Karen E. Wetterhahn was a professor of chemistry at Dartmouth College and the founding director of Dartmouth's Toxic Metals Research Program.
Dr. Wetterhahn spilled one to a few drops of dimethylmercury onto her latex glove near her thumb. Knowing that dimethylmercury was very toxic, she quickly cleaned it up.
What she did not know was that dimethylemercury was so soluble that it permeated the glove instantly and penetrated her skin and was absorbed into the blood-stream. It took five months until her gait began to falter and her words slur. By the time Dr. Wetterhahn connected that laboratory spill with the damage spreading in her brain, nothing could help her. Tests showed that her body contained more than 80 times the lethal dose of mercury. Her vision narrowed to a pencil's thinness and winked out. She lost her hearing and speech and she faded into a long coma. Dr. Wetterhahn was a most meticulous scientist, her colleagues said, taking what would have seemed to be appropriate precautions. It is an accident that could occur to any experienced chemist. This, however, is not the first fatality from work with dimethylmercury. Koettakaa ymmärtää!
Dr. Wetterhahn spilled one to a few drops of dimethylmercury onto her latex glove near her thumb. Knowing that dimethylmercury was very toxic, she quickly cleaned it up.
What she did not know was that dimethylemercury was so soluble that it permeated the glove instantly and penetrated her skin and was absorbed into the blood-stream. It took five months until her gait began to falter and her words slur. By the time Dr. Wetterhahn connected that laboratory spill with the damage spreading in her brain, nothing could help her. Tests showed that her body contained more than 80 times the lethal dose of mercury. Her vision narrowed to a pencil's thinness and winked out. She lost her hearing and speech and she faded into a long coma. Dr. Wetterhahn was a most meticulous scientist, her colleagues said, taking what would have seemed to be appropriate precautions. It is an accident that could occur to any experienced chemist. This, however, is not the first fatality from work with dimethylmercury. Koettakaa ymmärtää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös tämä Tuho-Esko Aho-Tuho (melkein presidentti ei työläis sellainen) käynyt myöskin melkein professorina luennoimassa lamasta Amerikassa? Tämä herrahan on aivan samaa maata ja kansaa!
Karen E. Wetterhahn was a professor of chemistry at Dartmouth College and the founding director of Dartmouth's Toxic Metals Research Program.
Karen E. Wetterhahn oli kemian professori Dartmouth:n Yliopistossa amarikassa ja oliperustaja johtaja yliopiston Myrkyllisten metallien tutkimusohjelmassa
Tri. Wetterhahn roiskautti muutamia tippoja dimethylelohopeaa hänen lateksiseen suojahansikkaaseensa lähelle peukaloa. Tietäessään aineen hyvin myrkylliseksu, hän nopeasti puhdisti tipat pois.
Mitä hän ei tiennyt, oli niin liuottavaa, että se läpäisi hansikkaan heti ja tunkeutui hänen ihonsa läpi ja imeytyi vereen. Otti viisi kuukautta, että hän alkoi kärsiä myrkytysoireista ja hänen sanansa alkoivat heiketä ja puhe muuttui. Todettiin, että myrkytys alkoi tuhota hänen aivojaan ja mikään ei voinut auttaa häntä. Testit osoittivat, että hänen verenkierrossaan oli enemmän kuin 80 tappava annos myrkkyä. Hän menetti kuulonsa ja puhekykynsä- Työtoverit sanoivat hänen olleen erittäin varovainen kemisti ja työskenteli aina varosääntöjä tarkasti noudattaen. Tämä ei ole ensimmäinen vakava onnettomuus työskenteltäessä metyylielohopean kanssa. Ehkä ÅA:n Kokeelisen kemian osasto tuntee tapauksen. Olen varmistanut tapauksen tiedustelemalla asiaan Dartmouth:n Yliopiston rehtori Kim:iltä tänään.
Heino Kärkkäinen, insinööri
Tolkuton vesihanke
Turun Seudun Vesi Oy näkee mustia pilviä nousevan nyt horisontin takaa kohti, sillä vesilain 21 lukuun on nyt lisätty uusia pykäliä, jotka ovat perua EU-ympäristövastuudirektiivistä vuodelta 2004.
