Onko ateisteissa mitään hyvää?

Olen aina halunnut uskoa ja elätellyt toiveita, että uskiksissa olisi jotain, mutta aina kaltaistesi kanssa joutuessaan tekemisiin on pakko todeta kaiken olleen turhaa: Uskonnoissa ja uskovaisissa ei ole _mitään_ hyvää.

että on OIKEASTI olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat noin. Uskomatonta.

Ateismista puuttuvat olennaismimmat uskontoihin liittyvät substanssit, merkitseekö tämä suoraan myös sitä että ateisteilta puuttuisi elämästään ilo, tarkoitus tai toivo on aivan eri asia.

Lähes kaikki, aivan kuin paradigmaattisesti on meillä kristillissessä kontekstissa, tätä on turha kieltää. Parituhatvuotisen kaikenkattava vaikutus , joka on levittäytynyt koko kulttuurimme päälle kuin syys-usva aamupelloille, kietoo syleilyynsä niin uskovaiset kuin ateistit kuin agnostikot. Kukaan meistä voi itse asiassa edes puhua näistä asioista ilman sitoutumista uskonnollisiin paljolti kristillis-kielellisiin funktioihin[esim. otsikkossani "synti" ;D]. Niinpä jopa a-teistit puhuvat huomaamattaan jumalan kieltämisestä eivätkä automaattiseti esim. jumalien kieltämisestä, sillä ateistit ovat imeneet itseensä kristinuskon näennäis-monoteismin mukaisen käsite-appa-raatin.


Sinänsä psykologia taitaa olla uskon-elämälle ja uskoville usein se suurempi ahdistus kuin vaikkapa ateismi?
Sillä jos uskonnollista kokemusta tarkastelee psykologisten lähtö-kohtien avulla [mitä "ei tietenkään saa tehdä", vaan uskonnosta pitäisi puhua "aina" uskonnollisen kielen avulla] on suuri mahdollisuus että koko uskonnollinen elämys ja elämä tajutaan yksilön sisällä pyöriväksi subjektiiviseksi psykologiseksi prosessiksi, joka syntyy psykologisista syistä ja pyörii psykologisin syin.


Hellakoski; "Sinäkö loit mun vai Sinut ihmisen kaipuu."

>>Näissä suurenmoisissa itseissä,
jotka eivät ikinä päästä ketään katsomaan silmiensä ikkunoista sisälle sieluunsa.>Mitä sellaisia kykyjä, ominaisuuksia tai lahjakkuusalueita heillä on, joita ei ole kenelläkään muulla?>monet (ateistit/materialistit) elävät edelleenkin vapauden myytin katveessa, mutta eiväthän he ole vapaita, sillä rahan ja vallan väkivalta kahlehtii heitä.>Ateistin huumorikin on yleensä aina jonkinlaista uskovien ärsyttämistä tai tekemistä naurunalaiseksi.>Hän ei enää puhu tavallisten ihmisten kieltä. Hän alkaa suosia hienompia sanoja todistaakseen, että hän todellakin on ympäristöään oppineempi.Hän ei enää puhu tavallisten ihmisten kieltä.>Moni heistä kehuu olevansa kova tekemään työtä, mutta eihän itsensä itseltään antaneella työnarkomaanilla ole annettavanaan mitään sellaista, mitä kone ei yhtä hyvin voisi antaa.>Joku taas kehuskelee monilla seksisuhteillaan, mutta eihän rakkauden orjalla, joka on antanut sille itsensä, ole annettavanaan mitään sellaista, mitä joku toinen rakkauden orja ei yhtä hyvin voisi antaa.>Oletko koskaan nähnyt kasvia, joka on jäänyt kasvamaan huolimattomalta puutarhurilta pudonneen lankunpätkän alle, minne yksikään auringonsäde ei sittemmin ole päässyt tunkeutumaan?>Ateistisen elämänkatsomuksen (tyhjä, merkityksetön ja päämäärätön elämä,ihminen on pelkkä atomikasa) tukahduttavat voimat varmaankin painavat lankunpätkän tavoin ateistien psyykeä.

ateistit ovat keksineet uskonnot. Sinunkin.

Näissä suurenmoisissa itseissä,
jotka eivät ikinä päästä ketään katsomaan silmiensä ikkunoista sisälle sieluunsa. Voiko heihin luottaa yhtään sen enempää kuin kevyen pakkasen luomaan jääkalvoon järven päällä?

