Yritin saada selville miillon mänty pudottaa siemenensä. Ei selvinnyt. Olen muistavinani, että tuo tapahtuu varhaiskeväällä. Siementämistä varten on olemassa oma myrskynsä, karistimet, jonka avulla siemenet lentävät kausa puusta.
Tarkkakorvainen luonnossa liikkuva voi kuulla napsahduksia kun siemenkodat aukeavat kevään lämmössä.
Mänty tietämäni mukaan saanut nimensä männästä ja miksei se männänvartta muistutakin.
Mäntyhän on ollut siis vain puu tai honka. En ole kuulut ikimäntyjen huminasta mutta honkien kyllä
Jatkan männystä vielä hiukan kun maalaispoika olen.
Männystä kasvaa kunnon honka vain tiheästi kasvaneena. Erillisenä se on tiheäoksainen käkkärä, josta ei ole kunnon raaka-aineeksi.
Ukkoset kasvattivat hyvää mäntymetsää. Syttyi nimittäin tulipaloja ja nämä polttivat muut puut. Syntyi luonnonkaskea, johon siementen oli helppo saada hyvä kasvupohja. Polttihan se männynkin tyviosaa, tuli tarkoitan. Männyn paksu kaarna ei tuosta välttänyt ja oksato säästyi kymmeneien metrien korkeudessa.
Kaskimaahan syntyi koivikko, joka on nopeakasvuinen. Koivujen sekaan taas siementyi kuusi, se kun ei juuri valoa tarvitse.
Kyllä luonto on osannut ja osaa vieläkin. Muistan vielä nuo kuusten sadunomaiset naavat, "metsän parrat", jotka on saaste hävittänyt.
Ynnämuu on muistini mukaan ollut metsurikin. Olisi mukava kuulla tietävien näkemyksiä.
Kuulutteko puiden halaajiin? Se kuulemma auttaa tervehdyttämään.
Puhutaanko puista?
59
4097
Vastaukset
- *Kukkahame*
Kuusella toinen nimi näre!
Neulaspuut on myrskyn tai kaadon jälkeen pian sahattava ja raivattava metsästä, niihin tulee joku eläin ja tuhoaa elävänkin puun.
Lehtipuut etenkin haapa on mieleinen halauspuu, haapa on metsän korkeaoktaavinen soitin, nopea leviämään pintajuuriensa ansiosta, tulitikkumateriaali, vaikkei enää kai suomessa moista tuotetta valmisteta. Nykyisin sitä jonkin verran käytetään saunan laudepuuna, vaikka on kyllä huokoinen ja kerää pintaansa jos vaikka mitä ihmisten istumalihaksista.
Laudepuuksi on otettu myös tervaleppä, on vaan kilotavaraa ja kallista.
Koivu vaneripuuna etupäässä käytetty, ja viiluina huonekaluissa, kaunis puu.
Olisikohan omenapuu kovinta puuta, vai löytyykö joku kovempi, ainakin vesipitoinen se kovasti on, olen joskus yrittänyt polttaa omenapuuta saunan kiukaassa, suhisi vaan kamalasti, kai se siellä aikaa myöten 'suli'
Metsuria odotit vaan toisin kävi, kerkesin ensin!.
Männyllä on myös nimi petäjä, ainakin meidän isämme ja äitimme ovat syöneet pettuleipääse valmistettiin männyn nilasta. Saarijärven Paavo sanoi, pannaan leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla
Se pelasti varmaan monta ihmishenkeä aikanaan
Kuusen naavaa näkee vieläkin vanhoissa korpimetsissä.
Terv: LatePuista on paljon kerrottavaa ja puut osaavat kertoa ikänsäkin.
Viestien lähettäminen lienee oudompi asia. Jos mäntypistiäinen iskee, käpertyvät lähiseudun männyt vaikka ei niitä vielä ole vikuutettukaan. Ikä taas näkyy vuosirenkaissa.
Eiköhän kotimaisita puista tammi ole ainakin kovimpia.
Oletan muten, että omenapuunkin lämpöarvo on tiheytensä takia korkea. Kuivuminen lenee ongelmallista. Miten vesi pääsee sydänosista poistumaan tiheän puun läpi. Halkaisu, kuten halollakin, tarpeen.
Mainitsit haavasta. Jos itse rakennuttaisin hirsimajan, niin käyttäiisin haapaa. Se on niin säänkestävä, ettei tarvitse puunsuojaakaan pinnalleen. Vanhenee kauniin harmaaksi, eikä maksane enää paljon. Muistan joskus metsää myydessäni, että haapa kelpasi vain pieninä erinä, paperin raaka-aineeksi. Nykyään osattaneen tuokin paremmin.LateVaan kirjoitti:
.
Männyllä on myös nimi petäjä, ainakin meidän isämme ja äitimme ovat syöneet pettuleipääse valmistettiin männyn nilasta. Saarijärven Paavo sanoi, pannaan leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla
Se pelasti varmaan monta ihmishenkeä aikanaan
Kuusen naavaa näkee vieläkin vanhoissa korpimetsissä.
Terv: LateRintamailla ei naavaa näy. Saasteettomuus on edellytyksenä. Mustettanee miten männyt tienvarsilla kellastuivat typpioksidin takia, auto siihenkin syynä.
Nykyään saadaan tuo poltettua typpioksiduuliksi eli ilokaasuksi. Nauravia perässätulevia en ole vielä nähnyt mutta väsymystä ehkä itsessänikin.
Joku teistä äideistä saattaa olla hyvinkin ilokaasun tuttu synnytystenne ajoilta- *Kukkahame*
Ruuneperi kirjoitti:
Rintamailla ei naavaa näy. Saasteettomuus on edellytyksenä. Mustettanee miten männyt tienvarsilla kellastuivat typpioksidin takia, auto siihenkin syynä.
Nykyään saadaan tuo poltettua typpioksiduuliksi eli ilokaasuksi. Nauravia perässätulevia en ole vielä nähnyt mutta väsymystä ehkä itsessänikin.
Joku teistä äideistä saattaa olla hyvinkin ilokaasun tuttu synnytystenne ajoiltavaan tekee turraksi!
Jäkälästä, lie tuo sormikarvejäkälä joka elää urbaani alueiden puustossa, ei taida pelätä ilokaasuja.
Pahkatkin kadonneet liekö sekin saasteiden ansiosta, tuossa lähellä on yksi koivu jossa pahkanhalkaisija lähelle 80 cm. Pahkoista tehtiin paljon kaikenlaista kaunista, huonekaluja, koriste-esineitä ja jopa lampunvarjostimen olen nähnyt.
Muistaakseni eräässä kauniissa kylpylässä on yksi huone jossa on pahkasta valmistetut huonekalut. - pilvi*
Muuttaessani perheeni kera Helsingistä Sipooseen, yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi,tulivat puut tutuiksi.
Sitä ennen en ollut aikuisena sanottavasti kiinnittänyt huomiotaoksusta. puihin. Jo ensimmäisenä kesänä koin voimakkaasti pihapuut, joita oli vaahteroista koivuihin. Aistin niiden elävän. Samoin suuren hiekka-alueen alla kulkeva suuri vesisuoni, josta kaivoomme ja saunaamme oli johdettu vesi omalla paineellaan sammioon, aiheutti tuon tunteen. Silloin ajattelin, että aistin veden hengen, vesi hiiden.
Kuusi, tuo metsien ikivihreä on ystäväni, sen neulasten keväinen pehmeys ja suloinen väri, on ollut monen tauluni aihe. Niitä syönkin kulkiessani keväisessä metsässä, nauttien havupuiden raikkaasta pihkantuoksusta.
En tietentahtoen ole halaillut puita, käsilläni kyllä hyväillyt männyn kaunista punaruskeata runkoa.
Avaran pellon laidalla kasvavien suurten kuusien suojaan, olen mennyt useinkin, lumituiskun ollessa tiheä.
Silloin olen kokenut niiden tuuheiden oksien välistä kurkistellessani maisemaa, suojaa ja alkukantaista yhteyttä niihin.
Kaikkein hienoin on minulle pihlaja, tuo vaatimaton ja metsänomistajien nimittämä roskapuu. Sen kukinta,
mutta ennen kaikkea marjovana, se loistaa syksyisin upeasti. Notkea, taipuisa maljakossakin kaunislehtinen
pihlaja on.
