Heikki Tala, olet sanonut, että "virallinen kaksikielisyys ja suomenruotsalaisten yletön paapominen ja ylläpito näyttää maksavan n. 20 % Suomen bruttokansantulosta, joka on noin 160 miljardia euroa. " Elon laskuopin mukaan kyse siis olisi 32 miljardista eurosta.
Heikki Tala voisi perustella tätä näkemystään vaikka vastaten näihin seuraaviin kysymyksiin?
- Mitkä ovat suurimmat menoerät, missä kohden ne ilmenevät?
- Missä menoissa valtion, kuntien ja seurakuntien menoissa kaksikielisyys tuntuu eniten? Mitä eroa on kustannuksissa kaksikielisten ja yksikielisten viranomaisten ja kuntien välillä?
- Kuinka suuri osuus julkishallinnosta on pelkästään kaksikielisyyttä tai ruotsinkielisiä palvelevilla organisaatioilla? Kuinka suuri osuus julkishallinnon henkilöstöstä palvelee ruotsinkielisyyttä?
- Mitkä ovat elinkeinoelämän kustannukset kielilaista ja kaksikielisyydestä?
- Kuinka suuri vaikutus veroasteeseen on kaksikielisyydellä?
Olen valmis väittelemään näistä asioista Heikki Talan kanssa.
Vai riittääkö Heikin kantti? Pidän rehtinä suomalaisuutena, että mies vastaa mistä puhuu. Heikki, pallo on nyt sinun.
Heikki Tala voisi perustella tätä näkemystään vaikka vastaten näihin seuraaviin kysymyksiin?
- Mitkä ovat suurimmat menoerät, missä kohden ne ilmenevät?
- Missä menoissa valtion, kuntien ja seurakuntien menoissa kaksikielisyys tuntuu eniten? Mitä eroa on kustannuksissa kaksikielisten ja yksikielisten viranomaisten ja kuntien välillä?
- Kuinka suuri osuus julkishallinnosta on pelkästään kaksikielisyyttä tai ruotsinkielisiä palvelevilla organisaatioilla? Kuinka suuri osuus julkishallinnon henkilöstöstä palvelee ruotsinkielisyyttä?
- Mitkä ovat elinkeinoelämän kustannukset kielilaista ja kaksikielisyydestä?
- Kuinka suuri vaikutus veroasteeseen on kaksikielisyydellä?
Olen valmis väittelemään näistä asioista Heikki Talan kanssa.
Vai riittääkö Heikin kantti? Pidän rehtinä suomalaisuutena, että mies vastaa mistä puhuu. Heikki, pallo on nyt sinun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eihän kukaan niele Talan mielikuvituksellisia laskelmia
Ne ovat oikeat laskelmat.
Vai väittääkö joku muuta?
Olennaista on myös se, että Suomi on käytännössä täysin yksikielinen maa, mikä tekee kaksikielisyyteen tuhlaamisesta entistä typerämpää.
Demokratialla on hintansa
Halusimmepa tai emme.
Ei valtionkaan kirstu pohjaton ole. Asioita pitää priorisoida.
Maksaahan se varmaankin, ja niin maksaa moni muukin asia. Miksi esimerkiksi Lapissa pitäisi olla asukkaita lainkaan, eikö tulisi halvemmaksi siirtää kaikki ne asukkaat, jotka eivät palvele turistielinekinoja, jonnekin etelämpään - olisihan se heille itselleenkin varmaan paljon mukavempaa asua vähän lämpimämmässä ja valoisammassa paikassa? Heidäthän voisi laittaa töihin vaikka vanhainkoteihin ja sairaaloihin, kyllä se varmasti poronhoidon voittaa. Ja miksi suojella ja säilyttää vanhoja rakennuksia? Ne on usein hankalasti keskustassa, vievät tilaa ja on hullusti suunniteltu. Esimerkiksi Hakasalmen huvila Helsingissä voisi olla oivallinen pysäköintialue. Samoin Senaatintorin pysäköinti helpottuisi huomattavasti jos Tuomiokirkko raivattaisiin pois tilaa viemästä - ja samalla säästyisi rutkasti rahaa. Eihän niissä kirkoissa itse asiassa enää juuri kukaan käy, joten miksei Porvoonkin kirkkoa voisi purkaa - ja vanhat puukirkot ne muuten vasta kalliita onkin säilyttää.
Miten nuo liittyy Suomen kaksikielisyyteen?
Perusoikeuksiin liittyy myös kustannuskysymyksiä. Monella tavoin perusoikeudet ovat korkeimman lainsäädäntötason ohjenuorina vallankäytölle ja lainsäädännölle.
Ajateltakoon vaikka perustuslain 19 §:n säännöksiä, joiden antaman velvoitteen perusteella on lainsäädännössä taattu oikeus sosiaali-ja terveyspalvelujen saatavuuteen tai vaikka perustuslain 21 §:n oikeusturvaa koskevasta säännöksestä johtonsa saava julkinen oikeusapu.
oli todella viisaasti kirjoitettu.
