heippa!
äh, en tiedä miten aloittaa!
no, olen tällainen tyttö, painoa 45 kg ja pituutta 180cm. juu eli olen sairastanut vakavaa anoreksiaa koko kesän ajan, jouduin sairaalaan nyt syksyllä. olen tuhonnut itseäni tajuamatta sitä itse ollenkaan. häpeän nykyään peilikuvaani, näen siellä ruman ja LAIHAN, luisen tytön. en enään voi pitää vanhoja ihania vaatteitani - ovat aivan liian isot nykyään. olen liikuntakiellossa jota en voi hyväksyä - olen kilpaurheilia ollut pienestä pitäen. sairaalasta olen kotiutunut, sillä nautin silloin ruokailusta hyvin paljon (siis sairaalassa) kun ei itse tarvinnut stressata ollenkaan, mitä suuhun laittaa.
nyt kotona alkoi vaikeudet uudestaan. on tullut aivan kaamea hiilihydraatti- ja proteiinikammo. mietin koulussakin koko ajan, mitä sitä söisi seuraavaksi ja onko siinä liikaa hiilihydraatteja tai proteiineja.
kaikki lähti nyt kotona siitä, kun huomasin, että vatsani on turvonnut ihan mielettömästi, varsinkin ruokailun jälkeen! se on ahdistavaa, sillä minä itse haluan parantua, saada lihaksia, jopa LÄSKIÄ (rintani ja takapuolenki ovat kadonneet kesän aikana :( ) mutta kaikki ravinto tuntuu menevän vain vatsan pullistukseen! vaikka siis syön, kuten ravitsemusterapeuttini on minun määrännytkin syövän. ainoastaan nyt hiilarikammoisena olen jättänyt vähitellen perunaa, riisiä, pastaa ja ruisleipää pois, mutten ihan kokonaan!
mutta onko tämä vatsan turvotus normaalia?
auttakaa minua, sillä minä todella haluan "lihaa luiden ympärille"! minua vain häiritsee aivan mielettömästi tuo vatsan turvotus!
ja sori "nykyiset" anorektikot! tämä viesti tuli nyt tänne, älkää tulko vattuilemaan, kiitos! toivon todella vain järkeviä vastauksia!
äh, en tiedä miten aloittaa!
no, olen tällainen tyttö, painoa 45 kg ja pituutta 180cm. juu eli olen sairastanut vakavaa anoreksiaa koko kesän ajan, jouduin sairaalaan nyt syksyllä. olen tuhonnut itseäni tajuamatta sitä itse ollenkaan. häpeän nykyään peilikuvaani, näen siellä ruman ja LAIHAN, luisen tytön. en enään voi pitää vanhoja ihania vaatteitani - ovat aivan liian isot nykyään. olen liikuntakiellossa jota en voi hyväksyä - olen kilpaurheilia ollut pienestä pitäen. sairaalasta olen kotiutunut, sillä nautin silloin ruokailusta hyvin paljon (siis sairaalassa) kun ei itse tarvinnut stressata ollenkaan, mitä suuhun laittaa.
nyt kotona alkoi vaikeudet uudestaan. on tullut aivan kaamea hiilihydraatti- ja proteiinikammo. mietin koulussakin koko ajan, mitä sitä söisi seuraavaksi ja onko siinä liikaa hiilihydraatteja tai proteiineja.
kaikki lähti nyt kotona siitä, kun huomasin, että vatsani on turvonnut ihan mielettömästi, varsinkin ruokailun jälkeen! se on ahdistavaa, sillä minä itse haluan parantua, saada lihaksia, jopa LÄSKIÄ (rintani ja takapuolenki ovat kadonneet kesän aikana :( ) mutta kaikki ravinto tuntuu menevän vain vatsan pullistukseen! vaikka siis syön, kuten ravitsemusterapeuttini on minun määrännytkin syövän. ainoastaan nyt hiilarikammoisena olen jättänyt vähitellen perunaa, riisiä, pastaa ja ruisleipää pois, mutten ihan kokonaan!
mutta onko tämä vatsan turvotus normaalia?
auttakaa minua, sillä minä todella haluan "lihaa luiden ympärille"! minua vain häiritsee aivan mielettömästi tuo vatsan turvotus!
ja sori "nykyiset" anorektikot! tämä viesti tuli nyt tänne, älkää tulko vattuilemaan, kiitos! toivon todella vain järkeviä vastauksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
anteeksi, ei tässä viestissä ole apua, mutta kuullostaa niin samalta. siis vakava anoreksia, osastolla nautit ruuasta ja näet itsesi laihana.. mulla on sama.. ei vain jotenkin pysty syömään sitä määrättyä määrää... vaikka toisaalta rakastan ruokaa ja syömistä..
