Ei se masennus ole teidän syytänne. Se on joko puhtaasti sairaus tai sitten te olette joutuneet nielemään paskaa. Huom. joutuneet, eikä itse sitä vapaaehtoisesti etsimään ja hakemaan.
En usko, että on tarkoitettu eliön riistävän hengen itseltään. Tämä siis vakaumuksesta huolimatta oli jonkin sortin uskovainen tai ei. Taistelkaa vastaan, tässä on tukija teille! Ajatelkaa: ihmiset on menneet läpi keskitysleirien ja selvinneitäkin on.
En usko, että on tarkoitettu eliön riistävän hengen itseltään. Tämä siis vakaumuksesta huolimatta oli jonkin sortin uskovainen tai ei. Taistelkaa vastaan, tässä on tukija teille! Ajatelkaa: ihmiset on menneet läpi keskitysleirien ja selvinneitäkin on.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun mie kuullustelee seikaluokkalaiseltamme sanoja englannista.
Se osaa melkein kaiken.
KuulostaA HIENOLTA.
Olen onnellinen, kun lapset pärjää.
Seuraavaksi ruotsin sanat.
Ne on meillä hallinnassa.
Lasten kasvatus, vahenmuus, vaikka olen joutunut sanomaan niille, että äiti on masentunut ja siksi väsynyt, mutta mä olen hoidossa.
Haluan selvitä, haluan parantua.
Haluan antaa lapsilleni hyvän elämän.
En ameebamaista äitä.
En masentunutta ihmistä makaamassa, vaan elävän ihmisen, joka läsnä ja kasnssa.
Ei aina niin helppoa.
Oikeasti tämä on tosi raskasta.
Mutta mä yritän ja pystyn siihen.
Lapseni ovat sen ansainneet.
Lasten takia menee vaikka läpi harmaan kiven. Tsemppiä!
joutavat kuolla, jos ei muuten, niin oman käden kautta.
Ei tässä kituuttamisessa ole mitään järkeä!
Haistakaa *****! ANTAKAA ASE!
rahaan, työhön, yhteiskuntaan, normeihin? Mihin? Jokainen ihminen on erilainen, ei kannata alkaa miksikään itsenatsiksi ja tuomita itsensä, vai kannattaako?
sopeudu elämään - eivät yhteisöön, muihin ihmisiin, mutta eivät yksinäisyyteenkään...
elämän tarkoituksen olevan hengen riistämisen itseltään. Kyllä se lähtee aikanaan ilman omia apujakin.
tarkoitus on lajien säilymisessä, ei yksilöiden; ehkäpä jotkut yksilöt toimisivat toisenlaisissa olosuhteissa, mutta eivät nyt vallitsevissa, ja kun ei epäsopiva yksilö hyvinvointiyhteiskunnassa voi juurikaan kuolla kuin vanhuuteen tai itsensä lopetukseen niin siinäpä se, tylsyyden ja turhautumisen kierre...
ahdingossa, niin siitä ei kai ole muuta tietä kuin murtautua sieltä ulos.
Siis, kun ahdinko menee tarpeeksi suureksi, niin ihminen nousee kapinaan, ja joku tie sieltä löytyy yleensä ulos. (en tarkoita sitä tietä että päättää päivänsä)
Itse olen tuossa kapinavaiheessa, helv**in vaikealta tuntuu, mutta silloin tällöin pilkahtaa pieni toivon kipinä (en melkein uskalla ottaa niitä edes vastaan). On niin tottunut tähän ahdinkoonsa, että ulkomaailma tuntuu helv**in pelottavalta.
Mutta olen alkanut uskoa jo pikkuriikkisen verran, että ehkä elämä sittenkin kantaa.... ehkä.
Terapia on minua auttanut siinä, ja eräs ihminen joka välittää.
Kiitos tukija tästä suorasta puheesta ja tuesta!
Elämän tarkoitus on sen jatkuvuus!
Tällä mennään!!
...Mä en tiedä millä motiiveilla itsekukin liikkuu, mutta mä toivon, ettei kenenkään intresseissä ole aivojen ampuminen pihalle.
ELämä on liian arvoksta siihen.
Vaikka nyt tuntuu huonolta, huomenna voi tuntua paremmalta.
Mun perhe ja lapset pitää mut kiinni arjessa.
Jos ja kun mulle tulee sellianen olo että halua lopettaa tän elämän, muistan lapseni ja luovun ajatuksesta.
