemaan muitakin veneitä, kuin omaa vaneri-ihmettäsi.
Koeta nykyaikana rakennella mahongista tai teakistä, varsinkin umpi sellaisesta harrastevälineidesi sisustuksia, linnan siitä joutuisi ;) Sen lisäksi että umpimateriaalina ei kumpikaan noista kovinkaan hyvää suuremmissa pinnoissa, varsinkaan veneessä jossa lämpötila ja kosteus vaihtelevat suuresti. Eipä ole kovin kaunista vääntyilleet ja halkeilleet pöytälevyt ja ovet. Trakemmin katsoessasi ne omat "umpimateriaalit" eivät ehkä sittenkään niin kovin "umpimateriaaleja" olekaan.
Vielä toistan: katsele useampia veneitä. Omaanikin olisit tervetullut, jos sinut tuntisit. Kyllä löytyy "umpipuuta", ei ole vääntyillyt, tunnetun veistämön tekemä (eikä tietääkseni kukaan ole siellä linnaan puuvalinnan vuoksi joutunut), ei löydy suurista pinnoista. Suurimmat pinnat lienevät turkki ja laipiot. Niissä on pinnoitettua vaneria, mutta aiemmin mainitsemissani sisusteissa on "umpipuuta". Tarkoitatko ehkä, että ne ovat onttoja, vai mitä tarkoitat sillä, etteivät ne ehkä sittenkään kovin umpimateriaaleja ole?
Kannattaa tosiaan huomata, että niitä suuria, levymäisiä pintoja ei sittenkään kauheasti veneiden sisustuksissa ole. Miten esim. salongin kaappien ja lokeroiden ovet on tehty veneissä, joissa käytetään paljon massiivimahonkia?
Tapahtui aikaan, jolloin vasta ranskikset olivat tuloillaan markkinoille täällä. Oli katsastuspäivä ja omalle osalle sattui kaksi uutta ruotsalaista. Ensimmäisen omistaja, jolle vene oli ensimmäisensä, kyseli lopuksi, mitä voisi tehdä salongin pöytään laseista jääneille renkaille ja nosti siinä malliksi pöydän keskellä olevan lokeron luukun malliksi. Vaneria tietysti ja aika ohut tiikkiviilu öljyttynä pinnassa. Seuraava asiakas sattui myös avaamaan vastaavan luukun ja kas, sehän olikin umpitiikkiä lakattuna. Harvoin olen yhtä konkreettista näyttöä saanut halpa- ja laatutuotteesta. Nykyisen mittapuun mukaan tosin se silloinen halpiskin menee jo tukevasta laatutuotteesta. Ja hyvinhän se näyttää vielä toimivan, näen sitä toisten ihmisten omistamana vieläkin vuosittain. Sisäpinnat on kyllä nykyään lakattu. Silloinen laatutuote on sitä edelleen, uudenveroisen näköinen sisältä.
Sen tarkemmin erittelemättä merkkejä, se laatuvene ei kuitenkaan ollut niitä täällä taajaan mainittuja HR:iä, Najadeja ym, Orustin tuote kumminkin.
Vertailkaapa eri vanerilaatuja toisiinsa. Halvimmat ovat niitä, joissa ohut jalopuuviilu on pelkästään vanerin pinnassa. Muut kerrokset voivat olla halpaa ja heikkolaatuista materiaalia. Jossain se tuotteen halpa hinta tietenkin näkyy ja puuosat on yksi säästökohde. Eräissä veneissä on jopa tiikkikannessa ohutta, kulutusta kestämätöntä viilua. Sisustuksessa halpisvaneri kyllä kestää joistakin vuosia, kunhan sen pintakäsittelystä huolehtii. Runkoa tukevissa laipioissa tulisi käyttää "oikeaa", kalliimpaa jalopuuvaneria, koska se on vahvempaa.
Olen kaksi vuotta ajanut uudella Hansella ja oikeasti minusta vene on edelleen kuin uusi. Tiikki on sitloodassa hieman harmaantunut ja köydet hieman jäykistyneet, sanoisin olevan ainoat havaittavat muutokset. Eiköhän köydetkin notkistu kun laittaa syksyllä ne koneeseen.
on kuin uusi kolmen kesän käytön jälkeen.
Ja on tosi nopea, kun vaan oppii trimmauksen. Pientä fokan kokoa
voi osittain kompensoida ison tarkemmalla trimmillä.
Vaimollakin on kädet vapaana ison trimmaukseen kun ei tarvitse jatkuvasti
pyörittää genua-vinssejä.
Mitä ihmettä täällä höpistää?
Onko se joku saavutus, kun vene on kuin uusi 3 vuoden jälkeen?
Minun veneeni on 21 vuotta vanha, ja on edelleen kuin uusi.
vuosimallia -86 ja kulumisen merkkejä saa etsiä todella! Alle kymppivuotias vene PITÄÄKIN näyttää uudelta.
Se on kyllä omistajasta kiinni miltä vene näyttää,
oli se sitten puoli vuotta tai 21 vuotta vanha.
Hyvä kun olet huolehtinut omastasi!
Mulla kans 25 v vanha vene. Tosin ei ihan uuden veroinen. Piti jo tiikkikannen saumaus uusia ja sisälläkin pitäis ennen pitkää saada uutta lakkaa portaiden reunoihin ja pariin muuhun kulutuksella olevaan listan reunaan. Nii, ja onhan salongin istuinpäällisetkin menneet vaihtoon. Mikään ei ole ikuista, pitkäikäistä voi silti olla.
Ei kaikki vanhemmat veneetkään olleet laatuveneitä, ei skanditkaan. Melkoisia eroja löytyy. Ja saahan laatuveneitä edelleen, hintahaitari vaan on venähtänyt melkoisesti.
On totta, etteivät kaikki vanhemmat veneetkään mitään laatuveneitä ole. Varsinkin 70-80-lukujen skandipaateista löytyy melkoisia pommeja - jos kohta upeita ja kestäviä kaunottariakin.
Älä vaan ala käyttämään karkeaa harjaa ja happoja
että saisit tiikin "uuden näköiseksi". Tiikistä lähtee pehmeä puuaines ja kun riittävän monta kertaa toista kansi on förbi.
Paras kemikaali purjeiden (ei techo) ja köysien pesemiseen on ollut toistasataavuotta OKSAALIHAPPO. Sitä ovat käyttäneet KapHornarit ja sitä olen käyttänyt minäkin. Vinkin sain aikoin Aatun ja sittemmin Kuningatar Elizabethin jahdin silloiselta kapulta Raymond O´Farrell Kelly (mulla on muuten kuva tästä veneestä joka on yhä Lagosissa, koitan muistaa laittaa sen mun webbisaitille). Ostimme 20 kg säkin oksaalia kiinteässä muodossa ja se maksoi about 28 euroo plus rahti. Siitä riitti useampaan botskiin ja kailla oli puhtaat purjeet sekä köydet.
www.suokkidesign.webs.com
viime vuosina vaan lähtenyt liikaa kustannusoptimoimaan ja jahtaamaan Bavarian hintatasoa. Mielestäni Hansessa olisi ollut ainesta laadukkaampaan konseptiin kun tämänhetkinen mallisto - tosin tällöin nousukaudella tehdyt valmistussarjat olisivat jääneet hieman pienemmiksi, mutta laatu voisi olla selkeämmin syy ostaa uusi Hanse.
Kuitenkin väitän, että lähes mikä vaan sarjatuotantovene vm 2002-2006 on arvokkaampi tai yhtä arvokas kun vastaava vm 2007~2011 malli noin vuonna 2020 eteenpäin.
Osin väitteeni perustuu myös siihen ettei aidosti toimivassa perhe-/matkaveneessä tarvitse olla pystykeulaa tai takaa avointa sitloodaa, ei varsinkaan esim Beneteaun 'urheilullisessa' konseptissa jossa edes takastaagia ei pysty säätämään! Ja miksi keulan skuuttipistettä ylipäänsä edes pitäisi voida säätää, ainakaan liikkeellä ollessa...
kopilla, vähän kun kun 13v vanha Merilyn...
tietty rungossa on eroja mutta mutta.
Beneteaun First mallisarja on valmistajan urheilullinen konsepti. Niissä on säädettävä takastaagi.
Mitä Hanseen tulee, ei mielestäni ole mitään syytä halveksia sen laatutasoa rakenteiden suhteen. Tarjoavat kuitenkin vaihtoehdoksi epoksilaminoituja runkoja ja kuulemma tulevissa malleissa vinyyliesterihartsia vakioversiossa pinnassa. Runkorakenne on perinteistä mallia, käytetyt helat, riki, moottori ja muut varusteet tunnettujen valmistajien asiallisia tuotteita. Hanse tarjoaa myös itsejalustavan fokan, joka etenkin Ruotsissa erittäin suosittu rikiversio, sekä mahdollisuuden pieneen variaatioon sisustuksen suhteen ilman customveneen kasvavaa hintarasitetta. Runkomalli on sitä samaa, mitä useimmilla muillakin nykyveneillä, ja sen soveltuvuudesta saaristoveneilyyn voi olla montaa mieltä. Vauhdinpidon kannalta ei ole epäselvyyttä, että se on taas edistys menneeseen. Kovassa merenkäynnissä tapahtuvaan avomeriveneilyyn löytyy parempia veneitä sekä runkomuotonsa että sisustusjärjestelyjen puolesta, mutta se on valintakysymys, eikä Hanse ole yksin omassa kastissaan.
Itse purjeveneilyä jo useita vuosikymmeniä harrastaneena ja seuranneena olen sitä mieltä, että tällä vuosituhannella ei yleisesti ottaen ole tapahtunut mitään oleellista muutosta purjeveneiden suunnittelussa.
Purjevenemallistoa on kehitelty pitkälti kilpaveneiden sääntömuutosten ja kilpailuissa menestymisen pohjalta. Siihen olivat vaikuttamassa paljon ns. tonniluokat 70- ja 80-luvulla, jolloin matkaveneiden esikuvia Suomessa olivat erilaiset varttitonnarit ja puolitonnarit. Sitä isompia veneitä ei meillä juuri näkynyt. Nämä veneet olivat niitä pisaran muotoisia paatteja Lisäksi oli vanhaa skandinaavista "painolastia, joissa runkomuodot olivat pitempiä ja kapeampia. Tätä aikaa ennen oli vallitsevana S&S-tyyppinen-linja viinilasirunkoineen.
