http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1724967
Uutisessa kerrotaan, että nelihenkinen porukka huomasi putoamisen ja hälyytti apua. Sitä ei kerrottu, yrittikö kukaan miehistön jäsen auttaa veden varaan joutunutta (jolla ei ollut pelastusliiviä).
Olisi helpompi ymmärtää, jos olisi ollut merenkäyntiä tai jos putoaminen olisi tapahtunut pimeässä. Merellä oli kuitenkin iltapäivällä aivan tyyntä ja oli hyvä näkyväisyys.
Mitä ajatuksia hukkumisonnettomuus herätti? Pelkkä pelastusliivikysymys tällainen ei voi olla, vaikka on yksinkertaista syytellä pelastusliivien puuttumista.
Onko omassa veneessäsi harjoiteltu MOB-tilanteita?
Uutisessa kerrotaan, että nelihenkinen porukka huomasi putoamisen ja hälyytti apua. Sitä ei kerrottu, yrittikö kukaan miehistön jäsen auttaa veden varaan joutunutta (jolla ei ollut pelastusliiviä).
Olisi helpompi ymmärtää, jos olisi ollut merenkäyntiä tai jos putoaminen olisi tapahtunut pimeässä. Merellä oli kuitenkin iltapäivällä aivan tyyntä ja oli hyvä näkyväisyys.
Mitä ajatuksia hukkumisonnettomuus herätti? Pelkkä pelastusliivikysymys tällainen ei voi olla, vaikka on yksinkertaista syytellä pelastusliivien puuttumista.
Onko omassa veneessäsi harjoiteltu MOB-tilanteita?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Itsekin Helsingin edustalla eilen purjehtineena mietin, mitä ihmettä on voinut tapahtua.
Mob-tilanteita ollaan harjoiteltu - yhteensidotuilla fendareilla ! Mutta toisaan, jos joku ilman liivejä tipahtaa (vaikkapa saatuaan sairauskohtauksen) niin vajoaako hän pohjaan saman tien kuin kivi?
Kenties tuossa onnettomuusveneessä kaikki olivat uimataidottomia? Humalassa? Eivät osanneet käsitellä venettä niin että olisivat hallinneet tilanteen? Monet ihmiset ovat myös varsin avuttomia.
Scenario: suht uusi kippari on vienyt täysin purjehdustaidottoman kaveriporukkansa vesille, koska on niin hieno ilma. Pelastusliivejä ei viitsitä laittaa (eihän ole aaltojakaan), eikä kippari halua pilata mukavaa ilmapiiriä painostamalla. Otetaan hieman olutta, jotkut ovat ottaneet pari jo ennakkoon. Rysäkarin eteläpuolella mennään jo mukavaa vauhtia. Reiskalle (nimi muutettu) tulee pissahä, ja hän nousee haparoiden seisomaan perään ja avaa sepaluksen. 'Pidä nyt jostain kiinni', sanoo kippari, mutta Reiska ei voi, koska vetoketjua ei saa auki yhdellä kädellä. Samalla ohi menee suuri moottorivene, jonka aiheuttamien aaltojen vuoksi purjevene alkaa heilua. Reiskan olemattomat merijalat pettävät, ja hän sinkoutuu aaltoihin. Hän ei ehdi edes huutaa, vai lieneekö kolauttanut päänsä uimaportaaseen (jää arvoitukseksi). Ennen kuin putoaminen täysin ymmärretään, ollaan jo matkan päässä. Porukka on tyrmistynyttä, hermostunut kippari yrittää antaa ohjeita, mutta asiat menevät perille hitaasti, koska miehistöllä ei ole mitää hajua. Purjeet saadaan lopulta ainakin pois vedosta ja moottori päälle. Käännytään takaisin ja yritetään löytää paikka, johon Reiska putosi. Mutta kaikki näyttää niin erilaiselta toisesta suunnasta...
Tuohon aikaan Rysäkarin luona ajettiin koneella, mikäli vähänkin vauhtia haluttiin. Purjeilla vauhti olisi ollut korkeintaan kolmen solmun luokka, koska tuuli oli hyvin heikkoa ja sen suuntakin vaihteli. Sääennuste oli luvannut tuulta ja sadetta, mutta merellä ei ollut kumpaakaan eilen iltapäivällä.
Jos putoaminen tapahtui veneen edetessä purjeiden avulla liikkuessa, olisi luullut uimataidon riittävän edes sen verran ja kavereiden auttavan, ettei henki olisi mennyt.
Taidat katsoa paljon amerikkalaisia rikossarjoja... scenario... hehheh.
No, sinänsä surullinen tapaus ja "skenaariosi" on täysin mahdollinen.
Ohhoh..
Mentiin eilen Rysäkarin ohi, tuuli oli nousemassa hiukan (oli ollut täysin tyyntä) kello taisi olla noin 14.
Perässä tuli iso hieno vene, arvelimme vähän vanhemmaksi Swaniksi. Vene teki pitemmän legin Rysäkarin itäpuolella olevan eteläviitan tienoilla ja jotenkin oudosti paikalle ajoi SAR heidän viereensä kellumaan. Purjevene oli jatkanut matkaa täysin normaalisti ja kääntyi sitten SAR-veneen saapuessa ja jatkoi sitten purjehtimistaan (emme tosin seuranneet minne). Tuo Swan kuitenkin jatkoi 1,2 väylää Rysäkarin pohjoispuolelta.
SAR-veneen outo käytös melko leudossa kelissä pisti miettimään, että olikohan menossa joku epäonninen harjoitus, jolle oli toivottu kovempaa keliä (keli oli siis säälittävän tyyni, oma vauhtimme korkeintaan 4 solmua).
Hetken päästä yli lensi helikopteri ja seuraili matalalla perävanaamme noin puolisen kilometriä-kilometrin perässämme. Laitoin homman saman "harjoituksen" piikkiin ja jatkoimme matkaa.
En siis tiennyt mistä oli kyse ennenkun luin tuon linkin. Aika karmiva juttu, että seilasimme tapahtumapaikan poikki vain minuuttien kuluessa tapahtuneesta emmekä huomanneet mitään! Mikään vene ei viittonut hädissään huomiota, kellunut paikalla tms. joten todella outo tapaus! Lähellä oli purjehduskilpailu, muuta ei huomattu.
Oikeastaan mistään ei voinut päätellä, mitä oli tapahtunut. Mitään hätämerkkiä emme havainneet missään, vaikka oltiin samoilla vesillä juuri turman aikoihin. Vhf on yleensä aina päällä, en 100% varmuudella muista olisko ollut silloinkin, mutta ei ainakaan hätäkutsua kuultu. Ehkä hätäkutsu oli tehty pelkästään kännykällä. Huutojakaan emme kuulleet. Alueella oli useita erikokoisia veneitä niinkuin kerroit. Syy helikopterin pörräämiseen valkeni vasta uutisen luettua.
Myönnettäkööt, etten juurikaan osannut kiinnittää huomiota missä veneessä olisi voinut hätätilanne olla. Mainitsemani "Swan" oli kyllä mielestäni yli 10-metrinen joten en osaa sanoa, oliko se tämä ongemiin joutunut vene. Moinen flegmaattisuus on kyllä ällistyttävää hätäveneessä, saattaahan olla, että SAR ajoikin väärän veneen luo kun ei selvempiä hätämerkkejä mistään näkynyt.
