aamu menee hyvin niin kauan kunnes astun ovesta seitsemän ja kahdeksan välillä ulos. koko päivän pelkään väkivallantekoja ja onnettomuuksia, eli "realistisia" asioita. jatkuvasti kehitän päässäni mahdollisia kauhuskenaarioita, pakoreittejä ja puolustautumistapoja. en kerro ihmisille osoitettani ja olen salannut tietoni. en pysty peloiltani asumaan yksin, mutta samaan aikaan en luota kämppäkavereihini alkuunkaan.
iltapäivällä menen suihkuun ja pesen kasvoni puolikas kerrallaan että voisin aina pitää toista silmää auki. jos silmiini menee saippuaa tai vettä niin että joudun sulkemaan ne, panikoin ja olen varma että kun saan ne auki jokin tuijottaa minua edessäni. pelot menevät siis epärealistisempaan suuntaan. en voi pitää suihkuverhoa kiinni ja tarkistan jatkuvasti lattiatason ja katon.
illan yritän pitää kaikki valot päällä ja ovet kiinni. kun avaan esim. vessan oven, pelkään että siellä on jotakin jota säikähdän, mutta jos pidän ovea auki olen näkevinäni siellä aina jotain ja huoneessa on enemmän kohtia tarkkailtavana. nykyään pelkään myös pelkkää säikähtämistä, että maassa oleva roskapussi näyttää äkkisilmäyksellä joltakin.
yö onkin sitten täyttä helvettiä siitä lähtien kun suljen valot. kaikki varjot näyttävät joltakin, säikyn kaikkia mustia hahmoja. pelkään että jotkut ryömivät ja tuijottavat ympärilläni, lattialla ja sängylläni. eli nyt menee täysin järjettömien ja epärealististen asioiden puolelle. en voi nukkua kuin vatsallani, koska pelkään kuollakseni unihalvausta.
en usko yliluonnollisiin asioihin, mutta pelkään tälläisiä asioita silti. olen pelännyt lapsesta asti tämäntyyppisiä asioita(pienenä rukoilin aina ettei jumala lähettäisi luokseni enkeliä, koska pelkäsin säikähtäväni tätä kuoliaaksi) mutta se on nyt aikuisiällä pahentunut huomattavasti. olen alkanut pelkäämään jatkuvasti enkä vain silloin kun olen kuullut jonkun pelottavan jutun tai pelon laukaisevan sanan, olen alkanut pelkäämään "oikeita" asioita kuten väkivaltaisuuksia ja unihalvauksia jne.
jos jaksoit lukea loppuun asti, niin kysymykseni on että voiko tähän saada muuta apua kuin terapiaa, johon minulla ei ole varaa?
iltapäivällä menen suihkuun ja pesen kasvoni puolikas kerrallaan että voisin aina pitää toista silmää auki. jos silmiini menee saippuaa tai vettä niin että joudun sulkemaan ne, panikoin ja olen varma että kun saan ne auki jokin tuijottaa minua edessäni. pelot menevät siis epärealistisempaan suuntaan. en voi pitää suihkuverhoa kiinni ja tarkistan jatkuvasti lattiatason ja katon.
illan yritän pitää kaikki valot päällä ja ovet kiinni. kun avaan esim. vessan oven, pelkään että siellä on jotakin jota säikähdän, mutta jos pidän ovea auki olen näkevinäni siellä aina jotain ja huoneessa on enemmän kohtia tarkkailtavana. nykyään pelkään myös pelkkää säikähtämistä, että maassa oleva roskapussi näyttää äkkisilmäyksellä joltakin.
yö onkin sitten täyttä helvettiä siitä lähtien kun suljen valot. kaikki varjot näyttävät joltakin, säikyn kaikkia mustia hahmoja. pelkään että jotkut ryömivät ja tuijottavat ympärilläni, lattialla ja sängylläni. eli nyt menee täysin järjettömien ja epärealististen asioiden puolelle. en voi nukkua kuin vatsallani, koska pelkään kuollakseni unihalvausta.
