Kertokaas nyt te asiasta tietävät, onko tämä nyt sitä paniikkihäiriötä vai jotakin aivan muuta. Olen lähiaikoina saanut kohtauksia, joissa todellisuudentajuni heikkenee, tulee valtava ahdistus, yksinolo tuntuu lähes sietämättömältä ja pelottavalta, ja päällimmäisenä tunteena on sekoamisen pelko. Pahinpana nämä kohtaukset ovat ilmaantuneet eilen ja tänään.
Olen saanut satunnaisesti paniikkikohtauksia aikaisemmin teini-iässä, jolloin ne olivat kuitenkin paljon lievempiä. Ne kuitenkin loppuivat kokonaan vuosiksi, kun elämäntilanteeni muuttui parempaan suuntaan. Lähisukulaisillani on myös esiintynyt paniikkihäiriötä.
Onko muilla ollut samoja oireita, vai olenko ihan väärällä palstalla hakemassa tietoa :D
Olen saanut satunnaisesti paniikkikohtauksia aikaisemmin teini-iässä, jolloin ne olivat kuitenkin paljon lievempiä. Ne kuitenkin loppuivat kokonaan vuosiksi, kun elämäntilanteeni muuttui parempaan suuntaan. Lähisukulaisillani on myös esiintynyt paniikkihäiriötä.
Onko muilla ollut samoja oireita, vai olenko ihan väärällä palstalla hakemassa tietoa :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä sopii oireet ainakin minun paniikkihäiriöön, joka vaivasi vuosia sitten. Tuo sekoamimisen pelko oli melkein kamalinta ja kun tuntui kuin olisi katsellut kaikkea jotenkin "ulkoapäin" ja tuttu ymäristökin tuntui aivan vieraalta. Oletko nuori?
Kyllä, olen 18 vuotias.. Nyt on jo neljättä päivää lähes jatkuva pieni pelkotila.. jos sitä pelkoa rupee ns "ruokkimaan" lukemalla esim kertomuksia skitsofreniasta tai psykoosista niin laukeaakin sitten kunnon kohtaus päälle ja on aivan varma että nyt mulla on aivan varmasti tuo ja tuo :D vaikka sitä kuitenkin toisaalta tajuaa että ei ole mitään hätää, niin kuitenkin on tavallaan "pakkoajatuksena" tuo sekoamisen pelko, joka sitten häiritsee lähes koko ajan.. Olen kuitenkin tajunnut jo olla lukematta noita juttuja netistä. :) Huomenna olisi tarkoitus sitten mennä lääkärille jos sitä saisi vaikka jotain apua tähän..
Helpottaa huomattavasti kun huomaa että muilla on ollut samanlaisia oireita, että en oo ainoa ja että en ookkaan sekoamassa :D
mitenkä sulla sitten hoidettiin se pois? saitko jotain lääkkeitä/terapia hoitoa tms?
Silloin ei vielä tunnistettu paniikkihäiriötä, eikä sitä myöskään osattu lääkitä. Jotain lääkkeitä sain aluksi, joita en voinut käyttää. Monia muutoksia tapahtui, seurustelu, aviotuminen 18v.esikoinen 21v. yms. Oli alkoholinkäyttöa, tupakoin, stressasin ja pelkäsin kaikkia sairauksia. Jossain vaiheessa oli lääkkeenä oxepam15mg, kait siitä jotain apua oli, ainaskin tiesin voivani tarvittaessa ottaa jotain lääkettä. Pahinta oli se, että pelko paniikista oli aina mörkönä mielessä, vaikkei varsinaisia kohtauksia tullutkaan enää, ainakaan niin hirveinä. Lyhyesti sanottuna: uskoontulo antoi minulle perusturvallisuuden, joka myös vaikutti pikkuhiljaa paniikinpelon häviämiseen ja niiden loppumiseen. Tajuan nyt sen, että alkoholinkäytöllä on laukaiseva ja ylläpitävä riski paniikkihäiriöön ja muihin psyyken juttuihin. Tai se on ainakin yksi pahimpia niistä.
Vältä valvomista, alkoholia, stressiä ja itsesi tarkkailua. Älä lue mitään psyykensairauksista eikä muistakaan sairauksiata, ennen kuin pääset eroon paniikinpelosta. Meistä osa, kuten minä mukaanlukien, on hyvin herkkiä. Taidamme olla tuntevia, itseltä paljon vaativia ihmisiä. Tarkkailemme liikaa itseämme ja tuntemuksiamme. Kyllä sinä selviät. SSRI-lääkkeistä on apua, aloita mahdollisimman pienellä annoksella jos lääkäri sinun katsoo niitä tarvitsevan. Tai sitten pieni määrä rauhoittavaa varalla. Se auttaa joskus kaapissakin tai laukussa, vaikkei sitten tarvis ottaakaan!!