Miten hiljaisesta, ujosta, arasta, epävarmasta ja huonoitsetuntoisesta voisi tulla suositumpi ihmisten keskuudessa?
Ei auta, että on itse aktiivinen niin että pyytää kahville tai soittelee. Ennen sitä pitää olla sellainen johon ihmiset haluavat tutustua. Sellainen karismaattinen jolla on paljon annettavaa. Ei riitä että on hyvännäköinen vaan tärkeintä on että on rohkea ja äänekäs. Miksi?
Harmillista kun vaikka ihminen olisi kuinka hyvä sydämestään, ei satuta toisia ja kuuntelee tarpeen tullen, niin sellaista ei haluta, mikäli on pinnallisesti ruma.
Ei auta, että on itse aktiivinen niin että pyytää kahville tai soittelee. Ennen sitä pitää olla sellainen johon ihmiset haluavat tutustua. Sellainen karismaattinen jolla on paljon annettavaa. Ei riitä että on hyvännäköinen vaan tärkeintä on että on rohkea ja äänekäs. Miksi?
Harmillista kun vaikka ihminen olisi kuinka hyvä sydämestään, ei satuta toisia ja kuuntelee tarpeen tullen, niin sellaista ei haluta, mikäli on pinnallisesti ruma.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niinpä, arvaapa olenko samaa miettinyt. Itse olen keksinyt kaksi mahdollista selitystä.
1. Ihmiset vain karttaisivat liikaa yrittämistä. Mutta miksi se sitten onnistuu niiltä rohkeilta & äänekkäiltä?
2. Ihmiset pelkäisivät hyväsydämisiä ihmisiä, koska se näyttäisi heille että he ovat vähemmän hyväsydämisiä. Mutta luulisihan että sitä joskus törmäisi johonkin vielä hyväsydämisempään? Ei se mikään harvinaisuus ole. Enkä minä ainakaan mitenkään ylihyväsydäminen ole.
Vielä siitä että on rohkea ja äänekäs. Olen sitä yrittänyt, mutta ei auta. Ensinnäkin useimmiten tulee sellainen 'mitä toi oikeen yrittää' -reaktio. Toisekseen, vaikka se joskus toimisikin, se rooli pitäisi pitää sitten koko ajan. Eihän sitä jaksa.
Niin, tuota samaa olen itsekin miettinyt. On aika vaikea tilanne, jos persoonallisuutta pitää lähteä muuttamaan. Se voisi muuttua LSD-tripin avulla sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi, mutta siihen sisältynee paljon riskejä.
Mutta miten oppia tulemaan toimeen ujouden ja arkuuden kanssa? Hyväksyä itsensä ujona ja opetella pikku hiljaa pois "anteeksi että olen olemassa" -viestin kylvämisestä.
Ja miksi kovaääninen ja itsevarma on suosittu? Uskoakseni siksi, että ihmiset haluavat samaistua häneen. Hekin tahtoisivat olla kuin tuo rohkea. Kukapa taasen haluaisi olla kuin arka, yksin nyhjöttävä nörtti? Sellaisen seuraa kannatta välttää, ettei leimaudu samanlaiseksi.
Nyt oot ymmärtäny asian ytimen. Mut ei taida ymmärtää nimimerkkiäni.
Haluatko suosiota vai ystäviä?
En lainkaan ole samaa mieltä, että äänekkäät ja "rohkeat" (mitä se sitten tarkoittaakaan) olisivat suosittuja.
Ystävyydessä ei ole ulkonäöllä mitään merkitystä. Jos pyydät kahville tai syömään voidaksesi jutella,
eivätkö ihmiset muka tule? Kukaan ei ole minulle kieltäytynyt tulemasta, en ole rohkea, mutta en etsi myöskään suosiota. Ystävä voi olla toiselle, mutta on vapaaehtoista, haluaako/osaako toinen antaa ystävyyttä takaisin päin.
Karismaattiset, rohkeat ja äänekkäät tosiaan saavat paljon kavereita, koettu on. Vedin pari vuotta sitten tuollaista sosiaalisen tyypin roolia, ja silloin kavereita tunki joka tuutista. Tutustuin myös upeaan ihmiseen, jonka kanssa oltiin suhteessa jonkin aikaa. Kaverini ja kumppanini kaikki tunsivat minut sosiaalisena, vaikka oikeasti olin jotain ihan muuta. En saanut edes kumppaniani uskomaan, että oikeasti olin ujo ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita. Vaikka vaikeahan sitä on uskoa, kun vedin toisenlaista roolia niin hyvin...