Minuun koski mieheni kertoessa kesäpaikkansa metsiä samoillessaan, kietoneen nuoria pihlajia solmuun, useita ja jättäneen ne kasvamaan sillälailla. Yksi on saunamme seinällä kuivattuna muistoksi tuosta.
En ollenkaan pitänyt ajatuksesta, vääjäämättä tuli mieleeni suomalaisuus, jonka oli taivuttava, niin Venäjän kuin Ruotsinkin vallan alle. Ne on tietenkin subjektiivisia tunteita, vaan kun pihlaja on meidän suomalaisten pyhä puu. pilvi* kirjoitti:
Muuttaessani perheeni kera Helsingistä Sipooseen, yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi,tulivat puut tutuiksi.
Sitä ennen en ollut aikuisena sanottavasti kiinnittänyt huomiotaoksusta. puihin. Jo ensimmäisenä kesänä koin voimakkaasti pihapuut, joita oli vaahteroista koivuihin. Aistin niiden elävän. Samoin suuren hiekka-alueen alla kulkeva suuri vesisuoni, josta kaivoomme ja saunaamme oli johdettu vesi omalla paineellaan sammioon, aiheutti tuon tunteen. Silloin ajattelin, että aistin veden hengen, vesi hiiden.
Kuusi, tuo metsien ikivihreä on ystäväni, sen neulasten keväinen pehmeys ja suloinen väri, on ollut monen tauluni aihe. Niitä syönkin kulkiessani keväisessä metsässä, nauttien havupuiden raikkaasta pihkantuoksusta.
En tietentahtoen ole halaillut puita, käsilläni kyllä hyväillyt männyn kaunista punaruskeata runkoa.
Avaran pellon laidalla kasvavien suurten kuusien suojaan, olen mennyt useinkin, lumituiskun ollessa tiheä.
Silloin olen kokenut niiden tuuheiden oksien välistä kurkistellessani maisemaa, suojaa ja alkukantaista yhteyttä niihin.
Kaikkein hienoin on minulle pihlaja, tuo vaatimaton ja metsänomistajien nimittämä roskapuu. Sen kukinta,
mutta ennen kaikkea marjovana, se loistaa syksyisin upeasti. Notkea, taipuisa maljakossakin kaunislehtinen
pihlaja on.
Minuun koski mieheni kertoessa kesäpaikkansa metsiä samoillessaan, kietoneen nuoria pihlajia solmuun, useita ja jättäneen ne kasvamaan sillälailla. Yksi on saunamme seinällä kuivattuna muistoksi tuosta.
En ollenkaan pitänyt ajatuksesta, vääjäämättä tuli mieleeni suomalaisuus, jonka oli taivuttava, niin Venäjän kuin Ruotsinkin vallan alle. Ne on tietenkin subjektiivisia tunteita, vaan kun pihlaja on meidän suomalaisten pyhä puu.Kyllä pihlajaa aivan yleisesti pidetään parhaana pihapuun, vrt. hopeapaju.
Pihlajassa on komeat marjatertutkin. Marjojen määrästä on vastakkaiset käsitykset:
"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna!" Ts. runsamarjaisuus kertoo lumettomasta tulevasta talvesta.
Itse näen tilanteen niin, että runsaalla marjasadolla pyrkii luonto ruokkimaan lintuja (tilhi?) kovana talvena.
Pihlajamarjat muuten paleltuvat usein syksyn kylmässä. Käymisen tms. kautta niiden marjoihin muodostuu alkoholia. Tilhet ovatkin usein pienine päineen huipputuiskeessa. Itse en ole tuota nähnyt mutta mahtaa olla linnuilla hauskaa ja krapulainen dagen efter.- Läpinäkyvä
Ruuneperi kirjoitti:
Kyllä pihlajaa aivan yleisesti pidetään parhaana pihapuun, vrt. hopeapaju.
Pihlajassa on komeat marjatertutkin. Marjojen määrästä on vastakkaiset käsitykset:
"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna!" Ts. runsamarjaisuus kertoo lumettomasta tulevasta talvesta.
Itse näen tilanteen niin, että runsaalla marjasadolla pyrkii luonto ruokkimaan lintuja (tilhi?) kovana talvena.
Pihlajamarjat muuten paleltuvat usein syksyn kylmässä. Käymisen tms. kautta niiden marjoihin muodostuu alkoholia. Tilhet ovatkin usein pienine päineen huipputuiskeessa. Itse en ole tuota nähnyt mutta mahtaa olla linnuilla hauskaa ja krapulainen dagen efter.Velivainajani kävi luovutetussa karjalassa katsomassa syntymäpaikkaansa. Ei ollut kodista jäljellä kuin osa kivijalkaa, mutta pihlaja kasvoi entisellä paikallaan. Hän muisti sen, olihan hän jo viidentoista kotoa lähdettäessä. Liikuttava on se valokuva, joka on hänestä siinä pihlajan edessä otettu. Siinä hän seisoo lippalakki kädessä, katse alaspäin luotuna, päälaki jo paljaana.
- *Kukkahame*
Ruuneperi kirjoitti:
Kyllä pihlajaa aivan yleisesti pidetään parhaana pihapuun, vrt. hopeapaju.
Pihlajassa on komeat marjatertutkin. Marjojen määrästä on vastakkaiset käsitykset:
"Pihlaja ei kahta taakkaa kanna!" Ts. runsamarjaisuus kertoo lumettomasta tulevasta talvesta.
Itse näen tilanteen niin, että runsaalla marjasadolla pyrkii luonto ruokkimaan lintuja (tilhi?) kovana talvena.
Pihlajamarjat muuten paleltuvat usein syksyn kylmässä. Käymisen tms. kautta niiden marjoihin muodostuu alkoholia. Tilhet ovatkin usein pienine päineen huipputuiskeessa. Itse en ole tuota nähnyt mutta mahtaa olla linnuilla hauskaa ja krapulainen dagen efter.En viitsi tarkistaa, ja taitaa olla ainut latinankielinen nimi jonka satun muistamaan kasveistani.
Pihlajanmarjoista valmistetaan viiniä, ainakin laitapuolen kulkijoille sorbus on tuttu punaviini, se on halpaa, ja kannattavat kotimaan tuotantoa ;-DD.
Vantaalla olisikohan Rajatorpassa asumalähiössä on istutettuja pihlajia ja ne ovat niin mahdottoman täynnä marjaterttuja että nuokkuvat kaikki oksat.
Onko pihlajalla jotain käyttöä, kaunista puuta se kuitenkin on, jotenkin tuntuu että se muuttaa väriä kun sen kuorii, samoin tekee leppä, kyllä siitä tai niistä kummastakin jotain talousesineitä valmistettiin, aikoja sitten. - Atolfia
Ruuneperi kirjoitti:
Rintamailla ei naavaa näy. Saasteettomuus on edellytyksenä. Mustettanee miten männyt tienvarsilla kellastuivat typpioksidin takia, auto siihenkin syynä.
Nykyään saadaan tuo poltettua typpioksiduuliksi eli ilokaasuksi. Nauravia perässätulevia en ole vielä nähnyt mutta väsymystä ehkä itsessänikin.
Joku teistä äideistä saattaa olla hyvinkin ilokaasun tuttu synnytystenne ajoiltaOli 31.07.62 keskiyön jälkeen, kun minun oli lähdettävä tekemään tytärtäni sairaalaan. Mieheni tilasi taksin ja jäi sitten poikani kanssa kotiin.
Hyppäsin taksin kyytiin. Taksinkuljettaja sanoi minulle, että jos alkaa kovasti naurattaa, niin se on ilokaasun syytä. Hän tuli keskikaupungilta ja siellä oli vasemmistolaisten mellakat ja niitä poliisi oli hajottanut ilokaasulla. Eipä juuri naurattanut ilokaasusta huolimatta.
Helsingissä taisi silloin olla jonkinlaiset punaisten kulttuurijuhlat.
