Olen elämäni varrella tavannut monta ujoa ihmistä, jotka lähemmin tutustuttuani ovat paljastuneet todella vihamielisiksi.
Mistähän tämä voisi johtua?
Onko niin, että ujo kerää paineita vuosikausia uskaltamatta näyttää turhautumistaan ja kun lähelle tulee ystävällisesti käyttäytyvä, hyväksymistä viestittävä ihminen, niin hups! Häneen kaadetaan koko patoutunut lasti!
Vai mistä tämä voi johtua?
En halua leimata kaikkia ujoja tämän kaavan mukaan. Jokaisella on ujouteensa oma syynsä ja ujoja on monenlaisia. On varmaankin mukaviakin ujoja ihmisiä olemassa.
Minä olen törmännyt muutamaan todella kostonhimoiseen ujostelijaan. Ja olen tavannut ujoja ihmisiä, jotka herkästi menevät kiusaamiseen mukaan joko passiivisina seurailijoina tai kiusaajan tukijoina, harvoin kiusatun puolustajina.
Pidän itsekin itseäni ujona, mutta en halua silti käyttää muita ihmisiä likasankoina tai varaventtiileinä, saati sitten sijaiskärsijöinä. Ujossa ihmisessäkin pitäisi löytyä sitä siviilirohkeutta ja sisäistä ryhtiä.
Harva kelju ja kostonhimoinen ujo varmaankaan tätä piirrettä itse itsessään haluaa tunnistaa tai myöntää, mutta onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia muista ujoista?
Olen itse alkanut omien kokemuksieni kautta karttaa ujoja ja hiljaisia ihmisiä ja haluaisin päästä tästä eteenpäin.
Mistähän tämä voisi johtua?
Onko niin, että ujo kerää paineita vuosikausia uskaltamatta näyttää turhautumistaan ja kun lähelle tulee ystävällisesti käyttäytyvä, hyväksymistä viestittävä ihminen, niin hups! Häneen kaadetaan koko patoutunut lasti!
Vai mistä tämä voi johtua?
En halua leimata kaikkia ujoja tämän kaavan mukaan. Jokaisella on ujouteensa oma syynsä ja ujoja on monenlaisia. On varmaankin mukaviakin ujoja ihmisiä olemassa.
Minä olen törmännyt muutamaan todella kostonhimoiseen ujostelijaan. Ja olen tavannut ujoja ihmisiä, jotka herkästi menevät kiusaamiseen mukaan joko passiivisina seurailijoina tai kiusaajan tukijoina, harvoin kiusatun puolustajina.
Pidän itsekin itseäni ujona, mutta en halua silti käyttää muita ihmisiä likasankoina tai varaventtiileinä, saati sitten sijaiskärsijöinä. Ujossa ihmisessäkin pitäisi löytyä sitä siviilirohkeutta ja sisäistä ryhtiä.
Harva kelju ja kostonhimoinen ujo varmaankaan tätä piirrettä itse itsessään haluaa tunnistaa tai myöntää, mutta onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia muista ujoista?
Olen itse alkanut omien kokemuksieni kautta karttaa ujoja ja hiljaisia ihmisiä ja haluaisin päästä tästä eteenpäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse näen itseni juuri tuollaisena, mitä kuvailit. Taidan olla oikeasti aika itsekäs kostonhimoinen ja ahnekin vielä, muta silti kaikki pitävät minua ujona ja kilttinä. Jos joku tulee minulle puhumaan niin usein suhtaudun vastustellen ja kuivasti, varsinkin jos se joku kehuu minua tai muuta vastaavaa, mielummin kuuntelen haukkuja kuin kehuja. En tahtoisi miellyttää ihmisiä jostain syystä. Varsinkin opettajat jotka ptävät minua ujona ja kilttinä ovat alkaneet ärsyttämään käytöksellään, koska he ovat aina tavallaan puolellani. Jos teen jotain väärää niin minua ei "rangaista" samalla tavalla kuin muita. Vihaan pyytää anteeksi jos olen tehnyt jotain pahaa, mielummin hyväksyn toisen ihmisen vihaavan minua kuin se että teen jotain pahaa hänelle, ja siten vielä pyydän teolleni hyväksyntää. Sitä en kyllä tiedä miksi ärsyynnyn ihmisistä jotka osoittavat pitävänsä minusta, näen sen varmaankin tavallaan sellaisena, että minun kustannuksellani pilaillaan ja torjun kehujan. Itsetunto minulla on ainankin melko huono. Mutta kostonhimoinen ja ahne ainankin olen, mutta keljuksi tai kiusaajaksi en itseäni ainankaan myönnä, koska olen yleensä aina ollut heikomman osapuolen puolella. Vituttaa olla pelkkä kulissi:D
Toisaalta tuossakin että jos teen jotain pahaa toiselle ja en pyydä anteeksi. Niin teen silloinkin itsekkäästi koska silloinhan henkilö jota olen loukannut joutuu vihaamaan minua, eikä ihmiset tahdo vihata toisia ihmisä. Itselleni kuitenkin saan hyvän itsetunnon siitä että jätin pyytämättä anteeksi. Eli lopputulos on se että taas jään voitolle ja teen itsekkäästi. Sitten taas jos pyydän anteeksi ja muutenkin miellytän ihmisiä niin ihmiset rupeavat aina kohtelemaan minua jonain erityishenkilönä jota ei koskaan loukata tai kohdella kaltoin tai vihata.