Mikä uskiksissa sitten on ainutlaatuista?
Mitä sellaisia kykyjä, ominaisuuksia tai lahjakkuusalueita heillä on, joita ei ole kenelläkään muulla?
Pidetäänkö heistä?


Onko ihmisten helpompi puhua heille kuin muille?
Tuskinpa vaan, koska
monet (uskikset/henkiset) elävät edelleenkin vapauden myytin katveessa, mutta eiväthän he ole vapaita, sillä rahan ja vallan väkivalta kahlehtii heitä.

Uskiksen huumorikin on yleensä aina jonkinlaista pakanoiden ärsyttämistä tai tekemistä naurunalaiseksi.
Itseensähän uskis taas suhtautuu vakavasti ja leimahtaa temperamenttiseen raivoon, jos kaskuilla tai hankalilla kysymyksillä puututaaan vähänkään uskiksen arvovaltaan ja pikkusieluisuuteen, eikä hän näin ollen siedä itseään koskevia piloja lainkaan, puhumattakaaan oman oppinsa kyseenalaistamista.

Ja kun uskiksesta tulee, kuten sanotaan, "koulutetumpi,sofistikoituneempi", hän hyvin usein pystyttää ympärilleen kylttejä kertomaan maailmalle, kuka hän on. Hän ei enää puhu tavallisten ihmisten kieltä. Hän alkaa suosia hienompia sanoja todistaakseen, että hän todellakin on ympäristöään oppineempi.

Moni heistä kehuu olevansa kova tekemään työtä, mutta eihän itsensä itseltään antaneella työnarkomaanilla ole annettavanaan mitään sellaista, mitä kone ei yhtä hyvin voisi antaa.

Joku taas kehuskelee monilla seksisuhteillaan, mutta eihän rakkauden orjalla, joka on antanut sille itsensä, ole annettavanaan mitään sellaista, mitä joku toinen rakkauden orja ei yhtä hyvin voisi antaa.

Oletko koskaan nähnyt kasvia, joka on jäänyt kasvamaan huolimattomalta puutarhurilta pudonneen lankunpätkän alle, minne yksikään auringonsäde ei sittemmin ole päässyt tunkeutumaan? Sen kasvu ja elämä tukahtuivat. Sen surkeat versot muuttuivat kalvakkaanvalkoisiksi ja kiemuraiseksi kuin kuivahtaneet onkimadot. Kun nostat lankunpätkän, et enää uskaltaisi jättää herkkää pikkuolentoa alttiiksi säälle ja auringolle, sillä se on liian heiveröinen ja heikko kestämään auringonvaloa.

uskiksen elämänkatsomuksen (tyhjä, merkityksetön ja päämäärätön elämä,ihminen on pelkkä atomikasa) tukahduttavat voimat varmaankin painavat lankunpätkän tavoin uskisen psyykeä. Niiden allahan tunteet kieroutuvat ja vääristyvät ja kaipaavat lopulta epätoivon vimmalla vapautta. Mutta uskikset ovat peloissaan, koska heidän luovuutensa on muserrettu. Ja valiteetavasti kyse on itse suoritetusta "vammautumisesta".
He ikään kuin nääntyvät auringonvalon, tunteidensa ilmaisukanavan, puutteessa. Ja niin heidän persoonallisuutensa OHENTUU, ja tällaisina ja "kurjuudessa"(hengen) he tulevat päivänsä päättämään, elleivät muuta elämänsä suuntaa.
Tottakai he yrittävät vielä koettella kasvoilleen erilaisia keksittyjä ja kuvitteellisia naamioita kätkeäkseen kipua salaa sykkivät kohtansa. He teeskentelevät. Heidän ON teeskenneltävä. He eivät uskalla
olla, mitä he ovat, eivätkä siksi tiedä, keitä he ovat. He ovat aivan eksyksissä siellä lankunpätkän alla, sillä he eivät ole ikinä nähneet itseään. Siksi meidän uskovien onkin silloin tällöin ryömittävä ei-uskovien nahkoihin ja huudettava sieltä pimeästä ja pelottavasta paikasta julki koko maailmalle, mitä me näemme.

vahvaa leimaamista. Eli uskova on leimattu ’puu’, jonka voi kaataa?! Mutta muistahan nyt kuitenkin, että uskova on yhtälailla ihminen kuin ateistikin. Ja vielä terve ihminen, ei vammautunut.

Tämä tomppeli uskova on löytänyt jumaluudesta vapauden ja kyvyn havaita/havainnoida ihmisen kuin ihmisen typeryyden, ilman kategoriointia.