Niin itsekäs en voi olla että siirrän perinnöksi äidin itsemurhan.
Vaikka tuntuu että en jaksa, jaksan kuitenkin.
On pakko.
PAKKO.
Pakko jaksaa.
PAkko mennä eteenpäin.
Pakko elää.
VAikka ei haluis.
Pakko nukkua, pakko nousta töihin, pakko laitta ruokaa.
VAikka ei haluaisi.
HAluan entisen elämäni takaisin, missä jaksoin olla elossa.
ENäähän en enää elä.
Olen vain surullinen ja masentunut.
Ja otan kaiken avun vastaan mitä saan.
Minä haluan palata eloon.
periksi. Elämä on täysin sisällötöntä ja pelkkää v-tusta päivästä päivään. Jatkunut jo kymmenen vuotta- vähintään.
Näen joskus harvoin väläyksiä entisistä ajoista, niistä, kun joskus pystyi tuntemaan jotain muutakin.........kun oli edes joskus onnellisentapainen.
Ei taida olla enää paljoa vaihtoehtoja jäljellä.
Kyllä vaihtoehtoja on. Miina Äkkijyrkkää kuuntelin tänään radiosta ja hän sanoi, että vaikka olisi miten vaikeata, niin toivoa on aina. AINA. Ja ellei voi muuta niin voi toimia, tehdä jotain konkreettista, se auttaa vaikeina aikoina.
Sinäkin elät jollakin paikkakunnalla, jossakin talossa, jossakin asunnossa, olet olemassa. Sinulla on oma ympäristösi ja omat virikkeesi. Mitä voisit tehdä, mikä parantaisi oloasi? Mitä teit ennen, ollessasi onnellisempi, ja mistä silloin sait iloa? Voisitko kokeilla samaa?
Saatan vaikuttaa rasittavalta, mutta tarkoitukseni on auttaa. Olen kokenut itse samanlaisen helvetin ja pelastumassa siitä. Olen löytänyt sen langan jota vetämällä pääsee lähemmäksi elämää. Haluan, että sinäkin löydät omasi.
Tietty riippuu vähän käsitemäärittelyistä, mutta ei se haittaa, jos vain vituttaa. Siitä voi saada energiaa. Mutta jos on "päässyt" jo siihen vaiheeseen, ettei edes vituta, mikään vaan ei tunnu enää miltään, niin sitten voi vaihtoehdot olla vähissä.
Kiitos tukija! Ei me anneta periksi.
anneta!se on varma.Joskus tuntuu siltä että nyt riittää,mutta mitä se tekisi ihmisille sun ympärille.Minä tiedän olevani korvaamaton.Ei mikään olisi enää samoin kuin ennen,yli pääsisivät mutta kaipuu olisi silti.Ja kaikista pahin mitä voi äiti lapsilleen tehdä,on tehdä itsemurha..tiedän sen sillä olen nähnyt äitini sitä yrittävän.Ei sitä syyllisyyttä kestäisi,että miksi äiti ei rakastanut meitä,mitä olisin voinut tehdä toisin..en minä ymmärrä miksi äiti ei vaan enää jaksanut,syytän siitä itseäni.onneksi äitini on elossa ja voi pääosin hyvin..nyt ihmettelee miksi minä olen masentunut,sairastanut sitä jo pari vuotta.niin..ihmekös tuo kun olet aina ollut äidin olkapää ja lopulta katsonut kun hän silmät lasittuneena katoaa junaradoille ja kun raahaat hänet sieltä tukasta repimällä pois niin siinä hötäkässä meinaa koiratkin kuolla.Ei sitä enää..ei enää jaksa ikinä sitä katsoa vierestä,ja ikinä en sitä halua muille tehdä.
Kenenkään ihmisen elämä ei ole vain hänen omansa.
Yritetään pitää huolta toisistamme!
Pidetään huolta omasta ja muiden jaksamisesta!
Masennuskin on helpompi kestää, jos saa ystävällisyyttä silloin tällöin.
Edes vähän.
"Ei se masennus ole teidän syytänne. Se on joko puhtaasti sairaus tai sitten te olette joutuneet nielemään paskaa. Huom. joutuneet, eikä itse sitä vapaaehtoisesti etsimään ja hakemaan."
Pitää paikkaansa kohdallani. Periksi antaminen ei tule kuuloonkaan. En perkele anna periksi vaikka kynnet revittäisiin sormista ja varpaista.