Jossain vaiheessa roolin vetäminen kävi sitten liian hankalaksi ja masennuin. Ystävyyssuhteet alkoivat vähitellen kariutua ja niin myös seurustelusuhde. Pakko myöntää, että kaipaan elämää, joka minulla oli pari vuotta sitten. Ei tällainen ujo tyyppi vaan löydä ystäviä, koska ei ole tarpeeksi kiinnostava ja puhelias. Ymmärrän sen ihan hyvin. Täytyy vaan alkaa kerätä voimavaroja ja rohkeutta ja alkaa taas vetää tuollaista roolia.
eivät saa paremmatkaan, sitä kautta ei itseään kannata arvottaa. Ehkä kiva (samaa sukupuolta oleva) ystävä löytyisi ihan ystäväpalstalta, jossa muutkin etsivät aitoja, mukavia ihmisiä tosiystäviksi ja erilaisiin puuhasteluihin. Ensin kirjoiteltaisiin aikansa ja katsottaisiin, rupeaako yhteinen sävel löytymään. Teeskentely ja itsensä myyminen ovat vihoviimeisiä asioita, niillä saavutetulla "hyväksynnällä" voi pyyhkiä hyhhyn.
Itse onnistuin muuttamaan persoonallisuuttani kuuntelemalla rohkaisevaa musiikkia vuoden ajan. Nyt olen koulun suosituimpia.
Ohjeet
-Ole välillä äänekäs ja välillä hiljainen
-Tee jotain jolla saat muiden mielenkiinnon kohteen (rupea juomaan ajoittain )
-Esitä henkilöä jolla on asennetta
-Tee jotakin jollekin suositulle jolla saat kunnioituksen
-Älä suutu ikinä vaan esitä iloista ja ylipositiivista veijaria
Kyllä se fakta on niin että rennot ja positiiviset,rajoja rikkovat tuhmat pojat saavat kavereita ja suosiota ja hiljaiset jäävät kotiin. Hiljaiset ovat mukavia keskustelukumppaneita mutta hauskaa ei heidän kanssa voi pitää kun pitäisi heitä kokoajan vahtia juhlimisen sijaan.
Itse olen tuota " -Ole välillä äänekäs ja välillä hiljainen " menetelmää kokeillut, ei juuri vaikutusta.
Tuollaista ylipositiivista veijaria jaksaa sen hetken verran esittää, koska en mä nyt oikeesti tuollanen ole, niin se alkaa stressaamaan ja menee väkisinyrittämiseksi. Ylipäätään tuollainen esittäminen sellaista mitä ei ole, niin ei se ole luonnollista, hankalaks menee. Ei se auta kuin hyväksyä, että on rauhallinen. En siis ole tuppisuu, enkä äänessä kokoajan.
Ja joku kysyi, että haluaako suosiota vai ystäviä, niin itse haluan ihan ystäviä..
T: Mies
myös, että kuuntelemalla toisia saa ystävyyttä takaisin. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään, ja kaikilla on varmasti joitain huolia. Tietysti pitää olla tasapuolisuutta jakamisessa. Eikä kai kukaan tavoittele ihan ketä vain ystäväkseen, että kunhan jonkun saisi niin ei näyttäisi luuserilta? Jos tarkkailee ihmisiä vähän pidempään ennen kuin lähestyy sellaista, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja "oman" tyyppiseltä. Sellainen ihminen varmasti on ystävällinen myös muille, niin äänekkäille kuin hiljaisille?
Miksi pitää yrittää olla joku muu kuin on? Mitä siitä saa itselleen jos ei ole kuitenkaan oma itsensä? Mä en niele tuota, että suurin osa ihmisistä on pinnallisia. En usko. Monet vain eivät uskalla näyttää todellista minäänsä, koska pelkäävät että heille nauretaan. Kuitenkin jos heille on itse aito eikä pinnallinen, ja hyväksyy erilaisuutta, niin monelta putoaa se maski vähitellen.
Silloin voi olla mahdollisuuksia löytää ystäv(i)ä. Eikä tarvitse esittää mitään.
Olen 12 vuotias tyttö. Koulussa minua haukutaan strutsiksi, rusakoksi ja gerbiiliksi, se ei ole hauskaa ja jos yritän jutella jonku kaa nii hän huutaa jotain perätöntä juorua. :( Haluan olla suositumpi koulussa koska menen seukki vuonna 7:lle. Kertokaa joku, kun yksi haukkuu sen kaverit haukkuu ja sitte niitten kaverit haukkuu.
Älä ole huomaavinasikaan sitä haukkujaa, jatka vaan juttua niinku mitään ei olisi tapahtunut. Se vie varmasti aikaa, mutta pitäisi jossain vaiheessa toimia...
Ootko kokeillu beta-salpaajia? Itse kokeilin niitä viimeisimmän koulu esitelmäni yhteydessä ja suoriuduin työstäni poikkeuksellisen hyvin!
Ongelmani on se että tulen paremmin juttuun vastakkaisen sukupuolen kanssa (tässä tapauksessa naisten) ja miehet ovat varaantunempia kanssani (pitävät varmaan homona).