Tulipahan tuo mieleeni tuosta ilokaasusta, vaikka ei nyt noihin puuasioihin juuri liity. *Kukkahame* kirjoitti:
En viitsi tarkistaa, ja taitaa olla ainut latinankielinen nimi jonka satun muistamaan kasveistani.
Pihlajanmarjoista valmistetaan viiniä, ainakin laitapuolen kulkijoille sorbus on tuttu punaviini, se on halpaa, ja kannattavat kotimaan tuotantoa ;-DD.
Vantaalla olisikohan Rajatorpassa asumalähiössä on istutettuja pihlajia ja ne ovat niin mahdottoman täynnä marjaterttuja että nuokkuvat kaikki oksat.
Onko pihlajalla jotain käyttöä, kaunista puuta se kuitenkin on, jotenkin tuntuu että se muuttaa väriä kun sen kuorii, samoin tekee leppä, kyllä siitä tai niistä kummastakin jotain talousesineitä valmistettiin, aikoja sitten.Leppä on nopeasti kasvava puu. Erinomainen polttopuu vaikkakin lämpöarvoltaan pieni. Tervaleppä taas harvinaisempaa ja arvokkaampaa.
Pihlaja on pääasiassa pihapuu ja lehtojen koriste. Eräs sovellus pihlajalle löytyi ennen. Oli monipiikkiset haravat, joiden piikeiksi käytettiin pihlajaa.
Olen muuten tehnyt ihan suunnattoman määrän pajupilleja, lähes kaikista lehtipuista.
Onkohan tuo laulun aikaansaama nimi. Tein minä pillin pajupuusta toki vain ...... Minä voisin laulaa, tein minä pillin lehtipuusta.
Eräs kaunis lehtipuu tuli meleeni. Se kasvaa vain läntisessä Suomessa, suppealla alueella. Aivan viheliäinen leviämään, suoranainen metsäntuho, jota ajattelemattomat kaupinkilaiset rakastavat.
Minun "ruoko-onkeni" oli pähkinäpuusta, kevyt ja taipuisa.Atolfia kirjoitti:
Oli 31.07.62 keskiyön jälkeen, kun minun oli lähdettävä tekemään tytärtäni sairaalaan. Mieheni tilasi taksin ja jäi sitten poikani kanssa kotiin.
Hyppäsin taksin kyytiin. Taksinkuljettaja sanoi minulle, että jos alkaa kovasti naurattaa, niin se on ilokaasun syytä. Hän tuli keskikaupungilta ja siellä oli vasemmistolaisten mellakat ja niitä poliisi oli hajottanut ilokaasulla. Eipä juuri naurattanut ilokaasusta huolimatta.
Helsingissä taisi silloin olla jonkinlaiset punaisten kulttuurijuhlat.
Tulipahan tuo mieleeni tuosta ilokaasusta, vaikka ei nyt noihin puuasioihin juuri liity.Ilman sisältämä typpi palaa autojen polttomoottoreissa typpioksiidiksi. Tuo on luontoa ja myös ihmistä myrkyttävä.
Keksittiin katalysaattori, joka muuttaa typpioksidin typpioksiduuluksi, jota arkisemmin kutsutaan ilokaasuksi.
Onko tuo myös kyynelkaasuna tunnettu vai tikahdutetaanko mielenosottajat nauruun.- Reippailijamummeli
LateVaan kirjoitti:
.
Männyllä on myös nimi petäjä, ainakin meidän isämme ja äitimme ovat syöneet pettuleipääse valmistettiin männyn nilasta. Saarijärven Paavo sanoi, pannaan leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla
Se pelasti varmaan monta ihmishenkeä aikanaan
Kuusen naavaa näkee vieläkin vanhoissa korpimetsissä.
Terv: Latese onkin terveellistä kasvisruokaa!
Kalevalassa puhutaan suuresta tammesta, siellä on paljon kuvauksia eri puulajien käytöstä esim. veneen tekoon, siellä pirrat piukkivat pihlajaiset. Pihlaja oli suomalaisten pyhä puu. Ilmaston kylmenemisen takia puulajisto köyhtyi, mutta nyt olisi tuhannen taalan paikka lisätä puulajeja. Lehtikuusta jo viljelläänkin, ja se on oivallinen korvaamaan kestopuuta (suomeksi myrkkypuuta). Huonekalu- ja rakennusteollisuus tarvitsee tammea, lehmusta, vaahteraa , leppää, haapaa. Pienet puusepäverstaat voisivat alkaa uuden kukoistuksen.
Puu on vanha suomalaisugrilainen sana, samoin useimmat puulajien nimet. Oikeassa olet männynkin suhteen, sen nimi on tullut taikinahierimestä eli männästä, joka tehtiin puun latvuksesta, haarat sojottivat sopivasti .männyn siemennyksestä löytyy kyllä tietoa. Käpyjen keräys oli ennen koululaisten taskurahatienestiä. Monet metsänistutustalkoot olen ahkeroinut, vielä aion vastaisuudessakin olla mukana, vesurikin kädessä pysyy.
http://www.metla.fi/metinfo/jalostus/jalostus-manty.htm
Jo puitten kuunteleminen ja katseleminen antaa voimaa. Vuodenkierto näkyy eniten puissa. Kevään silmuista hennonvihreiksi hiirenkorviin, kesän vehreään täyslehteen, syksyn väriloistoon ja alkutalven alastomiin oksiin. Eräänä päivänä ne kuorruttuvat ensilumeen, pakkasessa hohtavat huurretta.
Leino runoili: "Puu puheli, kukka kuuli, köyhä sen todeksi luuli..."- *Kukkahame*
Suomalaisista puulajeista ei ole tehty kunnollisia vertailuja, mutta ykkössija kuulunee vaahteralle, ja hyvänä kakkosena tullee tammi. Omenapuu ei ole erityisen kovaa, mutta sen halkaisulujuus on erittäin suuri, minkä jokainen omenapuuta haloiksi hakannut tietää.
Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004
Menin tutkimaan ja löysin, enpä olisi vaahterastakaan uskonut? ;-D - rofeetta
Puu on monessa mukana.
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kerrotaan, kuinka "Suomen herrat löivät päänsä Karjalan mäntyyn".
Paljon on on taitettu peistä sen puolesta, milloin suomalaiset tulivat alas puista?
Joskus tuntuu siltä, että osa meikäläisistä on vieläkin puissa.
Sitten on se tarina Pekka Puupäästä. Vähän outo ilmestys, ei tiedä onko välkky vai ölkky?
Yhtäkaikki, puu on meille "havumetsien" naisille miehille tärkeä asia. Ilman puuta tuskin olisimme olemassakaan, kun ajattelee miten puu on vaikuttanut asumiseen, lämmittämiseen ja sitten myöhemmin koko kansantalouteemme, menneinä vuosina ja vuosisatoina.
On murheellista kuulla, että suomalainen puu ei enää kelpaa siinä määrin, kuin ennen. Nyt on valttia venäläinen ja ruotsalainen puu. - 1-Katleija
rofeetta kirjoitti:
Puu on monessa mukana.
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kerrotaan, kuinka "Suomen herrat löivät päänsä Karjalan mäntyyn".
Paljon on on taitettu peistä sen puolesta, milloin suomalaiset tulivat alas puista?
Joskus tuntuu siltä, että osa meikäläisistä on vieläkin puissa.
Sitten on se tarina Pekka Puupäästä. Vähän outo ilmestys, ei tiedä onko välkky vai ölkky?
Yhtäkaikki, puu on meille "havumetsien" naisille miehille tärkeä asia. Ilman puuta tuskin olisimme olemassakaan, kun ajattelee miten puu on vaikuttanut asumiseen, lämmittämiseen ja sitten myöhemmin koko kansantalouteemme, menneinä vuosina ja vuosisatoina.
On murheellista kuulla, että suomalainen puu ei enää kelpaa siinä määrin, kuin ennen. Nyt on valttia venäläinen ja ruotsalainen puu.Mukavaa luettavaa kerrassaan.
Hajuaisti on tärkeä aisti. Hajut jäävät muistiin. Minulle tuli männyistä puhuttaessa mieleen juuri sahattujen mäntylautojen tuoksu, varsinkin kun aurinko lämmittää lautatapulia.
