Valitin tässä päivänä eräänä äidilleni, kun minusta tuntuu, etten ehdi tehdä kotona yhtään mitään. Tuntuu siltä, että miehellenikin ehdin sanoa päivää vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat unilla. Äitini totesi, että eihän tuo ole ihmekään, kun te roikutte aina pihalla. Olemme siis ulkona 2 tuntia aamulla ja 2 tuntia vielä illalla. Onko tämä jotenkin erityisen paljon? Miten te muut?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Meillä ulkoilut vaihtelevat aika paljon päivästä toiseen, mutta ei tuo nyt mahdottoman paljolta minusta kuulosta.
Kesäaikaanhan tuo ei ole ollenkaan paljon, silloin meillä ainakin on ovet auki ja lapset juoksevat pihassa melkein läpi päivän. Kylmemmillä keleillä taas ei välttämättä ulkoilla kuin kerran päivässä. Joko aamupäivällä, tai jos aamupäivä menee kerhossa tai muuten sisätiloissa, niin sitten nuoremman päiväunien jälkeen iltapäivällä, tai päivällisen jälkeen illalla. Pari tuntia pihalla yleensä kerralla viivytään jos lähdetään vartavasten puistoon tms.
Meillä tietysti tuo oma, hyvinaidattu piha helpottaa sillälailla että voin ihan hyvin laittaa ruokaa tai ripustaa pyykkiä tms. vaikka lapset ovatkin pihassa. Ei minusta siis tunnu että ulkoilun takia en ehtisi mitään tehdä. Ilman ulkoilua meno kyllä sitten on niin mahdotonta ettei mikään onnistu :)
Samanlaisia ulkoiluja suurimmalla osalla tuttavapiirissäni. Noin pari tuntia aamulla ja reilu pari iltapäivällä.
Joskus vielä koko perhe illallakin:)
1,5 tuntia aamupäivällä ja 1 tunti illalla. Mun tuttavapiirissä (joka sisältää n. 15 äitiä) ei kyllä kukaan ulkoile noin paljon, paitsi tietty mukavina kesäpäivinä ja poikkeustilanteessa, mutta ei pääsääntöisesti. En kyllä ehtisi paljoakaan tehdä, jos noin ulkoiltaisiin.
Minkäikäiset lapset teillä on? Ja mitä yleensä teette ulkoillessanne noinkin pitkään?
Puistoillen, hiekkiksellä, kävelylenkkiä tms.?
Pihassa tai puistossa ollaan. Joskus kävellään. Seurailen lähinnä lasten touhuja, tai jutustelen toisten vanhempien kanssa.
Päiväkodissa työskennellessä ulkoiltiin saman verran. Siitä vissiin jäänyt. Itsestäni tuntuu, että mitä enempi ulkoillaan sitä helpommalla pääsee, kotityöt sujuvat helpommin, kun lapset purkavat energiaa pihalla ja siten jaksavat sisällä keskittyä rauhallisiin touhuihin.
Kiire on itsensä korostamista ja huonoa organisointia on joku sanonut ja siinä mielestäni suuri viisaus:) Mutta kukin perhe tyylillään, eihän kaikki ole ulkoilmaihmisiä.
niin kotonakin kerkeää tekemään hommat.
Ei siellä kaikkien aikuisten tarvii seistä tumput suorina kokopäivää.
lasten ulkoiluttaminen?
Taidatpa vain olla yksinkertaisesti laiska ja saamaton?
normaali määrä ulkoilua huonolle säälle. Hyvällä sitten tulee ulkoiltua enemmän (näin omakotitalossa se on helppoa). Lasten hoito ja hyvinvointi on tärkein tehtäväsi tällä hetkellä, muita hommia tehdään sitten sen mukaan kuin siltä tärkeimmältä ehditään.
Minun äitini muuten on sitä mieltä, että neljä tuntia päivässä on vähimmäismäärä ulkoilua, minkä lapsi tarvitsee. Näin oli kuulemma neuvolan opit silloin, kun minä olen ollut vauva.
En olisi huolestunut ulkoilun määrästä lainkaan, sillä kauniina päivänä voi viettää ulkona koko päivän ja joskus ei ole pakko mennä ulos lainkaan.
Minua hengästyttää pelkkä ajatuskin että eläisin noin pakkoneuroottista elämää. Miksi päivässä pitäisi olla juuri kaksi tuntia ulkoilua aamuin illoin? Etkö voisi ajatella boxisi ulkopuolelle ja unohtaa kaikki oppikirjasi hetkeksi? Käytä hyvä ihminen maalaisjärkeä.
