Tää kirjoitus on vai mun omia ajatuksia en maalaa mitään uhkakuvia, kerron vaan miltä musta tuntuu. Meidän perheessä on kaikki riskiryhmään kuuluvia, joillakin on vakavia sairauksia taustalla joillakin ylipainoo jne. Olen seurannut tätä sikainfluenssaa aika tarkasti netistä, olen kain lukenut lähes jokaisen uutisen siitä. Mulla rupee oikeesti rahkeet loppuun, en oikeesti jaksa tätä pelkotila elämää! On aivan järjetöntä ja luonnonvastaista joutua miettiin selviikö lapset, pystyykö itse hoitaan lapsiaan kun he sairastavat, vai onko itse silloin edes hengissä vai onko jossain tehohoidossa kun on noita perussairauksia paljon. Jos on itse poissa kuvioista eli kuollut tai sairaalassa niin kuka hoitaa sairaat lapset? Lapset on herkkiä saamaan jälkitauteja jotka menee keuhkoihin. En mä oikeestaan kuolemaa pelkää mä pelkään kärsimysty ja varsinkin sellaista kärsimystä jonka joutuu lapset kokemaan, on kamalaa ajatella tulevaa influenssa epidemiia. Jos nää kaikki kauhukuvat toteutuu se tuottaa niin suurta tuskaa ja kärsimystä niin monelle että mä en oikeesti haluu nähdä sitä. Välillä tuntuu siltä että tän kaiken pitää olla vaan pahaa unta ja kohta herään ja kaikki on ok. Kyllä mä tiedän että yleisesti ottaen lapset voi saada ilman epidemiaakin jonkin vaarallisen taudin, mutta epidemiassa sen kauheuden tekee se että on paljon ihmisiä jotka ovat vakavasti sairaana eikä kaikki saa tarvittavaa hoitoa. Jos normi tilanteessa sairastuu voi uskoa että saa parhaan mahdollisen hoidon mutta nyt on tilanne eri. Jos tää kaikki on vaan median levittämää hysteriaa ja paniikin lietsontaa se on vitun sairasta toimintaa. Ja rokotteesta? siitä olen lukenut vaikka mitä ja siinä sivussa saanut inmormaatiota muidenkin rokotteiden vaarallisuudesta joten ihmettelen suuresti miten meistä näinkin moni on vielä hengissä kun Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut tosi kattava rokotusohjelma. Joo eipä muuta, oon vaan tosi lopussa tähän juttuun tää on järjetöntä!
Psyyke kärsii sikauutisista!
sekoonko?
7278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hieno päätelmä. Tällä palstalla on niitä hysteerikkoja ihan liiaksi asti. Ei mitään hätää, kyllä tämä vouhotus aikanaan loppuu.
Onko hysteerikkoja vai voisko olla sinun kaltaisia typeryksiä, jotka ottaa "hysterian" tosissaan. :)))
..PROVO!