Ootko kokeillu ns. Bad boy appeal:ia? Käytin ennen kohtuudella laittomia päihteitä ja suosio oli nykyiseen verrattuna korkeampaa naisten suhteen. Olen harkinnut uudelleen aloitusta kun ei ketään tunnu kiinnostavan ex-huumeiden käyttäjä. Tosin niillä naisillakin itsellään oli päihde taustaa. En tosin näe että miksi joku ns. kunnon nainen kiinnostuisi minusta taustani vuoksi (plus ne taudit (ainakin HPV ))....
Silleen että alkaa puhumaan enemmän, kasvattamaan rohkeutta, hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin. Minä olen yrittänyt keksiä enemmän juteltavaa ihmisten kanssa, opiskellut eri kouluissa, hakeutunut töihin, opiskelijavaihtoon ulkomaille, käynyt sosiaalisten taitojen kurssin, avautunut täällä kun on alkanut liikaa ahdistamaan, käynyt juttelemassa psykologille, pitänyt huolta itsestäni ja terveydestäni fyysisesti ja henkisesti... Pikkuhiljaa olen huomannut ettei suunsa avaaminen ryhmässäkään ole niin pelottavaa, kyllä sitä muuttuu kun vaan on monta vuotta tarpeeksi aktiivinen ja tekee pieniäkin asioita jotka menevät hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ennen jännitin lähinnä sitä että miltä näytän ja kuulostan muiden silmissä, nyt olen ottanut rennomman asenteen että ei se haittaa jos välillä takeltelisi, pääasia että esittää asiansa tarpeeksi voimakkaalla äänellä ja kertoo aitona mitä ajattelee. Aina on niitä jotka eivät erityisesti tykkää ja joiden kanssa ei synkkaa ja sitten niitä jotka pitävät ja joiden kanssa synkkaa.
Jos katsot ympärillesi ja huomaat toisen hiljaisen, huomaat myös ettei hänellekään kukaan tule juttelemaan. Kaikki täytyy tehdä itse, jos haluaa jotain ja nähdä vähän vaivaa. Toisilla se käy luonnostaan ja toisten täytyy tehdä enemmän sen eteen.
Olet oikeassa että pitää olla jollain tavalla mielenkiintoinen ja antaa toisten kiinnostua ennen kuin menee tarjoamaan itseään tyrkylle. Tee siis itsestäsi mielenkiintoinen. Esim.jos olet mies kerää ympärillesi soittaja-harrastajia ja perustakaa harrastaja-tyyppinen bändi. Jos olet nainen ala vaikka käymään salilla ja tee itsestäsi hyvännäköinen. Tai jotain. Ihmiset OVAT pinnallisia. Aloita opiskelemaan mielenkiintoista alaa. Mutta on oikeasti sellaisiakin harvoja ihmisiä, jotka eivät ole pinnallisia. Ne ovat vain harvassa ja mikäli et ole aktiivinen ja tee asioita heidän tapaamisensa mahdollisuus pienenee. Olen tavannut esim.koulussani yhden 25-vuotiaan hiljaisen, kömpelön, ujon ja huonoitsetuntoisen nuoren miehen, joka kuitenkin osasi keskustella syvällisesti (varsinkin netin välityksellä), ja hänellä on pari hyvää ystävää jotka arvostavat hänen luotettavuuttaan ja hyväsydämisyyttään.
No, onhan se vaikeaa jos on oikeasti ruma ja tosi arka. Mitäpä sitä sitten tekisi. Voisihan vetää itsensä jojoon. Mutta eikö se olisi tylsää, onhan täällä maailmassa kuitenkin paljon koettavaa? Entä jos kokisit ne ensin ja sitten ehkä vetäisit itsesi jojoon? Tekisit vaikka matkan jonnekin maailman toiselle puolelle, hankkisit ystävän netistä (uskon että täältä ihan hyvin seuraa löytää). Usein ulkonäköäänkin voi muuttaa treenaamalla, syömällä oikein ja ehostautumalla.
Ei ne ole sitten mitään todellisia ystäviä, jos hakee suosiota ja sitä kautta saa seuraa. Ihan uskomatonta edes miettiä tuommoista, ei ihme, että ollaan yksin kun siltä pohjalta pitäisi ystävyyteen mennä, että olisinpa muiden suosiossa. Jos et ole suosittu, et voi sille mitään. Ei kaikki meistä ole sellaisia porukan naurattajia.
Mutta aito ihmisten kohtaaminen tuntuu olevan niin vaikeaa, että jos näin ei ole, niin sitten ollaan yksin. Kannattaa arvostaa itseään vaikkei olisikaan yhtään ystävää. Vaikka se on vaikeaa, niin ei kukaan muukaan tee sitä puolestasi.