Esitelmäsi on aika vahva saarna! Jopa tuomitseva sellainen?

Huhhuh. Minulla on ainakin tälle päivälle selkeä päämäärä. Aion ottaa kännit. Ei jaksa lukea hörhöjen idioottimaisuuksia, eikä katsella tätä typerää pientä pränttiä.

Tämän tekstin kun jaksaa lukea, tulee aivan selväksi....että uskovainen ihminen kuvittelee, että hänellä on täysi tuomarin oikeus. Hänellä on usko suoma lupa tuomita, pilkata ja nostaa oma ihmeellisyytensä jalustalle.

Räikeä, perusteeton yleistys ihmisistä kertoo myös paljon ihmisestä....säälittävää.

Jos uskovaisen elämässä ei muuta murhetta ole, kun ateistin huumori....kannattaa hankkia oma elämä.
Kannattaa pysyä muiden uskovaisten joukossa, siellä voi oikein SIELUNkyllyydellä mässäillä ja haukkua....

Mistä ihmeestä näitä aivopesussa aivonsa hukanneita löytyy??? Voiko ihminen olla todella noin kapeakatseinen ja suvaitsematon...raamattu kainaloon ja on lupa räkiä silmille. Hyi.

Tunnen monia ateisteja ja jokaiseen heistä olen aina olen voinut luottaa.

" Voiko heihin luottaa yhtään sen enempää kuin kevyen pakkasen luomaan jääkalvoon järven päällä?"

Ateistinko vika on se, että uskonnot opettavat uskovaisensa menemään heikoille jäille?

Pitäisköhän sinun hommata itsellesi jokin harrastus. Kirjoituksesi perusteella olet niin iloton mörkö, että sun pitäis tehdä jotain elämällesi. Voisin toki ehdottaa jotain, mutta osaat varmaan auttaa itse itseäsi, kun "tiedät" noin paljon muista ihmisistä.

että ateisti ei alennu OLETTAMAAN millaisia toiset ovat. ahdasmielinen näkemyksesi on lähinnä naurettava.
säälin sinua hihhuli.

Ateistit ovat ainakin kahdessa asiassa parempia kuin uskovaiset, he ovat älykkäämpiä ja rehellisempiä.

"Ihminen on pelkkä atomikasa" on minun kekimäni vertaus, joka on totta, olisit antanut krediittiä noin hienosta sanavalinnasta!

Teksti kertoo paljon enemmän sinusta kuin ateisteista. Itseäni en tunnista tuosta ollenkaan, päinvastoin. Sen sijaan luulen että sinä heijastat tekstilläsi oman itsetuntosi tasoa. Joutuvatko muutkin uskovaiset parjaamaan ateisteja tunteakseen itsensä joten kuten hyväksi?

Voi helavata...

Tuollaisen tekstin jälkeen vakuutuin, ettei minun kannata olla uskisten kanssa missään tekemisissä, jos heidän ajattelutapansa ja käsityksensä minusta ovat vähääkään tuon suuntaisia.

"Mikä ateisteissa sitten on ainutlaatuista?
Mitä sellaisia kykyjä, ominaisuuksia tai lahjakkuusalueita heillä on, joita ei ole kenelläkään muulla?" tietääkseni lahjoilla ja ominaisuuksilla ei ensinnäkään ole mitään tekemistä elämänkatsomuksen kanssa.. Ateistit kutsuvat lapiota lapioksi ja tämä on se suuri "hyöty".

"Onko ihmisten helpompi puhua heille kuin muille?"
Hyvä että toit tämän esille, koska uskovaisethan nimenomaan ovat se ryhmä kenelle on vaikea puhua ja jotka eivät suvaitse, eikö? Uskonto on tapannut miljoonia ihmisia, vain sen takia, ettei haluta ymmärtää toisten näkemyksiä. Uskonto vainoaa homoja ja islamin tapauksessa myös naisia, ateistejä ja tosinajattelijoita...siinäkö uskovaisten avoin rakastava syli :)? HUOM: en puhu pelkästään jostain tietystä uskonnosta, vaan yleensäkkin uskonnosta käsitteenä.

"Ateistin huumorikin on yleensä aina jonkinlaista uskovien ärsyttämistä tai tekemistä naurunalaiseksi."
Nimenomaan ateismiahan on pidetty pilkkana jo vaikka kuinka kauan. Jo satoja vuosia sitten ihmisiä syrjittiin ja jopa kivitettiin heidän uskon puutteesta, koska he olivat "barbaarisia pakanoita". Ja jos uskon ihmiset ovat sitten niin huumorintajuisia ihmisiä, niin heitäppä muslimille vähän vitsiä hänen uskonnostaan? Huumorintaju loppuu aika nopeasti.

