voi mennä metsään ja ihastuu oikeastaan aika inhottaviin ihmisiin. Kaikki se unohtuu, mitä on alunperin lähtenyt hakemaan ja siitä tulee vähän sellaista hampaat irvessä taistelua itsensä kanssa miksi toinen ei tykkää. En nyt enää kärsi noista tunteista sillä tavalla, mutta kaipaan toisinaan sitä tunteenpaloa. Kai pitäisi olla vähän hullu, että olis tunteenpaloa.
On se jännä
miten ihastuessa
7385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuvitelmaasi.
sitä sanoisi. En ole vihainen, lähinnä tunnen sääliä ja surua sitä kohtaan, joka kävi tuon läpi. Se ihminen nyt vaan oli ihan vääränlainen.
No mulle kävi samoin. En voinu kuin ihmetellä miten mä olin niin hölmö ja sokea. Hyh, puistatukset menee vieläkin kun tajusin millainen se mies oli (on). Oppia ikä kaikki, ja eiku eteen päin!
tämä ei ole mahdollistaa, sinä et ole oikeasti koskaan ollut ihastunut,
koska ihastuminen ei tapahtuu koskaan väkisin ja hampaat ristissä. ihastuminen vaan tulee ja on, ei se ole mitään hikihatussa ja hampaat ristissä pakkopullan syöntiä. Tiedät sen kyllä sitten kun joskus oikeasti ihastut.
Siis yrittäisit ymmärtää, että sinä pakottanut itsesi olemaan ihastunut johonkin ihmiseen, sillä jos olisit aidosti ja oikeasti ihastunut niin sinusta ei tuntuisi siltä kun nyt tuntuu. Toivon pikkuiselle pikaista paranemista.
No oliko hauskaa koittaa ärsyttää? Pointtihan oli se, että ihastus lopahti, kun miehen todellinen luonto paljastui.
Kuten nimimerkistä voit päätellä, en ollut aloittaja, vaan halusin kommentoida asiaa. En maininnut mitään hampaiden kiristelystä tms.
Täällä vissiin porukka elää jossain kummallisessa anonyymimaailmassa, jossa jokainen on potentiaalinen joku.
ois ollu ihastunu. Miten se oikeasti ihastuminen eroaa tavallisesta ihastumisesta. Rakkaudesta ei kuitenkaan ollut kysymys, todellakaan.
hulluusvaihde päälle ja tunteilemaan.