Työttömyyskysymyksen lopullinen ratkaisu.
Suomessa on toki hyvän hämäyksen vuoksi säädetty
perustuslailliset oikeudet ja hyväksytty
kansainvälisiä sopimuksia, kuten euroopan
ihmisoikeusopimus, jotta voidaan uskotella, että
suomi olisi länsimainen oikeusvaltio.
Mutta todellisuudessa suomessa on viranomaisilla
mahdollisuus estää jopa satojen tuhansien
kansalaisten oikeudet niin halutessaan ilman,
että heillä olisi mitään syytä olettaa joutuvansa vastuseen teoistaan.
Työttömyys on jo sinällään loukkaus perustuslain
18§ vastaan. Työmarkkinajärjestöt sopivat valtion
myötävaikutuksella sopimuksia, joilla satojen
tuhansien kansalaisten oikeus hankkia
kohtuullinen toimeentulo estyy.
Työmarkkinajärjestöjen sopimukset rajoittavat
kolmannen osapuolen eli työehtosopimuksen ulkopuolisten sopimusoikeutta.
Työttömät on yleisen mielipiteen mukaan leimattu
syylliseksi omaan ahdinkoonsa. Tämä leimaaminen
oikeuttaa työvoimaviranomaisten mielivallan.
Työttömien oikeus työhön ja perustuslain 19 §
mukaiseen välttämättömään toimeentuloon saadaan
julkisuudessa näyttämän vain kuluilta.
Merkittävä osuus työttömyyden hoitoon käytetyistä
varoista kuluu kuitenkin eri viranomaisten omaksi
hyödyksi. Suurin osa työvoimapoliittisesta
koulutuksesta on hyödytöntä. Pahimmassa
tapauksessa se on jopa vahingollista, kun
työvoimaviranomaiset pakottavat koulutukseen,
jonka niin työtön kuin kouluttajakin ymmärtää
hyödytömäksi. Tälläinen ihmisarvoa loukaava
nöyryyttäminen on joidenkin tutkimusten mukaan jopa mielenterveydellinen uhka.
Suomessa tekee noin 1000 ihmistä vuosittain
itsemurhan. Suurin syy itsemurhiin on
pitkäkestoinen masennus. Tehokas keino synnyttää
masennus on osoittaa yksilölle, että hän on
yhteisölleen hyödytön, pelkkä rasite ja että
hänellä ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa omaa elämäntilannettaan.
Työttömille on tehty selväksi, että he ovat
hyödyttömiä, heidän elättämisensä on rasite, ja
että heillä ei ole mahdollisuuta päästä takaisin
työmarkkinoille. Vaikka työmarkkinoilla on
selkeästi estetty syrjintä työhön otossa, tämä
syrjintäkielto ei koske ainakaan
pitkäaikaistyöttömiä. Jokainen työhönottaja voi
siirtää yli vuoden työttömänä olleen sivuun jo
pelkästään papereiden perusteella.
Työmarkkinoilta syrjäytetty myös pidetään ulkopuolisena.
Ja jotta työttömät varmasti uskovat tulleensa
ulkopuolisiksi on viranomaiset katsoneet
asiakseen pitää huolta siitä, että työttömät
eivät itse voi muuttaa tilannetta.
Vaikka laissa onkin mahdollisuus omaehtoiseen
opiskeluun ja muuhun aktiiviseen elämiseen, pitää
työvoimatoimisto huolen, ettei laillisia keinoja
käyttämällä ainakaan paranneta asemaa työmarkkinoilla.
Omaehtoisella opiskelulla voisi toki täysin
laillisesti hankkia koulutusta tai oppia jopa
uuden ammatin, mutta silloinhan työtön voisi
työmarkkinoille päästessään syrjäytää jonkun työpaikkansa säilyttäneen.
Suomessa on kahdet työmarkkinat. Toiset on
työpaikan vaihtajille ja heillä on oikeus hakea
parempaa työpaikkaa, edetä urallaan ja nauttia
erilaisia etuuksia kuten vuorotteluvapaan tarjoamista sapattivuosista.
Työttömien on syytä tyytyä vain niihin
työtehtäviin, joista muut haluavat siirtyä
parempiin tehtäviin. Niihin parempiin tehtäviin
valitaan vain niiden joukossa, jotka ovat saaneet pitää työpaikkansa.