Jos joku selkeä murroskausi pitäisi mainita, niin mielestäni se oli X-veneiden tulo terävimpään kärkeen 80-luvulla. Siitä lähti tasapohjaisten veneiden voittokulku. Niissä pyrittiin saamaan köliveneetkin kulkemaan etenkin avotuulilla selvästi lujempaa. Osatakila oli jo aiemmin tullut korvaamaan mastonhuippurikit etenkin kilpailupuolella. Avotuuliominaisuuksien korostaminen johti peräpään leviämiseen, jolloin veneistä tuli silitysraudan mallisia. Sen mukana tulivat sitten isot peräkajuutat. isot istuinkaukalot, isot ratit (ja myöhemmin tuplaratit) jne. Koska istuinkaukalot ovat suuria, jätetään ne auki perästä, jotta sisään osuva aalto ei vaarantaisi veneen vakavuutta.
2000-luvulla on haettu lisää vauhtia teknologiasta (runkorakenteet, kölit) ja pidentämällä vesilinjaa. Runkoleveyttä kasvatetaan vesilinjassa pystyillä sivukansilla lisävakavuuden saamiseksi. Heloituksessakin on tapahtunut kehitystä. Kaiken kaikkiaan kehitys ei ole menossa mielestäni huonompaan suuntaan. Korkeintaan tarjonnan spektri on laajentunut ja purjehdusharrastus on yhä useamman saavutettavissa mitä erilaisimmissa tarkoituksissa.
Mainitset takaa avoimen istumalaatikon. Siitä olen täysin samaa mieltä, en pidä niistä alkuunkaan. Osittain se on fiiliskysymys, tulee kerta kaikkiaan sellainen olo, että "meri on liian lähellä", että sinne putoaa liian helposti. Ja tavarat pääsevät liian helposti putoamaan.
Pystykeulasta en osaa sanoa mitään. En keksi, mitä haittaakaan siitä perheveneessä olisi. Ts. miksi sellaisella varustettu ei voisi olla "aidosti toimiva"?
Mutta uusien mallien sisustus on todella kolkko ja materiaalit eivät ainakaan minua vakuuta. En usko, että ovat kestäviä - näyttävät hyvältä uutena ja halutaankin, että uusi vene ostetaan viiden vuoden päästä kun sisustus on kulahtanut - ihan kun auto konsanaan.
Pystykeula hankaloittaa rantautumista aivan turhaan, erityisesti luonnonsatamissa. Ankannokka ja pystykeula myös varsin outo yhdistelmä!
First on asiallinen konsepti, mutta itse olin ostamassa matkavenettä. Oceaniskaan ei vakuuttanut, vaikka 'nätti' onkin.
ja pystykeulassa? Ankannokka helpottaa kulkua aina keulan muodosta riippumatta.
Pystykeula saattaa haitata luonnonsatamissa, mutta moniko sellaisiin enää haluaa rantautua? Ja monessako luonnonsatamassa on 5 metrin päässä rannasta 2,5 syvää ja toisaalta helppokulkuinen ranta?
kallioon kiinnittyessä viistokeulalla pääsee maihin paljon helpommin ja turvallisemmin vaikka suositussa Björkössä. Tietysti pystykeulan voi aina varustaa erillisellä ankannokalla jolla luonnonsatamaominaisuuksia voi hieman parantaa. Voihan sen peränkin varustaa verkolla tai laminoida itse umpeen, mutta eikö olisi kätevämpä, että toimivia retkeilyveneitä saisi ostaa valmiina.
Joissain pystykeulaisissa, kuten omassa Hansessani on keulassa Delta ankkuri, johon on valmiina saatavissa tikkaat joita myöten pääsee ihan kätevästi luonnonsatamaan rantautumaan ja kalliolle astumaan. Välttämättä ei siis tarvitse ankannokkaa, itselläni tämä tikkaat ankkurissa konstruktio toimii ihan ok. Hieman varovaisemmin täytyy kalliorantaan tulla pystykeulalla kuin perinteisellä viistokeulalla, tikkaat auttaa että ihan kiinni kallioon ei tarvitse keulakulmaa ajaa. Ei ole tullut kolhittua keulaa kalliion, vaikka n. joka kolmas yöpyminen on luonnonsatamassa, usein myös redillä, se on oikeastaan aika miellyttävä yöpymismuoto
Niin, mitä ongelmia pystykeulaan ja avoimeen perälautaan liittyy? Itselläni on semmoinen slovenialainen vene, jonka merkin oikeasti ajantasalla olevat veneilijät varmaan pystyvät tunnistamaan. Ja veneen pituus on 31 jalkaa. Avoimen perän haitat? Ei ole itsellä tullut yhtäkään mieleen. Pystykeulan? Pidempi vesilinja ja terävä keula "leikkaa" aallot hyvin ja onko se haitallista vaiko pidempi vesilinja? Nyt eletään kai 2000-lukua. Pakko todeta että muutaman vuosi sitten- ennen kuin vaihdoin 80-luvun skandini tähän botskiin-puolustelin hienoa suomalaista laatua. Tämän päivän kokemuksellani kun olen omistanut nyt entisen itäblokin veneen, jonka ostin käytettynä, voin todeta etten enää ryhtyisi vanhan "skandin" entisöimiseen. SUOMALAISEN (JA MONEN POHJOISMAALAISEN VENEEN) laatu on täysin tuulesta temmattua. Itse en haluaisi Bavariaa siksi että niiden muotoilu ei miellytä omaa silmääni mutta ostoksena se on mielestäni ns. järkiostos.
epämiellyttävyys liittyy osittain käytännöllisyyteen ja osittain turvallisuudentunteeseen. Käytännöllisyyteen sikäli, että ilman jotain verkko- tms. viritystä irtotavarat saattavat päästä liukumaan/rullaamaan mereen ja hukkumaan. Se, joka uskoo, ettei avotilassa koskaan olisi mitään irtainta, ei ole ainakaan lomaveneilyä perheen kanssa ikinä harrastanut :) Siellä on hanskaa, kiikaria, limsapulloa, mukia, you name it...
Turvallisuuden suhteen taas ei tarvinne erikseen selittää, miksi perinteinen istumalaatikko peräseinineen ja -kaiteineen on mukavamman ja turvallisemman tuntuinen kuin veneenlevyinen lähes vedenpinnan tasolla oleva tasanne, jossa on ihmisen putoamista pysäyttämässä enintään pari hentoisen oloista vaijeria.
En pysty löytämään avoperästä kuin kaksi minkäänlaista etua: nopea tyhjeneminen vedestä (ja sen myötä sitten kaikesta irtotavarastakin), mikä tietysti mahdollistaa paljon isomman avotilan toteuttamisen, ja kulun kohtalainen helppous perä-laituriin -pysäköinnissä. Kummallekaan en oikeastaan panisi paljoa painoa. Minun kirjoissani ne häviävät 100-0 heikentynyttä turvallisuudentunnetta vastaan.
Arvostan näkemystäsi ja samanlaisia asioita pyöri meilläkin mielessä veneen ostohetkellä. Omassa veneessäni on kaksi vuotta ollut Hanse ja avonainen perästä emme nyt oikeastaan keksi mitään negatiivista. Yksikään tavara ei ole ikinä ollut lähelläkään pudota siitä mereen, meillä irtaimisto on ruorin etupuolella. Kotisatamassa veneen on usein perä edellä laiturissa ja kieltämättä siitä on mukana kulkea veneeseen ja vielä mukavampi kun on kannettavaa kädet täynnä. Kun isovanhemmat ovat mukana, niin laitan veneen perä edellä laituriin. Vierassatamissa keula edellä, niin jää tilaa muillekin veneille. Minusta olisi kerrassaan mukavaa Välimeren kulttuuri, että satamissa veneet ovat perä edellä laiturissa ja syntyisi enemmän sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kesken. Vaimo mietitytti avoperäisyys veneen ostohetkellä, mutta ei kuulemma ole kiinnittänyt koko asiaan huomiota sitten vesillä, muuta kuin ollut tyytäväinen helppoa kulkua laiturille. 90% veneilyajasta me olemme sitlådassa ja sen toimivuus on erittäin tärkeätä, eritoten perheveneilyssä. Kisat on sitten erikseen.
On tullut jonkun verran purjehdittua avoperäisellä veneellä, eniten kilpailuissa. Missään vaiheessa ei avoimesta peräpeilistä ole tullut turvatonta tuntua, ehkä siksi, että siinä veneessä aukon päälle laitettiin cruisaillessa penkki ja toisaalta, yöllä ja kovemmalla kelillä ruorimies käytti valjaita. Tietysti peräkaide lisäksi. Muu porukka touhusikin ruorin etupuolella ja sieltä katsoen on ihan sama, onko perä kiinni vai auki. Mikään irtoroina ei karannut koskaan mereen. Eivät ne hanskat tai vastaavat siellä sitlooran pohjalta mihinkään pyöri. Korkeintaan joku pyöreä pallo-pullo voisi pois kierähtää tai sitten jos iso aalto huuhtoo tilan, niin silloin tietysti voisi tulla kalustotappioita. Jollakin verkolla voisi tosiaan pitää pikkuväen lelut veneessä, jos se tuntuisi huolettavan.
Yksi hyöty avoimesta perästä on veteen pudonneen helpompi kiskominen takaisin veneeseen, mutta se ei onneksi taida olla kovin yleinen tarve. Ja onhan jollaankin meneminen ja tavaroiden ja perämoottorin roudaaminen vähän helpompaa avoimen perän kautta perätasolle.
on itsellä vähän (pari lenkkiä kaverin veneessä), mutta en itse sellaista haluaisi. Tykkään siitä, että pystyn ajaessa istumaan ruorin takana kasvot menosuuntaan ja nojaamaan rennosti takakaiteeseen, kun keli on sopivan pehmeä. Tosin se nojaaminen käy päinsä lähinnä koneajossa, kun ruoria voi pidellä aloillaan jalalla tai autopilotilla. Mutta sekin on joka kesä satoja maileja.
Peräpysäköinti ei minua miellytä, pidän omasta rauhasta vierassatamissakin.
Kaikissa niissä avoperäisissä veneissä, joissa olen purjehtinut tai käynyt näyttelyissä katsomassa, on löytynyt ruorimiehelle hyvä istuinpaikka ja noja. Ruorimiehen paras paikka ei ole keskellä, vaan jommalla kummalla reunalla.
tykkään istua siinä keskellä. Siitä syystä olen päättänyt aikaa sitten, että tuplarattivenettä ei melle koskaan tule.
