Joo taidanpa tietää mitä tarkoittaa turhautuminen ja motivaation puute, kun itellä on melkolailla samat fiilkset. Mutta sitten taas toisaalta tuli mieleeni sekin ajatus, että me masikset taidetaan suuremmalta osin kuitenkin, ehkä selkeästikin, olla keskivertopulliaisia fiksumpiakin, -jollain lailla. Ehkä olemme yksinkertaisesti sanottuna hieman liian viisaita omaan älykkyystasoome nähden. Tämä nykyaikahan arvostaa aivan liian yksioikoisesti, vain kylmää, ns. rationaalista älykkyyttä, joka on kyllä kova sana opiskelussa ja erilaisia opistojen pahveja suoritettaaessa, mutta ei läheskään aina käytännön elämässä, eikä siis edes työelämässä.
Älykkäät ihmiset rynnivät tämän yhteiskunnan herrahisseissä, koska älykkään ihmisen, ei kuitenkaan ole tarvinnut olla tunne-elämän alueella mitenkään taitava tai osaava. Vasta viimeaikoina on alettu puhumaan ns. tunneälykkyyden arvostamisesta. Olisikohan syynä osaltaan se, että monessa paikassa pää on alkanut tulla vetävän käteen ja on jouduttu sen tosiasian eteen, että ne älykkäät johtajat, joilla ei kuitenkaan ole ollut viisautta ottaa huomioon myös tunneperäiset, inhimilliset seikat ihmisten johtamisessa. Niinpä he ovatkin aiheuttaneet suurta vahinkoa ajamalla ja jyräämällä tunteettomasti alaistensa yli älykkydellään, mutta vailla viisautta, ja ovat aiheuttaneet monille mm. paljolti työperäisen masennuksen.
Toinen ominaisuus, mikä mielestäni myös liittyy tällaiseen tunneälykkyyteen, jota oletettavasti suurin osa meistä masennukseen ajetuista edustaa, on tietty kiltteys ja empaattisuus. Ja se tarkoittaa tietysti esim. työelämässä sitä, että toiset, jotka kuvittelevat pärjäävänsä paremmin kyynärpäätaktiikalla ja toisaalta ylempiensä nuoleskelupolitiikalla, kun eivät muuta osaa, yrittävät käyttää tällaisia ihmisiä omalla tavallaan hyväkseen. Siinä on vain sellainen mutta, että kun ei sen kiltteyden tarvitse silti tarkoittaa nynnyä alistuvaisuutta. Niinpä ainakin minä, näennäisestä kiltteydestäni huolimatta, olen erittäin kriittinen sen suhteen, miten omassa yhteisössäni toimitaan. Ja siinäpä sitä sitten ollaan; lähes väkisinkin tulee sitten tilanteita, joissa tällainen tunneälykkyys joutuu kahnauksiin, sekä ylemmältä taholta tulevan tunteettoman sanelupolitiikan ja käskyttämisen, että myös samalla tai alemmalla esimies tasolla olevien kiipijätyyppien kanssa.
No, onhan se sitten vuosikausia jatkuvana tilanteena varmaankin osaltaan syönyt niitä serotoniinivarantoja, niin että ne ovat sitten lopulta jossain vaiheessa päässeet menemään sinne miinuksen puolelle.
Mutta, eläkäämme siinä toivossa, että vielä meillekin, joilla monilla kuitenkin, näin uskon, on paljon viisautta jota tämä maailma kipeästi tarvitsisi, vielä meillekin löytyy, jopa ihan hyötykäyttöä. Vaikka nyt, juuri tällä hetkellä, moni meistä tuntee itsensä hyödyttömäksi, ja ettei mulla ole mitään käyttöä. Mutta odotellaan ja katsellaan, mitä tuleman pitää...
Älykkäät ihmiset rynnivät tämän yhteiskunnan herrahisseissä, koska älykkään ihmisen, ei kuitenkaan ole tarvinnut olla tunne-elämän alueella mitenkään taitava tai osaava. Vasta viimeaikoina on alettu puhumaan ns. tunneälykkyyden arvostamisesta. Olisikohan syynä osaltaan se, että monessa paikassa pää on alkanut tulla vetävän käteen ja on jouduttu sen tosiasian eteen, että ne älykkäät johtajat, joilla ei kuitenkaan ole ollut viisautta ottaa huomioon myös tunneperäiset, inhimilliset seikat ihmisten johtamisessa. Niinpä he ovatkin aiheuttaneet suurta vahinkoa ajamalla ja jyräämällä tunteettomasti alaistensa yli älykkydellään, mutta vailla viisautta, ja ovat aiheuttaneet monille mm. paljolti työperäisen masennuksen.
Toinen ominaisuus, mikä mielestäni myös liittyy tällaiseen tunneälykkyyteen, jota oletettavasti suurin osa meistä masennukseen ajetuista edustaa, on tietty kiltteys ja empaattisuus. Ja se tarkoittaa tietysti esim. työelämässä sitä, että toiset, jotka kuvittelevat pärjäävänsä paremmin kyynärpäätaktiikalla ja toisaalta ylempiensä nuoleskelupolitiikalla, kun eivät muuta osaa, yrittävät käyttää tällaisia ihmisiä omalla tavallaan hyväkseen. Siinä on vain sellainen mutta, että kun ei sen kiltteyden tarvitse silti tarkoittaa nynnyä alistuvaisuutta. Niinpä ainakin minä, näennäisestä kiltteydestäni huolimatta, olen erittäin kriittinen sen suhteen, miten omassa yhteisössäni toimitaan. Ja siinäpä sitä sitten ollaan; lähes väkisinkin tulee sitten tilanteita, joissa tällainen tunneälykkyys joutuu kahnauksiin, sekä ylemmältä taholta tulevan tunteettoman sanelupolitiikan ja käskyttämisen, että myös samalla tai alemmalla esimies tasolla olevien kiipijätyyppien kanssa.
No, onhan se sitten vuosikausia jatkuvana tilanteena varmaankin osaltaan syönyt niitä serotoniinivarantoja, niin että ne ovat sitten lopulta jossain vaiheessa päässeet menemään sinne miinuksen puolelle.
Mutta, eläkäämme siinä toivossa, että vielä meillekin, joilla monilla kuitenkin, näin uskon, on paljon viisautta jota tämä maailma kipeästi tarvitsisi, vielä meillekin löytyy, jopa ihan hyötykäyttöä. Vaikka nyt, juuri tällä hetkellä, moni meistä tuntee itsensä hyödyttömäksi, ja ettei mulla ole mitään käyttöä. Mutta odotellaan ja katsellaan, mitä tuleman pitää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.