Työvoimaviranomaisten on siis voitava estää
työtömien osaamisen kehittyminen ja pitää huolta
etteivät kilpaile paremmista työpaikoista.
Työttömyys etuuden katkaisu antaa tähän oivan
keinon. Ja se näyttää jopa ihan lailliselta.
Suomen perustuslaki on tehty kierrettäväksi ja
työttömien osalta EIS 6 ja 13 artikla ovat vain
helposti poistettavia hidasteita näppärien virkamiesten tiellä.
Työtöntä kyllä kuullaan, mutta kun päivärahan
maksatus on katkaistu työttömyysturvalain 11
luvun 6§ mukaan riittää että työvoimatoimisto
arvelee voivansa kehittää perusteen
perustuslaissa turvatun kohtuullisen toimeentulon katkaisuun.
Työvoimatoimistossa riittää pykälän alkuosa, eli
etuus voidaan katkaista, pykälän lopun
rajoituksilla ei niin ole väliä. Ne kun ovat
työttömän oikeuksia ja virkakoneisto pitää
huolen, ettei työttömät liikoja niiden perään kysele.
Sana ilmeistä, on ratkaiseva. Tarkoittaako se
että kohtuullisen toimeentulon katkaisuun riittää
pelkkä arvaus vai pitääkö työvoimatoimistolla
olla todella jokin tiedossa oleva peruste. Mitään
perustetta ei työttömälle kuitenkaan esitetä.
Lain laatija, eduskunta, on muotoillut kaksi,
tosin hieman epäselvää, ehtoa etuuden
katkaisulle. Tästä voisi päätellä, että peruste
kuitenkin tulisi olla olemassa kun etuus katkaistaan.
Tätä edellyttää myös EIS 6 artikla. Onhan
asianomaisen saatava tietää millä perusteella hännen etuutensa on katkaistu.
Käytännössä tämä oikeus evätään toimittamalla
ilmoitus etuuden katkaisuusta 11 luvun 6§ mukaan.
Varsinaista katkaisun syytä ei kerrota. Ja kyse
Suomessa on toki hyvän hämäyksen vuoksi säädetty
perustuslailliset oikeudet ja hyväksytty
kansainvälisiä sopimuksia, kuten euroopan
ihmisoikeusopimus, jotta voidaan uskotella, että
suomi olisi länsimainen oikeusvaltio.
Mutta todellisuudessa suomessa on viranomaisilla
mahdollisuus estää jopa satojen tuhansien
kansalaisten oikeudet niin halutessaan ilman,
että heillä olisi mitään syytä olettaa joutuvansa vastuseen teoistaan.
Työttömyys on jo sinällään loukkaus perustuslain
18§ vastaan. Työmarkkinajärjestöt sopivat valtion
myötävaikutuksella sopimuksia, joilla satojen
tuhansien kansalaisten oikeus hankkia
kohtuullinen toimeentulo estyy.
Työmarkkinajärjestöjen sopimukset rajoittavat
kolmannen osapuolen eli työehtosopimuksen ulkopuolisten sopimusoikeutta.
Työttömät on yleisen mielipiteen mukaan leimattu
syylliseksi omaan ahdinkoonsa. Tämä leimaaminen
oikeuttaa työvoimaviranomaisten mielivallan.
Työttömien oikeus työhön ja perustuslain 19 §
mukaiseen välttämättömään toimeentuloon saadaan
julkisuudessa näyttämän vain kuluilta.
Merkittävä osuus työttömyyden hoitoon käytetyistä
varoista kuluu kuitenkin eri viranomaisten omaksi
hyödyksi. Suurin osa työvoimapoliittisesta
koulutuksesta on hyödytöntä. Pahimmassa
tapauksessa se on jopa vahingollista, kun
työvoimaviranomaiset pakottavat koulutukseen,
jonka niin työtön kuin kouluttajakin ymmärtää
hyödytömäksi. Tälläinen ihmisarvoa loukaava
nöyryyttäminen on joidenkin tutkimusten mukaan jopa mielenterveydellinen uhka.