,
Kyseessä on lainkohta, että vedenottoa ei saa tehdä, jos toimenpide edes uhkaa huonontaa pohjaveden laatua. Tästähän on mitä selvimmin kyse, kun Kokemäenjoen huonosti puhdistettua vettä lasketaan maahan Loimaan Virttaankankaalla altaisiin, joihin TSV Oy on hakenut toimenpidelupaa Loimaalta rakentamisen lupia myöntävältä monijäseniseltä ympäristölautakunnalta.
Tilanne Huittisissa ei sekään ole kaksinen, sillä Takkulan hiekkasuodatuslaitokselle piti tulla 20 pysyvää työpaikkaa. Laitosta kauko-ohjataankin Turusta, eikä edes työpaikkoja tule. Sen sijaan TSV Oy:n teettämä kemiallisen tehostuksen suunnitelma on toimimaton prototyyppilaitos, jolle ei voida edes ympäristölupaa myöntää. Jos laitos toimisi, jäteliejua, jossa olisi vedenpuhdistuskemikaalijäämiä ja alumiinisakkaa, tulisi liki 30 tonnia/vrk, mutta suuri osa siitä päätyisi Loimijokeen pilaten sen alajuoksun täydellisesti.
Olisi todella onnellinen tilanne, jos myrkyt muuttuisivat vedeksi ja hiilidioksidiksi! Yhtä epärealistinen asia on haave, että: ”Jos Suomen järvet viinaksi muuttuisi....!”
Saasteviemäri Kokemäenjoessa on melkoiset määrät haitallisia aineita. sillä joki on Pirkanmaan ainut jäteviemäri Selkämereen. Mukana on suuret määrät elohopeaa ja sen yhdisteitä, raskasmetalleja ja todella pahoja myrkkyjä, mm. syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Näitä haittoja yritetään poistaa tehottomalla hiekkapikasuodatuksella ja kemiallisella tehostuksella, jota eivät yhdessäkään Takkulassa yllä juomaveden puhdistukselle vaadittuun parhaimpaan saatavilla olevan tekniikan tasoon. (BAT)
EU:n uusi pintavesidirektiivi 2008/105/EY vaatii elohopealle (MAC, Maximum Permissible Concentration))0,05 mikrogrammaa/litra maksimimäärän, kun juomavedelle TSV Oy ilmoittaa 1,0 mikrogrammaqa/litra. Samoin vaarallisen bentso(a)pyreenin C20H12 pitoisuus joessa on melkein satakertainen direktiivin sallimaan maksimipitoisuuteen verrattuna. Nämä ovat vaarallisimpia PAH-yhdisteitä ja amerikkalaisen ympäristöorganisaation mukaan ne kuuluvat 20 vaarallisimman PAH-yhdisteen listaan. Näitä yhdisteitä BIOTA Oy:n tutkimus on mitannut Kokemäenjoesta 31 kpl, joista 11 kpl kuuluu niihin 20. myrkyllisimmän listaan. Nämä PAH-kemikaalit aiheuttavat syöpää, maksavaurioita ja lapsille metyylielohopean kaltaisia muutoksia aivoissa ja liikuntaelimissä. TSV ei ole näistä paljon kehutussa uudessa kirjassaan mainostanut, on ainoastaan todennut, että PAH-kemikaalit on tutkittu, mutta tuloksia ei ole mainittu. On lisäksi ,valehdeltu, että elohopeapitoisuus joessa on melkein hävinnyt, vaiika TSV:n omat tutkimukset osoittavat jyrkkää nousua! Myöskään se ei ole maininnut, että Karhiniemessä on seutukunnan suurimmat fekaalisten kolibakteerien ( ulostebakteerien) pitoisuudet.
Jotta Kokemäenjoesta otettua vettä voisi käyttää juomavedeksi, vesi pitäisi todella huolellisesti puhdistaa kelvollisen kemiallisen vedenpuhdistamon avulla ja lopuksi suodattaa se aktiivihiilellä. Miksi imeyttää vettä enää maahan, koska sen laatu saattaisi jopa huonontua, rauta- ja mangaanipitoisuudet voisivat nousta yli sallitun?
Jos vesi johdetaan Turkuun suoraan, voidaan useimmat myrkyt poistaa esim. ioninvaihdolla, tislauksella, tai käännetyllä osmoosilla, jolla merivesikin saadaan suolattomaksi.
Heino Kärkkäinen
insinööri, Loimaa
siksikö?