Eikö itselläsi jo soi hälytyskellot jos et ehdi huomioimaan miestäsi aikataulun vuoksi jonka olet itse laatinut?
Lastenhoito on tärkeää työtä, mutta niin on parisuhteen hoitaminenkin.
Me sisällytetään ulkoiluun myös kauppareissut ja visiitit naapuriin. Ei ulkoilun tarvitse olla pakkopullaa hiekkalaatikolla. Joskus käymme eläinmuseossa tai vain bussiajelulla, toisinaan taas harjoitellaan pyöräilya tai hiihtämistä.
Tulisin hulluksi jos katselisin neljätuntia päivässä hiekkakakkuja ja keinuvia lapsia
väkipakolla sääsä kuin säässä.
Tiedetään tiedetään, että päivässä kuuluu olla selkeä rytmi ja se on hyväksi lapsille, mutta rajansa kaikella. Lastenhoito ei ole varsinaisesti mikään uusi keksintö, kyllä ne kersat ovat kasvaneet kautta maailman syrjän ihan tasapainoisiksi aikuisiksi vaikka vanhemmat ovat välillä höllänneet armeijan aikataulusta.
Siis mistä toi tuli, että alkuperäisen kirjoittajan ulkoilu on pakkopullaa hiekkalaatikolla? Missä lukee, että heidän perheessään ei ulkoilla noin hienosti kuin teille esimerkiksi pyöräillen ja hiihdellen? Aika ihme tyyppi olet aropiru!
Ja sitten vastaus: meillä on aivan samanlainen rytmi kuin teillä Anette. Eli pari tuntia aamulla ennen ruokaa ja pari tuntia illalla tai iltapäivällä. Hulluksihan ne tenavat tulevat, jos eivät pääse reippailemaan.
En tietenkään voi sanoa että anetten ulkoilu on hiekkalaatikolla istumista. Hehän saavat treenata vaikka finlandia hiihtoon jos intoa on.
Tarkoitin lähinnä että jos tekee jonkun retken tai puuhaa "ei niin normi ulkoilusettiä" niin ajalle ei tarvitse antaa mitään määrettä.
Pikku retki vaikka bussilla voi olla ihan tarpeeksi.
Ei lapsilla ole ajantajua, niille puolituntia hauskaa on aivan yhtä tehokasta kuin kaksi tuntia "tavan" ulkoilua.
Aloittajallahan oli nimenomaan ajankäytöön liittyvä ongelma.
sen ulkoilun tarkoitus on nimenomaan se, että lapsi saa raitista ilmaa tunkkaisen sisäilman sijasta ja että hän saa riittävästi liikuntaa pysyäkseen siedettävänä ja muutenkin tietysti terveenä. Jokin puolen tunnin reissu homeisessa bussissa ei todellakaan täytä kumpaakaan näistä ulkoilun tavoitteista.
Neljä tuntia päivässä ei ole mitenkään liikaa, eikä kaikkea muuta tarvitse aina olla tekemässä. No, ehkä se ei niin kauheaa ole, jos joskus ulkoileekin vain puoli tuntia (tosin silloin saattavat ainakin vilkkaammat lapset olla sisällä niin vilkkaita, ettei minkään kotihomman tekemisestä tule mitään, vaan ennemmin päin vastoin), mutta pääsääntöisesti ulkona pitäisi nimenomaan viettää aikaa. Vaikka sitten hiekkalaatikolla, mutta mieluiten riehumassa.
Ajankäyttöongelma ei ole se, että laittaa lastensa terveyden ja hyvinvoinnin etusijalle.
lapsiasi. Lastenhoito on tärkein tehtäväsi, jos kerran olet jäänyt kotiin heitä hoitamaan. Jos olisit töissä, et pystyisi silloinkaan tekemään kotitaloustöitä työpäiväsi aikana.
Kyllä neljä tuntia ulkoilua on sopiva määrä sekä lapsille että äidille. Kotityöt tehdän sitten illalla tai hätätapauksessa lasten päiväunien aikana.
Meillä on vielä niin rikkonaiset yöt, etten kertakaikkiaan jaksa lähteä automaattisesti jokapäivä ulos. Kotityötkin tehdään vähän miten tehdään. Nukun itsekin lasten päikkäriaikaan. Tuskin olen ainoa laatuani.
kuulostaa, että olette aivan normimäärän ulkona päivässä.
Se, kuinka paljon tuo vaatii kotivanhemmalta on varmasti paljon kiinni asuinpaikasta. "Helpolla" pihalla muksut ovat keskenään ja riittää kun osallistuu kurkkimalla ikkunasta tai vaikka verannalta jos siellä tekee töitä.