Kysymys herää, että mahtaako moinen miehistö joutua syytteeseen jatkossa? Toki he tekivät viranoimaisten silmissä tärkeimmän, eli soittivat apua mutta muuten aika merkillistä. Toki jos veneestä pudonnut mies vajosi lähes samantien, ei oikein ole mitään tehtävissä ellei mukana ole jotain urheampaa sukeltajaa joka kylmiltään lähtisi perään polskimaan.
Asiaa varmaan tutkitaan suljetuin ovin vielä jatkossakin ja veikkaus on, että tapaturmaksi tämä kirjataan. Maininnat puutteellisesta varustuksesta saattaisivat mennä muiden (mikäli kippari oli edelleen veneessä niin hänen) piikkiin mutta niiden käyttämättömyydestä ei tuollaisena päivänä oikein voi rankaistakaan. Varmasti syyllisyyden tunteessa on tarpeeksi kantamista mutta ihmeellinen toiminta luulisi herättävän ainakin jatkotutkimusten tarpeen.
Onko tiedossa vastaavia ennakkotapauksia?
aikaan, oli päivä millainen hyvänsä. Tai siis käyttämättömyydestä, lakisääteiset vermeet pitää veneestä tietty löytyä ja niiden puuttumisesta voidaan sakottaa.
näkemyksen, että se olennainen juttu hukkumista vastaan on kertakaikkiaan pysyä veneessä. Ihminen vajoaa hyvinkin nopeasti, kun niikseen sattuu ja kuten kokemuksesta tiedetään, liivitkään eivät aina auta. Varsinkin kun laki sallii 50N kellunta- tai veneilyliivit, jotka ovat vielä perin usein varsin tummavärisiä eli eivät auta löytämistä, vaikka pitäisivätkin pinnalla. Eivätkä käännä oikein päin.
Minua kiinnostaisikin siksi ennemminkin tietää, miten kaveri joutui sinne veteen. Ei niinkään se, mitä tapahtui sen jälkeen.
Mieleentulevia asioita:
-kannellaliikkuminen (siis istumalaatikon ulkopuolella) on syytä minimoida, ihannetilanne olisi, että se voitaisiin rajoittaa satamaan
-jos sinne kannelle kuitenkin mennään, niin liivit päälle
-selkäytimeen vanha royal navyn sääntö "one hand for the king, the other for yourself" eli aina käpälä kiinni jossain tukevassa ja kestävässä
En ihan suoraan sanoen pane juuri mitään painoarvoa MOB-tilanteiden harjoittelulle, jos unohdetaan se, että oppiihan niissä tietämään, ettei veteen todellakaan ole syytä joutua. Hengissä takaisinpääsyn mahdollisuudet kun on niin helkutin heikot. Vaikka kaverit olisi heti vieressä auttamassa...
Näihän tuo on. Ja aikamoista hurskastelua on vaatia liivejä päälle kevyellä kelillä. Ihan yhtä suurella syyllä Helsingin kauppatorille ei saisi mennä ilman pelastusliivejä, onkos siellä edes kaiteita laiturin reunalla joka kohdassa estämässä veteen joutumista?
Tietysti eri asia on henkilöt jotka eivät osaa uida tai ovat muuten arvaamattomia. Mutta menepäs pukemaan pellareita kännikkäille, siinä tappelussa varmasti joku tippuu mereen.
Ja kertoihan täällä joku että lapset nukkuvat pellarit päällä kun purkkari on kulussa.
On tässä asiassa äärtä ja laitaa mutta joku järki hommissa pitäisi olla, ja kuten sanottu, tärkeintä on pysyä veneessä ja melkein yhtä tärkeää on osata uida.
http://www.suh.fi/ajankohtaista2/pelasta_ja_pelastu/hypotermia/
Ei kannata pitää pelastamista mitenkään toivottomana. Hypotermia ei tuossa lämpötilassa tule muutamassa minuutissa niinkuin linkin taulukosta voi todeta. Nopeat toimenpiteet MOB-tilanteessa tuskin onnistuvat, jos niitä ei ole koskaan harjoitellut. Hengissä säilymisen mahdollisuudet heikkenevät nopeasti, jos ei MOB-tilanteessa ei toimita välittömästi. Ehdottomasti kannattaa harjoitella, jottei tositilanteessa ratkaisevin aika kulu paniikkiin tai sähläämiseen!
Uutisesta sai sen käsityksen, että uhri olisi melko välittömästi vaipunut pinnan alle. Olisiko myötävaikuttamassa ollut sairaskohtaus, uimataidottomuus vai olisiko ollut jotain toimintakykyä heikentäviä aineita verenkierrossa?
Pelastuspukuja käytettäessä aluksesta hypättäessä kasvot suojellaan toisella kädellä, sillä kylmään veteen tippumisesta seuraa hengenvetorefleksi. Näin itseäni opetettiin aikanaan ja tieto varmaan pitää yhä paikkansa.
Näin ollen, mikäli veteen tippunut mies on "haukannut" kunnolla vettä keuhkoihinsa kylmään veteen sukellettuaan on uiminen ja pinnalla pysyminen todella pahasti paniikinomaista yskimistä ja märät raskaat vaatteet yllä hidastamassa kaikkia liikkeitä. Parempikin uimari vajoaa tuossa nopeasti.
Näin ollen, en aliarvioisi pelastusliivien vaikutusta. Omassa veneessäni tyttökaveri pitää huolen, että tuonakin päivänä pidin liivejä tuulettomuutta tuskaillessani. Veneeni on toki urheilullisempi ja kaiteeton joten liivit ovat perusteltuja aina silloinkin kun valjaita ei vielä ole aiheellista käyttää.
avantouimarina on vaikea uskoa, että 16-asteiseen veteen pudonnut terve ja uimataitoinen henkilö heti vaipuisi pohjaan.
Pelastusliivien merkityksestä ei kenenkään tarvinne kinata. Se olisi auttanut kyseisessä tilanteessa.
Horjahtaminen mereen mantoogin yli voi tietysti tapahtua, jos harrastaa laidan yli kuseskelua - varsinkin jos pitää molemmat kädet siellä sepaluksen seudussa. Nythän oli sen verran pläkäkeli, ettei kysymys voinut olla vahinkojiipistä ja puomin osumisesta kalloon.
mahdollisesti tottunut 16°C veteen. Osa porukasta ei välttämättä käy uimassa koskaan järvessä / meressä.
Tätä saittia kun on seuraillut niin olen vakuuttunut että kaikki toilailu on mahdollista.
Terve ja täysissä sielun voimissa oleva henkilö hukkuu jos joutuu paniikkiin. Siinä ei auta kuin välitön apu.
Sinä et joudu sinne veteen yllättäen ja valmistautumattomana. Sinä lienet suurinpiirtein selvinpäinkin avantoon mennessäsi? Sinä oletettavasti myös menet sinne uimahousuissa, et vaatteet päällä. Ja sinä varmaankin menet sinne niin, ettet lyö päätäsi veneen kylkeen tai mihinkään muuhunkaan.
Oman purjehdusurani aikana olen kaksi kertaa pudonnut veneestä, joten on tullut pikkasen kokemusta. Eka kerta sattui Mhaminan itäsatamassa, jossa astuin vahingossa veneen ja laiturin väliin. Vaatteet kannattivat aluksi, mutta painoivat veneeseen kiivetessä. Vesi oli varmasti paljon kylmempää kuin nyt oli, koska tapahtuma sattui toukokuun lopulla. Harmitti, kun kaverit naureskelivat. Kukaan ei muuten tullut apuun eikä edes kysynyt josko tarvitsisin apua veneeseen kiipeämisessä. Oli varmaan hassun näköinen tilanne.
