Kannabiksen laillistamisen edut valtiolle

1.) Rahat pois mafialta. Mafian toiminta on sitä kannattavampaa, mitä laittomampia tietyt kysytyt päihteet ovat. Kotikasvatuksen laillistaminen veisi mafialta jo ihan mukavasti tuloja, mutta tehokkain kuolinisku mafian hasismyynnille olisi luonnollisesti kannabiksen ottaminen Alkon valikoimaan. Nykyinen kieltolaki on täydellinen bisnesmalli järjestäytyneelle rikollisuudelle; ylimmät portaat saavat valtion avustuksella verotonta tuloa, ja voittomarginaalit ovat sitä suuremmat, mitä isompi riski on.

2.) Valtiontalous nousuun. Asettamalla kannabis veronalaiseksi, valtio kasvattaisi luonnollisesti verotuloja. Laillistamisen myötä poliisi kykenisi myös kohdistamaan resurssejaan tehokkaammin vakavien rikosten pariin. Nykystatus aiheuttaa pahimmillaan täysin työkykyisten henkilöiden syrjäyttämisen poliisioperaatioiden myötä, tästä on suoraa seurausta verotulojen tippuminen (tuloverot, välilliset verot, työttömyyskorvaus, aina vankilassa istumisen aiheuttamiin kustannuksiin saakka).

3.) Käyttäjämäärän kääntyminen laskusuuntaan. Hollanti on jo pitkään ollut hyvä esimerkki siitä, kuinka sallivampi politiikka tosiasiallisesti vähentää päihteiden käyttöä (verrattuna etenkin tiukan politiikan maihin). Viime aikoina toinen rohkaiseva esimerkki on ollut Portugal, jossa dekriminalisointi vähensi käyttäjien määrää, ja lisäsi hoitoon hakeutuvien määrää. Josta päästäänkin neljänteen argumenttiin:

4.) Inhimillisempi lähestymistapa. Kun päihteet eivät ole laittomia, niistä riippuvaiset uskaltavat helpommin hakeutua hoitoon. On myös huomionarvoista, että kriminalisointi jakaa kansakuntia kahti. Käyttäjiä syrjitään, vaikkei käytöstä aiheutuisikaan haittaa ympäristölle. Äärimmäisissä tapauksissa voitaisiin puhua jopa syrjinnästä kansanryhmää kohtaan.

5.) Terveydellinen näkökulma. Vaikka suomalaismedia onkin jaksanut taas viime aikoina kunnostautua muistuttamalla kannabiksen psykoosiriskistä, on siinä sivussa unohtunut se oleellinen tosiseikka, että alkoholin psykoosiriski on vieläkin korkeampi. Mikään päihde ei varmasti ole ongelmaton, ja yksilöllisiä eroja löytyy. Silti laittomuus nostaa tuota psykoosiriskiä yhä entisestään, ja vaikeuttaa hoitoonpääsyä.

6.) Sosiaaliset ongelmat. Jos useampi väkivaltaisiin alkoholipsykooseihin taipuvainen vaihtaisi kannabikseen, vähenisi luonnollisesti myös väkivaltarikollisuus. Sekakäyttäjille ei tietenkään voi mitään, mutta eipä siihen ongelmaan tehoa myöskään kriminalisointi.

7.) Yliannostuskuolemat. Tai oikeastaan niiden puute. Alkoholi tappaa työväkeä nelinumeroisen luvun vuosittain. Kannabiksesta on käytännössä mahdoton saada yliannostuskuolemaa.

8.) "Miksi tarvitaan lisää päihteitä?" Laillistaminen ei tuo yhtään uutta päihdettä Suomeen. Päihteet ovat jo valmiiksi täällä, ja niitä käytetään laittomuudesta huolimatta. Kannabiksen hyötyä voidaankin ajatella lääkekäytön lisäksi korvaushoitomenetelmänä. Sen ollessa alkoholia vähemmän haitallinen - poislukien toki yksilölliset vaihtelut - sekä miedompaa riippuvuutta aiheuttava, olisi tällaisesta lähestymistavasta saatava hyöty kiistaton.

9.) Lääkekäyttö. Tätä tulisi kiireettömästi edesauttaa, ja lääkekäytön saatavuutta tulisi helpottaa huomattavasti. Tällä hetkellä esteenä tuntuisikin olevan lukkiutuneet asenteet sekä niiden lisäksi lääkeyritysten halu pitää kannabis laittomana. Tämä johtuu siitä, että kannabiksen ollessa luonnonkasvi, sitä ei voida patentoida. Tuntuisi pitkälti siltä, että korporaatioiden raha puhuu tässäkin asiassa. Mieluummin potilaille tarjotaan mm. opiaatteja (samaa tuoteperhettä kuin heroiini) kivunhoitoon, kuin millä tahansa asteikolla mitattuna haitattomampaa vaihtoehtoa - kannabista.

10.) Porttiteoria. Tieteellisissä tutkimuksissa tätä ei olla kyetty todistamaan, mutta sosiaalinen portti on olemassa: Niin kauan kuin kannabiksen myynti on rikollisten käsissä, saa samalta diileriltä myös vahvempia aineita - varsinkin silloin, kun "kannabis on päässyt loppumaan". Rikollinen diileri ei kysy ostajan ikää. Mafiaa ei kiinnosta kellonaika, tai asiakkaan päihtymystila. Ainoastaan raha.

Yhteenveto: Laittomuus aiheuttaa enemmän ongelmia, kuin ratkaisee niitä.


Tiivistettynä olen sitä mieltä, että kriminaalipolitiikkaa ei missään nimessä pitäisi käyttää päihdekontrollin välineenä. Sen sijaan asiallista informaatiota eri päihteiden vaaroista tulisi jakaa tehokkaasti ja siten minimoida päihteiden käytön - jota siis kieltopolitiikalla ei voida kitkeä - haittoja. Lähestymistapani on pragmaattinen ja tämä ajatusmalli pitää sisällään inhimillisyyden lisäksi taloudellisen ja rikollisuutta kitkevän näkökulman.