Olet todella lukenut palstaa ja perehtynyt sikainfluenssaan, mutta.... Ei oikein uppoa toiseen provoilijaan. :))
Kyllä tähän vielä joku voi hämääntyä ihan tosissaan. ;)
ymmärrän tunteesi hyvin. Itselläni myös perhepiirissä useita riskiryhmäläisiä ja yksi lapsistani on vaikeasti sairas jo nyt, ja käyttää myös lääkkeitä, jotka vievät vastustuskyvyn rippeetkin. Kyllä todella pelottaa, myönnän. Mutta ei auta, muu kuin mennä eteenpäin ja katsoa kuinka meidän käy. Jos jotain positiivistä tässä sikainfluenssassan uhassa on, niin se on se, että omista läheisistään ja ystävistään haluaa pitää entistäkin parempaa huolta ja nauttia jokaisesta arkipäivästäkin. Koita sinäkin nauttia elämästäsi tässä ja nyt, se on tärkeitä ja anna rakkautta lapsillesi :)
Kiitos sinulle rohkaisusta. Näinhän se on et on osattava nauttia siitä mitä on juuri silloin kun se on, näin yritän tehdä, suhtautumiseni tähän elämään on nykyään sellaista kuin jokainen päivä saattaisi olla se viimeinen. Yritän saada kaiken hyvän annetuksi läheisilleni joka hetki. Olen myös huomannut itsessäni sen että enää en oikeen osaa kieltää lapsiltani mitään mitä he pyytää kun koko ajan on ajatus takaraivossa tuosta pandemian leviämisestä ja sen aihettamasta tuskasta. Kyllä olisi tää kokemus saanu jäädä väliin ihmiskunnalta, minun elämässä on ainakin ollut ja on ihan riittämiin vastoinkäymisiä ilman mitään pandemiaakin. Toivon voimia sinulle ja perheellesi ja oli lohdullista tietää että tällaisia riskiryhmäperheitä on muitakin, en tarkoita sitä että se olisi hyvä asia että toistenkin perheessä on sairautta, vaan on hyvä kuulla samanlaisessa elämäntilaanteessa elävien ihmisten ajatuksia. Näissä keskustelupalstoilla kun usein riskiryhmät leimataan joksikin vähemmän tärkeäksi ihmisryhmäksi joiden elämällä ei niin väliä olekaa. Aivan kuin sairaudet olisivat itsehankittuja, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, ei aina edes ylipainon kohdalla, sillä monet lääkitykset kuten esim. kortisonilääkitys nostavat painoa, kuin myös monet sairaudet nostavat painoa kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Eikä keuhkosairaat aina ole tupakoivia on myös niitä joiden keuhkot on olleet huonot jo syntymästä lähtien. Tää juttu nyt karkasi käsistä ja tuli kirjotettuu kaikkee muutakin mikä päässä pyörii, vaikka piti vain kiittää sinua ja toivoo teille voimia.
Lapsien äitinä pelkää. Kun lukeenäitä juttuja näistä ja uutisia pelkään vielä enemmän. Tuntuu heti aamusta ahdistavalle ja suunnitelmat kaikki jotenkin turhilta kun ei tiedä kuinka tässä käy. Kaupungissakin liikuessa miettii vaan että saako sen tartunnan nyt täältä. Näin siis oli. Mutta nyt olen päättänyt alkaan suhtautua asiaan toisin. Hätäilemällä tästä saan vaan oloni huonoksi. Vaikka kuinka lukisin uutisia en sitä kautta saa varmuutta siitä että pystyn suojelemaan lapsia tältä. Pesenpä käsiäni tai desinfioin ja välttelen kaikkea mahdollista suojamuuri ei ole koskaan aukoton. Pelkkä yksi kosketus väärään paikkaan tai jonkun yskäisy päälleni niin kaikki hössötykseni oli turhaa. Niinpä olen nyt PÄÄTTÄNYT suhtautua asiaan rauhallisesti. Aivan tietoisesti viljelen ajatuksiini myönteisiä eikä kauhukuvia tästä asiasta. Ajattelen siis että todennäköisesti selviämme taudista ihan hyvin, jos se tarttuu. Teen tietysti järkevästi joitain asioita. Olen ostanut mm ruokaa pakkaseen ja kaapeihin ja lääkkeitä sairastamisen varalle. Pesen käsiäni, desinfioin ja rasvaan rutininomaisesti. Lopun jätän sitten sen ajan murheeksi jos tauti tarttuu. Sitten teen sen minkä voin, tarvittaessa hakeudun lääkäriin lasten kanssa ja loppu on luojan kädessä. Hän määrää ihmisen elinpäivät kuitenkin lopulta, ei kukaan kuole sattumalta. Jeesuskin neuvoi ihmistä että: "Kukaan ei voi huolehtimalla lisätä elinpäiviensä määrää, Riittää kullekin päivälle omat murheensa" . Ajattele että sinulta menee koko ajan aikaa hukkaan turhaan huolehtimiseen. Viikkoja, kuukausia jopa vuosia kun tämä ja muut tulevat taudit jylläävät maailmalla. Sen ajan minkä kulutat pelkäämiseen voisit käyttää elämiseen. Stressi on sellainen asia joka voi sairastuttaa sinut pahemmin kuin sikainfluenssa, siitä voi saada vaikka sydänkohtauksen ja stressi vaikuttaa immunipuolustusjärjestelmään vahingollisesti. Olen lukenut eri artikkeleista että Stressillä on yhteys joihinkin syöpiinkin. Ole järkevä ja luota Jumalaan joka sanoo että hiuskarvakaan ei katkea ihmisen päästä hänen tietämättään.