Tokalla kerrallakaan ei ollut pel.liivit päällä. Lähestyin yksin veneelläni kallioista saaren rantaa. Laskin peräankkurin ja juoksin keulaan loikatakseni keulakaiteelta maihin. Sateessa kuitenkin liukastuin kaiteelta ennenaikaisesti. Uin veneen perään ja kiipesin takaisin. Sen jälkeen en ole käyttänyt samaa pilkkihaalaria, joka oli vettymisen jälkeen todella raskas. Rupesin käyttämään kelluntatakkia, joka on aika tehokas lämmön eriste.
Tietenkin pitää treenata mereen heitetyn pel.renkaan tai fendarin poimimista, kun vene on liikkeessä. Sehän on sitä normaalia MOB-harjoitusta. Olen sitä mieltä, että veneestä mereen hyppimistä ylöskiipeämistä kannattaisi harjoitella (silloin kun vesi on lämmintä). Lapsille se oli suosittua leikkimistä, kun oltiin ankkurissa.
meri niin lämmintä, että sinne vapaaehtoisesti menisi...
Fendarin tms. poimintaharjoitus ei anna mitään kuvaa MOB-tilanteesta. Sinne pitäisi viskata jokin painitreeneissä käytetyn "kylmäkallen" tapainen ja yrittää saada se ylös.
Sama mitä viskaat mereen, koska harjoituksen tarkoituksena on saada vene mahdollisimman nopeasti sen veteen heitetyn esineen luo. Yritä pysäyttää vene niin, että ylös nostettava esine on suojanpuoleisella kyljellä. Siitä se noukitaan ylös. Kysymys on veneen hallinnasta todellista MOB-tilannetta varten. Ei ole itsestään selvää, että jokainen osaa tämän vaikkapa ajettaessa plattista spiiratuilla purjeilla. Kannattaa todellakin kokeilla miten kukin miehistön jäsen osaa homman!
Painitreenien kylmäkallea ei jokaisella purjehtijalla ole veneessä mukana, pel.rengas on (tai fendari). Uimarin vedestä nostoja voi treenata erikseen silloin, kun meri on lämmin.
...sanat. Liian arvoin tuota tulee harjoiteltua. Viimeksi siten, että keulagasti oli kiinnittänyt spinnupuomin huonosti ja se meni mereen. Otin sen tilanteen sitten MOB-harjoituksena, koska se tuli oikeasti yllättäen. Hämmästyttävän pitkään mullakin meni, ennen kuin toinnuin hämmästyksestä ja sain ajettua veneen purjeillä ympäri putoamispaikkaan. Kun harjoittelee vaikka fendarin kanssa, niin se menee paremmin rutiinilla.
Ja kaksi kertaa myös olen pudonnut veneestä suomen vesillä. Eka oli laituriin tulessa, kun poijuköyttä laittanut oli huolimaton ja se köysi jäi skuuttivinssin ympäri. Olin menossa keulaan köyttä laittamaan, kun vene vaan hävisi alta... sivusuunnassa! Ja tuossakin kaverit vaan naureskeli, vaikka vesi oli kylmää ja olin ilman liivejä, tavalliset vaatteet päällä ja laiturille kiipeäminen otti todella voimille.
Toinen kerta oli yksin purjehtiessa myöhään syksyllä ja lähtötilanteessa saaresta. Peräköysi oli irti, vene ankkurin varassa ja laitoin purjeita nostovalmiiksi. Kansi liukas..jne. Päällä oli kelluntahaalari, halpis sellainen. Pääsin yksin takaisin veneeseen se päällä, eikä alkuun tullut edes kylmä se päällä. En edes vaihtanut vaatteita, vaan nostin purjeet ja purjehdin sen tunnin verran kotirantaan. Matkalla tuli kyllä vilu...
että jos pudotessa keuhkot tyhjenevät, niin silloin kyllä uppoaa. Eivätkös sukeltajaoppilaat kilpaile "altaan pohjassa kävelyssä" juuri siten että ilmat pihalle, sitten pohjaan ja se joka jaksaa kävellä pisimmälle on voittaja.
kuin minä, minä ajattelin nimenomaan sitä nostoharjoittelua. En edes yrittäisi purjeilla tuota viereentuloa, onhan veneessä moottori.
Moottori, keulapotkurit sun muut apuvälineet on ihan kivoja apuja kun niihin on aikaa. Olisin kuitenkin valmis väittämään, että kun kaveri tippuu veteen, et -varmasti- laske purjeita ja käynnistä moottoria jos haluat päästä kaverin luo -nopeasti-.
Siispä MOB:ta on syytä opetella -nimenomaan- purjeilla, sillä harvemmin kaverit muutenkaan moottoriajossa tippuu. Jos tippuu, poimi ihmeessä moottorilla ajaen kyytiin!
Eräs tuttu kertoo usein ylpeänä, miten he käyttävät suuren osan välimerenlomistaan harjoitellen peruuttamaan lähes 40-jalkaisella veneellään tippuneen luo, että tämä pääsisi perän uimaportaita ylös. Kaunis ajatus, mutta ison veneen perän pamppaillessa aallokossa saattaa pelastettavalla olla vielä kallonhalkeamisenkin vaara.
Pudonnut pitäisi siis nostaa ylös veneen kyljeltä varsinkin kovemmassa kelissä. Toinen tapaus päättyi hypotermiasta johtuvaan menehtymiseen kun mies tippui 40-jalkaisesta veneestä ja hänet saatiin heti veneen kyljelle mutta 1,5tunnin yrittämisen aikana häntä ei saatu ylös veneeseen. Paniikki iski epäilemättä ja hommaa ei oltu harjoiteltu.
Hommaan liittyy siis paljon mutkikkaita seikkoja joita harjoittelu voi auttaa ennakoimaan. Ei siis pidä tuudittautua koneiden varaan kun aika on kallista.
keula tuuleen, ison nostimen lukko auki, kone käyntiin, keulapurje rullalle, pudonnutta kohti. Ihan salettiin käy yhtä nopeasti kuin purjeilla tämän luo pyrkiminen ainakin meillä. ja ennenkaikkea vene on paremmin hallinnassa koneella kuin purjeilla.
Juuri silloin käytetään konetta, kun on kiire eikä häsläyksiin ole varaa.
Komppaan tätä. Toki kone käynnistetään, jos/kun siihen on aikaa. Ja kankaat saa olla ylhäällä, ei niihin tarvitse käyttää aikaa/voimavaroja. Ja yhden miehistöstä pitäisi vaan katsoa kokoajan sitä pudonnutta! Ja kertoa suuntaa kipparille tarvittaessa. Toinen voi vetää genoaa sisään, että veneen käsitely yksinkertaistuu. Kipparin toiminnalla ja käskyttämisellä on suuri merkitys tässä kohtaa!!!
Mutta isommassa veneessä purjehduksesta koneajoon siirtyminen on operaatio, joka vie aikaa. Pienemmässä veneessä, jos ei ole sisäkonetta, siinä ei olisi mitään järkeä.
Siispä purjeilla ajaessa heti ympäri ja kohti pudonnutta.
Tottakai kaikella kunnioituksella ja mielipiteitä saa olla. Mutta tärkeästä asiasta on kyse. Jos reaktio MOBiin on nopea, quick stopilla on jo perillä yhdessä ruorinliikkeessä.