Joo, itse olen jo lähes 30v ja just samanlainen. Ihmisten kanssa yleensäkin toimeentuleminen on tuskaa, paitsi että tää oikku kohdistuu enimmäkseen naisiin. Joskus nuorempana kun olin tytöille pelkkä ällötys, jäi sitten sellanenkin vaihde päälle. Nyt jos joku nainen yrittääkin osoittaa kiinnostusta, se tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä ja muutun kylmäksi ja välinpitämättömäksi tätä kohtaan. Kun en silloinkaan kiinnostanut niin miten muka nytkään, pelkkää vittuilua vaan. Yllättäen mulla ei olekaan ollut yhtään seurustelusuhdetta. Ja auta armias jos joku olettaa että olisin aikaisemmin seurustellut tai vastaavaa ja tulee kyselemään. "SAATANA onko se muka joku itsestäänselvyys että kaikki on jotain seurustelevia panokoneita".
Pari ujoa tytsyä, joihin oon joskus tutustunut, oli mielestäni ehkä tavallista herkempiä kiukuttelemaan pikkuasioista läheisille ihmisille kuin avoimemmat, mutta en sanoisi sitä vihamielisyydeksi millään lailla. Ehkä se on ennemmin ominaisuus kuin vika.
Muuten ujot ihmiset on joskus mielenkiintoisempia kuin hillittömän ekstrovertit. Sekin voi käydä rasittavaksi, jos tyyppi on jatkuvasti äänessä ja 24/7 korvasta-korvaan-jenkkihymy naamalla. Ujot on ikään kuin moni-ilmeisempiä. Kyllä nekin osaa hyvässä seurassa tai ainakin kahden kesken ottaa rennosti. Ja kyllä ujollakin voi olla ihan riittävästi omaa tahtoa, ujous ei oo sama kuin nössöys välttämättä. Tietty ujoja tytsyjä voi olla vähän vaikeaa tavata, jos ne ei niin paljon käy missään tai ei uskalla niin helposti ruveta juttelemaan.
on sellainen Suomessa yleinen tyyppi. Uskoisin, että pohjimmiltaan ujoja on paljonkin kovaäänisten ekstroverteiltä näyttävien suomalaistenkin joukossa. Filmataan viimeisen päälle niin kuin vanhoissa Suomi-filmeissä. Sitten small talk saattaa katketa yhtäkkiä, kun toinen rupeaakin juttelemaan takaisin. Mutta tosiaan aika monet suomalaiset kiusatut ovat juuttuneet siihen tilanteeseen, että odottavat koko ajan pääsevänsä vuorostaan näyttämään jollekulle, koska silloin he kokevat pääsevänsä tasoihin maailman kanssa. Se joku ei sitten tietenkään ole koskaan sellainen kiusaajatyyppi, vaan sellainen josta ei ole pienintäkään vaaraa. He eivät ilmeisesti usko, että likasanko pystyisi näkemään heidän ilmeistä säälittävyyttään. Heikoilla olevia ihmisiä, mutta eiköhän heidät pysty kiertämään vastaisuudessa kaukaa.
että tällaisella henkilöllä on huono itsekuva, jonka hän heijastaa siihen "tyhmään", joka hänenlaiselleen on ystävällinen. Kyllähän sen täytyy olla vähän yksinkertainen ja epätoivoinen tyytyessään "jämäpaloihin". Sellaiset olisivat joutuneet siinä hänenkin koulussaan tai muussa ympäristössään kiusattaviksi, joten he eivät ole sitten yhtikäs mitään, kuten ei hänkään. Vain ne upeat ilkiöt ovat jotain, sellaisten joukkoon kun pääsisi, niin olisi saavuttanut elämässä sen tason, johon jokaisen on pyrittävä. Markkinointi on siis onnistunut. Olisihan se kiva, jos voisi auttaa, mutta kukapa nyt halveksimaansa kuuntelisi.