"Skandi"-merkkisi on ollut joku tyyppiä FE83, Guy22 tms. Älä hyvä ihminen ala noiden merkkien perusteella tekemään yleistyksiä, ellei sinulla ole kokemusta laatuveneistä!
Ei ole vielä montaa kuukautta, kun laiturilla takiloimme vierekkäin kaverin Elania ja omaa ruotsalaisvalmisteista paattiani. Jonkin verran on eroa rikin vahvuuksissa! Kaveri on ihan tyytyväinen omaansa, mutta kaipaa vähemmän "herkkää" venettä nykyisiin tuuliin.
Voisitko perustella, miten monen pohjoismaalaisen veneen laatu on täysin tuulesta temmattua, verrattuna Elaniin?
Ei tarvita kahta rattia. jotta pääsee laidalle istumaan.
http://www.waterlandyacht.nl/xcharter/images/x35/au1.jpg
http://www.hiswa.nl/Home/HISWA BVHJ 2008/Dehler 34 - Dehler Benelux BV.jpg
http://www.luxury-insider.com/Regulars/Reviews_and_Commentary/Salona-42-Yacht/images/pg1.img.1.jpg
Ja joihinkin avoperäisiin saa irroitettavan takapalkin tai pienempään aukkoon sellaisen pienellä muhkuralla varustetun istuinpenkin.
http://www.navis-yacht-charter.com/upload/iblock/31d/yacht_charter_croatia_beneteau_first_45_aft.jpg
3 kautta ~4 viikon kesäloma perheen kanssa paljon muuta purjehdusta. Mereen on mennyt 2 isopurjeen sidontaliinaa, jotka tuuli nappasi penkiltä. Veneessä on pinna joten edes ruori ei ole esteenä, vaan tavaroilla olisi periaatteessa suora reitti aina kulkuaukon edustalta saakka joko penkkejä pitkin tai sitloodan pohjaa pitkin.
Alkuksi minäkin pidin tuota ongelmana, mutta nyt en vaihtaisi loistavan helppoa uimatasoa mihinkään enkä enää keksi mitään oikeaa haittapuolta avoimesta perästä.
Vähän varoen (jotta ei mene mustamaalaamiseksi) kirjoittelen, mistä veneestä oli kysymys. Seuraavasta kuvauksesta alan harrastajat pääsevät jyvälle ilman että koen panettelevani ketään. Ja toki jonkun kuluttajan kokemukset voivat olla erilaisia. Pieni probleema on myös se, että me veneenomistajat taidamme olla kovin lojaaleja tietyille merkeille ainakin niin kauan kuin sellaisen omistamme. Niin: suomalainen valmistaja omine mallistoineen (ja kai myös valmistusta muille?) ja sijainti jotain 150 km Hgistä pohjoisen suuntaan. Ei valmista enää isoja veneitä vaan keskittyy muuhun muovihommaan. Meillä samassa seurassa ja satamassa oli näitä veneitä 3kpl, jotka olivat aika valitettavasti aika ritsoja. Käytetyistä pyydetään tänäkin päivänä kovia hintoja...En tiedä huonon laadun perimmäisiä syitä: kiire? osaamatonta tuotantoväkeä?
Mutta yksi tykkää äidistä,toinen tyttärestä. Elan vs HR? Rikien osaltahan yläosastaan ohuet mastot ovat voimakkaammin trimmattavissa kuin paksut. Ja jos neliöitä on paljon, voi aina reivata. Mieltymysasioita kuitenkin.
Kaikki korjattavat asiat ovat olleet normaaleja huoltoja. Vene aloitti ensimmäiset vuotensa kilpaveneenä mihin nähden se todella onkin hyvässä kunnossa.
No, tuohon aikaan Made in Finland oli lähes 100% kotimainen eikä brändeistä tiedetty mitään mitä kautta myöskään ei tullut vääriä mielikuvia veneiden alkuperämaasta niinkun nykyään.
Noo, pistetään pari huomiota.
Pystykeula
Takavuosina pystykeulat olivat "raaserin merkki". Nykyiset mukavat "laajarungot" ovat aiheuttaneet sen, ettei kryssimistä juuri harrasteta ja näin tämä "pitennetty vesilinja" joka pystykeulasta seuraa on enemmänkin tyylittelyä, vähän niinkun turvakaarilla tursotettu Volvo jossa on vauhtiraita sporttisuutta lisäämässä. Pystykeula nimenomaan leikkaa täkäläiseen aallokkoon ja veneen täytyy olla melkoisen raskas puskeakseen aallon läpi tai muuten meno on töksähtelevää ja tökkivää eikä tasainen vauhti meinaa säilyä. Myötäisille suunnille vähemmän vaikutusta mutta tietty noissa rantautumisissa pitää olla tarkempana. Kiitokset muuten yhdelle kommentille, joka mainitsi että "kuka nyt enää luonnonsatamiin menisi", jätit hiukan lisää tilaa itselleni.
Vanhempien veneiden "saaristokeula" sen sijaan kannattaa aallokossa säilyttäen nopeutta paremmin. Myös meno on tätä kautta sen hitusen verran kuivempaa kun altoihin ei pusketa päätä pahkaa.
Tasapohja
Tasapohja menee useimmin käsi kädessä pystykeulan kanssa ja käytännössä kasvattaa veneen sisätilaa purjehdittavuuden tai ainakin säässä purjehtimisen kustannuksella. Läsähtelyä ja pamppaamista kun taas vanhempien veneiden pohjaprofiili tukee "saaristolaiskeulan" toimintaa vakauttaen myös hiukan suuntaa.
Avoperä
Volvon vauhtiraidoista tässäkin on kyse ja miksei myös muusta kaikokaipuun romantiikasta. Välimerelläkin nähty, että veneet parkkeeraa perä laituriin mutta suomalaisetpa ei pääsääntöisesti tykkää olla kaunista iltaa laiturin tamppaamista katsomassa. Merellä ollessa avoperä ei varmasti ole missään mielessä perusteltu ellei alla ole välillä kunnolla vettä haukkaava raaseri jolle itsetyhjentyvän kaukalon letkut eivät kertakaikkiaan riitä. Sieltä vesimassa valuu ulos kaikenmoisen sponsorien maksaman kaman mukana, valitettaasti samoin kun perhepurjehduksessakin. Kunhan nyt ei mene kenenkään lapsi tämmöisen turhakkeen pesuvesien mukana.
Mutta, koko keskustelussa on kyse siitä, että veneitä pitäisi saada myytyä isolla volyymillä ja halvalla. Aiemmin oli toisin, sillä jo valmistusmenetelmät hidastivat tuotantoa jossain määrin laatua kohottaen. Tämä näkyi hinnassa, joka tuolloin oli vielä laadun mitta. Nykyään on kumma kupla leijumassa siitä, että halvalla saisi myös kestävää laatua. Pullonkorkinavaajissa näin voi ollakin, mutta järjestelmien monimutkaistuessa on jo luonnonlaki, että korjattavaa tulee enemmän. Verratkaapa vaikka 70- tai 80-luvun veneiden ja autojen lisävarustelistoja nykyveneisiin ja autoihin niin alkaa elinkaarikustannukset mietityttää. Vertailukohtina vaikkapa 70-luvun Land Rover (turvavyö) ja 10-luvun Porsche Cayenne (kymmenkunta airbagia á n.3000€).
Pienen asiantyngän ohella tässä oli sekoitettu asiat aika perusteellisesti alkaen keularangan aallon leikkauksesta. Keularangan asennolla kun ei ole suuriakaan tekemisiä sen aallokko-ominaisuuksien kanssa. Runkolinjoilla keulassa sitä vastoin on paljonkin. Sisältä tilava on se, joka aaltoon tössää siinä kun raaserin hoikempi puskee iloisesti läpi. Pystykeuloja on veneissä nähty liki yhtä kauan kuin veneitäkin. Se "saaristokeulainen" vene ei kyllä sitten tasan tarkkaan ainakaan kuivempi kulussa ole.
Tasapohja pienentää luonnollisesti märkäpintaa ja pilssin tilavuutta. Sisätiloihin ei siis juuri vaikutusta, mutta paukahtelee toki aalloissa paljon muhkeammin, osin tietysti kohonneen nopeudenkin ansioista. Avoperäisessä veneessä taas on säästetty monta kymmentä kiloa painoa toiseksi suurimman momenttivarren päästä ja samalla saatu vedelle vapaa pääsy ulos. Raaserit eivät ota vettä istumalaatikkoon yhtään sen kummemmin kuin kruiseritkaan, VOR-veneet ovat oma lukunsa. Kuten kovin moni avoperän kokenut jo yllä on todistanut, ei sieltä tavaraa sen enempää lennä ulos kuin perinteisestäkään, mutu on taas eri juttu.
Paino hidastaa kiihtyvyyksiä joka suuntaan ja tekee siten miehistön olosuhteet hieman helpommiksi merenkäynnissä. Muutoin paino on veneen oleellisin hidastava tekijä ja painava vene vaatii suuremman purjepinta-alan. Joku kompromissi on siis tehtävä, jonka painotuksiin käyttötavat ja -tarkoitus paljonkin vaikuttavat.
Kyllä se nyt vaan näin menee, että "saaristokeulan" ja "raasarikeulan" ero on erilaisessa kantavuudessa allossa. Siinä missä pystykeula leikkaa läpi, nousee saaristokeula aallolle enemmän. Saaristokeula siis keikkuu alloilla siinä missä pystykeula sukeltaa helpommin. Ihan heurekamiehen löytöihin perustuu tämä juttu eikä siinä ole mitään salaista.
Pystykeulaan liittyvä mainintani painosta liittyy normaaliin liike-energian suomaan venevauhtiin. Toki turhaa painoa on syytä välttää mutta mikäli ajatus on "leikata aallon läpi" se valitettavasti vaatii painoa tai muuten homma töksähtää aallon impulssiin rungon liikemäärän loppuessa. Vastaavasti en rinnasta painon tarvetta ja saaristokeulaa, sillä saaristokeula ehkäisee keulan leikkaamista aaltoon ja kannattaa keulaa niiden yli. Roiskeiden määrä on kelistä kiinni mutta väittäisin, että pystykeulaisella alkaa tulla vettä kannelle nopeammin näistä syistä. Sitä en sano, onko sillä nyt sitten mitään merkitystä mutta eri keulat uivat eri tavoin ja täkäläinen lyhyt aallokko on pystykeulaisella inhottavampi.
