Kaavintaan olisi joutunut jonottamaan kaksi viikkoa. Henkinen kantti ei kestä. Asia on tarpeeksi vaikea muutenkin. Olen jo äiti ja suosittelivat synnyttäneelle muutenkin lääkkellistä tapaa. Pelkään kovia kipuja ja vuotoja, ja sitä mielialaa kun odotan pillereiden vaikutusta. Onko lääkkeellinen abortti yhtään helpompi näin aikaisilla viikoilla? Mielessä pyörii kuinka seurasin aikanaan viikko viikolta sikiön kehitystä, enkä kestä tätä enää yhtään pidempään. Tässä elämäntilanteessa vain paras ratkaisu. Hullua että pelkään kipua ja verta näin paljon, vaikka olihan sitä synnytyksessäkin ja sen jälkeen pitkään. Tämä painaa vaan henkisesti niin paljon, synnytyshän oli onnellinen tapahtuma.
Raskausviikkoja 6 ja lääkkeellinen abortti tällä viikolla
surullinen äiti
289773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tietenkin kipukynnys on jokaisella yksilöllinen, mutta kokemuksesta voin sanoa, että asian vakavuuteen nähden ihan liiankin helpolla selvisin... itselleni tehtiin lääkkeellinen keskeytys vajaa viikko sitten, ja olin myös viikolla 6. tulet saamaan vahvoja särkylääkkeitä (itse sain 2x burana 800) ennen keskeytyslääkkeiden laittoa. särky tuli pikkuhiljaa ja vuoto alkoi noin 1,5h lääkkeiden laitosta. pahin kipu oli ehkä 6-7h kuluttua, jolloin piti muutaman kerran "puuskutella", mutta särkylääkettä kannattaa ottaa heti kun särky käy sietämättömäksi. itse pelkäsin myös kuollakseni etukäteen sekä kipua että sitä mitä vuoto tulisi pitämään sisällään, mutta eipä sieltä tuossa vaiheessa tule mitään järkyttävää...
saman kokeneena ymmärrän täysin tilanteesi, ja uskon että myös sinulla on vahvat perustelut miksi juuri tämä ratkaisu on paras sinulle. inhottavaa, että ihmiset ovat noin mustavalkoisia kuin monet tässä foorumissa. ei-toivottuja raskauksia kun alkaa niin monesta eri syystä, ja onnettomia lapsia on tässä maailmassa ihan liian paljon... helppoa päätöksen tekeminen ei ollut, mutta kun tietää harkinnen asiaa perinpohjin, niin voi luottaa tehneensä oikein. voimia sinulle, pian kaikki on ohi, toivottavasti sinullakin kuitenkin ensimmäisen ja viimeisen kerran...
sinäkin haluat yllytyksilläsi madaltaa ja "auttaa" ylittämään muitakin epävarmoja lapsentappamisen kynnyksen..?
Missä kohden tuo kirjoittaja yllytti ketään aborttiin??
en ymmärrä kirjoittajan kommenttia:
"asiaan vakavuuteen (??) nähden selvisin ihan liian helpolla"
eli siis mitä? Olisiko kirjoittaja halunnut enmmän kipuja ja
henkistä ahdistusta raskauden keskeytyksestä ja oli
pettynyt kun niitä ei tullutkaan tai niitä oli vähän?
Miksi ihmeessä toivoa tuollaista (ellei sitten ole jonkin
sortin uskovainen ja koe kipua jonkinlaisena "rangaistuksena")???
Ei todellakaan ymmärrä tuollaista kommentointia!!
Ilmeisesti se kaavinta olisi kuitenkin ollut parempi vaihtoehto henkisesti sinun tapauksessasi. Miksi kanttisi ei kestäisi kaavintaa, koska mitä ilmeisemmin lääkkeellinen keskeytys on henkisesti ja fyysisestikin raskaampi koettava, kertomuksista päätellen? Vai tarkoitiko, että kaavintaan pääsyn odottaminen on vaikeinta kestää?
Jos lääketieteellisistä syistä suosittelevat sinulle lääkkeellistä tapaa, se on eri asia. Monta kertaa kuitenkin siellä taustalla vaikuttaa se, että lääkkeellinen keskeytystapa on vaivattomampi ja halvempi tapa terveydenhuollon näkökulmasta.
Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa yhteyttä ja kertoa noista tuntemuksistasi. Ihmettelen, miten kestät lääkkeellisen keskeytyksen, jos olet noin tuuliajolla jo nyt. En vastusta aborttia, koska eettisesti en pidä alkiota tarpeeksi ihmismäisenä ja siten itseisarvoltaan arvokkaana, mutta kuullosta siltä, että sinä et ole käsitellyt asiaa. Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa se kahden viikon aikalisä varaamalla aika siihen kaavintaan, niin voit käydä asiaa henkisesti läpi mieluummin kuin että joudut käymään sen voimakkaammin läpi lääkkeellisen abortin aikana?