Silloin joskus kaksitoistavuotiaana kun kotitalon lautoja sahattiin omasta metsästä kaadetuista männyistä, me lapsetkin pääsimme töihin. Sirkkeli tuotiin lähelle rakennuspaikkaa, jottei lautoja tarvinnut kuljetella.
Miehet tekivät ne lautatapulit, me lapset taas kasasimme ne rimat ja epätäydelliset, jotka eivät laudoiksi kelvanneet. Pihkaiset kädet sai puhtaaksi voilla.
Siihen aikaan kun metsästä tukit otettiin, se tehtiin nätisti harvennushakkuulla. Hevospelillä tukit talvella tuotiin sahauspaikalle. Kesäaikaan sitten oltiin risusavotassa, taas me lapsetkin. Männyn oksat olivat mainioita polttopuina. Nuorena tuli opittua käyttämään kirvestä, niitä oksia kannon päässä katkoessa, samoin pokasahaa. Metsät jäivät kauniiksi hakkuiden jälkeen ja marjastajatkin pääsivät siellä kulkemaan.
Toista on nykyisin avohakkuiden ja metsäkoneiden käytön jälkeen.
Kyllä se uusi kotikin tuoreelta männyltä tuoksui. Alkuun vieraina olivat Tukkimiehen täit, jotka kai rakennukseen pääsivät seinien väliin laitetun sahanpurun myötä. rofeetta kirjoitti:
Puu on monessa mukana.
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kerrotaan, kuinka "Suomen herrat löivät päänsä Karjalan mäntyyn".
Paljon on on taitettu peistä sen puolesta, milloin suomalaiset tulivat alas puista?
Joskus tuntuu siltä, että osa meikäläisistä on vieläkin puissa.
Sitten on se tarina Pekka Puupäästä. Vähän outo ilmestys, ei tiedä onko välkky vai ölkky?
Yhtäkaikki, puu on meille "havumetsien" naisille miehille tärkeä asia. Ilman puuta tuskin olisimme olemassakaan, kun ajattelee miten puu on vaikuttanut asumiseen, lämmittämiseen ja sitten myöhemmin koko kansantalouteemme, menneinä vuosina ja vuosisatoina.
On murheellista kuulla, että suomalainen puu ei enää kelpaa siinä määrin, kuin ennen. Nyt on valttia venäläinen ja ruotsalainen puu.Kyllä suomalainen peruspuu on vieläkin hyvä ja rvokasta. Metsän lannoitus on eräs arvopuun tuho. Lautaan, lankkuuun ja pattinkiin kelpää äkkiä kasvatettu "hötöpuu", huonekaluihinkin tarvitaan laatupuuta, lujaa ja vähäoksaista.
Kyllä suomalainen puusepänteollisuus vieläkin voisi kilpailla laadussa ja hinnassa saksalaisen ja italialaisen kanssa.
On vieläkin olemassa huipputaitavia puuseppiä. joiden valmistamat, vaikkapa juuri huonekalut, menisivät ja menevätkin hyvin kaupaksi.
Uniikit, yksilölliset, puusepäntuotteet ovat nin kysyttyjä ja ostajat niin äveriäitä, ettei hintaa edes kysytä.
Naapurimaa, Venäjä, voisi nostaa meille "Uuden Nokian", jos asia vain ymmärrettäisiin.- Hintriika*
Ensimmäisen tilini olen saanut metsänistutuksesta, se oli kesälomaduunia kouluaikaan. Silloin asuin "ensimmäistä kierrosta" tässä kaupungissa. Valitettavasti tiet ja maisemat ovat niin muuttuneet, etten enää osaa sanoa, olisiko joku männikkömetsä osittain minun istuttamani. Olisi mahtavaa tietää, että tuo iso mänty tuossa on kasvanut siitä minun yli 50 vuotta sitten istuttamastani taimesta. Vai joko ne metsät on hakattu?
- *Kukkahame*
Hintriika* kirjoitti:
Ensimmäisen tilini olen saanut metsänistutuksesta, se oli kesälomaduunia kouluaikaan. Silloin asuin "ensimmäistä kierrosta" tässä kaupungissa. Valitettavasti tiet ja maisemat ovat niin muuttuneet, etten enää osaa sanoa, olisiko joku männikkömetsä osittain minun istuttamani. Olisi mahtavaa tietää, että tuo iso mänty tuossa on kasvanut siitä minun yli 50 vuotta sitten istuttamastani taimesta. Vai joko ne metsät on hakattu?
Mäntymetsiin rakennettiin keuhkotautiparantolat, tauti riehui sodan jälkeen kovastikin maassamme.
Mänty on ilmaa puhdistava ja metsäpohja on tavallaan 'avoin', täällä on Kiljavan sairaala kauniilla mäntyharjanteella, josta hiljattain tehtiin Kuntoutussairaala HUSin alueelle, vaan taitaa olla vajaa käynnillä.
Männystä tehdään myös huonekaluja ja paneelia, taitaa olla monessa asunnossa mäntypaneeli katto.
Mänty on myös pärepuu, niistä sitten koreja, aikaisemmin pärekatot oli tuota jaloa puuta.
Onkohan se paanukin mäntyä ainakin käsityönä valmistetaan ja maksaa maltaita, vanhoissa arvokkaissa rakennuksissa se on katteena.
Aina löytyy muistista jotain lisää!
- jjoutava
aurinkoisella hangella näkee miten männyn keveät siemenet ovat lentäneet pitkiä matkoja, onhan sillä siipikin. Kevätauriko avaa kävynsuomut.
Syksyllä olin haravoinut kasan kuusenkäpyjä puun juurelle.
Orava oli käyttänyt hyväkseen helpon ruokavaraston talven aikana.
Tikka taasen oli terijoensalavan oksanhaarassa männynkäpyjen siemenet syönyt, eikä mäntyjä ole ihan lähellä, mutta kun oli niin hyvä oksanhanka.Miespuolinen metsätieteen opiskelija oli kaupunkilainen ja tuskin käpyjä nähnyt. Hän käveleskeli Yliopistossa pitkin Metsätieteen laitoksen käytäviä, kädet taskussa ja mutisi: Suurempi on kuusenkäpy, suurempi on kuusenkäpy.
Tarina ei kerro puristeliko oikeaa "käpyä"
- Puupunen
Havupuu, lehtipuu, hedelmäpuu, jalopuu, appelsiinipuu, heisipuu, kirsikkapuu, luumupuu, mahonkipuu, niinipuu, omenapuu, pähkinäpuu, päärynäpuu. sitruunapuu, heinäpuu, kumipuu, leipäpuu, kuumepuu, puksipuu, pullopuu, punapuu, silkkiäispuu, öljypuu, haapapuu, koivupuu, kuusipuu, tuomipuu, saniaispuu, koristepuu, metsäpuu, puistopuu, pihapuu, jättiläispuu, kääpiöpuu, aijopuu, elättipuu, joulupuu, karsikkopuu, uhripuu, laulupuu, pesäpuu, hedepuu, emipuu, siemenpuu, arvopuu, hylkypuu, hyötyåuu, jättöpuu, sahapuu, tulitikkupuu, aluspuu, vaneripuu, keskipuu, valtapuu, välipuu, ylispuu, valopuu, varjopuu, kansallispuu, elämänpuu, sukupuu, sydänpuu, ydinpuu, vientipuu, tuontipuu, jne
Puilla paljailla. Paina puuta. Puulla päähän lyöty. Kävellä puuta pitkin. Puusta pitkään. Jalka puutuu. Maistua puulta. Kielletyn puun hedelmä. Nousta tyvestä puuhun. Hedelmästä puu tunnetaan. Ei näe metsää puilta. Puusta pudonnut. Päästä puusta pidemmälle. Ei omena kauas puusta putoa. Syödä tiedon puusta. ym, ym.
Ja voi sitä yhdyssanojen määrää: puujalkavitsi, puutiainen, puukellari, puulaaki, polttopuu, jalkapuu, pärepuu etc. - Vakinikki
Puut kasvavat milloin missäkin, ihan joskus kalliollakin. Ja ojassa sekä muussa vedessä kuten vaikkapa meressä eli järvessä. Puu on Suomen muistaakseni vihreää kultaa. On lehtipuita ja havupuita, ainakin.
