Miten voin auttaa 16v poikaani,joka on kärsinyt pakko-oireista jo1,5 vuotta.Hän ei ole halunnut vielä lääkäriin,enkä saa puhua asiasta kenelläkään.Itse kiinnitin huomiota pojan muuttuneeseen käytökseen viime keväänä,kun hän alkoi olemaan huolissaan eri asioista,esim jäikö huoneeseen valot tai jäikö virta televisioon...
Nyt syksyllä oireet ovat pahentuneet,varsinkin sen jälkeen ,kun hän avautui minulle,ja kertoi asiasta.Käsien pesu ennen ja jälkeen suihkun,uusien vaatteiden pesu ja puhtaidenkin vaatteiden pesu yhä uudestaan.Ennen ihmettelin pojan tuomien "likaisten" vaatteiden määrää pyykkiin,en enää,kun tiedän asiasta.
Olen epätoivoinen,ja hyvin peloissani poikani mielenterveyden puolesta.Minua itseäni itkettää ,kun poikani hinkkaa puhtoisia käsiään toistuvasti.Pelottaa,miten kestän katsella,kun poika väsyneenä puhdistaa oven kahvaa niin,että sormet punottavat.
Olen hyvin ahdistunut ja peloissani,kun en voi kenelläkään läheiselle asiasta kertoa.Huoli kalvaa minua niin,että olen aivan epätoivoinen.
Sekin ahdistaa,että pojan kotona asuvat sisarukset huomaavat pian jotain hänessä,ja eivät ymmärrä.Mitn minun pitäisi toimia,jotta voisin helpottaa lapseni arkea?
Pitääkö minun vain pestä ja pestä hänen vaatteitaan,jotka eivät oikeesti ole likaisia? Miten toimin,etten vain pahenna tilannetta?
Vai ummistanko silmäni kokonaan ? Auttakaa minua !!!
Nyt syksyllä oireet ovat pahentuneet,varsinkin sen jälkeen ,kun hän avautui minulle,ja kertoi asiasta.Käsien pesu ennen ja jälkeen suihkun,uusien vaatteiden pesu ja puhtaidenkin vaatteiden pesu yhä uudestaan.Ennen ihmettelin pojan tuomien "likaisten" vaatteiden määrää pyykkiin,en enää,kun tiedän asiasta.
Olen epätoivoinen,ja hyvin peloissani poikani mielenterveyden puolesta.Minua itseäni itkettää ,kun poikani hinkkaa puhtoisia käsiään toistuvasti.Pelottaa,miten kestän katsella,kun poika väsyneenä puhdistaa oven kahvaa niin,että sormet punottavat.
Olen hyvin ahdistunut ja peloissani,kun en voi kenelläkään läheiselle asiasta kertoa.Huoli kalvaa minua niin,että olen aivan epätoivoinen.
Sekin ahdistaa,että pojan kotona asuvat sisarukset huomaavat pian jotain hänessä,ja eivät ymmärrä.Mitn minun pitäisi toimia,jotta voisin helpottaa lapseni arkea?
Pitääkö minun vain pestä ja pestä hänen vaatteitaan,jotka eivät oikeesti ole likaisia? Miten toimin,etten vain pahenna tilannetta?
Vai ummistanko silmäni kokonaan ? Auttakaa minua !!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
itse olen saanu apua pakko-oireisiini serotoniinista, mutta annoksen pitää olla ainankin minulla suurin sallittu eli 60mg/pv.
nyt on tullut myyntiin myös uusi luontaislääke eli berberiini, sen pitäisi lisätä aivojen omaa serotoniinin tuotantoa. olen nyt aloittanut sen käytön ja pysytynyt laskemaan lääkeannokseni 40mg :)
siispä kannattaa kokeilla jompaa kumpaa
Lääkitystä ei pidä itse omin avuin muuttelemaan.Sellaista ei ole kuin luontaisLÄÄKE.
Poikasi tarvitsee ehdottomasti ammattiapua.Kuvailemasi oireet ovat pakko-oireita,siitä ei ole epäilystäkään.Käynti terveyskeskuslääkärille josta saadaan lähete psykiatrian poliklinikalle.Terveyskeskuslääkärit harvemmin osaavat oikeanlaista lääkitystä mielenhäiriöihin.Oireet eivät katoa itsekseen,voivat välillä helpottua mutta voivat myös toisaalta pahentua.Kannattaa hoitaa asia nyt eikä odotella.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja! Apua kannattaa hakea mahdollisimman pian. Se on parasta pojalle ja myös sinulle. Nykyään on hyviä lääkkeitä, joista varmaan löytyy sopiva. Sisaruksille olisi mielestäni hyvä selittää asia, tietenkin heidän ikätasonsa huomioonottaen. Mielen sairaudet ovat yhtälailla sairauksia kuin fyysisetkin, eikä niistä tarvi häpeillen puhua omassakaan perheessä, eikä muillekaan. Kaikkea hyvää sinulle/teille, kyllä asiat järjestyvät, mutta viivytellä ei kannata. Itsekin olen aikoinaan hakenut apua nuorellemme ja sitä myös saatiin ja lääkkeestä tuli suuri apu. Hänellä oli masennusta ja jonkinasteista paniikkihäiriötä.