en usko yliluonnollisiin asioihin, mutta pelkään tälläisiä asioita silti. olen pelännyt lapsesta asti tämäntyyppisiä asioita(pienenä rukoilin aina ettei jumala lähettäisi luokseni enkeliä, koska pelkäsin säikähtäväni tätä kuoliaaksi) mutta se on nyt aikuisiällä pahentunut huomattavasti. olen alkanut pelkäämään jatkuvasti enkä vain silloin kun olen kuullut jonkun pelottavan jutun tai pelon laukaisevan sanan, olen alkanut pelkäämään "oikeita" asioita kuten väkivaltaisuuksia ja unihalvauksia jne.
jos jaksoit lukea loppuun asti, niin kysymykseni on että voiko tähän saada muuta apua kuin terapiaa, johon minulla ei ole varaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nythän jos peloiltasi pääsisit terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon niin varmasti ohjaisivat asianmukaiseen hoitoon.
jos tällä tarkoitat valtion tarjoamaa asianmukaista ilmaishoitolaa niin sinne en tunne kuuluvani, koska en kuitenkaan näe harhoja, ymmärrän pelkojeni epärealistisuuden ja pärjään jokapäiväisessä elämässäni.
Minkä ikäinen olet? Ymmärsin, että olet kärsinyt peloista lapsesta lähtien, mutta ne ovat aikuisena pahentuneet. Kuvauksesi kaikesta mitä pelkäät kuulostaa todella ahdistavalta. On ihme, että suoriudut näiden pelkojen kanssa arkielämästäsi; olet siis rohkea pelkääjä.
Mene keskustelemaan lääkärin kanssa tilanteestasi. Pelko- ja ahdistustiloihin on olemassa lääkitystä, jota ilman muuta tarvitsisit. Noin suuret pelot kuluttavat voimiasi ja siitä syystä tilanne vähitellen tuntuu pahenevan.
Oletko jaksanut selvittää mahdollisuuden Kelan tukemaan terapiaan?
Olen parikymppinen ja pelkotilani alkoivat tosiaan ala-asteella. Niihin kai tottuu kun niiden kanssa on vuosia elänyt ja ne ovat vain pikkuhiljaa pahentuneet ja levinneet melko yleisestä pimeänpelosta elämistä häiritseväksi.
Kelan tukemaan terapiaan olen sen verran tutustunut, että siitä jäisi itselle maksettavaksi kuitenkin yleensä useampi kymppi kerran kaksi viikossa, mikä jo sekin (matkakuluineen) olisi opiskelijan tuloillani liikaa.
Päätin nyt ensiaskeleena varata ajan kouluni terveydenhoitajalta, jospa hän pistäisi asian eteenpäin koululääkärille joka voi mielialalääkkeitä määrätä, jos sopivia on.
Teit viisaasti varatessasi ajan. Kerro avoimesti tilanteestasi ja siitä kuinka paljon pelot haittaavat elämääsi.
Olisikohan oppilaitoksessasi omaa psykologia? Tarvitset kyllä selvästi myös keskusteluapua. Toivottavasti koulusi terveydenhoito voi selvittää löytyisikö siihen joku mahdollisuus.
Voimia sinulle.
Mulla on ihan samanlaisia pelkoja ja en ole niistä uskaltanut pkykpolilla edes puhua. Olen ajatellut, että pitävät ihan selkeänä skitsofreenikkona. hirveää tämä elämä on, mutta näin se mulla menee..
ei tarvitse pelätä että skitsona pitävät ja pois sulkevat... kävin siellä terveydenhoitajalla ja psykiatrian päivystykseen lähettivät. siellä sanoivat että maksullista pitkäkestoista psykoterapiaa voivat halutessani yrittää järjestää. ainakaan minulla ei ole siihen varaa, joten lohdutukseksi sain reseptin kahteen paketilliseen circadineja (20 euroa 21 kpl..) joiden vaikuttava aine melatoniini. eli siis suhteellisen hyödyttömiä kissanpieruja.
eivät ne kohtuuttoman ilkeitä kuitenkaan olleet, kysyivät haluanko osastolle.