Toivotan jaksamista Sinulle.
se kaksi viikkoa vaan liika odottaa ja jännittää kipua kun kerran
on jo selkeästi päättänyt tehdä abortin? Sen lisäksi
kaavinta vaatii konkreettisesti menoa sinne ja tänne,
enemmän ihmisiä ym. Joten lääkkeellinen on
helpompi siinä mielessä.
Jos olet jo synnyttänyt, lääkkeellinen on kiputasoltaan ja vuodoiltaan todella
"puistopiknikki" verrattuna synnytykseen! Itsellä 3 muksua ja synnytyksiä en
millään kuvaile "onnelliseksi tapahtumaksi". Se oli hyvä kun kuuli että muksut terveitä
ja sai pitää rinnalla vähän aikaa mutta muuten raskaana olo huonoinen oloineen ja
isoine mahoineen synnytys vaiheineen on sarjassamme
v-maisempia kokemuksia mitä tiedän!
Itselle on tehty vuosien varrella myös abortti kaikkiaan 3 kertaa
(17v, 26v, 40v). Kaavintaa ja lääkkeellistä. Itse olen käytännön
ihminen joten en paljon menneitä pohdiskele tai hempeile sikiöiden perään.
Ota pillerit vaan reippaasti ja pyydä vaikka hyvää kaveria kylään, jolle
voit kertoa asiasta.
helmiä sioille -yllyttäjä vauhdissa...
sitten vertaistukea antava henkilö, joka lohduttaa
toista henkilöä. Itse olen abortin puolesta ehdottomasti -
kenenkään ei tarvitse saada lasta, jos ei niin halua.
Omia aborttejani en ole katunut ja ne ovat olleet hyviä
päätöksiä jotka tekisin uudelleen jos olisin siinä samassa tilanteessa.
Osa meistä (minä ainakin)on varmaankin uusia kirjoittajia joten helmiä sioille
henkilön kirjoitukset eivät ole tuttuja.
lapsensa surmauttaneella on edes jotain perusprimitiivisiä inhimillisyyden rippeitä jäljellä, ja kokevat omantunnontuskaa teostaan lopunelämänsä. Se ilmenee mm. pakonomaisena ja itsepetollisena tekonsa hyväksi selittelyn tarpeena muille ja itselle. Katumus saattaa tulla vuosiakin myöhemmin, esim. tilanteessa jossa lapsia ei sitten saadakaan kun niitä haluttaisiin.
mulle tehtiin lääkkeellinen abortti, viikkoja oli kuus sillon, sanoivat että on luotettava ja helpoin vaihtoehto... no pari viikkoa sen jälkeen menin tarkastukseen ja selvisi ,että ei ollut toiminut ,siispä oli kaavinta edessä... no antoivat vielä kotiin sen lääkkellisen abortin ekan pillerin, joka piti ottaa päivää aikasemmin kaavintaa, seuraava yö oli tuskaa kotona, viittä vaille etten lähteny sairaalaan, vuosin pirusti ja kaikkea muutakin, supisteli rajusti... aamulla menin sairaalaan, kun oli aika kaavintaan, no selitin mitä yöllä käynyt, mutta päättivät kaapia , jotta kaikki tulis pihalle... no ei siellä enää ollut kuin pieniä hyytymiä... jos oisin kaiken tämän tienny ennen päätöstä olisin valinnu mielummin kaavinnan, se on nopea ja ainakin toimii..
hei. Minulla oli sama tilanne. Halusin että kaikki oli ohi mahdollisimman pian. Päätöksen jälkeen en kuvitellutkaan että olisin ollut pari viikkoa "normaalisti" tietäen mitä minussa oli. Ehkä pelkäsin ristiriitaisia tunteita. Lääkkeellinen keskeytys tehtiin viikolla 7. Päädyin vielä tekemään sen kotona. sairaalassa otin ensin suun kautta nieltävät, ja seuraavana iltana kotona laitoin keskeytys lääkkeet. parituntia odottelin. sitten alkoi vuoto, kipu oli kuin kuukautis kipua. Taas pari tuntia ja ala vatsassa tuntui paine, ja aivan kuin pikkuinen ponnistuksen tunne. Henkisesti se oli raskasta, olla yksin kotona ja odottaa vain että kaikki tapahtuu. Itkuksihan se koko päivä meni. Uskoisin että henkisesti raskaampi kun kaavinta, mutta en pitänyt kipuja kovinkaan kamalina, särkylääkkeillä siitä selvittiin. Valitettavasti burana ei auta henkisiin kipuihin. Minäkin säikähdin toimeenpiteen helppoutta. lääkärit eivät paljoa syitä kyselleet, kaiken pystyi tehdä kotona, tuntui että asiaa pidettiin sairaalassakin itsestään selvyytenä, ja kyseltiin oletko varma, vain siksi että se oli pakko kysyä. Voimia sinulle, tarkoitin tätä. Toivoo: Jatkossa ehkäisystä tarkkaan huolehtiva.