Avoperä vääntömomentin helpottajana on vähän kaukaa haettu kun puhutaan perheveneistä ja kourallisesta kiloja. Sen sijaan vauhdikasta tyyliä taidetaan hakea sitäkin enemmän eikä VOR ole varmaankaan pienin vaikutin, harmi vaan ettei mene läpi pikkurouville sellaisenaan. Avonaisen perän perustelu kovimman kärjen kilpapurjehduksessa saattaa toki olla painon vähentäminen perästä mutta yhtälailla kyseessä on veden valuminen tehokkaasti ulos ja näistä ei juuri ainakaan perhepurjehtijan tarvitse murehtia mikäli järki päätä pakottaa eikä syysmyrskyissä seilailla.
Ja sitä ei varmaan tarvi erikseen kerrata, että tasapohjat on ennenkaikkea helppoja ja halvempia valmistaa. Voisi luulla, että pilssittömyys ei varmaankaan ole ollut mikään erikseen kehitetty myyntivaltti? Märkäpintaa on varmasti vähemmän kitkaa tuottamassa, mutta myös mukavuuden/merikelpoisuuden kustannuksella.
No eikös keularangan ja keulalinjojen rinnastaminen ole aikalailla perusjuttu? Perheveneistäkin kun puhutaan niin harvemmin keularangan vertailussa on kyse ääripuikulasta nykyraasarista verrattuna kaljaasiin..? Tässä meinaan vaan, että harvemmin tämän "saaristokeulan" ja pystykeulan tapauksessa keulalinjat olisivat muutenkaan kovin samanlaiset ja niimpä ominaisuudetkin on aika erilaiset.
Siitä pystykeulasta ja runkolinjoista vastauksena myös alempana olevalle. Vertailkaapa vaikka Swan 45:n ja lähimmän Bavarian linjoja keulassa pelkästään kannen tasolla. Esimerkkipari voisi olla kovin moni muukin, mutta parien yhteneväisyys loppuisi silti keularangan kallistukseen. Suhde poikkileikkauksien pinta-aloissa pari metriä keulasta verrattuna bmax-kohdan vastaavaan on aivan erilainen. Tilava ja kantava keula on nimenomaan se, joka tössähtää ja pysähtyy aaltoon ja paino vain pahentaa tilannetta.
Avoperät keksittiin vuosia, ellei vuosikymmeniä ennen VOR-sääntöä, VOR-veneillä ei siis ole minkäänlaista esikuvan asemaa. Ainoana erona sitloodaan tulevan veden määrässä kilpa- ja perheveneen välillä tulee siitä, että kisaan mennään niissä olosuhteissa, jotka kilpailukalenteriin merkittynä päivänä vallitsevat, ei katsomalla ennustetta ja miettien, viitsiikö tuohon säähän lähteä.
Tasapohjan tuotantokustannuksissa ei takuulla ole merkittävää eroa syvempään. Märkäpinta-alassa sen sijaan on ja nykymuoti on painottanut aika vahvasti myös nopeutta. Sillä pohjalla siis mennään. Perinteisen pilssin puuttuminen ei todellakaan ole mikään myyntiargumentti, mutta paremman näköiset polaarikäyrät ovat. Miinuspuolella sitten tosiaan kovempi kyyti aallokossa. Kisamiehistö ne täräykset sietää, kunhan vauhtia riittää ja perhemiehistö taas katsoo ne ennusteensa ja pysyy satamassa.
Jos otetaan kaksi kaksi venettä, joiden runkopituus on sama, mutta toisessa pystykeula ja toisessa viisto, on pystykeulaisessa veneessä enemmän kantavuutta keulassa kuin viistokeulaisessa. Sillä perusteella pystykeulaisen taipumus puskea aallon läpi pitäisi olla pienempi kuin viistokeulaisella. Viistokeulainen saattaa tehdä enemmän "keinuhevosliikettä" lyhyemmän vesilinjansa vuoksi, kun aallot paiskovat keulaa ylös, mutta se ei tarkoita sitä, että koko vene myötäilisi aaltojen liikettä. Pystykeulainen pysyisi siten vakaammin vesilinjan suuntaisena, kelluisi vähän "korkeammalla" ja leikkaavalla keulalla pienennettäisiin aaltojen hidastavaa voimaa. Viistokeulaisella olisi toisaalta taipumusta kuluttaa liike-enrgiaansa enemmän muualle kuin eteenpäin menemiseen. Lisäksi keikkuminen vie tehoa purjeista kun virtaukset häiriintyvät. Keinuhevosliikkeeseen vaikuttavat kuitenkin myös perän kantavuus ja pohjan "ketka" pituussuunnassa, samoin kantavuuden lisääntyminen perän tai keulan painuessa veteen (rungon levenminen vesilinjasta ylöspäin mentäessä), sekä tietysti massojen jakaantuminen veneen pituus- ja korkeussuunnassa.
Tällaisee tulokseen tulin kotisohvasuunnittelupöytäni ääressä.
Märkäpinta on muuten pienimmillään silloin, kun kappaleen pinta on pallopinta tai sen osa. Perusgeometriaa...
No tässähän oli kyseessä nimenomaan uuden edullisen pystykeulaisen ja vanhan jo varustellun laatuveneen vertailu. Aiemmin kun kryssimistäkin vielä harrastettiin keulaan kiinnitettiin enemmän huomiota.
Olkoon pystykeulainen mimmoinen vaan, on sen tarkoituksena vesilinjan pidentäminen mutta haittapuolena se, että aaltoa leikkaavat keulat tyssähtävät aallokkoon erilailla kun nämä Swan 45:t tai muut vanhat laatuveneet.
Mutta, elämä on liian lyhyt jatkaa tästä aiheesta loputtomiin. Jotkut tykkää jopa uudesta Honda Civicistä joten meitä on moneen junaan.
Kieltämättä Swan 45 on laatuvene, mutta että vanhakin? Mielestäni se edustaa varsin modernia designia pystykeulineen, tasapohjineen ja avoperineen. Eikä muuten takuulla tyssää aaltoon kryssilläkään. Ja on muuten maailmalla aika suosittu yksityyppiluokka kisoissa.
No niin, nyt ollaan itse asiassa.
Eli aallokossa seilataan ja veneen vauhti pitäisi saada säilymään. Vene on "kevyt", eli massaa ei ole "liikaa". Allokko on lyhyttä pystyä jota meillä piisaa.
Pystykeulainen vene, jolla on siis ns. alempaa kantava keula, ajaa jatkuvaan aallokkoon kryssillä. Keula leikkaa aaltoja ajaen aaltojen läpi. Koska painoa ei ole "liikaa" kuten joku edellä huolehti, aaltoon ajetusta tyssähdyksestä seuraa myös nyökkivää liikettä mikä saa keulan pamppaamaan ja pohjan myös.
Viistokeulainen vene, jonka keula alkaa siis kantaa vasta keulan ollessa syvemmällä vedessä (ja sitä enemmän, mitä syvemmällä), nyökkii pehmeämmin eikä ota aallon massaa vastaan.
Perän muodot tietenkin vaikuttavat asiaan. Pystykeulaisessa veneessä on oletettavasti myös nykyaikainen kantava leveä perä, joka ei anna periksi sen enempää vaan perä nousee aaltoa ylös. Viistokeulaisessa voisi olettaa olevan aikansa mukainen vedestä nouseva kapeampi perä, joka toimii kuten viisto keulakin, pehmeämmin aalloissa uiden.
Näin veneiden koon ja siitä johtuvan todellisen massan sekä ylirikauksen määrän suhteessa (viistokeulaisessa vanhassa veneessä on hieman aikansa mukaan hieman alirikausta koska se kuuluu merikelpoisen aluksen ominaisuuksiin) aalloissa pamppaava uusi vene heiluu myös sivumyötäisillä ja täysmyötäisillä enemmän aallokossa jonka lisäksi se myös brouchailee helpommin.
Mutta toki se hentoisilla heinäkuun lomaviikoilla pystykeulainen saa haaviinsa enemmän tuulta ja on ihan jees kunhan vastatuuleen mennään koneella (mokoma rullagenoa kun tuli ostettua liian suurena kun samaan hintaan sai). Viistokeulainen tulee silloin perästä mutta ompahan sitten kausi pidempi loppupäästä kun saaristossa alkaa olla taas rauhallista.
Pallon märkäpinta on pienin juu, ja viistokeula-ajan veneissä se on selvästi palloa isompi, sillä pohjassa menee useammin köliä tukeva profiili, köli saattaa olla hiukan isompi rautaköli sun muuta pinta-alaa kasvattavaa. Nykyveneissä on varmasti pienempi märkäpinta-ala mutta samalla enemmän ohjailuvastuuta laitetaan peräsimen ja kölin evien varaan. Tuosta ajatuksesta en siis osaa vetää mitään johtopäätöstä vaikka ajatus kai olisi, että viistokeulaisen veneen pohja olisi pallomaisempikö?
Tämmönen mielikuvistusleikki tältä sohvalta.
....älä hyvä tollo kattele pelkällä puusilmällä!Kyllä se sunkin paattis on käytössä kulunut.Ellei se ole ollut tätä aikaa paketissa ,jossain lämpimässä varastossa!JA SILTI SE ON VANHA JA AIKANSA ELÄNYT!!!
70 luvun s&s ior uppotukki viistokeulineen ja perineeen hajoittaa kevytrakenteisen tolppalaiturin aallokossa keikkuessaan, kun taas tonnin painavampi nykyvene pystykeulineen ja tasapohjineen ei keinu läheskään niin paljon ja on laiturille hellempi.
varmaan sillätavoin kadehdittavan suojainen, että sinne ei tule nykyvenettä - vesilinjanpituutta heiluttavaa aaltoa:-)
Että missä se "heikentynyt laatu" oikein konkreettisesti näkyy?
Mutta semmoinen juttu noin yleisesti: täältä periferiasta, eskimoiden, jääkarhujen ja susien asuinsijoilta on aika turha huudella venesuunnittelun perään. S'oon ns. fakta homma, että Pohjoismaat yhteensäkin ja Suomi erikseen on aika saakutin pieni markkina-alue. Venesuunnittelijoiden katseet on takuusti vähän toisenlaisilla merialueilla, toisenlaisissa rannoissa ja toisenlaisessa asiakaskunnassa kuin Itämereltä ja Suomen saaristosta löytyy. Ja kotimaisilla tai pohjoismaisilla voimilla ei riitä rahkeet kisata samoilla volyymeilla.