Minusta kyllä ensin purjeilla tehdään se mitä ainakin voi samalla kun käynnistelee sitä moottoria. Ei saa hukata aikaa eikä yhtään tarpeetta ottaa etäisyyttä. Ja ainakaan mun veneessä ei moottori lähde kylmettyään käytiin tuosta vain, tosiaankaan.
Oikeassa MOB-tilanteessa varmana sitä käynnistelisin silti. Mutta kun ajaa ainakin samalla sillä, mikä on jo "käynnissä", niin quick stopilla on jääty pudonneen viereen heti, tai reach'n reachilla ollaan matkalla.
Ja kummassakin on kyse myös siitä, että joku kokonaisreaktio on selkärangassa. Preventterit ja spiirat tosin sitten sotkee sellaista, se on sanottava.
Omassani kone käynnistyy (tai sanotaan nyt, että on aina tähän asti käynnistynyt) ns. laakista. Se on käynnissä alle 10 sekunnissa siitä, kun ruorimies havaitsee tarpeen. Samassa ajassa on iso jo melkein alhaalla ja keulapurjeen sisäänrullaus menossa (olettaen siis, ettei ruorimies jäänyt ainoana veneeseen).
Tavallisin miehitys missä tahansa matkaveneessä, niin purje- kuin moottorisellaisessa, on 2 aikuista ja 0-n kpl eri-ikäisiä lapsia. Toisin sanoen hyvin suurella todennäköisyydellä MOB-tilannetta pitäisi kyetä hanskaamaan yhdellä käsi- ja silmäparilla. Pahoin pelkään, että se "yksi katse koko ajan pudonneessa" on mahdoton toteuttaa. Purjeidenlaskuun menevä aikakin pitenee, mutta se on merkityksetöntä siihen nähden, että hallinnan säilymiseksi on joka tapauksessa siirryttävä koneajoon.
No, hyvänä puolena tässä on se, että veteenjoutumisen todennäköisyys on kyllä taatusti suurempi kisaveneillä, joissa on sitten vastaavasti enemmän niitä käsiä ja silmiä. Perheveneilijä ottaa vähemmän riskejä, joten veteenjoutumisen todennäköisyys pienenee. Kohtalokkuus kyllä kasvaa, pahoin pelkään, että perheveneiden kohdalla ollaan aika lähellä sataa veteenpudonneiden kuolleisuudessa.
"En ihan suoraan sanoen pane juuri mitään painoarvoa MOB-tilanteiden harjoittelulle.."
Sama asenne lie ollut turmaveneen miehistöllä..
vakavissasi uskot, että lujasti harjoitelleina he olisivat saaneet oitis näkyvistä kadonneen kaverinsa ylös? Älä naurata.
Sen mitä laituri keskusteluja sunnuntainna käytiin, oli koko seurue kuulemma päissään. Hurjimman huhun mukaan olivat törmänneet aiemmin päivällä jo jääpoijuun. Tiedä sitä. Ilman liivejä joka tapauksessa oli ollut. Kokeilkaapa joku kerta mennä vaatteet päällä veneen viereen vettäpolkemaan, voi viisi minsaa tehdä tiukkaa.
Jos onnettomuusvene kulki purjein, tapahtuman aikoihin sen vauhti oli hyvin hidas (hyvin heikko tuuli). Jos se kulki koneella, pysäytys olisi myös siinä tapauksessa onnistunut nopeasti.
Jos ruorimies olisi ollut täysissä "ruumiin ja sielun voimissa", mereen pudonnut olisi tavoitettu sinun mainitsemassasi ajassa.
Tietenkin, jos porukka oli päihtynyttä, tilanne oli täysin toinen = toivoton.
Iltapurjehdus Espoon edustalla kertoo, että niin moottori- kuin purjeveneissä yli 50%:ssa ollaan ilman liivejä. Liiveistä ei todellakaan ole apua jos ne on kaapissa tai penkin alla.
Vastaavanlainen veneestä putoamistapaus taphtui hiljan Pirkanmaalla.
Omassa veneessä kaikilla on aina paukkuliivit päällä.
Turhaa yhteiskunnna varojen haaskausta kun joudutaan hakemaan liivittömiä!
ei aikuisten tarvitse (elleivät itse halua niin tehdä) pitää liivejä avotilassa ("sitloorassa") ollessaan, ainoastaan kannelle mennessään. Lasten on ne pantava päälle aina kabiinista ulos tullessaan.
Syy on hyvin yksinkertainen: riski veteenjoutumisesta avotilasta on niin vähäinen, etten näe syytä rajoittaa aikuisten päätäntävaltaa. Omat paukkuliivini ovat käytössä vain silloin, kun liikun pikkuveneillä (sellaisesta putoaa ja sellainen kaatuu helkutin paljon helpommin kuin on laita monen tonnin painoisella matkaveneellä).
Yhteiskunnan varojen haaskausta en ota lukuun argumenttina. En katso sen olevan asia, josta yksilön tulisi kantaa mitään huolta tai vastuuta.
Voithan huviksesi tehdä arvioita muiden veneilijöiden pelastusliivikäytännöstä ja varmaankin tunnet olevasi malliveneilijä pitäessäsi liiviä päällä aina, kun olet veneessäsi. Mielipiteesi "yhteiskunnan varojen haaskaamisesta" liivittömien pelastamiseksi on silti aika naiivi, jos asian ilmaisee kauniisti. Miten mahdat suhtautua niiden ihmisten auttamiseen, joilla on alkoholia veressään yli sallitun promillemäärän? Alkoholista on sentään määrätty laissa, mutta pelastusliivipakosta ei ole määräyksiä.
Oletko muuten kokeillut paukkuliiviesi toimivuuden? Itse käytän mieluummin ns. kelluntaliiviä ja pidän sitä useimmiten takin alla (mistä tiesit oliko minulla liivi vai ei?). Avomerilegeillä kansihommissa käytän mieluiten pelkkiä turvavaljaita, koska ne ovat kevyemmät eivätkä haittaa tomintaa yhtä paljon kuin pel.liivien ja valjaiden yhdistelmä. Paukkuliivit on kyllä veneessäni jokaiselle ja on myös useita varapatruunoita niihin. Pelastusliivit (paukkuliivit tai normaalit pel.liivit) on veneessäni silti käytössä vain pienen osan merelläoloajasta.
Sinun tapasi, "kaikilla on aina paukkuliivit päällä", on varmaan aika epäkäytännöllinen jos teet päiväretkiä pitempiä purjehduksia. Voisin kuvitella, että esim. nukkuminen ja muu jokapäiväinen toiminta veneen sisällä tai sitloorassakin on aika hankalaa paukkuliivit päällä. Jos kesähelteellä pulahdat avomerellä uimaan veneestäsi, teetkö senkin pelastusliiveissä vai jätätkö uimiset kokonaan tekemättä? Entä liikutko laiturilla tai rantakallioilla ilman paukkuliiviä? Useinhan mereen horjahtamiset sattuvat laiturilla....