Ymmärrän hyvin huolen. Minä olen taaperon yksinhuoltaja, ja se vielä lisää pelkoa, kun olen täällä kotona yksin vastuussa lapsesta. Olen myös seurannut uutisointeja, ja tullut siihen tulokseen, että mieltä rauhoittaa parhaiten mahdollisimman hyvä varautuminen pahimpaan.
Eli, omasta puolestani en pelkää, ettenkö huomaisi, jos tauti muuttuu vakavaksi. aikuinen tunnistaa kyllä, milloin vointi menee huonoksi ja on syytä mennä lääkäriin. Lapsesta se on vaikeampaa, joten olen tutkinut netistä yleisimpien jälkitautien ja pahimpien oireiden tunnusmerkkejä, että tunnistan ne tosipaikan tullen. Siis aivokalvontulehduksesta alken, mitä nyt vo tulla. Tämä voi kuulostaa ylireagoinnilta, mutta ei ole ollenkaan helppoa tunnistaa pienestä puhumaan huonosti kykenevästä lapsesta harvinaisia ja vakavia sairauksia. Pelkän korvatulehduksen huomaaminen on joskus vaikeaa, mutta minulla on myös kokemus, että lapsella oli keuhkokuume, enkä tajunnut kuin vasta pitkän ajan päästä. Nyt aion olla siis siinä mielessä varautunut.
Olen myös mitannut oman makuuhuoneeni, että mihin siirrän lapsen sängyn, jos hän sairastuu. Se on pelottavaa, että lapsi saisi yöllä hengenahdistuksen omassa huoneessaan ja itse nukkuisin kuumeisena omassani, enkä havahtuisi. On siis parasta miettiä, miten parhaalla tavalla voi seurata lapsen vointia, jos hän ja itse sairastuu.
Olen myös hamstrannut kotiin peruselintarvikkeita ja vessapaperia ja lääkkeitä, jottei tarvitse lähteä sairaana kauppaan. Lisäksi pitää miettiä, mitä tosi sairas lapsi suostuu syömään ja juomaan kovassa kuumeessa. Asiaa mietittyäni olen todennut, että realistisin syy joutua lääkäriin on lapsella nestehukka, jos on kuumetta, vatsataudin oireita ja niin kova kurkkukipu, ettei ruoka ja juoma maistu.
Olen myös laittanut talteen keskeiset puhelinnumerot, terveyskeskuksen sikainfluenssainfo, yksityisen lääkäriaseman numero, abmulanssit, terveydenhuollon neuvonta, sairaalan keskus jne. Kuulostaa ehkä idiootilta, mutta tosi hädässä ei sellaisia yhtäkkiä löydä mistään. Nimim. kun lapsivesi meni ja piti lähteä sairaalaan, soitin 4 kertaa väärään numeroon, kun yritin tilata taksia, siinä tilanteessa vaan ei ole helppoa toimia.
Joten ap:lle sanoisin, mieti oman perheesi kohdalla mahdollisimman tarkkaan konkreettisia toimia, miten voit varautua eri tilanteisiin ennakolta. Sellainen luo hallinnan tunnetta, eikä tarvitse olla vain epämääräisesti ja avuttomana peloissaan. Kaikenlaisia vaaranpaikkoja on elämässä muutenkin, pointti on, että osaa toimia niissä järkevästi ja oikein.