Se on tietty aikanaan nähtävä, missä kunnossa vaikkapa vuosimallin 2008 Bene/Bava/Jenni/Hanse/Delfi on 15-20 vuoden kuluttua. Ennustaa ei uskalla. Jotain osviittaa voi saada siitä, että charter-lafkat ovat iso ja määräävä asiakas tehtaille ja siinä käytössä veneen oletettu palvelusaika on max. 3-5 vuotta. Tai sitten voi käydä ilmi, että nykymateriaalit onkin vastaavasti sen verran parempia kuin vanhat, että kestoikä onkin sama.
Purjehdimme 2003 Tanskan länsirannikolla vuokraveneellä viikon. Koska vene oli paljon uudempi kuin omamme Suomessa, tykästyimme kovasti sisätiloihin ja mukavuuksiin. Mukavissa keleissä vene tuntui myös luotettavalta ja vakaalta. Palattuamme Esbjergiin charter-yrittäjä tarjosi venettä meille omaksi edulliseen hintaan. Tietenkin tartuimme täkyyn ja laitoimme oman veneemme myyntiin. Vanha veneemme meni kaupaksi parissa päivässä ja tiedossa oli uusi lomamatka, kun lähdimme purjehtimaan uutta, upeaa venettämme Suomeen.
Jo Itämerellä huomasimme, että tekemämme kauppa ei sittenkään ollut ihan niin hyvä, kuin aluksi ajattelimme. Kovassa kelissä vene osoittautuikin varsin hankalaksi; aallokossa vene käyttäytyi huonosti, ohjaaminen vaati työtä ja purjeilla oli vaikea saada venettä tasapainoon. Sisustus narisi merenkäynnissä ja muutamassa tilanteessa oikeasti pelkäsimme veneen hajoavan, vaikka tuultakaan ei ollut mittarin mukaan kuin 11 m/s. Suomessa telakoimme veneen ja huomasimme kölikiinnityksessä jotain outoa; kölin varassa ollessaan pukilla vene heilui, mutta köli ei! Myös kölin ja rungon sauma oli epäilyttävän suuri. Karilleajon merkkejä ei löytynyt mistään, joten mistään vahingosta ei ollut kyse. Viimeinen niitti oli, kun huomasimme venettä talvikuntoon siivotessamme paapuurin puoleisen päälaipion saumassa pikkusormen paksuisen raon. Ei siis ihme, että merenkäynnissä kuului narinaa! Seuramme katsastusmies kävi ihmettelemässä asiaa. Samalla kävimme koko veneen läpi ja katsastusmies neuvoi hankkiutumaan eroon veneestä mahdollisimman pian.
Koska en halunnut reklamaatiokierrettä, jouduimme myymään veneen virheineen älyttömän halvalla. Remonttiin ei ollu juuri halua, pettymys oli valtava.
Kokemuksemme ei tietenkään charter-veneiden kunnosta kerro mitään, mutta siihen ei kannata luottaa, että firmat hankkisivat jotenkin laadukkaita tai kestäviä veneitä! Opimme myös, että venettä ei kannata ostaa liian hätäisellä aikataululla. En myöskään sanoa kovin paljoa luottavani keskieurooppalaiseen veneerakennusperinteeseen.
että kun tarpeeksi säästää ja säätää laadussa ni pakkohan sen on jossain näkyä - Vanhassa veneessä omat ongelmansa, toki.
.....vuonna 2029 todennäköisesti ketjun aloittajan kanssa samaa oireyhtymän potevat miettivät seuraavaa:
Kyllä nykyveneet ovat surkeita, tehdäänkin kaikki Kiinassa. Toista se oli ennen kun ne sentään tehtiin Saksassa tai Ranskassa. Miltähän mahtaa tuokin "kinukki" näyttää kymmenen vuoden päästä ? Minun vuonna 2008 ostettu Bavariani näyttää vieläkin melkein uudelta, ne kun aikoinaan tehtiin Euroopassa ja vielä kunnon materiaaleista.
Katselen muuten 1978 valmistettua mustavalkoista telkkariakin, nuo uudet kun ovat nin surkeita. Autoissa olen päätynyt vuoden 1982-malliseen Ford Sierraan, ovat nuo 2030 mallivuoden tekeleet sen verran onnettomia ja huonolaatuisia.
Eiköhän nyt kannata pysyä vielä tässä ajassa. Kaikki muuttuu parissa kymmenessä vuodessa aika paljon. Se, mitä on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana, on jo nähtävissä, joten ei siitä sen enempiä. Mutta kiinalaisiin veneisiin en kyllä vielä viittaisi. Enkä ehkä tulevaisuudessakaan...
Tekevät Kiinassa jo useammassakin paikassa veneitä läntisessä ohjauksessa. Joutuvat tietysti siellä opettamaan ja opettelemaan veneenrakennuksen taidot alusta lähtien ja oppirahojakin on maksettu, mutta jo matkalla ovat. Aloittivat kölivenepuolella pikemminkin vaikeasta päästä, kisaveneistä. Niissä kun eniten hyötyy suuren rakenteisiin vaadittavan miestuntimäärän takia. Useita satoja optareita sieltä on jo tullut Suomeenkin ja muidenkin kevytveneiden tuotanto on jo Kiinassa hyvässä vauhdissa. Tuskin tarvitsee vuosikymmeniä odottaa invaasiota alalla odottaa. Elleivät siellä kerkiä kustannukset nousemaan sitä ennen hidasteeksi.
vuonna 1981 rakennettu skandini kulkee kyljet kiiltävinä ja kokka kohisten. Aloittelevat purjehtijat
seuraavat sen upeata menoa ja pohtivat " jos joskus rikastun, niin tuollaisen......
Kyllä hintakilpailu on saanut Bavarian alihankkijat aika ahtaalle. Tässä http://www.kastehelmi.net/loki.htm uusin tapaus, jossa vaijerit putoilevat alas itsestään. Ihan sama vaikka olisi mikä laatumerkki vene kyseessä, jos on Bavarian riki niin helat ei vaan kestä.
Että halpa saksis/ranskis maksaa 1/3 ns laatuveneestä.
Jos vene on loppu 15 vuoden kuluttua, niin entäs sitten, sitten ostetaan uusi halpisvene, ja lahjoitetaan vaikka vanha vene meripelastusseuralle harjoitusveneeksi tai vpk:lle.
Sitten on taas uusi vene, ja se vene ostetaan sillä 15 vuoden tuotolla jonka se 2/3 osaa siitä "laatuveneestä" on tuottanut.
Aina on siis uusi vene siihen "laatuveneen" ostajaan verrattuna, eikä tarvi olla uusimassa paikkoja sitten yhtenään tuossa 20 vuoden kohdalla ja sen jälkeen.
Onhan noin moni väittänyt, mutta rohkenen eppäillä. Matemaattisesti oletus ei ole vallan perusteeton: jos ostaa nyt 100 000 eurolla veneen ja jättää 200 000 jemmaan, niin esimerkiksi 5% nettoreaalituotolla jemmasumma olisi 15 vuoden päästä kaksinkertaistunut. Olettaen tietysti, ettei ole tyrinyt sijoituksiaan ja kaikki mennyt tai isompi talouskriisi ole syönyt sijoituksia muuten.
Mutta käytännön elämässä en tosiaankaan usko tuon skenaarion olevan kovin todennäköinen tai yleinen "halpisveneiden" ostajien joukossa. Suurin osa uusista purjeveneistä, ihan hintaluokasta riippumatta, ostetaan osittain lainarahoituksella. Suomessa menee kaupaksi vuodessa n. 150 purjevenettä (siis matkavenekokoluokkaa, kuka nyt jollista välittäisi). Jos niistä 15 ostetaan ihan riihikuivalla omalta tililtä nostetulla rahalla, josta ei tarvitse maksaa millekään pankille mitään, niin se on jo suorastaan paljon. Ja jos niiden 15 joukosta sitten löytyy 5, joiden ostajat toimivat tuolla sinun esittämälläsi filosofialla, niin sekin on jo todella paljon.
Minä toimin.
Tein juuri noin.
Laitoin veneeseen 120 t€ ja sijoitin 220 t€.
sitten yksi niistä viidestä. 5/150, tai oikeastaan yksi väitetty sadastaviidestäkymmenestä, ei kovin vankkaa.
Veneessä näkyy todella kova kilpailu, katossa ei enää panelointia, mutterit vaan suojattu valkoisilla muovihatuilla, helat hepposia, kokonaisuus todella muovinen. Veneessä molemilla laipioilla avointa tilaa, myhhyt jätetty pois, masto seisoo kummallisen valkoiseksi huonosti maalatun rautatangon päällä, jne...
Vene on kuin keskeneräinen prototyyppi tai puolivalmiste!
Ollaanpa eri mieltä asiasta. Itse katselin juuri kyseistä venettä ja sen "sisarpuolta" Oceanis 31:a kiinnostuneena. Rautatanko? Oceaniksissa esim. siinä on keinonahkaverhoilu, jonka voinee teettää aika edullisesti. Etsin itse 31-35 -jalkaista ja siinä luokassa ehdokkaani ovat yllämainitut, Delphia,Hanse ja Dufour. Kaikissa on varmaan puolensa ja ostopäätöksessä vaikuttavat monet muuttujat. Delphiassa kansirakennelman muoto ei miellytä, Hansessa ylimoderni sisustus, Dufourissa maahantuoja, Jeanneaussa matala peräpenkki varastoineen, Beneteaussa (sekä 31 että 34) pohdituttaa purjepinta-ala.
Mutta kommenttisi olikin niin voimakassanainen, että taidat edustaa suomalaista, katoavaa kansanperinnettä Inkoosta tai Pohjanmaalta...
Kovin intensiivisesti tällä palstalla hyökätään uusien sarjatuotantoveneiden kimppuun. Mitkä voisivat olla motiiveina? Kateusko kun itsellä ei varaa uuteen? Mielelläni itse hankkisin uuden mutta toistaiseksi siihen ei ole varaa. Minusta silti on kiva katsella uusia veneita ja todeta niiden myös hyvät puolet. Tämän palstan keskustelun valossa Bavaria on täysp... mutta esim usean seurakaverin kokemukset ovat aika erilaisia. Jos laatuongelmia on ollut, eivät ne ole olleet yhtään kummempia kuin suomalaisvalmisteisissa veneissä. Bavaristien puolesta harmittaa tämä ikuinen v..ttuilu. Ovatko kaikki B:n ostajat väärässä?
Ovat ihan yhtä väärässä kuin ovat ladan ostajat.
Toki lada on hyvä jos pihapiiri näkyy kokoajan, eikä oikeasti tee mitään reissuja sillä.