Puu on hyödyllinen tavara. Siitä on hyötyä ihmiselle ja eläimelle ja muillekin kasveille. Ihmisen hyöty on vaikkapa semmoinen, että puusta ainakin ennen tehtiin suksia ja lusikoita ja päreitä. Päreitä ei enää juurikaan tehdä, vaikka ihminen edelleen yhtenään polttaa päreensä. Jos ei ois puita, ei voisi puhua puuta heinää, heinää vain. Eläimet hyötyvät, ainakin apinat, niin että voivat kiivetä. Kasvit hyötyvät puun varjosta tai sitten ei.
Puu alkaa kasvaa siemenestä kuten ihminenkin. On yksi- ja kaksineuvoisia puita, mutta ihminen on vain kaksineuvoinen. Joskus kyllä tuntuu siltä, että on nollaneuvoisiakin ihmisiä. niinku tuo mun Pekkani.
Puumerkkejä tehtiin ennenwanhaan, mutta nyt merkkaan vain että toivoo terveisin
Justiina Puupää- Seku
.......Puuaiheinen lopputervehdyskin:))
Puusta puhuminsenkaan ei näköjään tarvitse olla puisevaa.
Hyvä tietopaketti muuten tässä ketjussa.
Meilläkin on pikkuisen metsää, mutta en ollut tiennyt puista kaikkea tuota mitä nyt sain lukea.
Itse asiassa asummekin metsässä. Talvisaikaan, iltaisin meille näkyy kymmenien kyläläisten valot, mutta kesällä talomme pihaan ei näe kukaan, sillä puut ovat näkösuojana.
Uskomattoman monikäyttöine tuo puu. En paljon ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. tuntemaan puut! Läksin 12 vuotiaan kummipoikani kanssa tekemään saunavastoja. Sanoin että etsitään sopivia koivuja, mutta Helsinkiläispoika ei tuntenutkaan puita, neljännellä kerralla, osui oikeaan. Minä ihmettelin kauheasti. Niin poika sanoi vaan, että mistä veestä minä voisin tietää. Kysyin että eikö nyt koulussa ole opetettu, jos ei kotona. Niin sanoi vaan, että kai niitä puunlehtiä on näytetty kirjoista, mutta ketä kiinostaa. Ja heidän pihassaan ei kuulema kasva yhtään puuta, jotain puskia vain. OLIN IHAN JÄRKKY. Kyllä rupes kummipoika saamaan puuvalistusta.
- pilvi*
Globaalisti ovat metsät, ja kaikki vehreys meidän maapallomme eliehto. Kaikki eläimet tarvitsemme happea, jota ilman elämä tässä muodossa kuin nyt, ei olisi mahdollista.
Jopa tundra-alue on hyvinkin tärkeä siinä mielessä, vaikkakin itselleni se oluut aikanaan selvillä. Sademetsiä kun kutsutaan maapallon keuhkoiksi, ja valtaosaltaan sitä ovatkin, on tuo flora ja fauna kuitenkin ne, jotka aikaansaivat ilmakehän. Ihana luonta ja maailmamme! Varjellaan omalta osaltamme sitä, siinä missä voimme pilvi* kirjoitti:
Globaalisti ovat metsät, ja kaikki vehreys meidän maapallomme eliehto. Kaikki eläimet tarvitsemme happea, jota ilman elämä tässä muodossa kuin nyt, ei olisi mahdollista.
Jopa tundra-alue on hyvinkin tärkeä siinä mielessä, vaikkakin itselleni se oluut aikanaan selvillä. Sademetsiä kun kutsutaan maapallon keuhkoiksi, ja valtaosaltaan sitä ovatkin, on tuo flora ja fauna kuitenkin ne, jotka aikaansaivat ilmakehän. Ihana luonta ja maailmamme! Varjellaan omalta osaltamme sitä, siinä missä voimmeeli
yhteyttäminen, sitä varmaan tarkoitat, Pilvi.
Ilman auringon energiaa maapallollamme ei olisi elämää, ja kaikki vihreät kasvit pystyvät
tuohon yhteyttämiseen, auringon energian vaikuttaessa kasvin klorofylliä sisältävissä osissa
tapahtuu ilman hiilidioksidin ja kasvin maasta juurillaan ottaman veden
ja siihen liuonneiden ravintosuolojen synteesi, jolloin muodostuu tärkkelystä,
ja se säilöytyy kasviin.
Kaikki ravintomme on siitä peräisin, osin eläinten välitykselläkin.
Aurinko on elämän lähteemme yhdessä vihreitten kasvien ja maan, veden ym kanssa.
Siltähän aurinko tuntuukin.
- Läpinäkyvä
Antakaas ystävät pisteitä tälle aiheelle. Laatualoitus.
Kirjoitin jo kerran, mutta rekisteröintini oli kadotettu. Olisin pistänyt " puska-aiheen puskasta", mutta eipä kelvannut. Eipä tuossa tulenpalavaa ollut, vaikka se söhlingissä lensi avaruustähdille hämmästeltäväksi.
Salamathan ne metsiä ovat kulottaneet. Rajoitetusti se keino voi olla hyvä myös ihmisten sytyttämänä. Tietysti ammattilaisten hoitamana. Olen ollut kulotuksessa mukana kun jopa kymmeniä hehtaareita pistettiin tuleen. Rajua hommaa ja sietämistä vaativaa. Eikä ollut palokuntia vahtimassa, ei edes teitä lähellä.
Eero Järnefelt teki kulotuksen tapaisesta taulun "Raatajat rahanalaiset". Hyvä kuvaus ja vieläpä aatelismiehen tekemäksi. No saihan ko. työ paheksuntaa nirppanokkien taholta liian ravaanomaisuudesta ja "irstaudesta,"
Tuntuu, että kun tehometsätaloutta ruvettiin tekemään, se tehtiin tiikkipöytien takana, vain kartta ja viivotin apuna. Luonnon vuosisatainen kokemus metsiköiden ja puulaatujen sijoittelussa jätettiin huomioimatta. Nyt jo aletaan huutaa hyvän puutavaran perään, koska " tehohoito" on tuhonnut laadun. Sellupadat eivät niinkään kiehu, joihin tulosta tähdättiin.
Joo..ehdin olla metsätöissä, siitähän työurani alku lähti. Se oli ennen sitä aikaa kun Kekkonen julisti metsätyömiesten palkat ja työolot "kansalliseksi häpeäksi." Tietysti minun oli helppo yhtyä lausumaan. Olisi kai kertomista, mutta enpä tee turhaa puuhaa jos vaikka taas harakoille karkaa. Eikä se nyt liene tarpeellistakaan. On aikani muuttaa aiheitani. Metsäläisyyttäni olen Kahvipirtissäkin riittävästi esillä pitänyt. Reilua ja ymmärtäväistä porukkaa kun ovat jaksaneet sietää.Ilmaisu sopinee hyvin näin puista puhuttaessa. Eihän ihminen yöpuulle menne ellei sänkyä sellaiseksi katsota.
Tänään on muuten Mainion päivä ja mainiosti toitte tietojanne julki. Minä tein avauksen ja te teitte viestiketjun, joka sisällöltään minua suuresti miellytti.
Pahoittelen, että en kaikille tullut vastanneeksi.
Onhan meillä täällä muuten viestipuukin ja kaikkien yleisin puu maailmassa tulkoon myös mainituksi - linnunlaulupuu.
Tiedättekö muuten missä on hevon kuusi? Huomenna saataneen vastaus!
Hyvää yötä!Ruuneperi kirjoitti:
Ilmaisu sopinee hyvin näin puista puhuttaessa. Eihän ihminen yöpuulle menne ellei sänkyä sellaiseksi katsota.
Tänään on muuten Mainion päivä ja mainiosti toitte tietojanne julki. Minä tein avauksen ja te teitte viestiketjun, joka sisällöltään minua suuresti miellytti.
Pahoittelen, että en kaikille tullut vastanneeksi.
Onhan meillä täällä muuten viestipuukin ja kaikkien yleisin puu maailmassa tulkoon myös mainituksi - linnunlaulupuu.
Tiedättekö muuten missä on hevon kuusi? Huomenna saataneen vastaus!
