Olen paljon miettinyt mikä on viisain tapa paniikkihäiriön hoitoon. Minulla oli nuorena paniikkihäiriökohtauksia ja siitä on niin kauan, ettei asiaa vielä tunnistettu. Jotain lääkettä sain, mutta en voinut sitä käyttää.
Tyttäremme alkoi saada jonkinlaisia paniikkikohtauksia alle kaksikymppisenä, sai lääkkeeksi SSRI-tabletteja, joista olikin apua, masennus väheni, samoin paniikki. Hänellä on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on minullekin tuttua nuoruudesta. Nyt hän on jo muutamia vuosia vanhempi ja oletan hänellä olevan vieläkin oireita, vaikka käyttää edelleen samaa lääkettä.
Olen miettinyt paljon, kuinka oma nuoruuteni meni kaikkien noiden oireiden kanssa niin, etten voinut elää täysillä. Eli tuskailen sen asian kanssa, että kehoittaisinko häntä pyytämään jotain rauhoittavaa, jota voisi ottaa vaikeissa tilanteissa. Entä jos hän alkaisi käyttää lääkkeitä väärin?! Sitten syyttäisin itseäni. Mikä rauhoittava olisi paras tällaisessa tilnteessa? Itselläni on Diabam 5mg ja käytän sitä miltei säännöllisesti. Olen hyvin herkkä ja koen monet asiat aivan liian voimakkaasti. Tämä lääke tasoittaa, enkä ole käyttänyt sitä koskaan väärin. En myöskään käytä alkoholia ollenkaan. Luultavasti tyttärenikään ei käytä, ei ainakaan juuri minkään vertaa. Tällä hetkellä uusii resetinsä terveyskeskuksessa, eli mitään terapiaa tai lääkäritapaamisia ei ole.
Mikähän on yleisin tasoittava, joka sopisi näihin oireisiin? Alproxia pyysin hänelle joskus silloin nuorempana, kun oli vain epämääräisiä fyysisiä vaivoja. Hän otti sitä muutaman kerran, muttei osanut/halunut sanoa oliko siitä apua.
Mikä olisi vähiten "koukuttava" lääke ja kumpi on parempi, käyttää elämänsä näiden oireiden pelkoon ja jättää moneen paikkaan menemättä ahdistuksen takia vai ottaa lääke ja mennä kaverinsa mukana, joka on paljon sosiaalisempi ja vapaampi. Uskon heillä tulevan paljon erimielisyyksiä tämän asian takia, tytär ei halua lähteä kaikkiin sukujuhliin ja kekkereihin yms. Kertoisitteko te joilla on samanlaista, oletteko saanet apua tasoittavista lääkkeistä.!
Tyttäremme alkoi saada jonkinlaisia paniikkikohtauksia alle kaksikymppisenä, sai lääkkeeksi SSRI-tabletteja, joista olikin apua, masennus väheni, samoin paniikki. Hänellä on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on minullekin tuttua nuoruudesta. Nyt hän on jo muutamia vuosia vanhempi ja oletan hänellä olevan vieläkin oireita, vaikka käyttää edelleen samaa lääkettä.
Olen miettinyt paljon, kuinka oma nuoruuteni meni kaikkien noiden oireiden kanssa niin, etten voinut elää täysillä. Eli tuskailen sen asian kanssa, että kehoittaisinko häntä pyytämään jotain rauhoittavaa, jota voisi ottaa vaikeissa tilanteissa. Entä jos hän alkaisi käyttää lääkkeitä väärin?! Sitten syyttäisin itseäni. Mikä rauhoittava olisi paras tällaisessa tilnteessa? Itselläni on Diabam 5mg ja käytän sitä miltei säännöllisesti. Olen hyvin herkkä ja koen monet asiat aivan liian voimakkaasti. Tämä lääke tasoittaa, enkä ole käyttänyt sitä koskaan väärin. En myöskään käytä alkoholia ollenkaan. Luultavasti tyttärenikään ei käytä, ei ainakaan juuri minkään vertaa. Tällä hetkellä uusii resetinsä terveyskeskuksessa, eli mitään terapiaa tai lääkäritapaamisia ei ole.
Mikähän on yleisin tasoittava, joka sopisi näihin oireisiin? Alproxia pyysin hänelle joskus silloin nuorempana, kun oli vain epämääräisiä fyysisiä vaivoja. Hän otti sitä muutaman kerran, muttei osanut/halunut sanoa oliko siitä apua.
Mikä olisi vähiten "koukuttava" lääke ja kumpi on parempi, käyttää elämänsä näiden oireiden pelkoon ja jättää moneen paikkaan menemättä ahdistuksen takia vai ottaa lääke ja mennä kaverinsa mukana, joka on paljon sosiaalisempi ja vapaampi. Uskon heillä tulevan paljon erimielisyyksiä tämän asian takia, tytär ei halua lähteä kaikkiin sukujuhliin ja kekkereihin yms. Kertoisitteko te joilla on samanlaista, oletteko saanet apua tasoittavista lääkkeistä.!
Vastaukset 2
Vanhimmat
hoidossa käytetä ns. tasoittavia lääkkeitä. Esim. kaksisuuntaisessa käytetään tasoittavia.
Bentzot koukuttavat, oli se bentzo sitten mikä tahansa, pahin on tuo manitsemasi alpratsolam.
Minkä ikäinen tyttäresi on? Miksi hänellä ei ole lääkäritapaamisia eikä psykoterapiaa?
Hän on töissä, elää ns.normaalia elämää, kävi muutamia kertoja silloin aikoinaan psyk.polilla juttelemassa. Kun se loppui, reseptin uusiminen siirtyi terveyskeskukseen. Hän on 23-vuotias. Täällä on valtavat jonot kyseisiin palveluihin, eikä hän varmaan halua mitään terapiaa. Hän ei ole eristäytynyt eikä mitään semmoista. Ehkä olen ylihuolehtivainen. Hän on nuorimmaisemme. Hänellä on paljon ystäviä ja on avoliitossa. Kyseessä olikin nyt se, olisiko jokin lääke, siis rauhoittava hänelle avuksi. Tiedän tällaisilla lääkkeillä olevan riskinsä, mutta myös hyvät puolensa. Hän ei varmaankaan halua jutella kanssani asiasta, siksipä täällä kyselen mielipiteitä, jospa saisin joskus keskusteltua hänen kanssaan asiasta.....asiallisesti.