Useassa viestissä on puhuttu liiveistä. Kun on työn puolesta pitänyt usein harrastaa riskienhallintaa, niin otanpa sen näkökulman tähänkin. Jokaisella riskillä on kaksi merkityksellistä attribuuttia: sen todennäköisyys ja vaikutus (toteutuessaan). Tyypillisesti riskit sitten luokitellaan näiden kahden attribuutin tulon perusteella, eniten huomiota kiinnitetään niihin riskeihin, jotka ovat sekä todennäköisiä että toteutuessaan kovinkin tuhoisia. Toisaalta jätetään vähimmälle huomiolle ja jopa kokonaan huomiotta toinen ääripää, epätodennäköiset ja vähämerkityksiset.
Veteenputoaminen veneestä on toinen niistä kahdesta välimuodosta: varsin epätodennäköinen mutta seurauksiltaan usein tuhoisa. Ääriesimerkki tällaisesta olisi meteoriitin putoaminen päähän: kypärä voisi pelastaa mutta kuka sellaista silti pitää? Veteenputoamisen todennäköisyys on toki huomattavasti korkeampi, mutta silti sitä voi pitää riittävän vähäisenä perustelemaan siihen varautumattomuus. Useimmat selvästi pitävätkin.
Todennäköisyys on tietysti melko lailla arvauksessa, kukaan ei tiedä, miten usein joku putoaa. Esimerkiksi meripelastustilastoista ei löydy selvää vastausta. Mutta kun pelastus- tai etsintätehtäviä on noiden tilastojen mukaan vajaa 150 vuodessa (ja tiedämme osan niistä aiheettomiksi) ja toisaalta veneilijöitä satojatuhansia ja rinnastamme vielä tähän hukkumistilastot, jotka osoittavat aika kiistattomasti, että matkaveneistä hukutaan todella harvoin, on aika perusteltua määritellä riski huomattavan vähäiseksi.
Kovasti monen keskusteluun osallistuneen ajatusmalli on, että kauniina päivänä voi huoleti veneillä ilman liivejä. En sen kummemmin ruvennut googlettamaan enkä vanhoja uutisia perkaamaan, mutta kun muistelen tänä kesänä uutisoituja veneillessä tapahtuneita hukkumisia, niilltä löytyi heti pari yhteneväisyyttä: kaunis päivä ja ilman liivejä.
Tapaus 1:
Mies putosi purjeveneestä Lahden vesijärvellä. Toinen veneessä olija ei osannut nostaa takaisin veneeseen. Päivä oli taavanomainen heinäkuun päivä.
Tapaus 2:
Sivullinen löysi Porvoon edustalta pienen kumiveneen tyhjillään. Erittäin kaunis kesäilta. Omistaja löytyi viikkoa myöhemmin hukkuneena.
Tapaus 3:
Ex-maajoukkue kiekkoilija löytyi hukkuneena pudottuaan Asikkalassa veteen veneen törmättyä pieneen luotoon.
Tapaus 4:
Mies putosi poikkeuksellisen kauniina elokuisena päivänä purjeveneestä Espoon edustalla ja painui veden alle ennen avun saantia.
Niillä tiedoilla mitä julkisuuteen on tapauksista annettu, olisi kaikki nämä pelastuneet jos pelastusliivit olisi olleet käytössä. Oli henkilöt sitten jurrissa tai vesiselviä. Joku tietää varmasti enemmänkin tapauksia. I
Harvoinpa sitä huonolla kelillä veteen joudutaan. Huonolla kelillä veneessä liikkuminen on varovaisempaa ja monet käyttää, etenkin purjehtiessa turvavaljaita. Vahinko ei siis tule kellokaulassa, vaan yllättäen, jolloin sitä vähiten osaa odottaa.
Et sillai.
Nimimerkin suojissa ilkeää paljastaa pari pahinta mokaa.
Se vaarallisempi oli yöllä, yksin, melkoisen autiossa vierassatamassa, kännissä, syyskuussa. Jalka lipesi laiturilta veneeseen noustessa. Putoamisvaiheesta en muista mitään, kylmä vesi virkisti kummasti! Pää selkesi ja aloin pulikoidessa funtsaamaan tilanteen surkeutta ja vaarallisuutta. Laituri oli korkealla, käsi ei ylettänyt veneen kiinnitysköyteen. Sitten hokasin parinkymmenen metrin päässä laituritikkaat. Uiskentelin sinne ja kiipesin pois. Seuraavana aamuna huomasin melkoisen ruhjeen ohimossa, olin telonut sen luultavasti veneen partaaseen. Jos olisi kolahtanut vähän kovemmin, en kirjoittelisi tätä tässä nyt.
Toinen kerta oli lokakuisella kalareissulla. Ankkuroiduttiin navakalla tuulella iltapimeällä lahteen, johon pääsi kuitenkin maininki kiertämään ja rullautti venettä. Kaveri kävi peräveneen kanssa tutkimassa rantautumismahiksia, ja kun palasi niin minä kurottauduin ottamaan keulapestiä vastaan. Hetken kuluttua huomasin että painopisteeni oli siirtynyt tukipintaan nähden veneen ulkopuolelle. Tuntui tosi pitkältä tuo varmaan sekunnin pari kestänyt mietintä, jolloin totesi että nyt pitää hypätä ettei kolhi itseään veneeseen. Tuskin vesi oli kymmenasteistakaan. Mutta minulla oli päällä pilkkihaalarit, jotka varmaan auttoivat. Ei pelastusliivejä tietenkään. Siinäpä olikin kova homma että pääsin takaisin veneeseen, nimittäin siihen peräveneeseen joka oli 17ft avofiskari. Kaveri kallisti veneen minuun päin, käsi yli partaan, kaverin avulla jalka yli partaan ja sitten kierähdys samalla kun toinen siirtää oman painonsa toiseen laitaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole! Aikuinen mies märissä pilkkihaalareissa painaa sen verran että suora punnerrus veneen laidalle on haavetta jossei ole joku mahoton atleetti.
Mitä näistä opimme. Uimataidottomana olisin hukkunut jo pari kertaa. Pelastusliivit eivät ole päällä silloin kun niitä tarvitaan. Moniko nousee veneeseen pelastusliivit päällä kapakasta tullessaan - häh? Tuo on kuitenkin yksi riskialtteimpia hetkiä veneilyssä! Voihan olla että jollain ihmisellä on refleksi vetää keuhkot vettä täyteen äkkiä umpsukkeluksiin mennessään, mutta ei onneksi minulla! Päinvastoin, tuosta kännissä röntyilystä opin sen että vaikka olin puolitiedoton niin onneksi refleksit pelaavat ja röörit menevät automaattisesti tukkoon. Ehkä olen senverran varhaisella kehitysasteella, eikö vauvauinnissakin refleksit toimi ihan samalla tavalla?
Mutta, eihän kunnon seilori vapaaehtoisesti veteen mene!
Ja kuinka moni onkaan hukkunut ihan vaan uintireissulla - pelastusliivipakko uimareille!
Entä moniko on hukkunut laiturilta veteen tiputtuaan? Pelastusliivipakko laitureille ja jyrkille rannoille!
Kiitos Risk managerille hyvästä analyysita. Eikö analyysiin kuulu todennäköisyyden ja vaikutusten lisäksi vielä estotoimenpiteiden kustannukset. Eli jos joku riski on poistettavissa hyvin pienellä vaivalla/rahalla, niin se kannattaa poistaa vaikka todennäköisyys kertaa tuho lasku ei kovin suuri olisikaan.
Pelastusllivit veneessä vetautuvat hyvin auton turvavyöhön. Turvavyön tarve autossa on varsin epätodennäköistä, mutta riskin (siis ei turvavyötä onnettomuudessa) vaikutukset isoja. Koska turvavyön asentaminen ei maksa paljoa ja erityisesti sen käyttö ei paljoa haittaa, niin lainsäätäjä on määrännyt se pakolliseksi.