Bavakin on hyvä kunhan seuran lipputanko näkyy kokoajan, eikä tee pidempiä matkoja sillä.
tuli kyllä 70- ja 80-luvuilla ja vielä 90-luvullakin tehtyä Ladalla (1200, 1500, Niva ja lopuksi Samara) hyvinkin pitkiä reissuja Lappia ja Keski-Eurooppaa sekä Englantia myöten (Stadista). Ihan hyvä auto se oli. Niinsanotusti hoiti auton hommat ja pirusti halvemmalla kuin vaikkapa japsit tai mikään muu sen ajan eurooppalainen. Jos Bavaria on veneenä yhtä hyvä kuin Lada oli autona, niin kokemuksen valossa voin aivan rehellisesti suositella sitä.
ne, jotka eivät ikinä ole Bavalla purjehtineet tai eivät ehkä millään muullakaan veneellä. Bavan omistajat eli parhaan asiantuntijat ovat enimmäkseen erittäin tyytyväisiä veneensä laatuun. Laadun kriteerit muodostaa jokainen itse omien tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Minulla on nyt viides kausi Bavarialla loppumassa, eikä mitään laatuongelmia ole toistaiseksi ilmaantunut.
Veneeni ominaisuudet ovat pysyneet sellaisina kuin ne tiesin etukäteenkin olevan. Eli Bavariani on edelleen mainio matkavene, eikä ole muuttunut raaseriksi vaikka olenkin saanut siitä kesä kesältä enemmän vauhtivarojakin ulos.
Hauskaa loppukautta kaikille purjehtijoille!
Aika turhaa on koettaa tehdä laatuvertailua vanhojen (-70 -80 luvun) veneiden ja nykypäivän veneiden kanssa. Kiiltävä mahonkipinta kun ei kerro laadusta mitään, eikä edes se, että vene 30 vuoden jälkeen juuri ja juuri kelluu. Pelkästään materiaalit ja valmistustekniikka tekee vertailun mahdottomaksi. Tottahan jokainen vanhan klassikoskandin omistaja voi olla ylpeä venestään, mutta kun niiden hintoja katselee . . mieleen tulee lähinnä typeryys. Mutta saahan sitä jokainen omaansa arvostaa juuri niin kuin haluaa, laadulla ja hyvyydellä ei siinä ole mitään tekemistä.
Minustakin on aivan turhaa verrata vanhoja klassikkoja nykypäivän veneisiin. Olen purjehtinut 50 vuotta erilaisilla veneillä ja monilla vesillä optarista suuriin 65 jalkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Aina kuitenkin uusi veneeni on tuntunut siihen asti parhaalta. Viime kesänä oli ilo olla uuden First 40:n kyydissä, avoperä ja pystykeula ja aivan loistava purjehtia. Turha edes verrata edes parhaisiin 80 ja 90-luvun veneisiin. Avaruutta niin sisällä kuin ulkonakin. Käy kisaan ja perhepurjehdukseen. En yhtään ihmettele First 40:n Sydney Hobart kisan voittoa vuodenvaihteessa.
Aika paljon vanhoja klassikkoja kuitenkin teoriassa vertaillaan uusiin veneisiin ja varmaan syynä on juuri niiden hinta. Suurin osa ihmisistä ei voi tehdä suuria ostoksia, kuten vene, kysymättä hintaa ja suhteuttamatta sitä johonkin muuhun. Jos sen sijaan haluamme ostaa appelsiinejä, kenenkään meistä ei tarvitse ynnäillä kuinka paljon perunoita saisimme samalla hinnalla. Veneen käyttötarkoitus määrittää paljolti sen mikä vaihtoehto on kokonaisuuden kannalta järkevin. Autovertaus on tässä aika hyvä: jos haluaa vanhan klassikkourheiluauton, se ei tietenkään voi olla koko perheen automatkailuväline. Sitä varten uusi tilauto on parempi ratkaisu, varsinkin jos sellaisen saa alle puolella hinnalla. Ja uusi aasialainen urheiluauto ei tarjoa useinkaan sitä hetken kauneutta, johon klassikkoa harkitseva on ihastunut, onnistunut vaihtaminen pienemmälle synkronoimattomalla vaihteistolla, ristikudosrenkaan valitus kaarteessa ja pinnavanteen säihke kevätauringossa, kaasuttimien imuääni jne. Mutta näillä mennään :)
Minusta autovertailu, varsinkin tila-autovertailu ontuu. Tietysti jos joku haluaa vaalia vanhaa, perinteistä klassikkovenettä on aivan hyvä harrastus. Mutta nykyaikaisen purjehtimisen kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä. Nykyaikaiset cruiser/racer veneet ovat asuttavuudeltaan ja purjehdusominaisuuksiltaan niin paljon parempia. Minulla oli viime kesänä tilaisuus verrata samalla viikolla vanhaa hyvin entisöityä 80-luvun Swania ja nykyaikaista Bruce Farrin luomusta. Swan ei pärjännyt nykypurrelle, asuttavuus ja valoisuus ovat aivan toista luokkaa. Purjehtimen nykypursilla antaa juuri sen klassikko urheiluautomaisen elämyksen: kiihtyvyys, nousukyky, tasapaino, nopeus ja hallittavuus. Näissä ominaisuuksissa klasikko Swan ei ole lähelläkään nykypursien parhaimmistoa.
Autovertaukset sopivat usein huonosti venepuolelle, joten en edes yritä hakea analogiaa urheilu- tai tila-autoista. Autojen kohdalla kaikki ovat varmasti samaa mieltä, että nyky-Toyota on paljon parempi auto kaikilla mittareilla kuin 70-80 -luvun Mersut tai Volvot. Veneistä puhuttaessa asia ei ole näin yksiselitteinen, ja se on oikeastaan se syy, miksi laatuveneet pitävät hintansa niin hyvin vielä 30 vuoden jälkeenkin. Olen sitä mieltä, että kyllä nykyäänkin osataan vielä hyviä veneitä tehdä, eli jos on rahaa pistää riittävästi pöytään, niin saa alle laadukkaan vm. 2010 -veneen. Mutta jos budjetti on rajoitteena, niin kuin useimmilla meistä on, niin silloin se vanha vs. uusi -vertailu tulee aiheelliseksi. Toki on niitäkin, jotka purjehtivat vanhalla klassikkoveneelllä, vaikka rahaa olisi uuteenkin laatuveneeseen. Mutta monesti se valinta on käytännössä, että ostaako uuden halpisveneen vai vanhan laatuveneen, ja silloin kyse on arvostuksista ja mieltymyksistä. Uusi vene on poikkeuksetta parempi sisätilojen koossa ja valoisuudessa. Mutta sisätilojen toimivuus merellä on jo sitten eri asia. Uudet veneet ovat purjehdusominaisuuksiltaan usein sporttisempia, mutta vastaavasti meriominaisuuksien ja kovan kelin ominaisuuksien kohdalla järjestys kääntyy joskus toisinpäinkin. Eli valinta perustuu eri ominaisuuksien painotuksiin, joten mitään absoluuttista totuutta asiassa ei voida antaa - ei myöskään yhden päivän testin jälkeen. Ja mielestäni tässä on myös turha alkaa verrata vanhaa venettä johonkin uuteen X:ään tai FG:hen, koska veneet ovat todennäköisesti myös aivan eri hintaluokassa. Vertailukohtana käytännössä ovat juuri nämä Bavat, Oceanikset, Delphiat ym.
Itse uskon, että jatkossa myytäessä käytettyä venettä suuri yleisö arvostaa uudempien sarjatuotanto veneiden modernia ulkonäköä, modernia ja valoisaa sisustusta sekä avarampia tiloja, purhejduksen helppoutta kuin samanhintaiseksi hinnoiteltua pari kymmentä vuotta vanhempaa ehkä laadukkaammin tehtyä venettä barduunoineen. Aina löytyy toki yksilöitä, jotka etsivät vanhaa klassista Swania, vaikka siinä olisivat kuinka ahtaat ja synkät tilat nykymittapuun mukaan, kun ne eivät ole kriteerinä vaan aivan muut seikat. Sehhän onkin hienoa. Kerran minäkin vielä ostan vanhan Jaguarin oli se vaikka kuin epäkäytännöllistä tahansa.
Mitkähän oikeasti sitten ovat ne 70 ja 80-luvun laatuveneet, jotka pitävät jotenkin erityisen hyvin hintansa? Onko niiden hinnanpidossa edes mitään eroa "ei-laatuveneisiin"? Mikä on laatuveneen määrittely? Oliko Bavaria 90-luvun alussa vielä laatuvene, kun se oli kalliimpi kuin vastaava X tai FG ja ainakin jotkut mallit olivat J&V-suunnittelua?
Saahan vaikkapa 70-luvun Swanista maksaa aika paljon, mutta olihan se silloinkin todella kallis ja hinta on kuitenkin aika olematon uuteen Swaniin verrattuna. Tuollaisen kunnostamiseen saattaa helposti mennä saman verran kuin kauppahinta (LAAJA osmoosikorjaus, tiikkikannen uusinta jne.). Onko se sitten laadukkaampi kuin joku tuon aikakauden sarjatuotanto Albin/Maxi/Sunwind, joissa ei kai sen yleisempiä ole vaikkapa nuo osmoosirempat.
80-luvun veneistä laatuveneiksi on noussut moni sellainen, joka silloin oli lähinnä nykyiseen Bavariaan verrattava sarjatuotantovene (ruiskulaminointi, halvat hinnat jne.).
Pitääkö sitten joku 80-luvun Siesta, Sirena, Inferno, Finngulf paremmin hintansa kuin joku enemmän sarjatuotantovene kuten Maxi, Beneteau, Jeanneau? Taitaa olla paljon enemmän yksittäisestä venemallista kuin merkistä ja "laadusta" kiinni. Yleisesti voisi sanoa, että leveä ja tilava myy, mutta kapeampi ei. Vaikkapa Sirena 38 vs. FG 36. Ei kai noissa oleellista laatueroa ole? Toinen syy tietysti se, että FG 36:sta tehtiin paljon pidempään ja myytiin uusia aivan eri hintatasolla.
Se mitä selkeästi on tapahtunut on Keski-Eurooppalaisen sarjatuotannon selkeä halventuminen suhteessa Skandeihin, jotka taas ovat lähes lopettaneet sarjatuotannon. 80-luvulla nämä "laatuveneet" olivat kokoluokansa halvimpia. Nyt ne ovat jopa tuplahintaisia kokoluokkansa halvimpiin nähden. Onko laatuerot kasvaneet vai ainoastaan hinnat muuttuneet?