Pelkotiloja voi olla muillakin kuin skitsofreenikoilla.
mielenterveystoimistoa. Sehän on ilmainen palvelu ja saattaisit saada sieltä keskusteluapua.
jos muuten et kykene hankkimaan terapiaa. Et selvästikään ole mitenkään hullu, mutta jokin elämässäsi on aiheuttanut niin paljon ahdistusta, että se purkautuu tuollaisina sinänsä järjettöminä pelkoina ja loputtomana turvattomuuden tunteena.
Itselläni on myös näitä tarkistan kaikki nurkat ennen kuin käyn nukkumaan-juttuja. Pystyn ne jäljittämään oikean väkivallan kokemuksiin, joita on sattunut elämässäni. Mutta jo ennen näitä kokemuksia tunsin jonkinnäköistä "haljuutta" ja turvattomuuden tunnetta, mikä johtui yksinäisyydestä ja ujoudestani, sekä siitä etten tuntenut olevani hyväksytty tärkeissä ihmissuhteissani eli siis vanhempien taholta.
Sinun perusturvallisuutesi on selkeästi järkkynyt, ja siitä seuraa tämä oirehdinta. Keskustelusta terapeutin kanssa ja esim. lapsuuden analysoimisesta ja uusien ajattelutapojen oppimisesta on varmasti sinulle suuri hyöty. Joten suosittelen todellakin ensisijassa terapiaa, pillerit on vain joku kainalokeppi.
Ehkä sinulle olisi apua, jos alkaisit käydä kirkossa. Siellä on rauhallista ja turvallista, jos kykenisit saamaan uskosta lohtua ja turvaa.
kastselemasta televisiosta minkäänlaista väkivaltaa. Itse en katso sellaista ollenkaan, ehkä joku saksalainen Vanha kettu nyt vielä ylittää kynnyksen, mutta ei sen raaempaa. Samoin vältän kaikkia väkivaltaisia videoita, lehtiä, kirjoja yms.
Enkä katso edes että siinä häviän yhtään mitään. Mitä ihmeen hyötyä on ihmiselle jos ehtii elämänsä aikana katsoa 10 000 murhaa, kuten ahkeralle telkkarin töllistelijälle helposti käy.
Rauhoita erityisesti nukkumaan menoaikasi. Juo vaikka kaakaota, syö kunnollinen voileipä, hanki kunnolliset valot makuuhuoneeseen. Kuuntele rauhallista musiikkia, vaikka klassista tai hengellistä. Lue iltarukous ennen nukkumaan käymistä.
Ja tosiasia on myös se, ettei kaikille satu koskaan mitään.
Ja sellaisillekin, joille on sattunut (kuten minä) niin kyllä siitäkin voi ihan hyvin selvitä. Ihan hyvissä hengissä ja voimin olen, vaikka kaikenlaista olen läpikäynyt.
Ja enkä enää edes pelkää öisin, vaikka on takana sellainenkin aika, etten tuntemattoman ihmisen äkillisen kimppuunhyökkäyksen aiheuttaman trauman takia voinut yhtenä syksynä olla ollenkaan kotona yksin, vaan oli pakko asua poikakaverin luona (josta olin eroamassa, mutta tuon saamani pelon takia siellä sen syksyn sitten lusmuilin).
myös seurakunnasta (kirkko tai ns. vapaa suunta) keskusteluapua, että voisitko tavata sielunhoitajaa ja miten usein. Sehän ei ainakaan maksa mitään. Voisit myös pyytää sielunhoitajaa rukoilemaan puolestasi ja voisitte tehdä sen yhdessäkin, jos siltä tuntuu.