Vaativammassa ympäristössä vanhemman panos on isompi ja se on luonnollisesti pois sitten omasta tai parisuhdeajasta tai muista hommista.
Toisaalta se "vaativampi" ympäristö voi olla muuten virikkeellisempi ja esim kirjastot, teatterit, kerhot, urheilupaikat yms lähempänä.
Meillä kulkevat 1, 2 3, ja 4 - vuotiaat omia aikojaan sisään ja ulos vielä toistaiseksi. Esim Duplot ovat verannalla jotakuinkin aina ja siinä paljon leikkivät.
Talvea kohti pitää sitten enemmän puuttua pukeutumisiin ja homma vähän työlääntyy.
Miksi ihmeessä sitä täytyy olla JOKA päivä sen 4h ulkona??????? Ai siksi kun kirjassa sanotaan niin?
tätä minäkin mietin. Eikö joskus voisi olla vaikka 3,5h niin saisi siivottua tai tehtyä jotain muuta?
joka päivä reipasta liikuntaa ja ulkoilmaa. Siksi. Voit toki olla lasten kanssa ulkona kauemminkin kuin 4 tuntia, mutta se on aika, jonka saa sopivasti mahdutetuksi aterioiden ja unien väliin.
Eikös kysyjän lapsista nuorempi ole vuoden tai jotain? Miten reipasta liikuntaa hänelle suosittelet?
No ei se lapsi siitä rikki kuule mene jos hän ei JOKA päivä pääse 4 tunniksi ulos!!! Meidän lapset ei ole ainakaan menny rikki, vaikka ei oikeestaa koskaan olla 4 tuntia päivässä ulkona. Hyvä juttu että jaksaa olla ulkona niin paljon, mutta jos on ongelmia ajankäytön kanssa niin kyllä joku päivä voi jättää vaikka sen aamupäiväulkoilun kokonaankin väliin! Ei siitä tarvii tehdä mitään numeroa ja ongelmaa. Menee ulos jos menee ja jos ei mene niin ei sitten! Tuntuu että elämästä tehdään niin kamalan vaikeaa ja hankalaa kun kaikki asiat PITÄÄ tai KUULUU tehdä näin ja näin!
ikäisille riittävää reipasta liikuntaa on kävely ulkona leikkien parissa. Kävelee, kiipeilee, kyykkii, konttaa, hyppii... Eli juuri se, mitä aloittaja oletettavasti tekee, antaa lasten leikkiä.
Näin kirjoitettuna kaikki aina vaikuttaa pahemmalta kuin tarkoitus onkaan.
Kysymykseni ei ole tarkoitus olla mitenkään loukkaava, tai tuomitseva. Mietin sitä, että jos olet lasten kanssa neljä tuntia vuorokaudessa ja valveilla olo aika ainakin itselläni on n. 16-17 tuntia, niin mihinkä ne loput tunnit käytät?
Moro! Meillä kouluikäiset lapset on ulkona ihan keskenään ja kavereittensa kanssa sen ajan mitä jää koulusta kotiutumisen välipalan syönnin läksyjen teon jälkeen siihen saakka kun syömme yhteisen illallisen klo 20-21 tienoilla. Käytännössä useimmiten viitisen tuntia joskus vähemmän kun eivät jaksa olla ulkona ja joskus huonolla säällä eivät mene sinne ollenkaan. Minusta lasten ulkoilulla ei kylläkään ole juurikaan merkitystä siihen, miten ehdin huomioida oman mieheni ja huolehtia yleisestä siisteydestä kodissa. Pitää vähän vuorotella sen kanssa, miten yhdessä ollaan - lapsilla on varmasti paljon sanottavaa töistä tulevalle isälleen, mutta kunhan heidän vain antaa asiansa pikaisesti sanoa, niin kyllä he jatkavat omia leikkejään niin että saan omittua hänet hetkeksi kokonaan itselleni. Ja sitten ollaankin taas kaikki yhdessä ja tehdään mitä huvittaa kulloinkin.
Äitisi varmaan tarkoitti sitäkin, että voisit juuri antaa lastesi olla hieman omillaankin, niin että et ole koko ajan heidän vieressään ulkona. Epäkohtiin kannattaa puuttua ihan opetusmielessä korjaten huonoa käyttäytymistä parempaan, mutta muuten kannattaa kyllä antaa lasten olla mahdollisimman paljon ilman ohjausta ja ns. "teetättämistä"...