Turvavyön käyttämättä jättämistä pidetään yleisesti typeränä. Vastaavasti pitäisi pitää typeränä pelastusliivin käyttämättömyyttä veneessä, koska ainakaan paukkuliivi ei millään lailla haittaa oleskelua avotilassa, suurin haitta on siitä että rusketus ei tule ihan tasaiseksi. Joka muuta väitää ei ilmeisesti ole koskaan käyttänyt paukkuliivejä.
Olen käyttänyt paukkuliivejä.
Yhe kerran kokeilin piruttaan niitä.
Sen jälkeen olen taas käyttänyt pelastusliivejä, mutta vain silloin kun tarvii.
Hullujas haastat, ettei muka sitlootassa tai luun puolen kannella saisi ottaa alasti aurinkoa! Tulee liika riski olo?
Käytätkö ihan varmasti joka kerta pelastusliivejä kun nouset veneeseen laiturilta?
Heh, laskutehtävät vaan pahene mitä useamman viestin pukkaa. Vielä tais mennä ihan päissäänlaskien.
Ei Suomessa tarvita pelastusliivi tai edes turvavyö pakkoa. Antaa homman perustua vapaaehtoisuuteen. Jos ihminen kokee, että hänellä on yhteiskunnallista merkitystä tai mahdollisesti kaipaamaan jäävä perhe, hän varmasti osaa pukea pelastusliivin, kytkeä turvavyön tai rullata spärdärin päälle kun käy Pattayalaisessa bordellissa. Jos ei osaa, niin on tyhmä tai ajattelematon. Omalla vastuulla siis mennään.
Veteen putoamisen riski tietysti kasvaa jos laiturilla tai kannella toikkaroidaan kapakka illan jälkeen. Kiivaimmat pelastusliivien vastustajat moralisoivat pelastusliivien puolestapuhujia siitä, että tälläisessä tilanteessa ei liivit ole puettuna. Meikä pitää kypärää päässä kun pelailen lätkää, jää nimittäin on kovaa ja liukasta. Olen monesti huomannut, että helmikuussa kapakkaillan jälkeen ihmiset kulkee liukkailla kaduilla ilman kypärää ja kaatuilevat...
Ompas vaikea laji nuo pelastus/paukkuliivit.
Kaikenlaista viisastelua uitaessa tai rantakallioilla käyttämisestä. Tottakai käytän liivejä silloinkin jos se on tarpeen esim.
1) Tilanteen vaatiessa esim. veneen köysi pitääkin saada jonnekin vaikeaan paikkaan kiinni ja olosuhteet on hankalat. Tämmösessä hommassa meinasi voimat loppua kesällä ja siten enskerralla otan apuun varusteita.
2) Sama juttu rantakallioilla ja etenkin myöhään syksyllä niiden ollessa liukkaat ja veden ollessa kylmää. Luonnonsatamissa kulkeneet varmaan tietävät että tässä on vinha perä.
Sitten taas viisastelua siitä miten vaikeaa -paukkuliivejä- on käyttää veneessä ja miten niitä käytetään vaan silloin ja silloin ja muuten mieluummin vaikka vaan valjaita.
Näin se käy:
Minulla on sitlooran luukun vieressä naulakko jossa on kaikenmoista tarpeellista kampetta. Liivit laitetaan siihen tullessa sisään esim. nukkumaan tai syömään ja otetaan siitä kun mennään ulos, jossa Riskianalyytinkonkin mielestä varmaan on suurempi hukkumisen vaara. Tämä siis normaalitilanteessa.
Pahassa tilanteessa saatan hyvinkin nukkua liivit päällä jos se on tarpeen. Kannella liikkuessa paukkuliiveistä ei ole vielä koitunut haittaa ja niissä on myös valjaat jotka klipsataan juoksuköyden lukkoon ja näin olisi tarkoitus pysyä kyydissä perille saakka.
Olkoon sitten kaikkien oma asia miten vaikeaksi tommoinen koetaan mutta se nyt varmaan on kaikkien mielestä selvää että kukaan känninen tai selväpää ei huku -liivit päällä- 16-asteiseen veteen tyynenä päivänä Espoon edustalla kavereiden veneen ollessa vieressä ja meripelastuslaivaston ja -lennoston saapuessa paikalle pikapikaa?
Eipä mulla tästä asiasta enempää. MOB-tilanteiden merestä nostotekniikoista ja erilaisista elämänlankajärjestelyistä olisin toki kiinnostunut.
No voi jesse että on luterilainen asenne!
"Jos ihminen kokee, että hänellä on yhteiskunnallista merkitystä tai mahdollisesti kaipaamaan jäävä perhe, hän varmasti osaa pukea pelastusliivin..."
Siis, ei tässäkään kohtaa ole mitään oman voiton pyyntiä tai itsekkyyttä (olisi kiva jäädä henkiin) vaan pitää tuntea vastuuta, pelätä yhteiskunnan varojen haaskausta, sinnitellä hengissä pelkästään perheen vuoksi.
Suoraan sanoen, jos meikäläinen potkaisee tyhjää eli heittää veivinsä - yks hailee sen jälkeen meikäläisen kannalta, jos helikopteri kävi pörräämässä turhanpäiten, en minä enää sitä ole veroista maksamassa. Jos penskat tulee surulliseksi ja tirauttaa kyyneleen, niin hyvähän se on! Kuolema on osa elämää, ja nyky-yhteiskunnassa yritetään poistaa kaikki kuolinsyyt. Se ja se (esimerkiksi tupakointi ilman pelastusliiviä) lisää kuolleisuutta - näin pelotellaan. Hyvä on, poistetaan kaikki kuolinsyyt. Mites sitten suu pannaan :-o
Nyt oliki jo aika paha 17 19 - no, meni vielä ilman taksulaksutinta
Kuten kerroin, käytin paukkuliivejä, etenskin kun niissä oli se kätsy turvaköyden kiinnityspiste. Ei tarttenut valjaita eikä ne nyt kovin pahat olleet päälläkään.
Mutta sitten kun oli se Vene-lehden testi jossa meikäläisen paukut haukuttiin pataluhaksi (olikohan ne Marinepoolit?) nii piti kokeilla, vaikkei kunnon seilori yleensä turhanpäiten veteen mene. Eihän ne ees ensi lauennu, ja narusta nykästen kun sai täyteen niin jopa oli hankalat vermeet. Heitin roskikseen ja ostin pelastusliivit, joita käytän silloin kun tarvitsee.
Eikä mukavuudessa ole juuri eroa. Niitä voi pitää purjehdustakin alla (paukkuliivejä ehdottomasti ei!).
Valjaita tulee käytettyä harvemmin, mutta toisaalta enhän minä oikeasti luottanut niihin paukkujen leikkivaljaisiin, ilman jalkalenkkejä.
Voihan se olla että olisi vaan pitänyt ostaa ne testivoittajat, mutta menee se näinkin, eikä minulla ole valittamista. Eikä meikäläinen syyllisty, ei pätkän vertaan moisista jutuista. Minulle on oma henki justiinsa niin kallis kuin sen itse arvioin, ja toimin sen mukaan. Ei siinä ole kellään nokan koputtamista!
Sitä en tarkoita, etteikö muut liivit olisi ihan asiallisia.