"Ja kun ateistista tulee, kuten sanotaan, "koulutetumpi,sofistikoituneempi", hän hyvin usein pystyttää ympärilleen kylttejä kertomaan maailmalle, kuka hän on. Hän ei enää puhu tavallisten ihmisten kieltä. Hän alkaa suosia hienompia sanoja todistaakseen, että hän todellakin on ympäristöään oppineempi."
Yleistämistä. Suurin osa ateisteista elää kaapissa, koska maissa, joissa ne asuvat ei suvaita ateistejä. Ateismi pitää suhteellisen matalaa profiiliä, tosin kertoen ja näyttäen näkemyksiä. Ja kylttejä taas pystyttää uskontokunnat. Miten? Koulussa opetetaan uskomaan, media suosii uskontoa, pienille lapsille ei anneta edes mahdollisuutta valita, haluavatko hän kuulua tiettyyn uskontoon, vaan heidät mitä törkeämmällä tavalla "värvätään" uskoon. Mutta en väitä että ateismi tekisi ihmisestä viisaampaa. Tyhmä ateisti on tyhmä ateisti ja tyhmä uskovainen on tyhmä, vaikka mitä tekisi.

"Moni heistä kehuu olevansa kova tekemään työtä, mutta eihän itsensä itseltään antaneella työnarkomaanilla ole annettavanaan mitään sellaista, mitä kone ei yhtä hyvin voisi antaa."
Kaksi kättä jotka tekevät työtä ovat saaneet enemmän aikaan kuin tuhat kättä ristissä.

"Joku taas kehuskelee monilla seksisuhteillaan, mutta eihän rakkauden orjalla, joka on antanut sille itsensä, ole annettavanaan mitään sellaista, mitä joku toinen rakkauden orja ei yhtä hyvin voisi antaa."
Tuossa väitteessä nyt on viimeinenkin järjen pisara upotettu dramatiikkaan. En viitsi edes kommentoida.

"Oletko koskaan nähnyt kasvia, joka on jäänyt kasvamaan huolimattomalta puutarhurilta pudonneen lankunpätkän alle, minne yksikään auringonsäde ei sittemmin ole päässyt tunkeutumaan? Sen kasvu ja elämä tukahtuivat. Sen surkeat versot muuttuivat kalvakkaanvalkoisiksi ja kiemuraiseksi kuin kuivahtaneet onkimadot. Kun nostat lankunpätkän, et enää uskaltaisi jättää herkkää pikkuolentoa alttiiksi säälle ja auringolle, sillä se on liian heiveröinen ja heikko kestämään auringonvaloa."
Lisää metaforaa ja draamaa. Kasvi tarvitsee auringon valoa elääkseen, kyllä. Mitä yrität sanoa? Vai yritätkö verrata auringon valoa "jumalan rakkauteen" jota ilman kasvi ei selviä? Oli miten oli, esimerkki on huono. Aurinko paistaa meille kaikille samanlaisena, rippumatta elämänkatsomuksista.

"Ateistisen elämänkatsomuksen (tyhjä, merkityksetön ja päämäärätön elämä,ihminen on pelkkä atomikasa) tukahduttavat voimat varmaankin painavat lankunpätkän tavoin ateistien psyykeä. Niiden allahan tunteet kieroutuvat ja vääristyvät ja kaipaavat lopulta epätoivon vimmalla vapautta. Mutta ateistit ovat peloissaan, koska heidän luovuutensa on muserrettu. Ja valiteetavasti kyse on itse suoritetusta "vammautumisesta".
He ikään kuin nääntyvät auringonvalon, tunteidensa ilmaisukanavan, puutteessa. Ja niin heidän persoonallisuutensa OHENTUU, ja tällaisina ja "kurjuudessa"(hengen) he tulevat päivänsä päättämään, elleivät muuta elämänsä suuntaa.
Tottakai he yrittävät vielä koettella kasvoilleen erilaisia keksittyjä ja kuvitteellisia naamioita kätkeäkseen kipua salaa sykkivät kohtansa. He teeskentelevät. Heidän ON teeskenneltävä. He eivät uskalla
olla, mitä he ovat, eivätkä siksi tiedä, keitä he ovat. He ovat aivan eksyksissä siellä lankunpätkän alla, sillä he eivät ole ikinä nähneet itseään. Siksi meidän uskovien onkin silloin tällöin ryömittävä ei-uskovien nahkoihin ja huudettava sieltä pimeästä ja pelottavasta paikasta julki koko maailmalle, mitä me näemme."

