syksy on lähestyvää kuolemaa
syksy on kauneutta
syksy on hiljainen
lähes aalloton, jähmettyvä vesi
kirpeää ja makeaa marjaa
omenien hapokkuutta
punaveristen lehtien laskeutumista
viilenevä, kovettuva maa
mutta miksi
siinä on lähes aina melankoliaa
lauluissa surullinen intro
runojen aamuissa
lehdillä värisevät kastehelmet
ikäväni
se pureutui selkärankasi ytimeen
kyyneltyvän katseeni läpi
jota Sinä et enää mennessäsi nähnyt
mikä ero
on aikuisen odottavalla kaipauksella
lapsen ikävällä
pienen tai suuren kynttilän
liekin lepatuksella ?
en tiedä
mutta jokainen on ainutkertainen
syksy on kauneutta
syksy on hiljainen
lähes aalloton, jähmettyvä vesi
kirpeää ja makeaa marjaa
omenien hapokkuutta
punaveristen lehtien laskeutumista
viilenevä, kovettuva maa
mutta miksi
siinä on lähes aina melankoliaa
lauluissa surullinen intro
runojen aamuissa
lehdillä värisevät kastehelmet
ikäväni
se pureutui selkärankasi ytimeen
kyyneltyvän katseeni läpi
jota Sinä et enää mennessäsi nähnyt
mikä ero
on aikuisen odottavalla kaipauksella
lapsen ikävällä
pienen tai suuren kynttilän
liekin lepatuksella ?
en tiedä
mutta jokainen on ainutkertainen
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun näen Rakas sinut aamulla riisuutuneena
vuoteellasi, olet kuin aamun kostea vire
omenaipuissa, samoja aamun salaperäisiä
varjoja, samaa nautinnon kuiskausta.
Kun kosketan vartaloasdi kuin herkkää
taideteosta, jossa on lämpö ja kimmoisuus,
on kuin koskettaisin auringon jo lämmittämiä
omenapuun lehtiä ja hedelmiä, kiihko tuntuu jo.
Kirpeys herää jo kielelle ja maku ennen
maistamista alkaa jo elää, käännyt nautittavaksi
ja avaudut kosteana, niin kuin omena tarjoaa auliisti
hedelälihaansa ja kirpeys syöpyy tajuntaan, hermoihin.
Äännähdät, niin kuin omenaa aamun
tuulenvireessä oksistonsa lävitse, sinun
reitesi avautuvat kuin hedelmäpuun oksahaarat
liikehtien, naaraan vaativa kutsusi, niin omenapuukin...
nautinnolliseen...hyväntuuliseen aamuun..
http://www.youtube.com/watch?v=vgczUzVloQg&feature=related
Kiitos Runostasi.
On vaikea verrata, rinnastaa, suhteuttaa,
eri ikäviä ja Rakkauksia.
Kaipuu tuntuu ja ikävä uppoaa ihmiseen
ja Rakkaus lopulta palkitsee, voitelee.
Tuneet kuin elämän elävä kiertokulku,
joka päätyy Rakkaudeksi.
Tässä Rakkausrunossasi oli hämmentävän
suurta kauneutta ja lämpöä.
Aistikkuutta ei ole helppoa asettaa Runoon,
sivelevänä kokemuksena lukijalle, tässä
tekstissäsi oli aistikasta ilmaisua.
Säkeet kuin ohuen Rakkauden kankaan
kosketuksia ja hyväilyjä.
Kerrassaan hieno lukunautinto, jossa
viihdyin. Erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja kesän aurinkoa koko päivääsi Sinulle.
mikä maisemakuvien kavalkadi ja musiikin harmonia - ah !
Runosi puhuu sen puolesta, että Luoja on paras mahdollinen
taiteilija. Yksikään siveltimen ammattimainen tai harrasteellinen
käyttäjä ei pysty luomaan samaa. Sitä hehkua, salaperäisyyttä
eikä siirtämään kankaalle niitä sulavia liikkeitä, jotka nainen
tekee rakkaansa vieressä. Tuoksuakaan ei voi taiteilija
taltioida ikuistettavaan kuvaan, vain mies voi aistia ja nauttia
siitä.
Äännähtelyt tyytyväisyydestä, ei niitäkään.
Kukapa nainen ei haluaisi olla tämän runosi kohde, tuntea olevansa
ainutkertainen ja kaunis ( ulkoisesta olemuksestaan huolimatta )
Ainakin itse soisin se olevani, vaikka ulkokuoreni ei antaisikaan
oikeutta säkeillesi.
Se, kuinka omaa runoani tulkitset antaa jälleen kerran minulle
kummallista mielihyvää sen melko arkisistakin aineista huolimatta.