Suomessa tekee noin 1000 ihmistä vuosittain
itsemurhan. Suurin syy itsemurhiin on
pitkäkestoinen masennus. Tehokas keino synnyttää
masennus on osoittaa yksilölle, että hän on
yhteisölleen hyödytön, pelkkä rasite ja että
hänellä ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa omaa elämäntilannettaan.
Työttömille on tehty selväksi, että he ovat
hyödyttömiä, heidän elättämisensä on rasite, ja
että heillä ei ole mahdollisuuta päästä takaisin
työmarkkinoille. Vaikka työmarkkinoilla on
selkeästi estetty syrjintä työhön otossa, tämä
syrjintäkielto ei koske ainakaan
pitkäaikaistyöttömiä. Jokainen työhönottaja voi
siirtää yli vuoden työttömänä olleen sivuun jo
pelkästään papereiden perusteella.
Työmarkkinoilta syrjäytetty myös pidetään ulkopuolisena.
Ja jotta työttömät varmasti uskovat tulleensa
ulkopuolisiksi on viranomaiset katsoneet
asiakseen pitää huolta siitä, että työttömät
eivät itse voi muuttaa tilannetta.
Vaikka laissa onkin mahdollisuus omaehtoiseen
opiskeluun ja muuhun aktiiviseen elämiseen, pitää
työvoimatoimisto huolen, ettei laillisia keinoja
käyttämällä ainakaan paranneta asemaa työmarkkinoilla.
Omaehtoisella opiskelulla voisi toki täysin
laillisesti hankkia koulutusta tai oppia jopa
uuden ammatin, mutta silloinhan työtön voisi
työmarkkinoille päästessään syrjäytää jonkun työpaikkansa säilyttäneen.
Suomessa on kahdet työmarkkinat. Toiset on
työpaikan vaihtajille ja heillä on oikeus hakea
parempaa työpaikkaa, edetä urallaan ja nauttia
erilaisia etuuksia kuten vuorotteluvapaan tarjoamista sapattivuosista.
Työttömien on syytä tyytyä vain niihin
työtehtäviin, joista muut haluavat siirtyä
parempiin tehtäviin. Niihin parempiin tehtäviin
valitaan vain niiden joukossa, jotka ovat saaneet pitää työpaikkansa.
Työvoimaviranomaisten on siis voitava estää
työtömien osaamisen kehittyminen ja pitää huolta
etteivät kilpaile paremmista työpaikoista.
Työttömyys etuuden katkaisu antaa tähän oivan
keinon. Ja se näyttää jopa ihan lailliselta.
Suomen perustuslaki on tehty kierrettäväksi ja
työttömien osalta EIS 6 ja 13 artikla ovat vain
helposti poistettavia hidasteita näppärien virkamiesten tiellä.
Työtöntä kyllä kuullaan, mutta kun päivärahan
maksatus on katkaistu työttömyysturvalain 11
luvun 6§ mukaan riittää että työvoimatoimisto
arvelee voivansa kehittää perusteen
perustuslaissa turvatun kohtuullisen toimeentulon katkaisuun.
Työvoimatoimistossa riittää pykälän alkuosa, eli
etuus voidaan katkaista, pykälän lopun
rajoituksilla ei niin ole väliä. Ne kun ovat
työttömän oikeuksia ja virkakoneisto pitää
huolen, ettei työttömät liikoja niiden perään kysele.
Sana ilmeistä, on ratkaiseva. Tarkoittaako se
että kohtuullisen toimeentulon katkaisuun riittää
pelkkä arvaus vai pitääkö työvoimatoimistolla
olla todella jokin tiedossa oleva peruste. Mitään
perustetta ei työttömälle kuitenkaan esitetä.
Lain laatija, eduskunta, on muotoillut kaksi,
tosin hieman epäselvää, ehtoa etuuden
katkaisulle. Tästä voisi päätellä, että peruste
kuitenkin tulisi olla olemassa kun etuus katkaistaan.
Tätä edellyttää myös EIS 6 artikla. Onhan
asianomaisen saatava tietää millä perusteella hännen etuutensa on katkaistu.
Käytännössä tämä oikeus evätään toimittamalla
ilmoitus etuuden katkaisuusta 11 luvun 6§ mukaan.
Varsinaista katkaisun syytä ei kerrota. Ja kyse
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.