Paukkuliivien parhaita ominaisuuksia valjaiden ohella taitaa olla se, että ne vievät niin vähän tilaa kun eivät ole käytössä. "Automaattisesta laukeamisesta" olen kuullut yhtä ja toista, tiedä sitten onko paineesta laukeavat parempia kun nämä suolapatruunalliset mutta surkea juttu jos tajuttomana tippuu semmoset päällä eikä toimi. Kerran laukaisin liivit ihan vaan laiturilla ollessani ja totesin, että aika tumppu sieltä sihisee auki. Kroolaamisen voi semmonen heltta kaulassa unohtaa.
Veneilyliivitkään ei tunnetusti semmosessa auta, mutta itse lisäisin niiden plussiin sen, että ne lämmittävät syksymmällä mukavasti paukkuihin verrattuna. Toki tuo huolettomampi käyttö kerrospukeutumisessa on myös plussaa.
Varsinaisista kauluksellisista pelastusliiveistä en oikein perusta kun tuuli paiskoo kaulusta häiritsevästi. Näin ollen pitää olla tarkkana puomin kanssa ettei saa päähän kopsahduksia.
Tärkeintä kuitenkin, että tavaksi on tullut jonkinlaisten liivien käyttö kun näitä pinttyneitä tapoja päinvastaiseenkin on tässä yhteydessä mainittu.
Sitä millä tavoin kukin oman veneensä saa takaisin uhrin luo mahdollisimman nopeasti, pitää itse kokeilla ja harjoitella. Itse olen harjoitustilanteissa käyttänyt aina purjeita, en konetta, kun on käyty noukkimassa mereen heitetty pelastusrengas tai lepuuttaja. Nostaminen on aina tehty veneen kyljeltä, leen puolelta niinkuin tositilanteessakin on paras tehdä.
Panen tähän linkin, jossa on kaavio manööveristä (samanlaisia ohjeita löytyy monista lähteistä).
http://www.bluevalleyyachtclub.org/man_over_board.htm
Vedessä olijan nosto helpottuu, jos hän pystyy itse avustamaan.
Kannattaa lukea, mitä amerikkalainen veneilyjärjestö on suositellut testiensä perusteella. Testit eivät koskeneet tajutonta tai pahasti hypotermisen uhrin nostamista.
http://www.boatus.com/foundation/Findings/findings41/
U.S. Boat Foundationin organisoimassa MOB-testissä käytettiin kahta purjevenettä (Beneteau 43 ja Island Packet 38) ja yhtä moottorivenettä (Grand Banks 42). Yli 400 testaukseen perustuvia havaintoja kerrotaan valokuvin ja päätelmin.
Poimintoja tekstistä:
1) On vakava erehdys uskoa uimatasoa turvalliseksi pelastustasoksi:
“It is a serious mistake to assume that a swim platform is a safe or reliable rescue platform,” “With a Grand Banks 42, even a two-foot chop caused enough rolling to make it a sledge hammer.”
2) Life-sling osoittautui hyväksi pelastusvälineeksi
3) Purjeveneessä nosto tapahtuu veneen kyljeltä fallin avulla tai pelastustikkailla. Fallin voi kiinnittää life-slingiin.
http://www.boatus.com/foundation/findings/COBfinalreport/COB FINAL REPORT.pdf
Edellisen viestin MOB-manööverit saattavat olla toimivia riittävän isolla veneellä, mutta itse huomasin alle 30-jalkaisella kokeillessani, ettei kaikki menekään ihan niinkun kuvittelisi.
Eli tyypin pudottua kryssillä olisi vene viisaampi laskea tuuleen ja jiipata kun nousta tuuleen. Tämä siksi, että tuuleen kautta kääntyessään ja vauhdin aluksi hidastuessa vene onkin myötätuulessa palatessaan pudonneen luo ja pirun hankala pysäyttää tämän kohdalla! Elokuvissahan (ja harjaantuneessa kilpapurjehduksessa) pudonneita noukitaan rannelukolla vauhdista mutta tosiasiassa pelkään tilanteen olevan toinen.
Eli oma manööveri menee suunnilleen näin (edellisen viestin linkistä poiketen):
1) Kaveri putoaa, ihannetapauksessa joku jää seuraamaan kun -pelastusliiveissä- kelluva tyyppi jää jälkeen. Merkitään paikka gps:n MOB-nappulalla varmuuden vuoksi. Miehistö hakee etsintävalon jos tarpeen.
2) Vene lasketaan tuulesta tiukasti, miehistö kaivelee heittoliinaa ja kylkitikkaita esiin.
3) Seuraa jiippi mikä on syytä huomioida em. miehistön toimia tehdessä.
4) Vene kääntyy jälleen tuuleen ja se ohjataan pudonneen luokse tämän tuulen puolelle, skuutit vapautetaan ja vastatuuli pysäyttää veneen. Tikas kiinnitetään laitaan tai vinssiin kun se on mahdollista.
5) Avustetaan pelastusrenkaalla tai heittoliinalla kaverin haalaamista veneen viereen ja tämä solmii pelastuslenkin ympärilleen (paalusolmu kainaloiden alta joka kaikkien pitäisi opetella tekemään vaikka pimeässä ja varsinkin siellä).
6) Avustetaan kaveri köydestä varmistaen kylkitikkaita ylös.
Tässä ratkaiseva ero siis myötä-, ei vastatuuleen kääntyminen ohjattaessa uhrin luokse. Olennaista on saada vene hallitusti pysähtymään uhrin lähettyville, ei singahtaa tämän ohi täyttä vauhtia. Alle 30-jalkaisessa veneessä tämä käännös onnistuu kelistä riippuen maksimissaan noin 30m säteellä joten kovin kauas ei valpas miehistö uhrista ehdi.
"Final report" koostui eri kokoisilla, 15 erilaisella veneellä tehdyistä lukuisista testituloksista. Mukana oli myös 4 erikokoista monirunkovenettä. Tuskin kannattaa mitätöidä asiantuntijaraadin suosituksia. Eiköhän sittenkin olisi syytä vielä lukea raadin ohjeet huolella ja kokeilla niitä ennenkuin julistaa omat näkemyksensä paremmiksi?
Annetuissa ohjeissa ei todellakaan suositeltu singahtamaan vauhdilla uhrin ohi! Luepa uudelleen, vauhti pitää saada pois!
On tosi hyvä asia tietysti, että sinä olet harjoitellut MOB-tilanteita omalla veneelläsi erilaisissa keleissä. Kaikki eivät harjoittele säännöllisesti, jotkut ehkä eivät koskaan.
Merenkäynnissä ja kovassa tuulessa lienee hyvä pysäyttää vene piihin (niinkuin raati suositteli) - se oli oma havainto, kun iso aalto repäisi pelastusrenkaamme takakaiteesta ja kävimme noukkimassa sen ylös (sattui yöllä, isossa oli reivit ja keulassa myrskyfokka).
Harjoitusmielessä olen perhemiehistön kanssa testannut "life-sling"-pelastusvälinettämme, joka tuntuu tosi hyvältä. Siitäkin varusteesta olen samaa mieltä kuin asiantuntijaraportissa kirjoitettiin. Spinnufallin käyttö jollan nostossa kyljeltä kannelle on jokakesäistä rutiinia ja samaa ollaan kokeiltu myös life-slingillä uimarin nostoon. Onneksi mastovinssi on riittävän kookas ja vaimo jaksoi vinssata meikäläisen, 80-kiloisen!