Jos nyt autovertailusta halutaan puhua, niin uskoisin, että on paljonkin ihmisiä, jotka pitävät 80-luvun Mersua parempana kuin nykyisiä Toyotoja. Ehkä joku ajattelee jopa Volvosta näin? Uusissa oikeampi vertailukohta olisi ehkä joku sarjatuotantoauto (skoda, VW, Mersu jne) vs. joku ei sarjatuotantovehje (Aston Martin jne). Saako noissa ei-sarjatuotannoissa oikeasti parempaa laatua yleisesti? Tietysti se on mahdollista, mutta toisaalta vaikkapa luetettavuudeltaan parhaita ovat yleensä autoissa sarjatuotantovehkeet. Huomattavasti kalliimpia tietysti pienet sarjat ovat niin autoissa kuin veneissäkin.
En ole mitenkään kattavasti tutustunut 70-80 -luvun veneiden hintakehitykseen, että pystyisin yleisesti kommentoimaan, että pitävätkö jotkut merkit arvonsa paremmin vai huonommin. Uskaltaisin kuitenkin mutu-pohjalta väittää, että ns. laatubrandit (esim. Swan, HR, Baltic) pitävät arvonsa erittäin hyvin, ja veneet noin yleisestikkin pitävät arvonsa hyvin, kun vertaillaan muihin käyttöhyödykkeisiin.
Muutama esimerkki hintakehityksestä: HR 31 uutena n. 70k€ (vm. 93), nyt ~100k€, HR 29 (vm. 86) uutena n. 30k€, nyt n. 50-55k€. Avance 36 (vm. 82) 270k(mk), nyt n. 50-55k€.
Ei veneet nyt ehkä mitään sijoituskohteita ole, mutta kyllä nyt mielestäni uskaltaa sanoa, että ainakin (laatu)veneet pitävät kohtuullisen hyvin hintansa. Mutta oikeastaan pointti ei ollut niinkään, että onko ns. laatuvene parempi (vai huonompi) sijoitus kuin joku muu...varmasti sille rahalle saisi paremman tuoton vaikka sijoitettuna kiinteistöihin. Mutta vanhojen veneiden korkea hinta kertoo vaan siitä, että ne ovat markkinoilla todelllisia substituutteja uusille veneille. Osittain siksi, että niissä on tiettyjen ostajien arvostamia ominaisuuksia, mitä nykyaikana ei tahdo uusista veneistä enää löytyä.
Nämä keskustelut ovat todella mielenkiintoisia vastakkainasetteluineen. Ihmettelen erityisestti, miksi etenkin Bavariaa mollataan, muita ns. sarjatuotantoveneitä mollataan. Keitä mollaajat ovat? Onko todellinen motiivi kirjoitusten taustalla kuitenkin kateus?
Minun (ja perheen) arvostuksissa tila ja mukavuudet ovat tärkeä asia. Siksi uuden veneen piti ehdottomasti olla sellainen, että siinä voi viettää koko kesäloman "mökkimukavuuksin". Tämän pitää tapahtua purjehdusominaisuuksia unohtamatta. Vaihtoehdot? Saksalainen, ranskalainen, slovenialainen, puolalainen tai turkkilainen täysin varusteltuna 150'? 20 vuotta vanha suomalainen tai ruotsalainen 100'? tai uusi ruotsalainen tai suomalainen 200'. Meillä päädyttiin ensinmainittuun. 20 vuotta vanha vene on oikeasti vanha, suomalainen liian kallis.
Uusi vene on uusi vene ja vanha vene on vanha vene. Uudet konstruktiot ovat parempia tiloiltaan, käyttömukavuudeltaan ja purjehdusominaisuuksiltaan kuin mikä tahansa vanha klassikko. Uusi sarjatuotantovene on aina parempi valinta kuin 20 vuotta vanha suomalainen tai ruotsalainen tai mikä tahansa 20 vuotta vanha vene.
Vaihdoin viime vuonna 20 vuotta vanhan suomalaisen veneeni uuteen ranskalaiseen enkä ole hetkeäkään katunut. Harkitsin kyllä uusia suomalaisiakin vaihtoehtoja, mutta tuplahinta ei houkutellut.
Olen samaa mieltä kuin joku kirjoittaja täällä aiemmin, että aika harvalla tiettyjä venemerkkejä haukkuvilla on oikeasti purjehduskokemusta ko. veneistä. Varsinkin kun tarkoitetaan todellista kokemusta veneen ominaisuuksista erilaisissa olosuhteissa. Olen esimerkiksi purjehtinut parin viikon reissuja (gastina) uudehkolla Beneteaulla ja klassikko-Swanilla, mutta en niiden reissujen perusteella uskaltaisi ottaa vielä kantaa esim. Beneteaun tai Swanin "paremmuuteen", koska veneiden koko ja myös purjehdusolosuhteet olivat hyvin erilaiset. Jos olisin veneitä testannut perättäin samoissa olosuhteissa, niin olisin voinut olla jo vähän viisaampi jonkun ominaisuuden suhteen. Mutta mielestäni todellisen käsityksen veneen ominaisuuksista saa vasta useamman vuoden purjehtimisen, veneessä elämisen ja veneen huoltamisen jälkeen: aika moni veneenomistaja pystyy varmasti luettelemaan muitakin plussia ja miinuksia veneestään kuin mitä venelehden testiporukka löysi aikanaan päivän aikana.
Eli pitkälti veneiden kohdalla kyse on mielikuvista ja siitä brandista josta maksetaan. Mielikuva jostain venetyypeistä muodostetaan useimmiten venelehtien testien, laiturilla kuultujen juttujen ja myös nettikirjoittelun pohjalta ja varmasti ainakin viimeksi mainituissa tapahtuu usein ylilyöntejä. Ja toisaalta jonkun halpamerkin huono maine saattaa vetää muita saman hintaluokan veneitä mukanaan. Jos sitten puhutaan niistä laatuveneistä, niin on vaikea varmasti sanoa, että mistä niissä maksaa ekstraa - paljonko on todellista laatulisää ja paljonko ns. brandilisää (tai suomilisää). Toki silmäänpistäviä eroja on usein esim. sisustuksessa, mutta jo varusteiden puolella on tarjolla pitkälti samojen valmistajien tuotteita. Eroja tosin syntyy esim. vakiona tulevien vinssien määrässä, koossa, purjeiden ja nostinten laadussa ym. Omalla kohdallani sillä puusisustuksella oli valinnassa vähemmän merkitystä, mutta oikeastaan sekin luo osaltaan sitä mielikuvaa, että missään muussakaan ei olla säästelty, vaan pikemminkin laitettu vähän ekstraa runkoon ja rikiin. Keskustelut samanlaisten veneiden omistajien kanssa vaikuttivat osaltaan myös paljon valintaan. Merkkiuskollisuus on yksi indikaattori koetusta laadusta.
Uusi vene on toki usein moderni konstruktioltaan ja tämä ymmärrettävästi tiettyjä ostajia miellyttää. Mutta tuota iän näkymistä muuten en täysin allekirjoita. Kun venettä vaihdoin, niin kävin useammassa 15- 25 vuotta vanhassa veneessä, jotka olivat lähes uudenveroisessa kunnossa. Kaikki näistä veneistä olivat tosin Suomen ulkopuolella. En tiedä sitten, että johtuuko kunto siitä, että kalliimmat veneet ovat enemmän omistajansa silmäteriä vai että materiaalit kestävät paremmin ajan hammasta. Mahonkisisustus on meinaan hyvin pidettynä uudenveroinen vielä 20 vuoden jälkeenkin.
Ihmettelen tuolla ketjun alkupäässä käytyä keskustelua hiomisesta. Onko tosiaan niin, että sitä hiomista täytyy tehdä viilun alle asti? Jos sisustus on hyvin tehty ja lakattu, niin enimmäkseen kuluminen näkyy vain lakkapinnan naarmuuntumisena. Korjaus tapahtuu lakkapinnan hiomisella ja uudelleen lakkaamisella. Missä kunnossa muutoin on vene, jonka puuosat ovat kolhiintuneita niin pahasti, että koko lakkapinta pitää poistaa, ja hioa vielä puutakin? Jos kosteus on päässyt tärvelemään puun/viilun, ei siinä paljoa hiomiset auta. Ainaki viilun kohdalla on usein edessä vaihto.
Seuraava on ironiaa, oikeasti en ole tätä mieltä:
Vertailin vanhoja ja uusia ja totesin, että 1970- ja 80 -lukujen veneet on tehty paljon paremmin kuin nykyiset. Tilaratkaisutkin ovat toimivammat. Mielestäni vessassa ei tarvitse seistä ja suihkut ovat akkoja ja akkamaisia miehiä varten. Leveät perät kuuluvat ehkä mammoille, veneen osalta minusta on kiva kun perä uppoaa mainingissa syvälle. Seisomakorkeudeksi riittää 170 cm, enhän itsekään ole kuin pari senttiä pidempi. Mm näistä syistä päädyin H35een. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Jon 33, Ohlson 29 jne.
Kyllä perhe viihtyy 70/80-luvun veneessä. Niissä saa leiritunnelmaa aikaan, ei turhaa elektroniikkaa viihde-elktroniikasta puhumattakaan. Keula on viisto ja luonnonsatamassa vaimo tekee pitkiä loikkia mielellään yli umpinaisen keulakaiteen. Keittimeksi riittää spriikeitin eikä home haittaa kun siihen ollaan jo totuttu. Pinna on ohjausvälineenä ehdoton! Kahta en vaihda-toinen niistä on wallaksen hieno ja toimintavarma lämppäri. Ja toinen on mastonhuippuriki, joka ei suinkaan ole makuasia.
Puuveneen harrastajana tämä ilmiö on jokseenkin tuttu. Vaikka kevyt käsihionta ja huoltolakkaus riitäisi, nykyään vedetään liiallisen innon saattelemana hiomakoneella puuhun asti. Tuleehan siitä joidenkin mielestä hienoa jälkeä kun ajan patina katoaa ja pinta näytää "uudelta", mutta vene ei liiallisesta hiomisvimmasta välttämättä tykkää. Harvemmin varmaan sisätiloissa lakkapinta pääsee laajemmalti niin huonoksi että se alkaa irtoilemaan ja kokonaan uudelle käsittelylle on todellista tarvetta. Varovasti vai pois sieltä mistä helposti lähtee ja muutoin pevyt lakkapinnan karhennus ja uutta päälle, niin pysyy hyvänä. Niin ja taitaa se massiivimahonki olla veneiden sisätiloissa harvinaista jo painonkin vuoksi, kyllä se mahonki mitä vanhoissakin veneissä sisätiloissa tapaa on mahonkivaneria jossa sisäkerrokset on jotain ihan muuta.