Hyvää yötä!Kyselit , mistä tulee sanonta hevon kuusi. Etsin, mutten löytänyt muuta selitystä kuin että sillä toivotetaan mahdollisimman kauas, huitsin nevadaan. Itse päättelin, että alkuperäisempi sanonta on ollut helkkarin kuuseen toivottaminen, ja tämä olisi siitä lyhennetty. Sananlaskuperinteessä kuusella on tärkeä osansa : kuka sinne kurkottaa, katajaan kapsahtaa ja sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Katselin vanhoja suvun hautajaiskuvia, ja niissä oli lapsenkin avoin arkku pihalla, pienet kuuset asetettu ympärille. Avoin hauta vuorattiin ja peiteltiin havuilla, siihen päälle kukkien runsaus. Sankarivainajiin nämä kuuset ja havut liittyvät oleellisesti.Pihakuusi oli tapana istuttaa, vaikka vieressä olisi humissut kuusimetsä. Lapsuudenkotini pihaa ympäröi hyvinhoidettu kuusiaita, suuritöinen hoitaa, mutta tiheä ja kaunis. Rappujen edustoilla oli talvisin havut, joihin jalat pyyhittiin, juhliin valmistettiin havuköynnöksiä.
Kuusi on kliimaksilaji, eli jos metsä saa olla hoitamatta ja käsittelemässtä, kuusi syrjäyttää lopuksi muut lajit, se tulee toimeen vähällä valolla. Karuimmilla alueilla se on mänty.
Vielä lopuksi suosittelen arboretumeissa vierailuja. Ne ovat kaukonäköisten miesten istuttamia , kansallisaarteita. Lempikohteeni on Elimäen Mustila.
- etsivivä-amadeus
keinosiemementäjä taravittaeasessa.
Mänty todella ei siemennä joka vuosi joka kolmas ehkä.
Nämä tiedot ovat luettavissa,niinkuin kaikki muutkin salaisuudet Goglensivuilla- Atolfia
vuonna 1965 Makedonian männyn. Kasvoi tuuheaksi puuksi. Leikkasimme sitä joka kolmas vuosi. Tuuheutensa vuoksi se on ollut oravan pesäpuuna monet kerrat, harakatkin siinä pesivät ja yrittipä pulupariskuntakin kerran, mutta ajoin ne pois.
Tänä kesänä se tuli tiensä päähän. Surullista kyllä, mutta meidän oli se kaadettava, alkoi olla liian varjostava. Haittasi sekä naapurimme että meidän kukkakasvustoamme. Oksia tuli paljon ja pihkaa myös. Tuoksu oli aivan huumaava, kun pussitin oksia roskakatokseen vietäväksi.
Nyt ei ole linnuilla ja oravilla piilopuuta ja siitä olen surullinen.
On ollut mukava lukea tätä tietopuolista puuketjua. Paljon minäkin viisastuin, eikä tuohon ollut juuri mitään lisäämistä. Sen voin sanoa, että halaan aina puita, jos vain tilaisuus tulee. Niistä saa voimaa. - etsivivä-amadeus
Atolfia kirjoitti:
vuonna 1965 Makedonian männyn. Kasvoi tuuheaksi puuksi. Leikkasimme sitä joka kolmas vuosi. Tuuheutensa vuoksi se on ollut oravan pesäpuuna monet kerrat, harakatkin siinä pesivät ja yrittipä pulupariskuntakin kerran, mutta ajoin ne pois.
Tänä kesänä se tuli tiensä päähän. Surullista kyllä, mutta meidän oli se kaadettava, alkoi olla liian varjostava. Haittasi sekä naapurimme että meidän kukkakasvustoamme. Oksia tuli paljon ja pihkaa myös. Tuoksu oli aivan huumaava, kun pussitin oksia roskakatokseen vietäväksi.
Nyt ei ole linnuilla ja oravilla piilopuuta ja siitä olen surullinen.
On ollut mukava lukea tätä tietopuolista puuketjua. Paljon minäkin viisastuin, eikä tuohon ollut juuri mitään lisäämistä. Sen voin sanoa, että halaan aina puita, jos vain tilaisuus tulee. Niistä saa voimaa.on kuin sydän vedettäis juurineen.
Minulla rantamännyt ja kuuset olis pakko kaataa,kuuset jopa lahoja,halilen niitä lapsuuden aikaisia..
- Roosapuu
puiden halaajiksi.Miksi en halaa puita niin siksi,koska en kertakaikkiaan tiedä,miten ne voisivat ja millä mekanismilla vaikuttaa terveyteen tai siis millä tavalla puiden haaaminen siten olisi terveysvaikutteista.
- abcdef
Senhän joku keksi joku vuosi sitten, kaiken muun huuhaan muotiin tullessa. Se on niin "fiksua" toistella tuota puun halaamistakin jotta. Kaikkea voi kuvitella, kun puita halailee. Korvien välissähän tapahtuu paljon asioita. Mukavampi on halata ihmistä, ainakin lämpimämpää.
- etsivivä-amadeus
abcdef kirjoitti:
Senhän joku keksi joku vuosi sitten, kaiken muun huuhaan muotiin tullessa. Se on niin "fiksua" toistella tuota puun halaamistakin jotta. Kaikkea voi kuvitella, kun puita halailee. Korvien välissähän tapahtuu paljon asioita. Mukavampi on halata ihmistä, ainakin lämpimämpää.
pimeässä tuvanpirtissä,kun keinoemo jätti yksin pimeään ja pönkän laittoi oveen.
Jos arvoisa abcdef edes tietää moisesta kapineesta?
Minä en kuvittele,minä koin sen häkkiinsuljetun lapsuuden amadeus - abcdef
etsivivä-amadeus kirjoitti:
pimeässä tuvanpirtissä,kun keinoemo jätti yksin pimeään ja pönkän laittoi oveen.
Jos arvoisa abcdef edes tietää moisesta kapineesta?
Minä en kuvittele,minä koin sen häkkiinsuljetun lapsuuden amadeusSinulle on jäänyt lapsuudesta pahat traumat, enkä niitä vähättele. Ei tulisi mieleenkään. Vaikeita kokemuksia on monilla muillakin minullakin, mm alkoholismi kodissa aiheuttaa suuria traumoja lapsille. Miten kukin meistä on selvinnyt, sen itse tiedämme. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinun sisintäsi.
Tiedän mikä on pönkkä ja tiedän minäkin jotain elämästä. Puhe oli puiden halaamisesta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Toin vain esiin oman mielipiteeni siitä. Enkö olisi saanut sitäkään sanoa. abcdef kirjoitti:
Sinulle on jäänyt lapsuudesta pahat traumat, enkä niitä vähättele. Ei tulisi mieleenkään. Vaikeita kokemuksia on monilla muillakin minullakin, mm alkoholismi kodissa aiheuttaa suuria traumoja lapsille. Miten kukin meistä on selvinnyt, sen itse tiedämme. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinun sisintäsi.
Tiedän mikä on pönkkä ja tiedän minäkin jotain elämästä. Puhe oli puiden halaamisesta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Toin vain esiin oman mielipiteeni siitä. Enkö olisi saanut sitäkään sanoa.Tuo talousmetsien viljely on johtanut kummallisuuksiin.
Käpy kuin käpy, siemen kuin siemen kelpasi. Kun metsänhoitoyhdistys toimitti taimia, ei niistä nähnyt laatua.
Männyistä tuli käkkäröitä tai kuusista kelvottomia. Erityisesti mäntyjen taimet olivat huonoja.
Ei ole enää sulavarunkoista männikköä, ei sen jälkeen kasvanutta koivikkoa ja kuusikkoa perään.
Osasi se Luoja puiden kaskiviljelyn etc. Ukkonen poltti suuria metsäaloja ja tuotti hyvää puutavaraa.- Atolfia
abcdef kirjoitti:
Sinulle on jäänyt lapsuudesta pahat traumat, enkä niitä vähättele. Ei tulisi mieleenkään. Vaikeita kokemuksia on monilla muillakin minullakin, mm alkoholismi kodissa aiheuttaa suuria traumoja lapsille. Miten kukin meistä on selvinnyt, sen itse tiedämme. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa sinun sisintäsi.
