Laitan tähän tekstin päiväkirjastani, jonka kirjoitin juuri. Lukekaa ja kommentoikaa, jos jotain kiinnostaa. Asiallista palautetta kiitos.
Toivoin, että paha olo olisi kesän aikana mennyt ohi. Kevään jaksoin vain hädin tuskin käyden pakollisilla tunneilla ja tehden vain välttämättömiä töitä. Olin tyytyväinen kaikista suorituksista, jotka sain väkisin tehdyksi. Kesän aikana olisi pitänyt lukea englantia ja tehdä kaikkea muutakin koulun eteen.
Oli koulun alkua edeltävä viikonloppu ja vilun väreet menivät taukoamatta kaksi päivää. Tulevia englannin tunteja ei saanut pois mielestä. Olin aivan toimeton koko viikonlopun, enkä päässyt edes kauppaan ennen kuin oli pakko. En tehnyt viikonloppuna mitään. Oli viimeinen yö ennen kouluaamua, koulu alkaisi klo 8.10. En oikein olisi malttanut mennä nukkumaan, koska heräisin aamuun ja olisi mentävä englannin tunnille. Sammutin television kello 00.30 ja yritin nukkua. Tunsin vuorotellen kylmyyttä ja kuumuutta, hikoilin. Viimein olin nukahtanut, ja heräsin puoli kolme ja kävin vessassa, olin tyytyväinen, että saisin vielä nukkua. Seuraavan kerran heräsin puoli kuusi hirveään painajaiseen englannin tunnilta. Sen jälkeen en saanut enää nukuttua, odotin vain, että olisi pakko nousta klo 7.00, kun kello soi. Kello herätti, en olisi halunnut nousta. Nousin, keitin kahvia ja puuroa. Menin suihkuun, kun olin hikoillut yöllä. Tunsin vilunväreitä, vaikka väänsin lämmön niin kuumalle, että poltti. Yritin syödä aamiaista, mutta ei oikein maistunut. Lähdin kouluun 7.40. Koulun pihassa mietin, että menenkö tunnille ja päätin että menen, koska muuten minua harmittaisi, kun en ollut edes yrittänyt. Kävelin luokan ovelle ja jäin katselemaan, kun muutama oppilas meni luokkaan. Tunnin alkuun oli noin viisi minuuttia, en pystynyt, kävelin pois ja itkin.
Toivoin, että paha olo olisi kesän aikana mennyt ohi. Kevään jaksoin vain hädin tuskin käyden pakollisilla tunneilla ja tehden vain välttämättömiä töitä. Olin tyytyväinen kaikista suorituksista, jotka sain väkisin tehdyksi. Kesän aikana olisi pitänyt lukea englantia ja tehdä kaikkea muutakin koulun eteen.
Oli koulun alkua edeltävä viikonloppu ja vilun väreet menivät taukoamatta kaksi päivää. Tulevia englannin tunteja ei saanut pois mielestä. Olin aivan toimeton koko viikonlopun, enkä päässyt edes kauppaan ennen kuin oli pakko. En tehnyt viikonloppuna mitään. Oli viimeinen yö ennen kouluaamua, koulu alkaisi klo 8.10. En oikein olisi malttanut mennä nukkumaan, koska heräisin aamuun ja olisi mentävä englannin tunnille. Sammutin television kello 00.30 ja yritin nukkua. Tunsin vuorotellen kylmyyttä ja kuumuutta, hikoilin. Viimein olin nukahtanut, ja heräsin puoli kolme ja kävin vessassa, olin tyytyväinen, että saisin vielä nukkua. Seuraavan kerran heräsin puoli kuusi hirveään painajaiseen englannin tunnilta. Sen jälkeen en saanut enää nukuttua, odotin vain, että olisi pakko nousta klo 7.00, kun kello soi. Kello herätti, en olisi halunnut nousta. Nousin, keitin kahvia ja puuroa. Menin suihkuun, kun olin hikoillut yöllä. Tunsin vilunväreitä, vaikka väänsin lämmön niin kuumalle, että poltti. Yritin syödä aamiaista, mutta ei oikein maistunut. Lähdin kouluun 7.40. Koulun pihassa mietin, että menenkö tunnille ja päätin että menen, koska muuten minua harmittaisi, kun en ollut edes yrittänyt. Kävelin luokan ovelle ja jäin katselemaan, kun muutama oppilas meni luokkaan. Tunnin alkuun oli noin viisi minuuttia, en pystynyt, kävelin pois ja itkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitten oikein on? miksi koulu on niin hirveä paikka, ei selvinnyt kuitenkan tuosta tekstistäsi, kirjoittele t: yx hoitsu
Kesä oli mukavaa kun oli töissä, mutta nyt taas kun koulu alkoi, niin ei kiinnosta yhtään, eikä oikein jaksa. Minulla ei ole edes koulutunteja enää kuin 8 viikossa ja kaikki englantia. Viime keväänä tunsin, että olen masentunut enkä silloin saanut haettua apua ja sitten tuli kesä, joka meni hyvin. Itsestä tuntuu että minulla on oireita masennuksesta, työuupumuksesta ja sosiaalisten tilanteisen fobiasta joka korostuu ylitsepääsemättömäksi englannin tunneilla, koska olen siinä mahdottoman huono.
Onko esim.terkkaria jolle voisit jutella tai vaikka koulukuraattoria, saisit aukaistua tuota pahanolon vyyhtiä. Ei kannata eikä saa jäädä tuohon tilanteeseen yksin, tai puhut vaik opelle, niillä on vaitiolovelvollisuus!! kaiken voit puhua luottamuksella, koitapa näitä, onko sulla mahdollisuutta!!
Katselin jo koulupsykologin yhteystietoja, nyt täytyis vain saada itsensä sinne. Vaikee vaan mennä puhuun täysin vieraalle ihmiselle ja niinpä ajattelin lähteä liikkeelle sähköpostilla. Nyt jo harmittaa, kun menee suunnitelmat uusiksi, koska englannissa läsnäolopakko, enkä usko kyneväni tunneille hetkeen.
ja yritin kertoa vanhemmilleni tilanteestani. Sanoin, että on vain vähän tunteja ja niitäkään ei meinaa jaksaa. Niin eikös vastaus ollut, että kai siellä nyt muutaman tunnin jaksaa käydä. Sen jälkeen jo verrattiinkin olotilaa omaan lomaltapaluuseen. Melkein itkin samalla kun puhuttiin, mutta sain pidettyä tunteet kurissa. Kyllä tuntui pahalta, kun eivät edes omat vanhemmat huomanneet kuinka paha olo minulla oli. Koko kesän heidän nurkissaan asuin ja nyt olin kotona taas käymässä ja mielestäni muutuin viikonlopun aikana aivan toiseksi ihmiseksi.
Nyt on aivan pakko ottaa yhteyttä siihen koulupsykologiin, jotta vanhemmat edes ymmärtäisivät. Eihän sellaiselle kukaan huviksensa mene puhumaan, ja niiden joiden pitäisi, menevät usein myös liian myöhään.
Kyllä luulisi vanhempien lastaan kuuntelevan, mutta näin se monta kertaa on, että vähätellään toisten ongelmia. Nyt vaan ammattiapua hakemaan ja HETI!! turhaa sinun on tuosta olostasi enempää kärsiä ja mielellään vanhemmat jossain vaiheessa mukaan keskusteluihin, usko vaan niin kyllä saat apua tilaneeseesi. Kirjoittele kuin asiat etenee, pää pystyyn!!