Olen 30v mies ja olen löytänyt ystävän 17 vuotiaasta "naisesta", oikeastaanhan kyseessä on lapsi vielä, tai ainakin minun näkökulmastani hän on lapsi. Voiko tällainen suhde kehittyä seurusteluksi asti, molemmat olemme kumppania vailla?
Oikeastaan asia ei ole mennyt vakavammaksi koska en itse ole kehdannut tytöltä kysellä mitä mieltä tämä olisi seurustelusta.
Ikäero on kuitenkin aika merkittävä. Ehkä se ei enää 5 vuoden päästä olisi, mutta tällä hetkellä voi olla. Muut ihmiset eivät ehkä hyväksyisi tällaista? Mielipiteitä?
Oikeastaan asia ei ole mennyt vakavammaksi koska en itse ole kehdannut tytöltä kysellä mitä mieltä tämä olisi seurustelusta.
Ikäero on kuitenkin aika merkittävä. Ehkä se ei enää 5 vuoden päästä olisi, mutta tällä hetkellä voi olla. Muut ihmiset eivät ehkä hyväksyisi tällaista? Mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla todellinen nössö, kun et ole tytöltä kehdannut kysyä - ja sitten pohdit asiaa tällaisella nettipalstalla. Mutta kun kerta mielipiteitä olet vailla, niin miten olisi tämä: PANE SITÄ! Jep. Minulle ainakin kelpaisi. Ja mitä merkitystä sillä on, mitä muut ihmiset ajattelevat, hyväksyvätkö vaiko eivät? Eikö ole tärkeintä että sinä itse hyväksyt toimintasi - ja että ne miellyttävät myös kyseistä tyttöä? Enemmän munaa nyt hei vaan, mies. Toimintaa.
Ei kai siinä ole rikoksesta kyse? Mulla vähän sama tilanne. Tosin ei minulla oikeastaan ole kiikarissa ketään tiettyä tyttöä, mutta hyvin usein teinitytöt näyttävät flirttailevan. En tiedä sitten luulevatko he minua parikymppiseksi, ilmeisesti luulevat kun lääkärikin luuli.
Jos kerta viihdytte yhdessä, lienee asia hyvinkin selvä.
- Nuorena se on vitsa väännettävä!
Tässä yksi mielipide.
Aikuisena naisena asiaa lähestyen ikäero tuntuu todella suurelta. Jos olisin tytön äiti, en hyväksyisi 30-vuotiasta miesystävää. 17-vuotias on ylipäätänsäkin vielä liian nuori seurustelemaan.
Tyttö on nyt erittäin herkässä ja tärkeässä kehitysvaiheessa. Kohtelet häntä vaikka vain ystävänäsikin erittäin hyvin, suojelevasti ja hienotunteisesti, eikö niin? Hän on vielä lapsi, kuten totesit. Kasvava lapsi henkisesi, fyysisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti - kaikilla aluella kehitys on kesken. Siksi en suosittele seurustelua.
Toivoisin, että löytäisit seurustelukumppanin omanikäisestäsi naisesta. Se olisi todennäköisesti molemminpuolisesti antoisampaa.
Ja olen itsekin kyllä nainen. En ymmärrä miksi nimenomaan naiset eivät hyväksy isolla ikäerolla olevia suhteita. Aina tuota samaa katkeraa tilitystä: "Hanki omanikäisesi nainen." Ei minua ainakaan kiinnosta muiden ikäerot ja suhteet, kunhan kyseessä ovat aikuiset. Mitä tuohon aloitukseen tulee, niin 17-vuotias on kyllä aika nuori, joten mielestäni kannataa odottaa parisen vuotta. Asia kuitenkin on niin, että täysi-ikäisenä ihminen saa olla suhteessa kenen kanssa tahansa. Tai saahanse jo 16-vuotiaanakin (suojaikäraja), mutta onhan alaikäinen kuitenkin nuori eikä silloin isot ikäerot kovin suotava asia. Kannattaisi odotella pari vuotta. Tosin pari vuotta kun odottelee niin eiköhän joku muu nappaa tytön. :)
hei!
Aika usein on minunkin mielestäni naisena niin, että nainen on kateellinen toiselle naiselle, mutta kuinka se tässä tulee mielestäsi esille?
Vaikka se ei nyt tähän alkuperäiseen kysymykseen liity, niin toivon aloittajan antavan anteeksi tällaisen 'syrjähdys'-kysymyksen.
Olen nimittäin todella paljon tätä naisten kateus-asiaa pohtinut tykönäni ja siksi olisin todella kiinnostunut kuulemaan sinun näkemyksesi. Arvostaisin sitä todella!
Minusta naisten kesken ei olisi mitään tarvetta olla kateellinen, vaan meidän naistenkin kesken olisi hyvä löytää reilu meininki.
Mitähän tarkoitat, että olisi kateellista ja katkeraa tilitystä "hanki omanikäisesi nainen?". Jos olisin 17-vuotiaan tytön ÄITI, minusta tuntuisi rehellisesti sanottuna epäilyttävältä, jos tyttären poikaystävä olisi jo 30 v. En kateudesta tai katkeruudesta, vaan sellainen mutu-tuntuma.
Jokainen tietysti tekee omat valintansa niin kuin parhaaksi näkee.
Voihan se periaatteessa kehittyä seurusteluksi, mutta mahdollisuudet siihen eivät liene niin hyvät kuin jos olisi enemmän "omanikäinen" kumppani. Riippuu ihan ihmisistä... Varmaan aika moni "tuonikäinen" olisi tyytyväinenkin tuommoisesta tilanteesta (siis mies).
"Varmaan aika moni "tuonikäinen" olisi tyytyväinenkin tuommoisesta tilanteesta (siis mies). "
Itsehän tosiaan sanoin että hieman epäilyttää tuollainen nuori tyttö tyttöystävänä, omanikäinen kelpaisi mutta kun en ole omanikäistäni naista löytänyt.
En siis missään nimessä ole erityisesti lapsiinpäin suuntautunut.
Vähän veikkaan ettei kenenkään 17 vuotiaan vanhemmat hyväksyisi tyttärelleen jotain 30 vuotta täyttänyttä poikaystävää. Palataan asiaan silloin kun sä olet alkanut "kaveeraamaan" AIKUISTEN naisten kanssa.
Vitun naurettava pelle hahahaha
Itse tutustuin kolmekymppiseen mieheen 16-vuotiaana ja juuri ennen 17-vuotissyntymäpäivää aloimme seurustelemaan. Nyt olen ollut miehen kanssa yhdessä jo kolme ja puoli vuotta. Onhan meillä ikäeroa, mutta ei se meitä ole haitannut. Toki muut saattavat kauhistella salaa selän takana, mutta kauhistelkoon.
Tokihan 17-vuotiaskin vielä nuori on, mutta kyllä hän osaa itse päättää ryhtyäkö suhteeseen kanssasi tai ei. Jos mielesi tekee kysyä, niin kysy. Jos tyttö ei ole sellaista edes ajatellut, voi pelkkä ystävyyssuhde olla kysymisen jälkeen hieman oudohko, mutta kaikessa on riskinsä.
Onnea!