Mutta hyvähän se on niitäkin kerrata, kun vaikuttaa siltä, että joidenkin vaikea sisäistää edes niitä.
on merkittävä parametri, pitkälti se oleellisin.
Mitä suuremmat menot niin sen tärkeämpää on menojen läpivalaisu ja tarpeettoman karsiminen.
Mitään luotettavia laskelmia ei liene olemassa, eikä varmaan edes kyettäisi pääsemään yksimielisyyteen siitä, minkälaiset kustannukest on katsottava nimenomaan kaksikielisyydestä johtuviksi.
Tässä jotain osviittaa, lainaukset on "EVALUATING POLICY MEASURES FOR MINORITY LANGUAGES IN EUROPE:
TOWARDS EFFECTIVE, COST-EFFECTIVE AND DEMOCRATIC IMPLEMENTATION" -nimisestä asiakirjasta (valitan, sitä ei liene suomennettu ja sen lukeminen vaatii hyvää enkuntaitoa), jossa käsitellään eurooppalaisen vähemmistökielten suojelua koskevaa sopimusta.
http://www.coe.int/t/e/legal_affairs/local_and_regional_democracy/regional_or_minority_languages/5_publications/ECMI_Report_6.pdf
Siinä Suomi on esillä yhtenä esimerkkinä, ja kaksikielisen tuomioistuinlaitoksen ylläpitämistä koskevista kustannuksista käydään seuraava keskustelu:
"Returning to the issue of cost-effectiveness, François Vaillancourt asked about the
costs for bilingual staff (such as higher wages for bilingual
judges in Canada9), interpreters and translation of legislative
texts. Developing an example using plausible working
hypotheses (in the absence of hard data, as noted by Kjell
Herberts), he provided a rough estimate of approximately 2
EUROS per Swede and per year, in Finland, of running a
bilingual judiciary. He proposed to enlarge opportunities of
self-funding for minorities instead of simply increasing transfer payments."
Tämän arvion mukaan kustannukset olisivat 2 euroa/vuosi per suomenruotsalainen.
Kovin ovat hinnat muuttuneet uuden puheenjohtajan aikana. Ennen vanhaan Suomalaisuuden liitto puhui satojen miljoonien kustannuksesta, nyt summa on monikymmenkertaistunut. Tällaista vielä vanhoilla Suomalaisuuden liiton verkkosivuilla.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/vanhatsivut/talous.htm
Heikki ei ole vielä vastannut.
Heikki ei voi vastata koska joutuisi myöntämään höpötelleensä. Ruotsinvastaiseen julistukseen kun kuuluu, että se on nieltävä sellaisenaan mitään kohtaa kritisoimatta tai kyseenalaistamatta. Jos kyseenalaistaa tai esittää poikkeavaa tietoa, putoaa välittömästi sielunviholliseen rinnastettavien 'pakkoruotsittajien' kastiin tai paremminkin paarialuokkaan.
Oma käsitykseni on se, että Heikki Talan tietämys näistä asioista ei kuitenkin ole niin olematonta, että hän tosissaan ja sydämensä kyllyydestä pitää näitä väittämiään kustannuksia totena. Kovin korkeatasoiseksi sinänsä tietämys muun muassa lainsäädännön ja julkisen talouden suhteen ei ole osoittautunut.
Ymmärrän myös sen, että hän ei halua väitellä muun muassa itsenikin esille tuomista asioista, sillä hän ei pysty esittämään kestävää argumentaatiota väittämiensä tueksi. Mutta kai niitä joku saataa uskoakin, mikä Talalle hyvin riittänee.
On yksiselitteisesti ymmärrettävä se tosiasia, että kaikki ruotsinkielinen palvelu hallintoineen tulisi siirtää Ahvenanmaalle, missä kaikki palvelu tapahtuisi ruotsin kielellä.
Ahvenanmaalle on niin hyvät yhteydet, että mantereella asuvien ruotsinkielisten päivittäinen asiointi, vaikkapa sosiaalivirastossa, olisi hyvin järjestettävissä.
Kummallista, etteivät viranomaiset anna meille veronmaksajille selvitystä kaksikielisyyden aiheuttamista kustannuksista. Onnkesi Tapio Rautalapio ja muut kirjoittavat muistuttavat jatkuvasti, että maksaahan se.
Esitin Heikki Talalle väittelykehotuksen. Olin valmis debattiin, mutta ilmeisimminkin Tala ei ollut.'
Ilmeisimminkin hän ei ollut halukas puolustamaan käsitystään kaksikielisyyden kustannuksista, sillä hän varmaankin tiesi, että hänen perustelunsa ovat kestämättömiä. Tai jos hän vakavissaan kuvittelee kaksikielisyyden kustannuksiksi tuon yli 30 miljardia, niin eipä muuta kuin ihmettelemään moista.
Omat perusteluni pyrin ankkuroimaan ulkopuolisiin riidattomiin lähteisiin. Talasta en sellaista ole havainnut. Ehkä sen takia hän ei keskusteluun ryhtynyt.
Mutta jopa tapauksessa hyvää syksyn alkua Heikillekin ja muillekin.