Kun mä rupesin syömään anoreksian jälkeen, mulla ainakin turpos vatsa kanssa kauheesti. Sitten myöhemmin se turvotus laski, ja tuntu et se paino jakautu tasaisesti ympäri mun kehoa. Oletan että sulle käy samalla tavalla, jos nyt ymmärsit mitä koetan selittää.
Paljon voimia sulle paranemiseen!
Hei! Vatsan turpoaminen on ihan normaali juttu, mutta sinulla varmaan näyttää pahemmalta kuin aikaisemmin, koska olet noin laiha. Yritä vaan syödä sen listan mukaan ja rentoutua. Sinulle ei voi tapahtua mitään kamalaa. Kilot eivät valitettavasti suostu menemään järjestyksessä niihin paikkoihin, joihin haluaisi, mutta pitkällä tähtäimellä sinusta tulee sopusuhtainen ja kaunis. Vatsan turpoaminen ei ole lihomista, se on ilmaa, ja johtuu monista asioista. Sinun kannattaa lainata kirja Gisela van der Ster : Lupa syödä. Siinä on erittäin järkeenkäyvästi selitetty syömishäiriöön liittyviä asioita. Huomaat varmaan, että hiilarikammo on osa sairauttasi, etkä saisi antaa sille tippaakaan periksi. Luota asiantuntijoihin ja pahan hetken tullessa älä anna pelolle valtaa. Mieti jo etukäteen, miten voit tilanteesta selvitä. Mikä helpottaa pahaa oloa? Miten kauan se kestää? Kestätkö sinä sen ajan? Huomenna aika voi olla lyhyempi. Joskus voi tulla sellainenkin aika, ettet ruokailun jälkeen ajattele koko asiaa. Ajattele, mikä energiamäärä käytettäväksi kaikkeen ihanaan.
Toivon että saat voimaa ja jaksamista, kaiken sen keskellä. Kannattaa yrittää puhua, se voi helpottaa. Jos pystyy vaan hengaan ja juttelemaan sellaisten kavereiden kaa jotka oikeasti välittää. Luulen ,että vatsan turpoaminen on normaalia näin aluksi. Kait sekin ongelma tasoittuu (ainakin minulla kävi niin). Pitää vain syödä hyvin. Ei ole kivaa tietenkään ,jos rt ei ota huomioon mitä itse toivoo ruoan suhteen. Kyllä sen osasto jutunkin kanssa sinua pitäisi kuunnella, koska ei sieltä pitäis vaan sysätä pois jos ei oo itse varma haluuko lähteä, tai toisten päin.
Itselläni on ollu vähän sama juttu yhdistelmällä bulimia (anoreksia), joten aivan eri tilanne toisaalta. Mut osastolla oltiin, ja tyrkytettiin uudestaan samaa. Itsekkin harrastin silloin aktiivisesti urheilua ja en saanut voimaan astuvia liikunta kieltoja. Urheilu tulokset huononi, ajauduin yli/rapakuntoon. Kun taas aloin syömään melko normisti, niin pystyn taas pikku hiljaa jatkamaan kuntoilua. Sit angstasin mun ystävät pois. Enään on vaan tosi "inhottava" psygologi ,jonka kaa pitäis jakaa kaikki ajatuksensa.
Toivon ,että pääset vielä liikunnan pariin joskus. On kyllä tietty hirveää, kun joutuu luopuun siitä mikä on tärkeää ja missä on hyvä. Uskon et pohjaltakin voi nousta.
Hei.
Viime syksynä sairastin ortoreksiaa (pakkomielle syödä terveellisesti) ja laihduin tietenkin aivan liikaa. Kun ymmärsin, että minun täytyi lihoa, söin tietenkin paljon ja vatsahan siinä ensimmäiseksi paisui. Se oli kamalaa, mutta se täytyy kestää, sillä se tasoittuu varmasti. Ensimmäiset kilot tulevat suoraan keskivartaloon.
Minulla myös takapuoli ja rinnat kuihtuivat olemattomiksi, ja siksi pidin itseäni erittäin rumana. Nekin kyllä tulivat takaisin ajallaan, ja olen tyytyväinen : )
Tärkeintä on jaksaa yrittää, voimia!