"minäkin säikähdin toimnepiteen helppoutta" ... eli siis nyt please
selittäkää please mikä teidät nyt siinä säikäytti - lääketieteen kehitys?
Onko sinun ihan pakko tehdä aborttia? Voisitko antaa raskauden jatkua ja miettiä vielä 8 kuukautta mitä teet? Jos sittenkin pystyisit pitämään lapsen? tai jos silloin haluat antaa lapsen adoptioon?
Ei abortti ole ainoa vaihtoehto ja jollekin voi löytyä parempi vaihtoehto.
Kuudennella raskausviikolla alkaa lapsen pieni sydän lyödä.
Kyllähän tää on ihan kamalaa luettavaa, yleensäki abortti. Ei oo kenenkään ihmisen käsissä päättää lapsen hengestä. Niinku joku tuolla aikasemmin mainitsi sikiön sydän alkaa sykkiä 6. raskausviikolla. Lapsi on lahja Jumalalta ja luulis että raskausvaiheessa on ilo seurata sikiön kehittymistä pieneksi vauvaksi. Niin puhdas ja viaton syntyessään.
Mun mielestä abortti ts. hengen riistäminen, ei ole mikään vaihtoehto. Ite kokisin sen itsekkäänä ajattelutapana mikäli kokee että ajankohta ei ole oikea. Raiskaus tms. tapauksessa jos ei lasta voi pitää, adoptio sellaiselle jotka haluaisivat kovasti lapsia mutta eivät voi saada, olisi parempi vaihtoehto.
Jotkut naiset eivät saa lapsia ollenkaan vaikka kuinka haluaisivat, sitte sellaiset joille siunaantuisi vaikka kuinka monta lasta, ei niitä huoli. Vähän hei pitäis miettiä siinä vaiheessa ku on riski tulla raskaaksi....ELÄMÄ ON KORVAAMATTOMAN KALLISARVONEN ASIA!!
Tuo oli sinun kantasi, mutta pitää yrittää ymmärtää myös naista, mikäli tämä ei halua raskautta jatkaa. Ilman ehkäisyä sekstaaminen on asia erikseen, silloin voi aborttia katsoa jo pahalla. Mutta kaikki muut tapaukset. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma ja suurimmalle osalle seksi on myös läheisyyttä, ei vain lisääntymistä varten. Raiskaustapauksista puhumattakaa. Silloin on ehdottoman väärin painostaa nainen jatkamaan raskautta vastoin tahtoaan. Adoptio ei kaikille ole vaihtoehto. Koitetaan tästä lähin miettiä asiaa myös raskaana olevien naisten näkökulmasta ennenkuin tuomitaan.
"Lapsi on lahja Jumalalta ja luulis että raskausvaiheessa on ilo seurata sikiön kehittymistä pieneksi vauvaksi."
Lähtökohtasi on se, että raskaus on toivottu ja odotettu. Näinhän ei toki monesti ole. Sikiön kehitystä onkin ilo silloin seurata ja vauvaa odottaa ja valmistella tilaa uudelle elämälle. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla vaan joidenkin kohdalla raskaus aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa, koska raskautta ei ole haluttu eikä mahdollisuutta perheeseen ole. Tilannetta omalla kohdalla ei muuta eikä auta omaa asiaa se, että joku toinen haluaisi lapsen ja joillekin on vaikea hedelmöittyä.
Voisi verrata asiaa vaikka varallisuuteen. Vaikka yhdellä on rahaa kuin roskaa, ei se muuta toisen, köyhän ja työttömän tilannetta miksikään, vaikka varakas saisi taas uuden miljoonan tililleen. Tasan ei käy onnen lahjat, ja niin eri asioita pidetään onnen lahjoina.
Tulee mieleen Sinkkuelämää -sarjasta tilanne, kun Miranda tuli raskaaksi ja halusi abortin. Charlotte taas ei tullut raskaaksi vaikka kuinka halusi. Aidan (muistaakseni) ei miehenä ymmärtänyt, miksei asiaa voinut ratkaista niin, että Miranda vaan antaa lapsen Charlottelle ja molemmat olisi tyytyväisiä. Miehillä ei ole sidettä lapseen kuten naisilla on joten tuollainen möläytys ei ole edes kovin fiktiivinen.