Mistähän tämä voisi johtua?
Voisiko johtua esimerkiksi siitä, että on jo pienestä pitäen saanut kokea syrjintää ja porukasta eristämistä. Itse sain aikanaan kokea 9 3 vuotta kestäneen helvetin ja silmätikkuna olemisen. Perusteeksi riitti silloinen puhevika ja silmälasien käyttö sekä se, että satuin olemaan kotoisin ei-niin-varakkaasta perheestä. Tämä tapahtui 80-90 luvuilla. Vaikka aikaa on kulunut, jäljet näkyvät vielä tänä päivänä esimerkiksi siinä, etten ole koskaan seurustellut naisen kanssa, ja nähtävästi en tule koskaan seurustelemaan saati perustamaan perhettä.
Itseluottamus ei ole heikoilla, koska olen oppinut seisomaan omilla jaloillani ja menestynyt elämässä opintojen ja työn suhteen. Mutta samaa ei voi sanoa luottamuksesta tuntemattomiin kanssaihmisiin. Tuntematon ihminen on epäluotettava kunnes on aikeensa todistanut.
Kun ihminen erotetaan joukosta, siinä vaiheessa ihmisen ainoa vaihtoehto on oppia olemaan ja elämään yksin. Harrastukset muuttuvat joukkuelajeista yksilölajeiksi. Ihan sama, kuin sinut tiputettaisiin mereen, jos ainoa pelastumisvälineesi olisi pelastuslautta; tarraudut siihen jotta pysyisit elossa.
Kaikki edellä koettu vaikuttaa siihen, että luottamus muita kanssaihmisiä kohtaan muuttuu varautuneeksi, joskus jopa vihamieliseksi. Ulospäin kehitetyn suojamuurin tehtävä on suojella sisintä. Siksi toista (tuntematonta) ihmistä, jopa täysin vilpittömästi lähestyvää ei päästetä helposti lähietäisyydelle, koska ei ole varmuutta siitä, mitä ihminen todella haluaa ?
Ujon ihmisen käyttäytymiseen voi olla syynsä, ja se siilimäinen piikkipalloksi käpertyminen voi olla reaktio, joka on opittu aikojen saatossa.
"Ja olen tavannut ujoja ihmisiä, jotka herkästi menevät kiusaamiseen mukaan joko passiivisina seurailijoina tai kiusaajan tukijoina, harvoin kiusatun puolustajina."
No onko ihme, jos ujo ihminen ei uskalla puolustaa kiusattua, kun ei sitä edes ne "rohkeat" ihmiset tee? Ujo ja arka on usein juuri tämän ominaisuutensa takia tullut jossain vaiheessa elämäänsä kiusatuksi, joten tuskin hän haluaa asettaa itseään jälleen tulilinjalle.
Itse myönnän kuuluvani jonkin verran vihamielisiin ujoihin, niin kuin tuossa luokittelit, mutta en ole taatusti koskaan "kaatanut" sitä kenenkään ystävällisen ihmisen niskaan. Siihen on varmaan osaksi syynä nuo patoutuneet tunteet, niin kuin ajattelit. Ainakin omalla kohdallani kyllästyin ja ärsyynnyin totaalisesti siihen, miten ihmiset minuun ujona ihmisenä suhtautuvat - jos suhtautuvat mitenkään - mistä varmaan osittain johtuu tuo vihamielisyys. Ainainen syrjään jääminen/jättäminen ja ihmisten haluttomuus tutustua ihmiseen, joka on vähän hitaammin lämpeävä eivät ole omiaan edistämään positiivisten tunteiden syntymistä. Varmaankaan kaikki eivät tunnista vihamielisyyttään, tai sitten jättävät sen huomiotta, mutta itse ainakin aion päästä siitä eroon - ja mitä pikemmin, sen parempi. Se myrkyttää oman elämän eikä ole varmasti hauskaa niille läheisillekään, jotka siitä joutuvat osallisiksi. Mutta vieraat ihmiset eivätkä kyllä pahemmin ystävätkään näe tätä puolta minusta, tämä ei ole heidän ongelmansa.