Jälleen, paljon väitteitä, eikä yhtäkään perustelua. Tyhmää väittää, että ateistin elämä on merkityksetöntä ja tyhjää.. ateistillahan on kaikki ovet auki. He eivät kahlitse itseään uskolla fiktiiviseen olentoon ja kuviteltuihin opetuksiin. Psyyke on auki TODELLISUUDELLE. Mielestäni juuri PELKO on asia joka ajaa monet ihmiset uskoon. Ihminen kysyy kysymyksiä ja kukaan ei osaa vastata niihin, joten köyhemmän päälle käy se raamatunkin näkemys elämänsynnystä, onhan se joku vastaus kuitenkin. Ei pahalla mut toi viimeinen kappale on älytöntä paskaa...joka ikinen sana. "Tottakai he yrittävät vielä koettella kasvoilleen erilaisia keksittyjä ja kuvitteellisia naamioita kätkeäkseen kipua salaa sykkivät kohtansa. He teeskentelevät. Heidän ON teeskenneltävä." - mitä? ateisti nimenomaan elää todellisuudessa ja hänen mielensä on auki. "Kuvitteellista" taas on uskonto jo itsessään. Uskovaiset pukevat päälle vaikka mitä kaapua ja ristiä vaan ollakseen lähempänä jumalaa, jonka olemassa olosta he eivät edes voi olla varmoja! Papit, piispat, paavi...he ovat ikään kuin ammattilaisia ammatissa, jota EI OLE OLEMASSA. "He eivät uskalla olla, mitä he ovat, eivätkä siksi tiedä, keitä he ovat." Mainitsin jo aikaisemmin kaappiateisteista.. Tiedän varsin hyvin kuka olen ja minun ei tarvitse kääntyä uskonnon puoleen tunteakseni itseni. Vähemmän draamaa ja enemmän asiaa, kiitos. Voit puhua loputtomiin sanomatta mitään ja se ei ole paras tapa argumentoida uskontosi puolesta

Jatkoja!

"Tottakai he yrittävät vielä koettella kasvoilleen erilaisia keksittyjä ja kuvitteellisia naamioita kätkeäkseen kipua salaa sykkivät kohtansa. He teeskentelevät. Heidän ON teeskenneltävä."

Mikä VITUN pakkomielle uskisten on kuvitella että vain uskovilla voi olla hyvä elämä. Mun elämäni ei muutu yhtään paremmaksi jos alan luulottelemaan puhuvista käärmeistä ja veden päällä kävelevistä ihmisistä satuja todeksi.

Mikä VITUN pakkomielle on kuvitella jotain sisäistä tuskaa sellasella joka ei vaan usko jumalaan. Eikö teidän raamattunne todista vuorisaarnassa ja muuallakin missä se todellinen tuska on. Täällä ette pääse nauttimaan monista kivoista asioista ja sitten vielä kun ootte kuolleet - jos pystyisitte enää aistimaan mitään, huomaisitte että voi helvetti: tyhjää täynnä. Kyllä mulla tuskaa on ja kaikenlaista ikävää mutta se vaan sattuu kuulumaan tähän ihmisen osaan. Enimmäkseen maailma on kaunis ja kiva. Ja tänä iltana taas meen tyttöystävän luo ja kun painan melaa sen mekkoon ja me rakastellaan aamuun asti ni kyllä taas unohtuu tuskat ja vaikeudet. Eikä tarvita viinaa eikä naamioita, mitä nyt muutama kortsu.

Ja kuules: vaikka kuolinhetkellä itkisin ja huutaisin niin että kuuluu Hangosta Joensuuhun se ei tee taivas kuvitelmia yhtään todemmiksi eikä todista jumalasta millään tavalla.

Riparilla muutes luin jostain jumalan karitsasta. Onko se joku uusi rosvopaisti resepti?

Oikea hyvyys on pyyteetöntä hyvyyttä ilman palkkion tavoittelua. Palkkiota ei tarvitse olla lupaamassa äidin, tarhatädin eikä Jeesuksenkaan. Tee itse omana itsenäsi hyviä tekoja! Palkkio on siinä että näkee toisen onnistumisen tai ilon.

Niin, pahoittelut itsetietoisuudesta. Kenties se että tietää kuolevansa aiheuttaa tarpeen edes jonkin aikaa olla selkeästi olemassa.