Vaikka en olekaan tuo edellinen kirjoittaja, vastaan silti. Ihan vaan siksikin, että jo tuon raportin ja kommenttisi siitä luettuani ajattelin itsekin erästä olennaista eroa. Ja se on aallokon koko. Suomen vesillä ei ole samanlaista swelliä, mikä tuolla on kevyessäkin kelissä aina läsnä. Sen vuoksi täällä myös voi oikeasti käyttää myös uimatasoa vedestä nousemiseen. Samoin ei pelastettava häviä aaltojen taakse näkymättömiin samalla tavalla.
Vauhti pois -sääntö on tietysti hyvä, en sitä kiistä. Sen merkitys vaan on erilainen merellä, missä vene menee lähes tyynessäkin 2-3 metriä ylös-alas kokoajan. Silloin se vene tuo pelastettavalle lisäriskin, jos se ajetaan liian kovaa meressäolijan luo. Täällä ei tuota lisäriskiä ole.
Annan yhden esimerkin. Olin ARC:ssa mukana viimeksi. Meillä meni spinnu mereen ja peräsimen/potkurin ympärille. Edes lähes tyynessä ei purjeenriekaleiden irrottaminen veneen peräsimestä onnistunut jatkuvan mainingin vuoksi. Se oli niin vaarallista, että usen yrityksen jälkeen siitä luovuttiin. Useiden tonnien painoinen vene kun tulee parista-kolmesta metrisä otsaan, niin se sattuu...
Aiemmassa tarkoitin ensimmäisen linkkisi kuvallista ohjetta jossa kolmessa esimerkissä vene käännettiin tuulen kautta ympäri. Kokemuksesta tiedän, että piihin pysäyttäminen uhrin viereen ei onnistu myötätuuleen laskemalla.
Kuvallisissa ohjeissa on se vaara, että ne "muka-sisäistetään" eikä asiaa kokeilla käytännössä kotivesillä="kotona" ja todellisuudessa käykin sitten niin, että myötätuuleen laskeva vene -menee- uhrin ohi ja vasta toisella yrityksellä jos sittenkään vene osuu kohdalle.
Kokeilkaa siis ihmeessä "kotona" miten nämä kuviot veneellänne onnistuu. Itse totesin, ettei maalaisjärkikään ole kokemuksen vertainen.
Tuossa joku kirjoitti aallokosta ja vierestä seuranneena täytyy mainita, että on sitä täälläkin. Yksi isukki (veneessä vaan alle 10v tyttö hänen lisäkseen joten ihmettelen, miksi isukki edes halusi tuossa -08 elokuun alun myräkässä venettään siirtää!) sössi irrottautumisen laiturista kovassa tuulessa tuossa taannoin ja myötätuuleen poijulle mennessään onnistui saamaan poijuköyden potkuriinsa. Vene valui tuulessa ohi poijun ja isukki alkoi riisumaan sukeltaakseen köyden irti pamppailevan perän alta. Ei meinannut palkeet laiturilla riittää huutamaan miehelle, että jättää homman heti sikseen kun tämä härkäpää ei ymmärtänyt vaarasta mitään. Kaikeksi onneksi köysi irtosi itsellään. Tapaus joka tapauksessa herätti miettimään, miten hankalaa mahtaisi olla kiivetä ylös-alas suhahtavia ja sivusuuntaan heilahtelevia perätikkaita ylös itseään telomatta??
Suosittelen harjoittelemaan laidalta nousemista joko tikkaiden avustuksella tai vinssin nostamana veneen mukaan, siellä (ja siis veneen suojanpuolella kuten manööveri pitäisi ajaa) aallokko ei heiluta venettä ja murjo uhria yhtä pahoin eikä ole potkurikaan vaarana/vaarassa heittoliinan tms. vedessä kelluvan naruston suhteen yhtä pahasti.
Myös pelastussolmu (kainaloiden alta menevä paalusolmu) on hyvä harjoitella ja osata, joskin esim. paukkuliiveihin yhdistetyt valjaat ja heittoliinan päässä oleva klipsu ovat helpompi napsauttaa paikalleen. Heittoliinan köysi vaan ei riitä nostamiseen joten toinen köysi klipsuineen, esim. vapaa spinnu- tms. falli varmaan ajaa asian hyvin etenkin vinssiä nostoon käytettäessä.
Nämä toteamukset ovat avoimia keskustelulle mutta toivoisin, että kommenteissa puhuttaisiin hyväksi havaitusta kokemuksesta eikä tutkimustuloksista joita kukaan ei itse ole kokeillut.
Tarkoitin tuolla "aallokko" -kirjoituksellani yhtä olennaista eroa kirjoituksen havainnoille verrattuna meidän kotivesiin. Siinä todettiin, että jopa olemattomassa tuulsessa on vanha aallokko (mainiki) esteenä sille, ettei uimatasoa voi käyttää palastamiseen. Täällä se ei pidä paikaansa. Kun suomen rannikkovesillä on tyyntä, on täällä hyvin harvoin voimakasta mainikia, joka estäisi uimatason käytön.
Toki kovassa tuulessa ja aallokossa on täälläkin samat vaaratekijät olemassa, kuin muuallakin.
Tietenkin ideaaliolosuhteissa, eli rantavesillä heikossa tuulessa ja ilman aallokkoa, MOB pelastaminen on helpompaa. Nyt sattui tällainen keli. Viime vuonna keskusteltiin kuolemantapauksesta, jossa iso aalto pyyhkäisi miehen purjeveneen kannelta Itämerellä.
Myös aikaisemmat suomalaisten purjehtijoiden hukkumiset ovat muistamani mukaan sattuneet nimenomaan avomeriolosuhteissa, tuulessa ja merenkäynnissä. Tuntuu aika hullulta, että MOB-tilanteiden harjoittelu tähtäisi vain siihen, että aallokkoa ei olisi.
Tyynien ja aallokottomien kelien harjoituksissa päähuomio ei pitäisi olla jossain uimatasoissa, vaan siinä, että kukaan miehistön jäsen ei ole kännissä silloin kun vene on kulussa.
Siis pointtini oli se, että tuossa linkissä manitun raportin tuloksia ei voi sellaisenaan käyttää, koska olosuhteet on täysin toisenlaiset täällä.
En ottanut kantaa sen paremmin MOB-harjoittelun keliin, vaan kyseenalaistin tuon raportin päätelmien toimivuuden suomen vesillä. Yhtenä esimerkkinä tästä oli maininta uimatason käytöstä vedestä nousuun. Tuossa raportissa kerrottiin, ettei se onnistu edes tyynessä säässä jatkuvasta swellistä johtuen. Suomen vesialueilla ei ole tällaista jatkuvaa swelliä tyynessä säässä. Tämä oli se kirjoitukseni pointti.
Nyt kun täällä oli tuota purtsikka-motskari-vääntöä niin eivät ole pelastusliivittömät turvassa moottoriveneissäkään:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1726874
Tässä ilmeisesti alkoholilla ei ollut osuutta asiaan ja venekin oli nopeasti paikalla mutta mies oli jo vajonnut pinnan alle.
kohdalla tai sen itäpuolella mainingit nousevat aika nopeastikin. Ite olen useasti sompaillut veneelläni tässä kohdin. En kyllä yhtään ihmettelet, jos mainingit ovat yllättäneet miehistön jäsenen. Kyseisenä päivänä tuuli oli kohtuullista.