Kiitos kun alistit minut jo pienenä ja määräsit kaikesta. Veit minulta sitten itsetunnon jota saan nyt kasvattaa sellaiseksi, millainen siitä pitikin tulla. Sinustahan selvisi lopulta kaikkea muutakin "mukavaa" mutta onneksi lähdin jo elämästäsi.
Hanki nyt muita uhreja, minä en enää ole uhrisi.
Hanki nyt muita uhreja, minä en enää ole uhrisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea ja voimaa kasvullesi, niitä totisesti tarvitset!
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta." Kirjoitti Lauri Viita. Joskus äidit vaan näkevät sen Jumalan itsessään ja käyttävät voimaa ja valtaa lapsiinsa pakottaen nämäkin näkemään jotakin mitä oikeasti ei ole; jälki on karmaisevaa. Kun kulissit sortuvat muihin suuntiin niin jäljellä jää lapset jotka avuttomina pakotetaan pönkittämään äidin sairasta maailmaa. Äitiyden valkean vaatteen alla tehdään montä mustaakin mustempaa työtä mikä jää monelta huomaamatta. Äitiys on oiva suojakilpi jota harva uskaltaa kyseenalaistaa, ja sitähän narsistiäiti käyttää.
Mikä tekee ihmisestä narsistin? Ei kukaan äiti ole päättänyt että "alanpa narsistiksi". Narsistilla on jäänyt jokin tärkeä vaihe käymättä lapsuudessa; ehkä hänet on hylätty tai hänen tarpeensa on ohitettu, tai ehkä elämä on ollut muuten niin kovaa että on pitänyt kieltää itsensä. Narsisti elää aikuisena edelleen lapsen narsistivaihetta ja näkee vain omat tarpeensa.
"Narsismista voi parantua jos haluaa"
Liiallisesta narsismista voi parantua. Narsismi itsessään ei ole huono asia. Sehän on kykyä rakastaa itseään Se on osa ihmisen minä-kuvaa ja egoa.
Vanhan ajan kasvatus oli alistamista ja nykyajan kasvatus on kasvatusta ei laisinkaan, lapset alistaa vanhempiaan. Mutta aikuiseksi kasvaminen onkin sitä juuri selviämistä "viallisista" vanhemmistaan ja kaikkein tärkeintä anteeksianto. Onko elämä tarkoitettukaan ihan helpoksi "ruusuilla tanssimiseksi"? Jos taas omat lapsesi kasvatat lepsusti vailla mitään rajoja niin tuskin hekään tyytyväisiä olisivat. Samoin parisuhteesi jos epäonnistuvat (olet yh tai uusperheellinen) tai suhde jos pysyy mutta on riitainen, epänormaali jne. paskaa niin taas lapset katsovat vanhempien epäonnistuneen ja ei sitä omien vanhempien epäonnistumisen taakkaa tarvitse itse kantaa läpi elämänsä vaan ihan itsestä riippuu mitenkä itseään alkaa kehittään.
Itsetuntoaan voi todellakin alkaa kehittään eikä enään miettiä kuka sen on vienyt. Antaa aikaa itselleen parantua haavoista, sitähän se aikuiseksi kasvaminen on. Omat lapsuuden traumat viedään helposti sukupolvesta toiseen kun heti perustetaan perhettä joka ei onnistu. Äitisi on ollut alistettu ja hän on samaa kasvatus kaavaa toteuttanut omille lapsilleenkin. Oletko koskaan kysynyt minkälainen lapsuus äidilläsi on ollut? Minä kysyin ja järkytyin kun itsekkin olin tyytymätön lapsuuteeni jossain vaiheessa nuorempana. Kaikki tieto tuo helpotusta elämääsi pikkuhiljaa ja sitä mukaa itsetuntosi kasvaa iän mukana, opiskele, kehitä itseäsi, harrasta liikuntaa ja ihan mitä tahansa mistä pidät, aseta tavoitteita itsellesi ihan pieniä. Pienin askelein etepään! Lapsia ja perhettä en suosittele ihan ensimmäiseksi perustettavan sillä silloin tekisit samat virheet kuin vanhempasi tai jopa pahemmatkin.
"Omat lapsuuden traumat viedään helposti sukupolvesta toiseen kun heti perustetaan perhettä joka ei onnistu."
Oletko selvillä äitisi lapsuudesta tai omasta lapsuudesta sellaiselta ajalta, jolta jäänyt vain tunne- tai aistimuistoja?