Pakko-oireet ovat yllättävän yleisiä, mutta keskimäärin ne eivät pääse hallitsemaan arkipäiväämme. Lääkäriin kannattaa mennä, vaikka se tuntuu ikävältä.
Voi olla että sisarukset tietävät jo eivätkä välitä - ymmärtävät omalla tavallaan. Meissä kaikissa on omat "vikamme".
Mistään vakavasta ei välttämättä ole kyse, eli älä murehdi asiaa liikaa - tilanne ei valitettavasti parane sillä mitenkään. Se vaan pahentaa asiaa.
Yrittäisi tulla sinuiksi asian kanssa - ei se ole kenenkään vika. (olemme kaikki vähän hulluja.) Ymmärrän kuitenkin huolesi sosiaalisesta leimautumisesta, ja niin ajattelee kaiketi poikasikin.
Tämä voisi olla eräs motiivi sille miksi hän ei halua käydä lääkärissä asian johdosta.
Voisit esim. lähteä mukaan ensi kerralla, kun lääkäriin tulee asiaa muun sairauden takia - esim. influenssakausi on tulossa.
Ota asia esille lääkärin kanssa, ilman että kysyt lupaa.
Poikasi hermostuu asiasta, mutta ei se mitään. Jossain vaiheessa hän vielä kiittää sinua.
Vanhempien on tehtävä kovia päätöksiä, omien lastensa parhaaksi.
Poikasi terveys tulee ekana, sitä paitsi hän ei vielä ole täysi-ikäinen. Voit aina vedota tähän. Sano vaikka että hän ymmärtää sitten aikanaan, kun hänellä on omia lapsia tms.
Toisaalta, voi todistaa (tieteellisesti) että poikasi ikäisen aivot ovat vielä kehitysvaiheessa.
Tämä luo otollisen tilanteen hoitaa poikasi oireettomaksi, niin että hän voi rauhassa jatkaa kehitystään.
Toivon että toimit asiassa mahdollisimman pian, asia ei odottelemalla parane.
Ymmärrän kyllä huolen mitä tuollaiset pakkotoiminnot saattaa vanhemmasta tuntua.Varatkaa aika mielenterveystoimistoon niin poikasi pääsee jutteleen ammattiauttajien kanssa.Itselläni kanssa pakkotoimintoja/rituaaleja mutta sertralin lääke vähensi niitä.
Ennen nukkumaan menoa tarkistelut hellan levyt,kahvinkeittimen johto ja sitten valokatkaisimien koskettelut,oven kahvat.Pahimmillaan joskus kun menin nukkuun niin joku 30 kertaa nousin ylös sängystä tarkistaan asiat,lääkitys kun aloitettiin niin kerran käyn tarkistamassa.
Minäkin meni nuoremme mukaan lääkäriin ja se on aivan hyvä niin.Tuon ikäisen ei ole kovin helppo selitellä asioitaan. Sinä voit kertoa ensin jotain, kyllä lääkäri sitten tekee pojalle suoria kysymyksiä, joita voit täydentää.
Ensin voi mennä terveyskeskuslääkärille, tai yksityiselle ja siitä asia alkaa hoitumaan. Stemppiä sinulle äiti, asoilla on tapana järjestyä. Täytyy vain aloittaa jostain!
Pakko-oireet vähentyvät oikean hoidon myötä. Lääkehoito yhdistettynä oikeanlaiseen terapiaan antaa hyviä tuloksia. Toiset ovat hyötyneet analyyttisestä psykoterapiasta, mutta itse suosittelisin kognitiivista terapiaa.
Mikäli oireet häiritsevät poikaasi ja hän on huolestunut omasta terveydestään, uskon että hän myös suostuu lääkärikäyntiin. Eli aivan ensimmäisenä lääkäriin reseptin ja lähetteen hakuun.
Mitä mieltä asiasta on pojan isä? Asuuko hän luonanne?
Rakas ystävä. Hyvä että poika on kertonut asiasta sinulle. Pakko-oireet viestittävät selvästi jostakin. Olisko syynä esim. seksuaalista hyväksikäyttöä. Rukoilen puolestasi. Älä turhaan murehdi. On todella hyvä asia että lapsesi on uskaltanut puhua asiasta ensin äidilleen, selvästi hän luottaa sinuun.
Ei näihin pakko-oireisiin tarvita mitään seksuaalista hyväksikäyttöä.Kyseessä on aivojen kemiallinen toimintahäiriö.
asiasta käydäkeskustelemassa terveyskeskuksessa.Poikasi tarvii kyllä apua ,ja miten se hänelle saat siitä luulisi neuvoa löytyvän tk:sat.Mutta voit kyllä elää omaa elämääsi normaalisti,kun et voi asialle mitään.Sisarusten on myös tiettävä mikä on vialla.Yritä keskustelemalla saada hänet lääkäriin.
Itse äitinä saman kokenut ymmärän hätäsi.ja sinun voimilla on nyt kysyntää kun yrität saada asiat sujumaan.Siksi kannattaa myös satsata itsesi terveyteen.
Viisautta ja voimia sinulle.
Sinulle sanoisin että pidä huoli itsestäsi. Älä vain ala syyttää itseäsi poikasi ongelmista. Yritä elää mahdollisimman normaalisti. Poikaasi sattuu entistä enemmän jos hän näkee sinunkin kärsivän. Toivon, että saatte apua..