Tunne kun tarvitsee alkoholia

Kun on kunnolla lätännyt, ei siinä ole kyse mistään tunteista. Kädet vatkaa, sydän ottaa kierroksia, tuskanhikeä puskee. Ei siinä ole tunteille tilaa, sen joko sairastaa, tai otaa pikkaisen parantavaa eliksiiriä. Se on ihan miettimiskysymys, kumman tekee.

Oikeastaan ainoa tunteisiin liittyvä asia on sekin fyysinen. Pelko vieroitusoireista. Mutta kunnon happo ottaa asiat järjellä. Päättää joko kärsiä vieroitusoireet, tai sitten ei.

Ja kuten aina pitää mainita, jos lopettaa kuin seinään, vieroitusoireet voivat olla niin pahoja, että niihin todellakin voi kuolla. Kunnon pro osaa loiventaa itsensä ihmismäiseen kuntoon, aikaa voi mennä viikosta pariinkin. Amatöörit sitten intoutuvat juopottelemaan vaan lisää ja sitten niitä viedään tekohengitystä antaen teholle siinä vaiheessa, kun kunnon puli painuu työkkäriin kyselemään töitä.

Pidemmän putken jälkeen krapula vaivaa, viinat on loppu, rahat on loppu, vippiä ei kehtaa hakea, ja kaveri on luvannut hommata huikkaa, mutta esteen takia vasta sovittuna aikana myöhemmin.
Kiesus, sitä villieläimen oloa, kun pitää ravata edestakaisin mielessä vain se, että kohta saadaan viinaa. Sydän hakkaa, kädet tärisee eikä aika kulu millään. Voisi räjähtää siihen paikkaan.

Pidemmän raitistelun aikana juopolle voi tulla sama levottomuus.
Kuin tuli perseen alla ja rauhattomuus ja kireys painaa. Levottomuus vain lisääntyy ja lisääntyy, ja hetken päästä pää täysin tyhjänä kiidetään kapakkaan silmissä vain kuva paukusta.

tupakka, alkoholi ym.

alkoholin suhteen voin kokemuksesta sanoa, että kuolema olis helpotus.
jäin kuitenki henkiin, kun ei ollu kanttia lopettaa itseään eikä kuolema muuten silloin juopotteluaikoina tullut !

http://fi.wikipedia.org/wiki/Riippuvuus