Tiedän mikä on pönkkä ja tiedän minäkin jotain elämästä. Puhe oli puiden halaamisesta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Toin vain esiin oman mielipiteeni siitä. Enkö olisi saanut sitäkään sanoa.Onhan se vähän hupi juttu, mutta huumorimielessä minä sitä teen. Ei sitä tiedä, vaikka energiaa hieman lisäisi. Usko ja luottamus siihen, mitä toivotaan. Siihen kai se perustuu.
Jotain hupia tässä elämässä.
En ole osallistunut juuri keskusteluihisi.
Nyt teen poikkeuksen kun on kokemusta - v.1965 eräät oppilaani keräsivät männynkäpyjä hankkien sievoiset "taskurahat"- männyntaimien istutus oli taitavalle tuottoisaa eli parissa äivässä open kk-palkan verran. En kehno ollut toki itsekään - opastajana SM-tasollakin.
Petäjän siemen pihdeissä - kuusen kuopassa...lienee edelleen.- *Kukkahame*
Siellä on kokonainen leimikko hienoa runkoa.
Metsätalous on elättänyt suomalaisia tuhansittain, Kainuussa oli isoja savottoja joissa uurasti suomalaisia miehiä hevosineen ja elelivät tukkikämpillä, monikin koko talven.
Olipa siellä muutamia nuoriamiehiäkin opettelemassa 'oppisopimuksella', niin kuin nyky viisas voisi sanoa, se oli sitä käytännössä opettelemista joka toimi oikein hyvin.
Tukit ja propsit kulkivat hevosten vetäminä jokivarsiin, siitä alkoi sitten keväisin uittopuuhat, ja taas oli tarjolla työtä pitkälle kesään monille työtä hakeville miehille.
Tukkilaisromantiikkaa olemme saaneet seurata elokuvista, mutta vaarallista se on ollut.
Tätä oli niin helppo jatkaa, olihan se tehtävä.
Aamun avaus tännekin ;-DD - Atolfia
Sodan jälkeen luokkamme opettaja vei meidät lapset metsään keräämään käpyjä. Eräs vanha mummo asui pienessä mökissä lähellä kaupunkia ja hänellä ei riittänyt polttopuut, joten melkoiset määrät veimme hänelle käpyjä poltettavaksi. Myös kaikenlaisia oksia, mitä maasta löysimme, veimme hänelle.
Meillä oli ihana opettaja, hän järjesti tällaisia auttamisprojekteja usein erillaisiin kohteisiin.
Puuta halaamassa olen nuorena eräässä valokuvassa, jonka mieheni nappasi,
ja edelleen sopivissa tilaisuuksissa olen halaukseen valmiina.
Tuo otsikon Paavo Haavikko-sitaatti sai minuun silloin 1960-luvun loppupuolella
nuoruudessani juhlallisen tunteen,
silti se oli jollain tavalla jo aiemmin itse koettua.
Luonto, metsät ja ihminen kuuluvat yhteen ilmiselvällä ja yksinkertaisella tavalla.
Luontoalueiden ikimetsät saavat edelleen tuon huokauksen kuulumaan sisälläni,
siellä vanhojen korkeiden kuusien pimeydessä, lehtipuiden havisevassa läheisyydessä
tai kaunisrunkoisten mäntyjen tuoksussa kulkiessani koenLuojan olevan läsnä, minussa, tässä kaikessa.
Ymmärrän kyllä "puupeltojen" eli "talousmetsien" merkityksen,
mutta ikimetsät ovat minulle arvokkaimmat.
.- 1-Katleija
Pidän noista Jörg Zinkin pikkukirjasista. Niissä on kirjoitettu kauniita elämänviisauksia. Kirjasessa "Vanhenen mielelläni" pohditaan vanhenemista ja aina välillä verrataan sitä puihin.
Zink kirjoittaa: "Minä rakastan vanhoja puita,
niiden voimaa ja haurautta.
Merkillinen sukulaisuus vallitsee
meidän ihmisten ja puiden välillä.....
Ruumis rapistuu.
Kun näintuon kuivan juuripökkelön,
se tuntui kovin tutulta.
Ja sittenkin olen toista mieltä.
Vanheneminen on elämän neljäs vuodenaika,
haluan tutustua siihen. - päivi*
Eilen 5.9 oli muutaman kymmenen km päässä avoimet ovet omenatarhalle. Itse ouusta poimittuna 1€/kg.
Sinne ryntäsin heti ovien auettua katsomaan milta runsas sato puiden oksilla näyttää. Aiemmin keväällä olin käynyt katsomassa omenapuiden kukintaa, puut olivat juin juhannus morsiamia utuisissa valkoisissa kukkavaipoissa. Kasvualustana moreenimaa pelto, hyvän sadon puut antoivat viljelijöille.
Valkea kuulas oli parhaimmillaan, miltei läpikuultavaksi kypsynyt samoin punakylkiset Laviat ym olivat vielä loppukypsennys vaiheessa. Pudokkaita puiden juurilla oli jonkun verran, puu pudottaa hedelmät maahan kun ne ovat liian kypsiä. Samalla ostin omenatuoremehua joka on täyttä mehua, aamulla maistui lasillinen todella hyvän makuiselta. Nyt sitten herkuttelen omenoilla ja mehulla.
Nauroimme ystävien kanssa olimme kuin paratiisissa, ero vain siinä, ei ollut ketään jolle SEN OMENAN antaa. Puista piti kertoilla. Toinen kaunis puu suksyisin on vaahtera, lehdet loistavat monen kirjavina lähitienoolla, haikein mielein katselen lehtien hiljasita liitelyä maahan peittamään lakastuvaa ruohikkoa. 1-Katleija kirjoitti:
Pidän noista Jörg Zinkin pikkukirjasista. Niissä on kirjoitettu kauniita elämänviisauksia. Kirjasessa "Vanhenen mielelläni" pohditaan vanhenemista ja aina välillä verrataan sitä puihin.
Zink kirjoittaa: "Minä rakastan vanhoja puita,
niiden voimaa ja haurautta.
Merkillinen sukulaisuus vallitsee
meidän ihmisten ja puiden välillä.....
Ruumis rapistuu.
Kun näintuon kuivan juuripökkelön,
se tuntui kovin tutulta.
Ja sittenkin olen toista mieltä.
Vanheneminen on elämän neljäs vuodenaika,
haluan tutustua siihen.tuolla ylempänäkin,
ja taas kerran koin Atolfian viestin läheiseksi.
Puiden halaaminen tuo esiin luonnonrakkauden, tunteethan aina haluavat ilmaisun,
ja varsinkin yksin kulkiessasi puheet jäävät vähemmälle.
No, ehkä se halauskin herättäisi ihmetystä, jos joku sen näkisi,
sehän kävi muutamista viesteistä ilmi.
Monenlaisista puiden käyttötavoista on ollut puhetta, myös puun kestävyydestä ja kovuudesta.
Huomasin, että saarni, jonka päällä nykyisin kävelen, on jäänyt täällä vaille tuota kovan puun mainetta,
vaikka se minusta tuntuu vielä kestävämmältä kuin tammi,
joka oli edellinen imurointini ja pyyhkimiseni kohde.
Puu on luonnon materiaali, ja siksi se tuntuu niin lämpimältä ja hyvältä.
Saunan lauteiden ulkomainen puu ei eroa siinä suhteessa mitenkään näistä kotoperäisistä,
mutta teak on minusta väriltään vähemmän viehättävää kuin nämä omat.
Meidän pihassa kasvaa iso mänty kulkureitin varrella.
Näin syksyllä sieltä rapisee niskaan kävyn silmuja ja sydämiä.
Tuon asfalttikäytävän puhtaana pito edellyttää ainakin kahta laksisua päivässä.
Oravathan siellä ovat ahkerasti tankkaamassa kylmää talvea varten.
Osa männyn siemenistä ei siis putoa koskaan maahan asit.Kertomasi siemenet lienevät kuitenkin ilmeisesti kuusenkävyistä. Jos männynkävyt ovat avautuneet, ovat siemenet poissa. Saakohan orava edes auki tiukkaa männynkäpyä?. Kuusenkäpyähän orava mutustaa kuin tyjää vaan, käpy poikittani etukäpälien välissä.