Minusta muuten tällaiset jumalanlahja-kirjoitukset pilkkaavat esim. raiskauksen ja hyväksikäytön uhreja. Heidänkö pitäisi olla raiskauksesta ja siitä seuranneesta raskaudesta onnellisia? Julmaa. Olisipa mielenkiintoista nähdä, miten kukin tällaiseen suhtautuisi, kun omalle kohdalle tulisi tilaisuus testata asiaa.
"Miranda vaan antaa lapsen Charlottelle ja molemmat olisi tyytyväisiä. Miehillä ei ole sidettä lapseen kuten naisilla on joten tuollainen möläytys ei ole edes kovin fiktiivinen."
Minkähän takia monet naisetkin sitten ajattelee ihan samoin?
Ainoastaan abortin edistäjillä on taipumus vääntää turhan vaikeiksi asiat jotka on oikeesti aika yksinkertasia.
Lapsesta luopuminen adoptiolla ei varmasti ole mitenkään helppoa, mutta vielä vaikeammaksi monet kokisi lapsen surmaamisen abortilla.
Kenenkä käsissä se hedelmöitys on jos ei ihmisen? Ei munasolu päätä hedelmöittymisestä eikä voi vaikuttaa asiaan juuta eikä jaata. Kyllä se on sen päätetettävä kuka vastuutki kantaa. Hedelmöityneitä munasoluja poistuu keskenmenojen kautta tuhansittain eikä kukaan niitäkään sure ja inhimillistä. Ihminen on yksilö vasta sitten kun pärjää kehon ulkopuolella.
on kuolleet luonnostaan, niitä ei olla tapettu eli saaneet loppuaan ihmisen kädestä.
sama se nyt onko luontoa vähän autettu tilanteessa missä kukaan ei kärsi. eihän se keskenmennytkään kärsi mitenkään.
"Lapsesta luopuminen adoptiolla ei varmasti ole mitenkään helppoa, mutta vielä vaikeammaksi monet kokisi lapsen surmaamisen abortilla."
Miksei sitten juuri kukaan halua antaa sikiön kehittyä ja antaa sitten lastaan adoptioon, jos se kerran mukamas helpompi vaihtoehto? Jokainenhan valitsee itselleen sen helpoimman ja mielekkäimmän vaihtoehdon ja se on lähes aina abortti. Eikä ihme, en minäkään voisi edes ajatella vaihtoehtona jotain adoptiota. Solukasasta luopuminen on paljon helpompaa kuin lapsesta, joka on täysiaikainen ja joka on jo persoonallisuus. Tuli dokkari amerikkalaisista naisista, joilta oli pakolla otettu adoptiooon heidän lapset jotka heidän oli pakko synnyttää, olivat teini-ikäisiä tuolloin. Koti oli kiihkouskovainen. Kaikki naiset kertoivat kuinka elämä meni pilalle adoption takia ja lapset joihin he oli ottaneet yhteyttä vain halveksi heitä.
"Miksei sitten juuri kukaan halua antaa sikiön kehittyä ja antaa sitten lastaan adoptioon"
Ehkä monet kuitenkin mieluummin antaa lastensa elää, pitää itellään ja järjestelee elämän sitten sen mukaan. Mutta itsekkyydestähän niitä lapsia tapetaan, tietenkin.
"Solukasasta luopuminen"
"Luopuminen" = tappaminen. Jonka tosiaan monet kokee paljon vaikeemmaks kun lapsen elämän säästämisen.
"Kaikki naiset kertoivat kuinka elämä meni pilalle adoption takia ja lapset joihin he oli ottaneet yhteyttä vain halveksi heitä."
Kerrotko tarkemmin mikä ohjelma? Meinaan näin itekin jonkun vastaavan hiljattain eikä siinä kyllä mitään tollasta ollu, ihan omia mutukeksintöjäs. Ja ne naisethan saattas olla nyt kuolleita jos ois tehny abortin...
vaan oo "ihan sama" onko joku kuollu luonnostaan vaiko kärsiny vääryyttä murhattuna.. vaikka kuinka kiihkoraivolla vähättelet :)
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää niiden mukaan.Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ketään.Jumala pitää huolen kaikista lapsistaan.Ja rakastaa meitä kaikkia.
Aborteistakin huolimatta!
Kaikille ei vaan tuo adoptioon anto sovi, nääs kun joutus 9 kuukautta kärsimään epämukavaa oloa sun muuta epämiellyttävää. Mieluummin omanapainen mukavuus ja abortti sen turvaamiseksi.
Jumalien sun muiden olemassaoloista ei oo mitään varmaa tietoo, mutta abortissa surmattava lapsi on kyllä ihan bilogistieteellisen faktasti olemassa.