Adjektiiveillasi sen suhteen on valtaisa vaikutus, usko pois.
Saanen laittaa liitteen, joka eittämättä tulee mieleen Sinun runostasi;
http://www.youtube.com/watch?v=lUxycEg_cdk
Kultareunainen kiitos Sinulle Mestari !
Tää oli taas niin sun käsialaa tää runo, tykkäsin sanoista ja vertauskuvista, kuten aina. Syksy aiheena on vaan jotensakin kulunut, mutta kauniita runoja siitäkin näköjään saa jos vaan osaa :)
Tää uus palsta on ihan kökkö, ei millää meinais antaa mun käyttää tätä rekisteröityä nimeä ja muutenkin hankala. Uutta aihetta ei saa aloitetttua rekisteröitynä tää Amanda olleskaan.. Mitähän pahaa mie oon tehny :D
juu, niinhän se ihan ommaa käsialaani on. Mutta tiedätkös tyttöseni mitä,
aihe on todellakin kulunut. Mutta tämä muijakin on näihin kymmeniin jo
niin hiivatin kulunut, että runoni tahtoo lynkyttää käsipuolessani juuri
sen vuoksi. Kauneus on katsojan silmässä sanotaan ja jos nyt todellakin
löysit runostani sitä, olen ainakin osin onnistunut kuluneisuudestani
huolimatta ( hymynaamahymiöitä )
Hei. Et Sie ole mitään pahhaa tehny, tää nyt vaan on NIIN syvältä. Itsekin
sain aamusella tuotua rekattuna runo64:n opastuksella oman runoni rekat-
tuna kehiin ( löytyy tuosta jostain ihmettely/kyselyaloituksen sisältä )
Rekattuna pääsee kyllä antamaan kommentit, mutta aloitukset onkin sitten
toinen juttu. Ja se tuntuu olevan myös kiinni siitä, mikä selain kullakin on
käytettävissä. Linux ainakin, ehkä myös Firefoks toimii moitteettomasti
uuden keskustelun aloituksien suhteen.
Kolhiintunut kiittää Mantaa.
Syksyinen luonto kuolee
mutta kauniilla tavalla
väriloistollaan
usein syksyisin ikävä valtaa mielen.
Muistot astuvat ajatuksiin
syksyinen himmeys
iltojen hämäryys
myös värien kauneus
kynttilän tuoma tunnelma
kaikki vaikuttavat yhdessä.
Lämminhenkinen runosi, jossa kaipaus ja ikävä ovat läsnä
syksyisissä tunnelmissa, oli herkkä ja kaunis kaikin puolin.
ja sen itse asiassa unohdin Mantallekin mainita,
että ikäväkin on melkoisen loppuunkulunut aihe
rakkausrunoissa. Mutta minen pääse vaan eroon näistä
iänikuisista aiheistani, jotka ovat sydäntäni lähellä jostakin
kumman syystä.
Ja vaikka rakastankin syksyn kauneutta, rapisevuutta ja sen
väriloistoa, synnyttää se aina ja aina vaan melankolisuutta.
Toinen asia joka on lähellä sydäntäni, on kynttilöiden tuoma
tunnelma ja lämpö - samoin takkatuli, tuli elementtinä noin
yleensäkin. Onneksi kumpaankin on mahdollisuudet ihan käden
ulottuvilla =)
Olen varmaan viime aikoina liiaksi unohtunut vanhoihin ja liiankin
perinteisiin aiheisiin, kenties alan olla muutoksille liiankin arka
tai sitten yksinkertaisesti taitamaton. Mutta kirjoittamista en aio
missään nimessä lopettaa, se on yksi intohimoistani. Aika ja muut
häiritsevät tekijät vain eivät aina anna mahdollisuutta sen toteutta-
miseen, vaikka aivot tekeekin sen eteen koko ajan työtä.
Olen onnellinen Sinunkin lämminhenkisestä palautteestasi - kiitos !
..."lähes aalloton, jähmettyvä vesi"... *huokaa*
Jos olisi kilpailu täydellisestä lauseesta, niin tuo olisi jakamattomalla ykköstilalla - miten voikaan kertoa neljä sanaa koko marraskuun ??!!
Ihana runo kokonaisuudessakin!
Tykkään minä
jos minulla olisi oikeus ja mahdollisuus, niin Sinun palautteesi
eritoten tässä runossani ansaitsisi ruusukkeen ( koiranäyttelyjen hiano merkki )
vaikken nyt juur muistakaan, minkä värinen se korkeimmalle paikalle päässyt
onkaan.