Olen purjehtinut Hansella ja uudella fingulffilla. Verrattuna esim. Avance 36:een on ero purjehdusmukavuudessa Suomen saaristossa selkeä A36 hyväksi tai muun vastaavan malliseen
Minäkin olen purjehtinut Avance 36:lla ja ihmettelen kovasti sen kehuttuja purjehdusominaisuuksia. Mahtoiko olla niin, ettemme osanneet trimmata purjeita kunnolla, mutta peräsimen pinnasta joutui kovemmassa kelissä vääntämään tosissaan. Mukavuutta vähensi myös istuinkaukalon pohjalle tullut vesi veneen kallistuessa. Wc:n pesuallas on liian laidassa, jolloin läpivienti piti myös aina muistaa sulkea, ettei lavuaari tulvi yli.
nimimerkki HR kirjoittaa:
"Omalla kohdallani sillä puusisustuksella oli valinnassa vähemmän merkitystä, mutta oikeastaan sekin luo osaltaan sitä mielikuvaa, että missään muussakaan ei olla säästelty, vaan pikemminkin laitettu vähän ekstraa runkoon ja rikiin.
Olisin ajatellut HR:n, jos se viittaa "halparassiin" havainneen oikean puuvarhoilun vaikutuksen veneen sisäilmaolosuhteisiin. Massiivipuu tasoittaa kosteusolosuhteita. Muovi- metalliveneen vaikka lämpöeristetynkin ilmapiiri on kosteanihkeä sekä kylmässä että kuumassa. Korkeintaan öljyllä käsitelty massiivipuu tasoittaa kosteusvaihtelut - vähän kuin hirsitalo asumisessa. Puuvene tietysti on siinä suhteessa huippu, mutta harvempi niistä on kuin tynnyri ilman pilssivettä..
No näissä muissakin , eikä vain sinun, mielipiteissä tuo tilakysymys esiintyy lähes aina, joten kyllä sen on oltava yleensä oleellinen valintakriteeri hinnan ohella. Ja miksi ei olisi, jos koko (vaikkapa 5-henkinen) perhe on lähdössä kesälomapurjehdukselle 2-4 viikoksi. Samoin autoilussa edellytys mukavalle matkanteolle on että jokaisella on istumapaikka, mikä sulkee pois esim. vanhan ferrarin. Saman hintainen uusi mersu olisi tiloiltaan riittävä, mutta siinä ei ole mukitelineitä, joten moni perhe päätyy uuteen tila-autoon jonka saa puolella noiden "vaihtoehtojen" hinnasta. Minusta analogia tila-auton ja tilaveneen välillä on aivan ilmeinen. Silloin kun tarvitaan tilaa, sitä ostetaan sellaisessa muodossa jossa sen halvimmalla saa, eikä uneksita sellaisista ominaisuuksista joita ei tarvita ja joihin ei ole varaa.
Tuo vertailusi 80-luvun Swanin ja uuden BF-luomuksen kanssa on tietenkin tekniikan kehityksen kannalta mielenkiintoinen, mutta eivät nuo kuitenkaan liene toistensa vaihtoehtoja mahdollisen ostajan näkökulmasta.
Ei veneen sisustuksessa ole niin paljon puuta että se mitenkään tasoittaisi kosteusvaihteluita. Eikä venettä edes ole tarkoituksenmukaista sulkea käytön tai säilytyksen aikana hermeettisesti, jotta ulkoilman kosteusvaihtelut eivät vaikuttaisi. Vai väitätkö että kun keulaluukusta puhaltaa kosteaa meri-ilmaa sisään, niin massiivipuusisutaisen veneen kulkuaukosta tulee sitloodaan koko ajan ulkoilmaa kuivempaa ilmaa? Veneen sisäilman kosteus täsmälleen sama kuin ulkoilman, ellei venettä lämmitetä ja tuuleteta samanaikaisesti. Puuveneissä kannen mätäneminen sisäpuolelta on ongelma, jos veneessä ei ole kunnon tuuletusta koko ajan.
Oliko kyseessä 70-luvun lopulla valmistunut Avance 36? Ensimmäisissä valmistuneissa kolmekutosissa oli nimittäin istuinkaukalo vesilinjan alapuolella, joten näissä poistoputkista tulee herkästi vettä istuinkaukaloon esim. perän painuessa moottoriajossa. Ongelman tultua esille veistämö korotti istuinkaukalon pohjaa. En tiedä, kuinka monta yksilöä ehti valmistua syvemmällä istuinkaukalolla.
Tärkeä lisäys äskeisessä viestissä!
Näillä palstoilla moni kirjoittaja väittää tosi avomeriveneiden tulevan Suomesta. Toki Suomessa on pitkät perinteet asiassa ollut esim Pohjanmaalla (monet veistämöt) ja vaikka Kangasalla (edesmennnyt Arteknon purkkarituotanto) ja varmaan tehty kokemuksella - uskottavampaa avomerilaatua kuin vaikka Atlannin reunoilla (Englanti, Ranska, USA) tehdyt veneet!
Vene oli vuodelta 85 tai 86, joka tapauksessa sarjan loppupäästä. Ei ollut kaukalon korotus ilmeisesti vieläkään riittävä.
Jos tarkoitit sitä, että täällä sisämeren rannalla ei tiedetä, millaisia ominaisuuksia isolla merellä tarvitaan, niin huomauttaisin, että näitä veneitä ovat suunnitelleet mm. S&S, Frers, Holland ja muut. En nyt nää pahemmin merkitystä sillä veistämön varsinaisella sijainnilla tässä asiassa.
Avancen pinna on erittäin tunnokas, ei ole tasapainotettu ollenkaan (akseli aivan etureunassa skegin takia). Veneen tasapaino on mielestäni kohdallaan. Luovilla 25 asteen kallistumalla pinna ja lapa on 5 asteen kulmassa. Riippuhan tämä vähän purjeista, mutta pääasiassa se tulee suunnittelijan pöydältä staattinen tasapaino (leveys ja rungon kulmikkuus) ns. dynaaminen tasapaino
Vettä sen sijaan tulee kovalla sivutuulella jalkatilaan, kun vauhtia on 7,5 s. Vessa avancessa on niin pieni koppero, että allasta ei käytetä (venttiili kiinniI
purjehdusnautinnossa avance 36 hakkaa sensijaan lähes kaikki nykyveneet näin vanhan miehen tarpeita ajatellen. Suomen saariston terävään aallokkoon on stressaavaa paukuttaa luovilla tasapohjaisella cr/rc 7 solmua. Samoin muilla perheveneillä koneella (niillä ei edes luovita)
Ehkä aiemmat kirjoittelut viittasivat paljaiden muovipintojen ongelmaan, jossa vesi tiivistyy pinnoille ja ne ovat sen takia märkiä. Hyvin eristetty runko (vaikkapa uretaanin ja puusisustuksen avulla) vähentää kondenssiongelmaa. Yksi harmi kuitenkin on tavallinen ja se on kansiluukkujen alumiinikehykset, joista kylmän yön jälkeen tiputtelee vettä - vaikka veneessä olisikin kunnon tuuletus. Kumma muuten, että monissa uusissakin veneissä on surkeasti järjestetty tuuletus!
En itsekään ole kovin nuori, mutta niillä nopeuksilla, joilla saamme veneemme kahdestaan mamman kanssa kulkemaan vastaiseen, ei vene hakkaa millään tavalla. Terävä keula leikkaa hyvin kauniisti aallot. Vene menee miellyttävämmin ja nopeampaa kuin A 36. Tosin onhan vene selvästi kookkaampikin, joten vertailu ei ole ehkä mielekästä, mutta kun heitetään lausahdus ”lähes kaikki nykyveneet”, niin sanan ”lähes” tilalle olisi varmaan parempia ilmaisuja.
Pakkohan sen on viihtyä,kun ei oo rahaa ...
Ei se mihinkään ole pudonnut...siis laatu!!!1960 luvulla puhuttiin ihan samalla tavalla....outoa,joku nyt vaan pelaa jotain politiikkaa ....hintapolitiikkaa?Taitaa olla kateus kyseessä???
Kaiken laatu on romahtanut, alkaen ruuveista ja muttereista. Ruostumaton ei ole ruostumatonta eikä lujatekoisimmatkaan osat kestä enää, kun käytetäänkin halvempia seoksia. Kaikenlaisten sähkölaitteiden käyttöikä on lyhentynyt huomattavasti, juuri ja juuri jaksavat kestää takuuajan (vuoden yleensä) ja sitten alkavatkin ongelmat. Kaikki, pesukoneita myöten, on kuin kertakäyttökamaa nykyään. Miksei sitten veneetkin. Ihan kevyessä ja vähäisessä käytössä ongelma ei välttämättä näy ekoina vuosina, mutta tulee väjäämättä esiin ennen pitkää - ja nopeammin kuin "ennen vanhaan", kun materiaalit oli tehty kestämään ja työn jälki oli kunnollista.
Ok, sinulla on oma mielipiteesi kestävyysasioista. Veneiden osalta "ennen vanhaan" tarkoitti esim. ortofaalista polyesterihartsia, joka myöhemmin korvattiin isoptaalisella ja vielä myöhemmin usein vinyyliesterillä (mm. Hanse, FinnFlyer nykyään, Jeanneau, Beneteau). Näiden uusien hartsien kyky estää veden läpäisyä on PALJON suurempi kuin vanhojen mutta sinun mielipiteesi on, että "kaiken laatu on romahtanut". Jeppjepp, kaikilla on oikeus mielipiteeseen. Tosiasia on, että uudet veneet on esim. tässä merkityksessä tehty huomattavasti paremmin kuin vanhat. Naapuri venetelakalla hioi ja uudelleenlaminoi pari vuotta sitten tunnetun 80-luvun lopun suomalaisen merkkiveneen pohjaa, jossa olivat sekä pinta että pintalaminaatti pahasti kostuneet ja delaminoituneet...ei ollut mitään kaunista katseltavaa. Ortofaalista hartsia ja tunnettua suomalaislaatua. Käytettyjen markkinoilla kovat hinnat. Kun katselin projektia sen vajaan vuoden en koskisi tikullakaan ko. veneisiin. Oma 1990-luvun saksalaiseni on kosteusmittausten valossa kovin kuiva eikä ole ollut muutakaan ongelmaa.