Moi sulle. Tiedän että lääkärit voivat määrätä lääkkeitä eri annostuksilla erilaisiin vaivoihin. Kerroit oireistasi . jotka mielestäni ovat todellakin psyykkisiä ja ammattiapua kannattaa kokeilla. Hiukan kummeksun tätä saamaasi lääke 'lohdutusta'. Circadin on yleisesti käytetty iäkkäiden ihmisten unettomuuden ehkäisyyn. Lääkkeen vaikuttava aine melatoniini on käpyrauhasen tuottama hormoni .Iäkkäillä ihmisillä melatoniinin tuotanto voi vähentyä, mikä usein johtaa unettomuuden kehittymiseen. Circadiinin käyttäjät ovat yleensä vähintään 55 vuotiaita . Lääkkeen on todettu vaikuttavan primaariseen unettomuuteen. Primaarinen tarkoittaa huonoa unenlaatua ja nimenomaan ettei unettomuudella ole tunnistettua syytä,mukaan luettuna muut lääkkeet,psyykkiset ja ympäristötekijät. Olisi mielenkiintoista tietää onko sinulla ollut mainitsemiesi oireiden lisäksi normaalia enemmän esimerkiksi :hermostuneisuutta , lihasjännitystä joka voi tuntua lihaskipuna , vapinaa , hikoilua , heikotusta , sydämentykytystä tms. oireita jotka sopisivat paremmin ahdistuneisuushäiriöön ? ter. R.R.
päivystyksestä ei käsittääkseni voi määrätä mitään hyödyllisiä, tai siis voimakkaita ja liikaa otettuna vaarallisia lääkkeitä, joten veikkaan circadinin tosissaan olleen vain joku tarra joita lapset saavat hammaslääkärissä käytyään. mainitsemiasi oireita minulla ei ole, eikä pelon lisäksi mitään muita tavallisuudesta poikkeavia tuntemuksia, ellei nyt jatkuvaa pahantuulisuutta ja agressiivisuutta lasketa.
Moi. Lääkäri tuskin määrännyt em. lääkettä aivan summamutikassa. Lääkärin on kysyttäessä perusteltava määräyksensä koska kysymyksessä on kuitenkin sairauden hoitoon tarkoitettu tuote. Lääkkeillä on taipumusta olla sivuvaikutuksia ja yksilöllisiä vaikutuksia riippuen mm. potilaan iästä, näinollen mahdollinen väärä lääkemääräys saattaa pahentaa potilaan tilaa , auttamisen sijasta. Mutta kuten todettu ,annostusmäärä vaikuttaa , ja lääkemääräyksellä on mahdollisesti haettu lievää rauhoittavaa vaikutusta . Mainitsit pahantuulisuus ja agressiivisuus: Minkälaista on jatkuva pahantuulisuus ja agressiivisuus? , Kuvaileppa tasoa , miten ne ilmenee pahimmillaan ja vähimmillään? Miten ne alkaa ja loppuu?Tunnetko niiden liittyvän pelkotiloihin jotenkin? Onko sinulla mahdollisuus saada keskusteluapua luotettavalta taholta psykoterapian muodossa. ter. R.R.
Etsiskelin kirjoituksia peloista, joista olen kärsinyt koko elämäni. Kun aloin lukea tätä viestiä pelästyin, että en kai ole unissani kirjoitellut. AINOAT erot ovat, että minä uskon yliluonnolliseen, mikä ei missään tapauksessa auta, ja se, etteivät pelkoni välttämättä ole aivan yhtä rajuja. Kun pääsin tuohon enkelikohtaan repesin täysin, sillä muistan pienenä rukoilleeni Jumalaa, ettei lähettäisi luokseni enkeliä. Sehän nyt vasta pelottavaa olisikin.:) Nyt parikymppisenä pelkään edelleen, mutten sentään enää ufoja..:D Toivottavasti lueskelet vielä tätä keskustelua, koska minusta oli ainakin hyvin huojentavaa saada tietää, etten ole yksin.