Anteeksi jos olen väärässä!Ruuneperi kirjoitti:
Kertomasi siemenet lienevät kuitenkin ilmeisesti kuusenkävyistä. Jos männynkävyt ovat avautuneet, ovat siemenet poissa. Saakohan orava edes auki tiukkaa männynkäpyä?. Kuusenkäpyähän orava mutustaa kuin tyjää vaan, käpy poikittani etukäpälien välissä.
Anteeksi jos olen väärässä!Kerrotaan, että kaikki nykylapset eivät tunne puita, muista luonnon tuotteista puhumattakaan.
Moni ei ole nähnyt lehmääkään muta kuin kuvissa.
Epäilyksesi hämmästyttää minua.
Kyllä se puu on mänty ja kyllä oravan hampaat pystyvät paljon kovempaankin tarvittaessa.
on jäänyt mainitsematta täällä, vaikka pihtakuusi on todella komea ja kaunis puu.
Mökki, jonka ostimme jo eläkkeelle päästyämme, on niemellä, jonka korkein puu
on päädyssämme kasvava kuusi
ja hiukan alempana, lähempänä rantaa kasvava pihtakuusi on toiseksi korkein.
Ukonilmojen aikana on vähän pelottanutkin juuri noiden korkeimpien puiden lähellä asuminen.
Vaikka tontin reunamilla on kaikkia muitakin puita, on tuo piihta ehkä kaikkein kunnioitetuin ja suurin.
Hauska tilanne sattui, kun anoppini oli jo niin vanha, yli 90 v., ettei hän enää mökillämme päässyt käymään,
niin hän kysyi meiltä joulun lähestyessä, että onko siellä teidän mökillänne kuusia ja onko vaara, että joku varastaa joulukuuseksi sellaisen.
Mies vilkaisi minuun ja kyllähän se hymyiletti, kun hän vastasi, että on, mutta eeeiii!
:)Istutimme mökille myöskin omenapuita, jotka ekan kerran tuottavat satoa tänä syksynä.
Tuntui tärkeältä istuttaa puita, kun mieheni oli saanut sen syöpädiagnoosin.
Se tuntui antavan uskoa huomiseen. Hän kestikin yli kymmenen vuotta ihan hyväkuntoisena.
Siksi se kuolema olikin sitten lopulta niin yllättävä.
.- 1-Katleija
satu kirjoitti:
Istutimme mökille myöskin omenapuita, jotka ekan kerran tuottavat satoa tänä syksynä.
Tuntui tärkeältä istuttaa puita, kun mieheni oli saanut sen syöpädiagnoosin.
Se tuntui antavan uskoa huomiseen. Hän kestikin yli kymmenen vuotta ihan hyväkuntoisena.
Siksi se kuolema olikin sitten lopulta niin yllättävä.
.Tuolla puiden istuttamisella on iso merkitys, varsinkin silloin kun istuttaja on kuollut. Mieheni istutteli paljon puita kotitalonsa pihapiiriin, kun hän oli siinä kolmekymppinen. Tampereelta, jossa asuimme avioliiton alkuvuosina, hän kaivoi Ratinan sillan alapuolelta tammen taimen ja istutti sen tänne Naantalin seutuville. Lisäksi kaivon luo hopeapajun, pihakallion vierustaan sypressikatajia ja tietysti koivuja.
Nykyään kun se paikka on jo toisella omistajalla, ja aikaa on kulunut melkein 50 vuotta. Nämä puut ovat komeita ja ovat muuttaneet maiseman eri näköiseksi, mitä ennen. Eivät tiedä puiden tarinaa nykyiset asukkaat, mutta minä tiedän. 1-Katleija kirjoitti:
Tuolla puiden istuttamisella on iso merkitys, varsinkin silloin kun istuttaja on kuollut. Mieheni istutteli paljon puita kotitalonsa pihapiiriin, kun hän oli siinä kolmekymppinen. Tampereelta, jossa asuimme avioliiton alkuvuosina, hän kaivoi Ratinan sillan alapuolelta tammen taimen ja istutti sen tänne Naantalin seutuville. Lisäksi kaivon luo hopeapajun, pihakallion vierustaan sypressikatajia ja tietysti koivuja.
Nykyään kun se paikka on jo toisella omistajalla, ja aikaa on kulunut melkein 50 vuotta. Nämä puut ovat komeita ja ovat muuttaneet maiseman eri näköiseksi, mitä ennen. Eivät tiedä puiden tarinaa nykyiset asukkaat, mutta minä tiedän.Ettäkö ei sellaista puuta ole olemassakaan. No todellisuudessa se on valtavan suuri lehmus, nimen ovat lapsen lapset antaneet. Puu on istutettu1963 tähän tontille. Mieheni toi taimen etelästä, jonkun kartanon mailta, kun olivat siellä metsää istuttamassa. No se varmaan meillä täällä osui oikeaan paikkaan , kun on kasvanut kamalan suureksi. Kyllä siihen heti näkyy vieraidenkin silmä osuvan, sanovat heti, että ompas teillä komea puu. Sen alla on ihan pimeää, siksi se kai on peikkopuu. Ja voi sitä lehtien määrää mitä siitä putoaa, ei siinä pienet kompostikehikot riitäis mihinkään.
marja-liisa41 kirjoitti:
Ettäkö ei sellaista puuta ole olemassakaan. No todellisuudessa se on valtavan suuri lehmus, nimen ovat lapsen lapset antaneet. Puu on istutettu1963 tähän tontille. Mieheni toi taimen etelästä, jonkun kartanon mailta, kun olivat siellä metsää istuttamassa. No se varmaan meillä täällä osui oikeaan paikkaan , kun on kasvanut kamalan suureksi. Kyllä siihen heti näkyy vieraidenkin silmä osuvan, sanovat heti, että ompas teillä komea puu. Sen alla on ihan pimeää, siksi se kai on peikkopuu. Ja voi sitä lehtien määrää mitä siitä putoaa, ei siinä pienet kompostikehikot riitäis mihinkään.
Miten kaunis nimi omenalajikkeelle, ja miten ihanan makuinen kypsä omena!
Olen tänään nauttinut näitä yhteisten istutustemme satoisia hedelmiä,
muitakin lajikkeita mukana, nimiä en muista.
Olin eilen iltapäivällä syntymäpäiväkutsuilla, jonne toisen lapseni perhe toi kolme paperikassillista
lauantaina mökiltä hakemaansa omenasatoa. Olikin hyvä, etten joutunut itse ajamaan sinne saakka.
Olin unohtanut koko jutun kaiken muun tohotuksen alla, mutta hyvä että muistivat.
Lauantaina oli loistosääkin, kuten taas tänäänkin, lämmin ja aurinkoinen ilma.
***
Tuolla ylempänä joku kyseli pajupillien osaamista, ja minä luulen, että osaisin, sillä pienenä isäni
sen taidon minulle tarkkaan näytti, nimenomaan pajusta. Eipä ole tullut mieleeni noille omilleni opettaa.
Sukulaismies on laulun säveltänyt kyseisestä instrumentista.
"Tein minä pajusta hilpeän huilun,
mutta en ääntä mä siihen saanut.
Aattelin ei ole onneni haltija
soittajan lahjoja mullee jaannut..."
Tuon laulun osaan ulkoa, kuten monet muutkin Merikannon sävellyksistä.
- mitämiksimilloin
Ennen osallistuttiin isolla joukolla , jopa kahvipirtistä tuli sisäpiiri rahvaan pariin. Mitä palstalle on tapahtunut ?????
Muistoissani palaan Pihlajakoskelle mummolaan,...
https://www.youtube.com/watch?v=tL-_uCK8eH8- Ramoona_
Synnyinpitäjäni hautausmaan kiviaidan vieressä on ikivanha konttipihlaja, johon kirkkoväki ripusti eväsvakkansa kirkonmenojen ajaksi.
Nuori Diandra tulkitsee raikkaasti Uralin pihlajan. Uralille johtavat kielelliset juuremme, puittemme ihanat nimetkin.
https://www.youtube.com/watch?v=J3OOPreJs7o
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti621735SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä681064- 451035
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto63980Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen71939Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa158909- 44860
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182815- 58798
Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki34762