Oikeesti ( millään muotoa alentamatta, vaikka vertasinkin koiranäyttelyn ansioihin )
rehellisyyden nimissä, en olis odottanut juuri Sinulta tämänkaltaista, mahtavaa
palautetta. Jaa miksikö ? Siksi, että Sinä olet runoaatelisten parhaimmistoa, etkä
mielestäni noin ylleensä ole mieltynyt tämän oloisiin lurituksiin.
Mutta tuo lause jonka nostit ylitse muun, en ymmärtänyt mitä tein :O
Ihana olet ite - kiittäen !
... sadonkorjuun aikaa
ja silloin punnitaan sydämetkin
mitä kakkea niihin on kertynyt
onko tullut paljon hyviä muistoja
että jaksaa uinua talven yli
slloin tällöin hymy karehtien suupielissä
muistojen lämmittäessä sydäntä
pitäen pakkaset loitolla.
todella aivan uskomaton runo
täynnä kauniita elementtejä
ja syksy todella tuntui sanojesi virrassa,
ei lähestyvänä kylmyytenä
vaan lämpöisenä kosketuksena lukijaan,
ainakin minä koin niin.
hyvä upea linda !!!
juolahtanut mieleesi, miksi näillä kymmenillä oleva
ihminen/nainen rakastaa syksyä - tuskin. Syy on
siinä, että oma elämäkin alkaa olla ehtoopuolella,
niin kuin kesä kääntää poskensa esiinpyrkivälle syksylle.
Elonkorjuuta tosiaan, elämän lyhteen kokoamista ja
muistojen kirjoa se tässä vaiheessa on.
Uskomatonta tuskin, mutta totisinta totta kyllä.
Runopoikaa kiittää ja pokkaa hän !
Vuodenajat eri tunnelmineen ovat oivia kerronnan
moninaiselle tunnelmoinnille,sillä on värejä kuin valoa
ja harmaantuneita rispaantuvia sadepilviä kun nuo
luonnonkin kertoma yhdistyy elämän muistoihin kuin
tulevaisuudenkin katsannoille,niin siitä saa muodostettua
kuin menneen sukupolven räsymattojen tarinaa -
joissa ikäänkuin voisi kurkistaa että miten mennyt kuin
tuleva ... tapaisivat toisiaan ... mutta onko yhteistä.
Pienikin voi olla hyvinkin suurta kuin tuo yhtymäkohta
jollain tapaa koskettavat toisiaan ... kuin elämän jatkumoa,
lapsenlapsen kautta lepattavalla tuikulla valoa syys hämäryyteen.
Jokainen on ainutkertainen kuten me kaikki ja vain
tämä yksi elämä elettävänä.
Kaunis kuin puhutteleva
runo Sinulta kaiken tämän
uudistuksien keskeltäkin,sillä
on asioita - jotka pysyvät alati !
nimittäin tuo alkuosiohan on suoraa ainesta runoon.
Joten poimippa siitä ne olennaisimmat osat ja sen
kaiken perusteella sitten vaan töihin =)
Totta, olemme kukin ainutkertaisia omalla tavallamme
tässä Telluksen päällä elettävässä eämässä.
Uudistukset ovat kyllä mielestäni menneet alaspäin,
eikä oikein vaikuta siltä, että olisivat kuunnelleet
kuitenkaan lukijoiden/kirjoittajien toiveita tehdessään
niitä. Mutta pakkohan tähän on vaan sopeutua, jos
aikoo saitilla pysytellä.
Paljon kiitoksia Sinulle pitkästä aikaa palautteesta,
joka oli hyvin kattava ja kannustavaksikin sen koin.
Pirteää syyspäivää Näsin rannoille ja laitamille täältä melkein naapurista.
lindalle ja kiitos oikeen mukavasta lukuhetkestä tässä sinun syksyisessä runossasi
kiitos itsellesi,
Sinullehan se kuitenkin ehdottomasti kuuluu !
tuo väistämättä
hetkellisyyden tunteen
niin luonnossa kuin
meissä ihmisissä
isolla mittakaavalla
mitattuna
elävissä olennoissa
kaikki aika kulkee sykleissä
aina sitä haluaisi emme
Katoavaisuus on suurimmillaan
juuri syksyssä
kaikessa väriloistokuudessaan
kirpeydessään
matalalla paistavassa
auringossa
Elämä jatkuuuuuuuuuu :)
olet niin oikeassa sen suhteen,
imitä syksy meissä synnyttää. Siitäkin
huolimaatta, että niin moni kokee
sen masentavana saapuvan pimeyden
vuoksi.
' kaikessa väriloistokuudessaan
kirpeydessään
matalalla paistavassa
auringossa ' toden totta - elämä jatkuu.
Kiittää linda ihanasta palautteestasi.